lauantai 27. lokakuuta 2018

Talviaika saapui


Eilen illalla alkoi lumisade ja onnistui peittämään puut, pensaat ja maat valkoisiksi. Aamulla lähdin ikuistamaan tätä ehkä hetkelliseksi jäävää talvea. Aurinko kohosi metsän takaa ja teki ojan varren lehtikuusesta kullanhohtoisen.


Nurmikot ja istutusalueet olivat aamulla vielä valkoiset ja kevyt lumi pysyi sitkeästi puiden oksilla. Vasta iltapäivän lämmittävä aurinko sai sen sulamaan.


Lehdet olivat vielä sitkeästi kiinni Mustialan ruusussa, samoin muissa pensasruusuissa. Ehkä sulava lumi pudottaa ne vähitellen.


Mustikkapensaat olivat turvassa lumikoristeisissa verkkoaitauksissaan ja hyvä niin. Jänikset olivat juoksennelleet ympäriinsä nurmikolla ja maistelleet apilan lehtiä.


Norjanangervon lehdet olivat jo poissa, mutta aidanne keräsi vaahtomaisen kuorrutuksen oksilleen ikäänkuin talviaikaan siirtymisen kunniaksi. 


Tänä syksynä jätin  perennojen varsia aikaisempaa enemmän leikkaamatta. Syysleimut seisovat vielä tanakoina ja vihreinä. Näin ne kuulema keräävät paremmin lunta suojakseen.


Oli virkistävää herätä valkoiseen aamumaisemaan. Näissä tunnelmissa on hyvä siirtyä huomenna talviaikaan. Hyvää viikonloppua!

lauantai 20. lokakuuta 2018

Syystyöt melkein tehty



Mongolianvaahtera muuttui sittenkin tummasta loistavan punakeltaiseksi, kuten tavallisesti ja kaikki nämä värit ovat säilyneet pitkään. Poutasäässä on ollut hyvä tehdä syystöitä ja kaikki on saatu hyvälle mallille. Monena syksynä ei ole ehditty tehdä perusteellisia kunnostustöitä puutarhassa, kun sateet ja kylmyys on tullut niin aikaisin.


Kunnostin takapihan kivipengerpenkkiä jälleen kerran. Kesäinen pikkusydän oli jälleen valloittanut suuren osan tästä penkistä ja kaivoin sen kokonaan pois. Muut kasvit ovat pysyneet hyvin hallinnassa.  Alueen takaosassa oikealla on syreeni ja sen juurella kellastuneina lehtinä tummaa iiristä. Sen takan näkyy varjoliljan simenkotavarsia. Vasemmassa kulmassa kasvaa kaksi pionia, jotka ovat asettuneet hyvin sijoilleen. Niiden edessä on keltainen päivänliljatupsu. Lisäksi taustalla näkyy punaista syysleimua. 
Etulalalla kasvaa joukko jaloangervoja, valkoisia ja punaisia ja nämä kituivat viime kesänä pikkusydämen valloittaessa tilaa. Nyt kun pikkusydän on poistettu, istutin osan jaloangervoista uudelleen ja toivon, että ne pääsevät rehevästi kukkimaan ensi kesänä. Niiden tyveen jätin muutaman kevätesikon odottamaan kevättä. 
Ja seuraavaksi voikin miettiä, mitä voisi istuttaa tai kylvää reunakasviksi. On ihanan virkistävä hetki, kun jossakin istutusalueella on TILAA! Meidän kukkapenkit ovat jo vanhoja ja kasvit leviävät tehokkaasti. Jos haluaa sijoittaa uusia kasveja jonnekin, on todella raivattava vanhaa pois.
Reunakasviksi hyväksyn sellaisen kasvin, joka ei leviä hallitsematomasti. Erilaisia maksaruohoja, mirrinminttua ja tuota pikkusydäntä on kyseisessä paikassa kasvanut. Ne kaikki ovat kuitenkin valloittajia. Reunakasvin tulee lisäksi olla melko matalaa. No nyt nautin syksyn ajan tuosta tyhjästä tilasta. Keväällä käyn ensin läpi omat taimivarastot ja kesäkylvömahdollisuudet. Siihen mennessä varmaan joku vaihtoehto on noussut esiin.

Parissa muussakin kohdassa on nyt tilaa uusille kasveille. Vanhoja on kaivettu pois ja siiretty muualle.  Tyhjät multa-alueet odottavat houkuttelevina.


Mukavat säät ovat antaneet aikaa myös kukkapenkkien yleiselle siistimiselle. Kerrakin on alueet kantattu kunnolla jo syksyllä. Rikkaruohot on kitketty pois. Kivireunukset on kohennettu ja kasvimaa on ajettu jyrsimellä. Valkosipulit on istutettu ja nyt sain aikaiseksi kylvää syyskylvönä palsternakkaa ja porkkanaa. Viime vuoden kokemus palsternakan surkeasta itämisestä keväällä antoi potkua tähän syyshommaan. Naapurin kissa tosin kiinnostui möyheästä hiekkapitoisesta maasta nopeasti, joten peitin kylvökset harsolla ja siellä ne siemenet ovat turvassa.


Vaikka puutarha-alueemme on laaja, ei uusia hyviä valoisia kohtia ole helppo löytää. Se tuli taas esiin, kun istutimme kirsikkapuun taimen. Meillä kasvaa yksi hapankirsikka, mutta se ei ole oikein menestynyt. Ystäviemme kirsikkapuu, vanha makea, tekee kovasti versoja ja saimme kirsikkapuun taimen. Valitsimme sille valoisan ja lämpimän kasvupaikan pergolan kyljestä. Lisäksi siinä on hyvä multakerros. Nyt on ollut hyvä syksy jopa paljasjuurisen puun istutukseen. Kirsikan alku on virkeä ja juurelle kerätään lehtiä suojaamaan talven kylmyydeltä. Jonakin keväänä meillä ehkä kukkii valkokukkainen kirsikka.


Sipulikukkien sipulitkin ovat jo päässeet maahan. Tarkoitukseni oli mennä tämä syksy hyvin vähillä sipuleilla, mutta yllättäen niitä tuli upotettua 114 kpl.  Sehän on tietysti ihan minimaalinen määrä, kun todelliseen kukkaloisteeseen tarvitaan useita satoja, ehkä tuhat kappaletta. Onneksi meillä vuodesta toiseen lisääntyvät lumikellot, sinililjat ja narsissit. Nyt sekaan pääsi joitakin ylellisen vaaleanpunaisia jaloja tulppaaneja ja nämä kuvassa näkyvät keltaiset, joitakin kasvitieteellisiä tulppaaneja ja laukkoja. Ehkä kestotulppaanejakin taas nousee kukkimaan.


Edellisessä postauksessani syysväreistä värivalikoima oli aika tumma, punaista ja liilaa ja vielä vihreää. Raikas keltaisuus pääsi kuitenkin taas valloilleen ja puutarhan ja ympäristön väritys muuttui valoisksi. Siispä lisää syysväritystä juuri ennen lehtien putoamista!









Kuulakkaita lokakuun päiviä!

maanantai 1. lokakuuta 2018

Haaste - Syksyn sävyt


Upeat syyspäivät ovat ilahduttaneet pitkään ja syksyn värileikki on parhaimmillaan. Kruunu Vuokko lähetti minulle haasteen syksyn sävyistä. Haaste on lähtenyt alunperin Tiiulta Puutarhahetki-blogista. Kiitos haasteesta molemmille!

Nyt olisi tarkoitus löytää syksyn sävyjä puutarhasta tai muualta ja esitellä niitä kuvien välityksellä. Meillä on puutarhassa vielä yllättävän paljon vihreää.

Akileija

Oregano

Hevoskastanja
... ja vähän kellastuvaa...

Saarni

Näsiä

Keltamaksaruoho
... ja punertuvia lehtiä ja punaisia marjoja...

Pihlaja-angervo

Mongolianvaahtera

Pensasmustikka


Pensasmustikka

Valamon ruusu
... jopa violettiin vivahtavaa punaista vihreän seassa...

Punakanukka
... jopa siemenet ovat violetin ja mustan kuvioimia...

Ruusupapu
... kunnes värit häipyvät neutraaliin...

Maitohorsma

Kielo

...ja kaiken voi koota kimppuun...


Syksyn sävymaailma muuttuu koko ajan. Seuraavan sateen ja seuraavan pakkasyön jälkeen värit ovat vaihtuneet, tulleet kirpeämmäksi tai haalistuneet. Jokaisena aamuna maailma värittyy uudelleen. 

Kun taas huomenna kuljet ja ihailet puutarhasi syysilmettä, osallistu tähän haasteeseen ja lähetä kuvia ihailtavaksi, sillä nyt en haasta ketään erikseen. Tiiu kokoaa haastevastauksia koosteeksi. Oikein hyvää lokakuuuta!