sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Outoja seittejä ja sieniä


Eräänä aamuna syyskuun viimeisinä päivinä pihapensaisiin oli ilmestynyt tasomaisia, sitkeitä verkkoja, joihin sadepisarat muodostivat risteileviä helminauhoja. Jotkut muutkin olivat huomanneet nämä vaakatasossa sadepisaroiden kaunistamat verkot. Sara ainakin oli taitavasti kuvannut kimmeltävän pisaramuodosteleman.


Pensaikoissa oli näitä muodostelmia tiheään ja niitä oli puiden alaoksilla. Itse asiassa pensaikot olivat täynnä näitä harsomaisia ilmiöitä, joissa vesipisarat kimaltelivat. Niitä oli myös esimerkiksi kurjenmiekkojen tanakoiden lehtien varassa.


Hämähäkin verkoilta ne mielestäni näyttivät. Ne eivät kuitenkaan noudattaneet sitä tuttua keskeltä säteittäisesti etenevää pitsimäistä ja säännöllistä kuviota, vaan kaikki verkostot olivat vaakatasossa tiheinä ja niistä ulottui yleensä alas ja ylös erillisiä lankoja. 


Etsiskelin useiden muodostelmien lähistöä löytääkseni olennon, jonka jäljiltä tuotos oli. Useimmiten ei näkynyt mitään eikä ketään. Lopulta löytyi erään ison seitin alapuolelta tekijä. Alakuvassa se on rengastettuna, mutta tarkempaa kuvaa en siitä saanut. Naaraan takaruumiin pitäsi olla vaalea, joten ehkä tässä oli naaras.


Sekä naaras että koiras kuulema oleskelevat yhdessä verkkojensa alapuolella ja läheisyydessä. Alakuvassa näkyy joitakin olentoja.


Ötökkäkirjan avulla olento oli kuitenkin helppo tunnistaa värin ja erityisesti omaleimaisen verkkosysteemin perusteella. Verkontekijä on varmaankin kolmioriippuhämähäkki, Linyphia tringularis. Tämä hämähäkki on hyvin yleinen Suomessa heinäkuusta lokakuuhun.

Oudolta tuntuu, että en ole ihmeemmin havainnut moisia verkkoja koskaan aikaisemmin. Todennäköisesti niitä on ollut, mutta nyt kiinnittyi huomio niihin juuri tuon kauniin sadepisaroiden synnyttämän helminauhamaisen  koristeellisuuden vuoksi. Mikäli niitä ei olisi ollut, tuskin verkosto olisi kiinnittänyt huomiotani.

Tämä kuvaamisen ja tarkastelun jälkeisenä yönä satoi rankasti. Seitit olivat aamulla poissa, ikäänkuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Eikä näkynyt itse hämähäkejäkään.


Vettä saatiin taas massoittain ja se tietysti antoi vauhtia sienien kasvulle. Kukkapenkin kiveyksen kylkeen mirrinminttujen juureen ilmestyi kookas kultakehnäsieni. Taas oli tilaisuus laajentaa sienien lajituntemusta. Kehnäsieni on harvinainen, mutta sitä on tavattu Oulun tienoille asti. Se on keitettynä syötävä sieni ja muodostaa vanhemmiten pienissä määrissä sinihappoa ... huh, siis ehkä ei maisteta ...


Sienessä oli kokoa ja näköä ja perinteisesti tulitikkulaatikko vertailukappaleena koko hahmottuu. Monet sienet kasvoivat tänä vuonna jättimäisiksi.



Sienisato on koko syksyn ollut runsasta, joten olemme pysytelleet näissä tutuissa ruokasienissä: suppilovahvero, kantarelli ja musta torvisieni. Sieniä ei juurikaan säilötä meillä, sillä vaari on innokas metsässä kulkija ja tuoreita sieniä on tarjolla lumiin saakka ja jopa lumen seasta niitä löytyy. Keväällä odotetaan jo korvasienien ilmestymistä.


Mukavaa sunnuntain jatkoa ja antoisaa sienisyksyä!

maanantai 9. lokakuuta 2017

Herbes de Provence




Meillä käytetään ruokiin paljon yrttejä. Osa niistä kasvaa Provence-penkissä kasvimaan kupeessa. Provence-penkin nimi tulee siitä, että ranskalainen suosikkiyrttiseos koostuu usein juuri näistä monivuotisista yrteistä, jota tässä penkissä kasvaa. Ne pääsevät kätevästi alkuun heti keväällä ja tuottavat satoa pitkälle talveen asti. Tässä seurassa kasvaa mys ruohosipuli, joka kylvää ympärilleen uusia alkuja.


Oregano nousee ensimmäisenä keväällä. Se on voimakaskasvuinen ja sen saa leikata kokonaan pari kertaa kesässä. Lisäksi se kylvää uusia taimia ympärilleen ja niitä voi poimia lisäksi kukkapenkkiin tai ruukkuihin. Se on myös kimalaisten ja muiden hyönteisten suosikki. Sen kauneimmat kukkavarret voi vaikkapa kuivata kuivakukiksi.




Timjami kasvaa myös perennamaisesti ja alkaa tuottaa satoa jo alkukesästä. Oreganon tavoin se kasvattaa ympärilleen pikku taimia, joita voi hyödyntää. Timjami tuuheutuu sitä mukaa kun siitä napsii oksia käyttöön ja se pysyy käyttökelpoisena pienillä pakkasillakin.


Kolmas suosikki on salvia. Salvia kestää penkissä vain pari kolme vuotta ja sen jälkeen hankin uuden taimen. Ehkä se on periaatteessa kaksivuotinen, koska kukkia ilmestyy toisena vuotena. Joskus se sinnittelee vielä yhden vuoden, kun kuivuneet versot leikkaa pois. Salvian lehdet ovat nahkamaisen vahvat ja maku on myös tuntuva. Sitä sekoitetaan yrttiseokseen, mutta parhaimmillaan se on sellaisenaan, kokonaisina lehtinä käytettynä. Tämä harmaa yrttisalvia on myös kaunis vaikkapa kukkakimpun lisänä.

" Käytä sisutuksessa salvian sävyjä niin saat aikaan kesän tunnelman! " vihjattiin jossakin viimeksi lukemassani sisutusjutussa. 


Monivuotinen mausteyrtti lipstikka saa kasvaa kasvimaan perällä maa-artisokkien seurassa, sillä ne molemmat kasvavat  korkeiksi, lähes parimetrisiksi ja lipstikka tarvitsee tukea. Se ei oikein istu tähän Provence-penkkin ja on mausteena parempi omana makunaan liharuoissa.

Kaikkia yrttejä ei tietysti kasvateta penkissä. Ylimääräisiä oreganoja siirtyy usein ruukkuihin ja basilikat kylvetään ruukkuihin. Rosmariini on myös kasvatettava ruukussa. Se vaatii tarkan kosteuden ja varjelun kylmältä. Sitä en ole onnistuntut koskaan talvettamaan, vaan joka kevät etsin uuden taimen. Joskus rosmariinitaimia on vaikea löytää ja silloin ostan ruokakaupan yrttiosaston pussukan ja istutan sen hyvään hiekkaiseen multaan. Se onnistui viime keväänä oikein hyvin.






Provence-penkkiin pitäisi istuttaa vielä ranskalainen rakuuna. Yksivuotisia maustekasveja, persiljaa, kynteliä ja kirveliä kasvatan vaihtelevasti. Toisinaan kasvatan ruukussa kesän ajan sitruunamelissaa ja minttua. Tilliä kylvetään monta eriaikaista kylvöstä kalaruokiin. Jostain syystä korianteri ei ole saanut meillä suosiota, joten sen olen jättänyt.

Sopivan kuivina päivinä kesän mittaan kerään yrttioksia kuivumaan ja purkitan kuivattuna talven käyttöä varten. Pakkaan kaikki yrtit erikseen ja niitä sekoitetaan ruoan valmistuksen yhteydessä. Silloin voi kokea noita Provence-aromeja ja makuja talvellakin. Oreganot ja timjamit jäävät  vielä pilkistelemään lumen seasta,  joten niitä löytyy  pitkään lähes tuoreena.



Lopuksi puutarhanautintoa parhaimmillaan sateisena syysiltana: uunissa kypsyy pataruoka, jossa ovat mukana puutarhan juurekset ja yrtit - kokonaisuus tulvii huumaavaa tuoksua - kesä on läsnä vielä nyt!

Reipasta alkuviikkoa!

lauantai 30. syyskuuta 2017

Syyskuu 2017

Syyshortensia

Syyskuu on ollut kesän hauskin kuukausi. Se on tuonut mukanaan monia iloisia yllätyksiä. Tosin daalian nuput jäätyivät kuun alkupäivien hallassa ja sipulikärpäset tuhosivat sipulisadon jo ennen elokuun loppua, mutta mitäs niistä! Monia onnistumisia on saatu niiden tilalle. Ja muutamia aurinkoisia päiviä ja tähtikirkkaita öitä!

Daalia

Jättiverbenat kuitenkin ennättivät kukkimaan ja sehän palkitsee kaiken sen vaivan ja tuskan, mitä jo kevätkuukausista lähtien on koettu. Siemenet ovat käpristelleet mullassa kylmäkäsittelyssä keväthangen alla ja ihmeen lailla nousseet taimiksi.

Jättiverbena

Perhoset palasivat vihdoin, vaikka ne olivat olleet poissa kaikki kesän muut kuukaudet. Onneksi ne ennättivät viettää muutaman ruuhkaisen päivän punahattujen seassa - jospa niiden uusien sukupolvien tulevaisuus olisi turvattu.

Amiraalit ja punahatut

Vielä ihmeellisempää on se, että kalpeankeltaiset gladiolukset `Green Star`, jotka istutin ilman odotuksia, ovat nekin aloittaneet kukinnan. Jäykkinä ja tuoreina ne kohoavat ruskettuvan ympäristön keskellä.

Gladiolus `Green star`

Syyskuu on ihmeellinen kuukausi monella tavalla. Siinä sekä loppu että alku tapahtuu samaan aikaan. Lehdet putoavat, kasvit kuolevat ja päätyvät kompostiin. Siemenet kypsyvät ja lennähtävät maahan aloittamaan uutta elämää ja sipulit upotetaan multaan odottamaan kevättä. 

Siperianhernepensas

Koska kesä oli niin epävarma, ovat monet kukkivat kasvit jatkaneet kukkimista vielä syyskuun. Toiset kasvit, kuten rusopajuangervo, on tehnyt uuden sarjan kukintoja. Kesäkukista silkkikukat eli clarkiat ovat vasta päässeet varsinaiseen vauhtiin kukinnassa. Sumuista ja kosteudesta johtuen kukintaa koristaa useimmiten vesipisaroiden helmeilevä kimallus.

Rusopajuangervo

Clarkia eli silkkikukka

Punalehtiruusu

Syyskuusta jäi hyvä ja tyytyväinen mieli.
Vähitellen ajatuksissa alkavat liikkua uudet suunnitelmat ensi keväälle:

Mitä pitäisi tehdä samoin?
Mitä ei tule missään tapauksessa tehdä kuten tänä vuonna?
Mitä pitäisi postaa?
Mitä uutta puutarhaan?

Vielä on kuitenkin odottamassa syystöiden kasvava lista:

Sadonkorjuuta
Palsternakkojen nosto
Valkosipulien istutus
Kasvimaan tyhjennys ja jyrsintä
Daalioiden nosto kellariin
Sipulikukkien istutus
Kukkavarsien leikkausta
Pensaiden leikkausta
Haravointia
Siivousta
Talvisuojausta
???


Onneksi syksy jatkuu vielä!
Hyvää lokakuuta!


tiistai 19. syyskuuta 2017

Syksyn ihmeitä

Alppikärhö `Alpina Plena`

Kulunut kesä ja syksy ovat nostaneet esiin monia ihmeitä. Kärhöt näyttivät keväällä aluksi riutuneilta, mutta alppikärhöt saavuttivat yllättäen alkukesällä kaikkien aikojen runsauden ja kukinnan ennätyksen meidän puutarhassa. 

Alppikärhö `Alpina`

Lisäksi ne kasvattivat ennen näkemättömän määrän uusia versoja.  Uusia kärhön alkuja nousi kärhöpenkkiin lukemattomia. Jos ne selviytyvät talven yli, jää nähtäväksi ensi kevääseen, ovatko alppikärhön alut sini- vai valkokukkaisia. Nyt ne kukkivat vielä syksyn iloksi.

Clematis `Blekitny Aniol`

Varsinainen ihme on kalpean sinipunainen kärhö, joka ei ole kukkinut ainakaan viiteen vuoteen. Itse asiassa sitä on hädin tuskin näkynyt niinä viitenä vuotena. Tämä on ensimmäisiä kärhöjämme ja niitä oli alunperin kolme. Vähitellen ne riutuivat ja siitä syystä niitä siirreltiin uusiin paikkoihin ja ne hävisivät. Olin jo epävarma siitä, mikä kärhö nousi keväällä huteralla versolla alppikärhöjen seasta. Elokuun loppupuolella se oli jo vankistunut ja runsaasti nuppuja alkoi ilmaantua. Viinikärhö `Blekitny Aniol` oli vihdoikin saanut tarpeeksi kosteutta viime kesän ainaisista sateista. Nyt on luvassa vielä melkoinen määrä kukkia, mikäli kovat pakkasyöt eivät tuhoa niitä. 


Puut ja piha näyttävät edelleen pääasiassa vihreältä. Ruohikko rehottaa.  Saniaiset seisovat muhkeina vihreydessään. Koivuissa alkaa vähitellen näkyä keltaisia lehtiä. Sisukas, kiiltävälehtinen happomarjapensas on saanut loihdittua lehtiinsä vähän punaista väriä. 


Pihaan puiden alle on kohonnut sieniä - tämäkin tatti on saanut yliannostuksen vettä ja kasvattanut kolme vartta ja epämuotoiset lakit kummalliseksi yhteenkasvaneiden lonkeroiden liittymäksi.


Toiset kukkivat kasvit viettävät viimeisen kukinnan hetkiä, mutta kosmoskukkaviljelmäni avasivat ensimmäisen kukan. Kimalainen kiiruhti heti varaamaan sen. Saattaa käydä niin, että se jää ainoaksi kukkivaksi kosmoskukaksi tänä vuonna. Tavallisesti olen syksyn mittaan kantanut melkoisen määrän kosmoskimppuja maljakkoihin. Nyt ne eivät ne eivät taida ehtiä.


Potager-kasvimaani alkaa tyhjentyä. Ihmeekseni porkkanat kasvoivat ihan yhtä hyvin - ellei paremmin tässä kukkien ympäröimässä järjestelmässä. Tasakokoisia, muhkeita  porkkanoita saatiin hyvä sato. Tomaatin viljelijät nauttivat omien tomaattien mausta, meillä maiskutellaan porkkanoilla.


Pihan isojen kuusien alla putkahtelevat pintaan pienistä valkoisista kupusienistä muodostuvat rykelmät. Suloisen näköiset sieniperheet ovat ehkä tuhkeloita. Sienikirjan mukaan ne ovat hyviä ruokasieniä, mutta meillä on riittänyt tuttuja vakiosieniä syötäväksi. Ei ole tullut maistettua.

Känsätuhkelo?

Mongolian vaahtera pitää sitkeästi kiinni lehtivihreästä. Tavallisesti se on jo tähän aikaan riemukkaan keltapunainen, mutta nyt vain sen vaahterannenät ovat punertuneet. Lehdet ovat lähes vihreät. 

Mongolian vaahtera

Luumut ovat salmyhkäisiä ja ovelia. Keväällä ne kukkivat runsain harsomaisin, valkoisin kukkapilvin ja sitten ei näy mitään - kunnes yks kaks silmä havaitsee ylhäällä oksissa luumun alkuja. Nyt ne ovat jo aika muhkeita, mutta tarvittaisiin vielä lämpöä ja aurinkoa, jotta ne saisivat sinipunaisen värinsä ja makeutensa.


Jalokurjenpolvi jaksaa kurkottaa aina vaan uusia kukkia esiin akileijapehkon seasta. Sen pitkät varret yltävät aina valoon ja sateesta se selviää ihmeen hyvin hentona kasvina. Tässä kohdassa on käsittääkseni vain kaksi yksilöä, mutta kukkien määrästä sitä ei arvaa.

Jalokujenpolvi

Omenat tuottivat yllätyksellisesti hyvän sadon. Aikaiset Pirja-omenat on jo lähes syöty monissa muodoissa, vaikka niitä oli puu täynnä. Nyt odottaa Punainen kaneli ja tämä tuntematon vihreä herkutteluomena, jonka omenat kypsyessään muuttuvat läpikuultaviksi ja mehukkaiksi. Molemmat ovat hyviä omenoita syötäväksi. Syksyn mittaan kypsyvät monet piirakat ja paistokset ja puurot ja kiisselit - hillosta puhumattakaan! Herkuttelukausi on meneillään!


Syysillan pimentyessä tuoksuherneet kukkivat urheasti pakkasöistä huolimatta ja kehittelevät jopa siemeniä ensi kesän kylvöihin. Ilmassa on jäähyväisten tunnelmaa, samettikukat ja daaliat ovat saaneet pakkasesta siipeensä, kasvukausi on ohi.


Syksy jatkuu ja pian on syyspäivän tasaus.
Hyvää alkanutta viikkoa!

torstai 7. syyskuuta 2017

Lyhyt kesä



Kesä oli lyhyt, se oli 3. päivänä syyskuuta. Silloin tulivat ensimmäiset perhoset punahattuihin ja siellä oli todellista ruuhkaa. Herukkaperhoset ja amiraalit kilpailivat parhaista paikoista. Neitoperhotkin ehtivät mukaan kilpailuun ja lisäksi oli jaettava tila vielä kimalaisten kanssa. Näitä edellä mainittuja onnistuin jotenkin nappamaan kuvaan, mutta niiden lisäksi kirkkaankeltaiset sitruunaperhoset, suruvaipat ja lanttuperhoset liitelivät ristiin rastiin. Sitä kesti sen iltapäivän auringonlaskuun asti.  Sitten se kesä oli ohi. 
















Syyskuun 5. päivän yönä lämpömittari kävi miinusasteilla ja daaliat saivat pakkasmerkit, mustuneet lehdet ja nuokkuvat kukkanuput. Auringonkukat kuitenkin jatkavat edelleen loistoaan ja perunat saatiin nostettua talteen kellariin. Sellainen oli tämä lyhyt kesä ja nyt tulee varmaan pitkä syksy!



Mukavaa loppuviikkoa!