torstai 18. tammikuuta 2018

Neljä kuvan haaste

Uusi haaste panee virkistymään talvitokkurasta. Tiiulta sain haasteen, jossa neljän kuvan avulla tulee esittää välähdyksinä koko vuoden tunnelmat. Kiitos Tiiu! Tiiu on kuvannut suunnitelmallisesti samaa kohdetta eri aikoina ja siihen innostuin. Nämä kuvat on poimittu samasta kohteesta, mutta kylläkin eri suunnista, sillä en ole vieläkään aloittanut systemaattista kuvaamista. Kuvasarjan aloittaa talvi. 


Valitsin kohteeksi takapihan ja riukusillan ja sen ympäristön. Silta ylittää kivipuron, jossa voi aikaisin keväällä virrata pieni vesinoro. Talvella ovat tässä osassa puutarhaa näkyvissä  lähinnä vain puiset rakennelmat, alppiruusun ikivihreät lehdet ja jokunen havu. Talvella meillä ei varsinaisesti oleilla täällä takapihalla, joten se saa olla omassa rauhassaan.


Keväällä aikaisin puhkeavat kukkaan näsiäpensaat. Kuvassa ei näy siltaa, mutta juuri  sillan kupeessa on jo alunperin kasvanut  näsiäpensaita ja ne on jätetty paikoilleen puutarhaa raivattaessa. Muutamia uusia pensaita on ilmestynyt lisää, kun linnut ovat levittäneet marjoja syödessään. Kevätauringossa aloitetaan takapuutarhan siivous talven jäljiltä.


Keskikesällä on jo rehevää. Sillan pielessä alppiruusu kukkii parhaimmillaan ja konnantatar yrittää saada tilaa vuorenkilpien seassa. Taustalla vihertää kotkansiipiryhmä. Viime keväänä uusittiin sillan kansi halkaistuista koivuriu`uista.

Yhtäkkiä onkin syksy ja puumaiseen muotoon leikattu pähkinäpensas on saavuttanut keltaisen värinsä, vaikka  ympäristössä on vielä vihreää. Miten tämä meni näin nopeasti?


Näin loikattiin neljällä kuvalla talvesta kevään ja kesän kautta syksyyn. Joskus tosiaan tuntuu, että vuosi menee näin nopeasti!

Tämän haasteen on aloittanut Kivipellon Saila jonkin aikaa sitten ja minä sain tämä Tiiulta. Tähän jännään haasteeseen ovat jo monet vastanneet, mutta haastan silti vielä seuraavat blogit:


Tähän haasteeseen voi vastata useammankin kerran ja silloin on kiva valita taas uudet kuvat! Tai nyt on hyvä aika aloittaa kuvaaminen ja kerätä kuvat vuoden loppuun.

Haasteen sääntöjä ovat: 

Pyri kuvaamaan puutarhan neljä vuodenaikaa ja niiden tunnelmia neljällä kuvalla - voi tarvittaessa esittää useampiakin kuvia, sillä neljä on tosi vähän koko vuodesta.

Vaihtoehtoina voivat olla myös kissanvuosi ja ehkäpä myös koiranvuosi, jos niitä sattuu perhepiirissä olemaan. Mukana voi olla uusia ja vanhoja ja aikaisemmin julkaistuja kuvia. 

Vastaa jos sattuu tuntumaan  sopivalta!









torstai 11. tammikuuta 2018

Aquilegia - Akileija


Torpan joulutauko on ohi ja on aika suunnata katse eteenpäin kohti kevättä. Kiitos kaikille joulun ja uuden vuoden toivotuksista!

Lämmittelynä kevätsuunnitelmille on käytävä selailemassaa vielä viime kesän kuvia. Ensimmäiseksi on loihdittava mieleen kesän lämmin auringonvalo ja poimittava esiin joitakin iloa tuottaneita asioita puutarhassa. Akileijat olivat jälleen ongelmakesän tähtiä, ne kasvoivat, kukkivat ja levittäytyivät voimalla. Annetaan siis akileijoille vuoro!


Akileijat kasvavat mielellään muiden perennojen seassa ja sinne ne leviävät omin neuvoin. Iloisena yllätyksenä niiden uusia versoja voi löytää vuosittain monesta kohdasta. Meillä kukkivat viime kesänä lähinnä tutut vanhanajan akileijat, joita olen lisännyt vuosien varrella siemenestä ja siirtänyt myös juurakoita.  Värivalikoima on monipuolinen ja uusia versioita ilmestyy silloin tällöin. Tulevana kesänä pitäisi nähdä myös uusien jaloakileijojen kukintaa, sillä viime kesänä alkuun päässeiden akileijojen on aika kukkia.


Yksi ihanimmista akileijoista on tämä ylemmässä kuvassa näkyvä kermanvalkoinen. Se näyttää upealta vihreää taustaa vasten etenkin illan hämärässä. Toisaalta erilaiset siniset ja violetit muodostavat kohtalokkaan värisiä ryhmiä joko keskenään tai toisten värien kanssa.


Meillä ovat akileijat saaneet muodostaa suuria pehkoja useaan kohtaan ja jonnekin niitä on suunnitelmallisesti istutettu. Jatkuvasti kasvatan taimipenkissä uusia akileijan alkuja siemenistä ja aina välillä ilmaantuu uusia värejä ja väriyhdistelmiä kukkiin. Siemenlisäys tuo siis yllätyksiä. Alakuvassa näkyvä kaksivärinen vaaleanpunainen on tällainen yllätys. Sisemmät terälehdet ovat hyvin vaalean punaiset.


Vaaleanpunaisen lisäksi löytyy hieman tummempia punaviolettaja kukintoja, jotka tässä ovat kylväytyneet ja kukkivat sinisten seassa.



Seuraavien kuvien kaksiväriset oiken tumman lilat kukat ovat myös ilmestyneet jonkinlaisina ristetyminä. Toisessa ovat terälehtien alaosat puhtaan valkoiset ja toisessa tumman pilkukkaat. En ole vielä saanut selvää, minkälaisia kukintoja näiden muunnosten siemenet tuottavat. Pitäisi ryhtyä järjestelmälliseen kylvö- ja kasvatusjärjestelyyn. Nyt vain ihastellaan, mitä esiin tulee.



Alla olevassa kuvassa on sinisempi versio valkoreunaisesta kaksivärisestä tummasta kukinnosta, vaikka nuput näyttävät violeteilta. 


Alakuvan puhtaan valkoisia akileijoja on myös ilmestynyt jostakin. Niitä löytyi yksittäistaimina esimerkiksi viinimarjapensaiden juurelta. Siirsin heti pari tainta syksyllä talteen parempaan paikkaan.


Sinivalkoiset, matalat Japaninakileijat ( Aquilegia flabellata) ovat ainoita taimikaupasta ostettuja jaloakileijataimia ja ne ovat jo lisääntyneet. Lienevätkö nämä valkohelmaiset kukinnot syynä noihin moniin kaksivärisiin uusiin värivaihtoehtoihin?


Parhaimmillaan akileijat ovat runsaina rykelminä, joissa on paljon eri värejä. Tummien värit korostuvat vaaleiden rinnalla ja vaaleat tuovat valoisuutta ja keveyttä. Säännöllisessä puutarhassa akileijojen runsas siemenkylväytyminen saattaa harmistuttaa, mutta meille se sopii. Kukkapenkit eivät juurikaan ole tiukasti suuniteltuja, joten uusi taimi voi olla hyvinkin tervetullut. Nyt odotellaan taimiakileijojen kukintaa ensi kesäkuussa!





Valoisaa tammikuuta!

lauantai 23. joulukuuta 2017

Joulun toivotukset


 Torpan joulukoristautuminen alkoi itsenäsyyspäivänä ...


... ja valoja sytyttettiin pimeään pihaan ...


... ja vähitellen hyasintin tuoksu ja kukat levittäytyvät  ympäriinsä ...


... ja tontut ilmestyvät loukoistansa ...


... kunnes kuusen koristeet kaivetaan esiin ...


... ja askarrellaan niitä lisää ...


... ja viimein muistetaan myös piparikoristeet ...


... kunnes tupa hiljenee ja hämärtyy ja lyhdyt sytytetään pihalla ...


... ja ryhdytään joulun viettoon.

Hyvää joulua ja tulevaa vuotta 2018!

tiistai 5. joulukuuta 2017

Sinivalkoinen haaste

Itsenäisyyspäivän lähestyessä on paikallaan tarttua Tiiun käynnistämää Sinivalkoiseen haasteeseen. Tiiu on kerännyt jo komean joukon aivan upeita sinivalkoisia onnentoivotuksia 100-vuotiaalle Suomelle blogiinsa. Minä nappasin haasteen suoraan Tiiulta ilman välikäsiä ja se virittää hienosti itsenäisyyspäivän tunnelmiin. Siispä sinivalkoisiin tunnelmiin!


*


*


*


*


*


*


*


*


*


*


*


Onnittelut 100-vuotias Suomi!

Mikäli et ole vielä tehnyt omaa sinivalkoista postaustasi, nyt siihen on mahdollisuus. Haasteen ohjeet tulevat tässä:

- Haasteen käynnisti Tiiu Puutarhahetki-blogista
- Haasteen tarkoituksena on juhlistaa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlapäivää.
- Kokoa postaus sinivalkoisista aiheista ja liitä sen Tiiun blogiin kokoelman jatkoksi kirjoittamalla blogisi www - osoite blogin kommenttikenttään.
- Nappaa tästä haaste ja halutessasi haasta kolme blogiystävää jatkamaan juhlahaastetta.

 Kiitos Tiiu ajankohtaisesta ja innostavasta haasteesta!

Juhlavaa itsenäisyyspäivää!

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Kuusi kuvaa - haaste

Sain Irmalta Elämää eri muodoissa-blogista haasteen tuoda esiin kuusi kuvaa kesästä. Kiitos Irma!  Innolla ryhdyin etsimään juuri niitä puutarhakuvia, joilla voisin saada menneen kesän intensiiviset hetket esiin. 

Ensimmäinen kuva ( kuvattu 8.5. ) tuo yllättäen mieleen kolkon ja epävarman kevään. Puutarha näyttää varsin tutulta - samanlaisissa väreissä ja tunnelmissa eletään nyt marraskuun viimeisellä viikolla.


Kolkon tokokuun kuvan jälkeen halusin poimia joitakin kukoistavia muistoja kesän parhaimmista hetkistä. Kesäkuun alussa omenapuut ja tämä purppuraomenapuu täyttyivät kukista.


Akileijat ovat yksi intohimoistani. Ne saivat tässä penkisssä kukkia ja levitä ja risteytyä. Ihastelen aina niiden moninaisia värivaihteluita ja myös niiden sitkeyttä. Oli kesä minkälainen tahansa, akileijat nousevat jossakin päin ja ilahduttavat kesäkuusta lähtien kukinnallaan. Tässä kuvassa vilahtaa myös aavistus auringonpaisteesta.


Heinäkuussa oli puutarhassa jo rehevyyttä ja pioni on aina ykkönen edustamaan heinäkuista kukoistusta. Vanha punertava pioni nautti muutamista poutapäivistä.


Suuri osa kesän muhkeimmista kukoistuksista löytyi heinäkuun kuvista. Olisi ollut ruusuja, rodoja, kärhöjä ja kesäkukatkin aloittivat kukintaa. Tähän pääsi kuitenkin jalopähkämö siitä syystä, että se on monesti jäänyt muiden varjoon.


Kuudennessa ja viimeisessä kuvassa kehäkukka saa edustaa keltaista väriä ja kesäkukkien ryhmää. Kehäkukat erilaisissa keltaoransseissa väreissään tuovat puutarhaan aurinkoisuutta, vaikka sitä oikeaa aurinkoa ei aina olisikaaan näkyvissä.


Tämä on herttainen, mutta haastava haaste: kuuden kuvan valtseminen tarkoittaa sitä, että suuri osa niistä kohteistä, joista pitää, on jätettävä pois. Kesän valoisissa ja vihreissä muistoissa on kuitenkin nautinnollista kulkea juuri nyt, kun elämä seinien ulkopuolella on aika sietämätöntä. Siis kiitos Irma , että houkuttelit minut sinne!

Koska tämä haaste on jo kulkenut monella, en nimeä erikseen ketään haasteen jatkajaksi. Ota kuitenkin itsellesi, jos kaipaat kesän muistojen ihastelua tässä pimeässä ajassa. Se tekee hyvää!