keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Kevät ja kesä samassa paketissa


Ihmeellinen kevät yllättää edelleen. Yhtäkkiä toukokuun toisella viikolla saapuivat eksoottiset, kuumat hellepäivät. Kasvit ottivat jättiaskeleen eteenpäin kasvussa ja kukinnassa. Valkovuokkoja oli yllin kyllin äitenpäiväkimppuun.


Sinivuokot ja kiurunkannukset rapistuivat hetkessä ja helmililjat pääsivät kukkimaan valkovuokkojen sekaan. Tulppaanit avautuivat hätäisesti täyteen kukintaan, kun vielä kevätesikot jaksavat jatkaa keltaisenaan.


Tämä kevät- ja kesäkukkien yhteiskukinta on kuin hyvä edullinen tarjous: toukokuu ja kesäkuu samassa paketissa! Elä Suomen kevät ja kesä yhdessä kuukaudessa - vai oliko se parissa viikossa! Ei kai - kyllä tämä on vielä kevättä ja kesä on vielä tulossa!


Kevättä edustavat vuokot ja narsissit ja viileät yöt. Tuomet kukkivat huumaavasti jo toukokuun puolessa välissä. Joskus niitä kerättiin koulun päättäjäiskoristeeksi. Nyt saavat koululaiset ponnistella vielä kolmisen viikkoa ja nuuhkaista tuomia koulumatkalla.


Viinimarjapensaat ja mustikat ennustavat kukinnallaan hyvää marjasatoa, jota ei nyt taida pakkanen päästä verottamaan. Mehiläisiäkin näyttää olevan liikkellä, joten pölytys onnistuu.


Vihreys on vallannut pihan ja puutarhan. Kotkansiivet availevat siipikääröjään ja ruohikko on jo vihertynyt niin, että leikkaajan oli tehtävä ensimmäinen  siistimiskierros.


Sateettomuudesta huolimatta raparperit ovat jo melkoisia varsikkoja ja ensimmäiset raparperiherkut tuli maisteltua.


Ihan kesältä tuntuu silloin, kun vuohenjuuret puhkeavat täysillä kukkimaan. Niiden keltainen kukkavyöhyke etupihan kukkapenkissä on mielessäni aina kesän merkki. Scillat väistyvät ja antavat kesälle tilaa.


Kesään kuuluvat myös pikkusydämet, kesäsydämet, ja nekin puhkesivat jo kukkaan. Niitä saa nyt ihailla pitkän kauden, sillä ne kukkivat yleensä myöhään syksyyn.


Ketunleipä on sekin kukassa pensaiden juurilla ja vihreitä kolmilehtiä riittää lasten napsittavaksi. Perinteisesti keväällä paistetaan ketunleipälettuja, jolloin lettutaikinaan sekoitetaan ketunleivän lehtiä. Se kuuluu ainakin kevääseen!


Sara Villa Emiliasta oli haastanut minut kuvaamaan kevään merkkejä, mutta haaste oli päässyt lipsahtamaan minulta ohi. Viimekertainen postaus ja tämä antavat välähdyksiä toukokuisista kevään ilmenemisistä. Toukokuuta eli siis kevättä on vielä edessä - mitä kaikkea ehtiikään tapahtua ennen kesän virallista alkua? Lisää kevään merkkejä on tulossa!

tiistai 8. toukokuuta 2018

Kevät yllättää



Kevät muutti muotoaan muutamassa päivässä. Hallayöt jäivät toistaiseksi taakse ja kaikki kasvillisuus otti loikka-askeleen eteenpäin. Viikko sitten tuntui siltä, että nyt ei ole mitään kiirettä.  Maa tuntui märältä eivätkä kasvit tahtoneet nousta maan pinnalle tunnistettavaksi. Kompostit olivat jäässä. Kevättöitä siis oli aloiteltava pikkuhiljaa.

Muutama lämpöisempi yö ja auringonpaiste päivällä muutti tahtia ja keltaiset esikkomassat ja sinililjakentät ponnahtivat esiin yllättämällä. Kukkapenkkien yleissiivoukseen tuli kiire.


Myös pihapiirin linnut havaitsivat tilanteen muuttumisen ja toiminta pönttöjen äärellä ja pusikossa vilkastui. Mustarastas rakensi pesän pihalaavun räystään alle ennakoiden mahdollisia tulevia sateita. Ja pesään ilmaantui nopeasti neljä kaunista turkoosia munaa. Nyt pesässä on jatkuva miehitys. Perhe saa olla ihan rauhassa, sillä laavulla ei oleskella kesäaikaan.


Joka puolelle on noussut uutta kasvustoa nopeassa tahdissa. Raparperi ehti saada jo lehdetkin esiin ja varmaan pian tulee ensimmäisen piirakan aika.


Kuolan pionin versot nousevat maasta nuppuineen ja näyttävät kuvassa merivuokoilta. Pionin kukintaa saadaan tänä keväänä ihailla aikaisin.


Keväiset vuohenjuuret ovat nekin jo valmiina kukkimaan. Nyt versot eivät ehdi venyä kovin korkeiksi, sillä sadetta ei ole luvassa. 


Mahoniat säilyivät talven yli kauniin vihreinä havun oksilla peiteltynä. Siis vasta vapun tienoilla poistin ne ja nyt ovat jo keltaiset nuput valmiina.


Reilut kaksi päivää kului lehtien ja muun roskan siivoukseen, jotta piha saatiin yleisiistiksi ja nyt jo nurmikko vihertää. Roskasaalis odottaa jätesäkeissä, kunnes saan kompostiin tilaa.


Taimipenkistä löytyi talvehtineita alkuja ja näistä on nimilappu hukassa. Ne ovat joko harjaneilikkaa tai palavaa rakkautta - no, aika sen näyttää. Yleensä tunnistan kylvökseni hyvin ja myös laputan ne, mutta kumpaakin edellä mainittua on kasvamassa - ovat kovin saman näköisiä tässä vaiheessa.


Siivousurakan lomassa on muistettava ihailla kevään kukkijoita, jotka ovat kukassa hetken. Kiurunkannukset ovat mukavasti levinneet ja niitä löytyy uusista paikoista. En panisi pahakseni, vaikka niitä ilmaantuisi enemmän.


Krookuksiakin haluasin lisää, mutta ne tuppaavat häviämään. Väriskaala on nyt tällainen, kalpeaa lilaa ja keltaista - näitä kutsun nimellä "sahramit". Se kuulostaa niin ylelliseltä...




Tämä kevään kiihkeässä vauhdissa ensimmäiset tulppaanit ovat jo nupulla, mutta narsissit eivät ole vielä edes kehittäneet nuppuja täyteen kokoon. Tänä keväänä järjestys on ihan uusi.


Vapuksi hankitut lilat orvokit katselevat varjoisalta portaalta auringossa kylpeviä keltaisia esikkoja. Etsin puutarhalta niitä yksivärisiä tummansinisiä, jotka tuoksuvat kaikkein voimakkaimmin. En tällä kertaa löytänyt.


Seuraavaksi odottaa kasvimaa. Viime vuonna kasvimaa sai potagermaisen ilmeen ja tänä vuonna mennään samoilla linjoilla. Muutoksia kuitenkin tehdään ja niistä kerron jatkossa. Perunat ovat jo valmiina multaan!


sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Paluu puutarhaan


Kolea huhtikuu, lumimassat maassa, liejuiset tiet, hyppelehtivät sadekelit ja yöpakkaset ovat pitäneet puutarhan portit tiukasti kiinni - niin fyysisesti kuin ajatuksen tasolla. Tuntui siltä, että koko suhde puutarhaan oli ajautunut karikkoon. Miten pääsisi taas alkuun? Mistä nousisivat taas uudet suunnitelmat puutarhatyön käynnistykseen? Mistä löytyisi taas se entinen intohimo? 


Talven riuduttamassa puutarhassa pistäytyminen ei innostanut uuteen alkuun, vaikka kaikenlaista suunnittelua olisi voinut tehdä kirjojen ja lehtien ja netin ihanien kuvien avulla. Siemenpusseja olisi voinut rapistella ja kaavailla kasvimaan tulevaa pohjapiirosta. Kellarissa olisi voinut käydä kurkistelemassa daalian juurien vointia. Mutta ei! Mikään ei houkutellut. Oliko vuosikymmeniä kestänyt puutarhainnostukseni nyt loppu?


Yhtenä poutapäivänä patistelin itseni haravointihommiin ja sieltähän ne taas yllättivät minut: luontoäidin omat kukkivat kevätkasvit, näsiät ja sinivuokot! Lehtien alta löytyivät lumikellot ja jokunen krookuskin. Ja kaiken kruunasi ensimmäinen hyötysato, ensimmäiset ruohosipulit salaatin ryyditykseen. 


Siitä se taas lähtee. Vanha himopuutarhuri on jälleen vauhdissa. On vaan saatava upottaa kouransa maatuvien lehtien massaan ja tuntea kevään ensimmäinen lupaava tuoksu ja nähdä kevään ensimmäiset kukat - sen jälkeen mikään ei pysähdytä.


Meillä jätetään runsaasti lehtiä kasvien talvisuojaksi. Tammen ja haavan lehdet ovat kovia eivätkä maadu nopeasti, joten ne on kerättävä pois kompostiin. Kasvikompostit ovat vielä jäässä eikä niitä pääse tyhjentämään. Lehtimassaa kertyy kätevästi useita isoja jätesäkillisiä, jotka voi sitten ilmojen lämmettyä annostella sopivasti vajautuneisiin komposteihin. Lehtikerrosten ja suojahavujen ja -harsojen pois kerääminen on puutarhan ensimmäisiä töitä. 


Alkukeväästä on tehty omenapuiden hoitoleikkausta ja linnunpöntöt on puhdistettu ja ripustettu paikoilleen. Seuraavaksi voisi kylvää jo esikasvatuskukkia ja tuoda daaliat lämpimään. Uudet suunnitelmat käynnistyvät jälleen. Toukokuu on täällä tuotapikaa!




keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Nupusta kukkaan


Koska ensimmäisiä kylvöjä on vielä toppuuteltava, on tyydyttävä kertyneiden kokemusten ja kuvien avulla hamottelemaan tulevan puutarhakesän  uusia tuulia. Koska kasvukauden huumassa ei aina ehdi pysähtyä ja tarkastella kaikkia yksityiskohtia, on parasta tähystellä niitä kertyneiden kuvien kautta.

Kun ensimmäiset kevätkukkijat avaavat kukat täyteen kukoistukseensa, saa puutarhuri koko kesän ihastella toinen toistaan kauniinpia kukkia. Kukkien ryöpyssä jäävät ilman huomiota nuput - ne ovat monella kasvilla taidokkaan kauniita. Idän unikon (Papaver orientale) nuput ovat kiinnittäneet huomiota ja varsinkin viime kesänä, kun kukkavarsia nousi jo useita. 


Kylvin entisestä pihasta keräämiäni siemeniä tähän kohtaan kymmenkunta vuotta sitten ja pian esiin nousi muutama karvapintainen verso. Kesti 4-5 vuotta, ennen kuin ensimmäinen kukkavarsi ilmaantui ja kukka avautui. Idänunikon kukkavarret ovat jäntevän kaarevat ja hennon karvoituksen peittämät. Varsia ei tarvitsen tukea, vaikka aukeavat kukat ainakin tässä kerrotussa versiossa ovat suuret ja monikerroksiset.


Nuput ovat harmahtavan nukkakerroksen peittämiä ja ne suurenevat kypsyessään kukintaa varten. Aluksi ne nuokkuvat rennosti, mutta kukan aukaeamisen lähestyessä nuput nousevat pystymmiksi. Nuput ovat koristeellisia  pehmeitä karvapalleroita.


Hyvin hienovaraisesti nupun reunasta alkaa vilahtaa tulevan kukan väri ja nuppu ojentuu tukemaan kukintoa.


Vähitellen karvaiset suojuslehdet kuoriutuvat nupun yltä ja tipahtavat pois. Terälehdistö on valmiina avautumaan kukintaan.


Yllättäen silkkimäinen kukka tulee esiin tulen punaisena ja tumma keskustakin pääsee näkyviin. Kaikki terälehtikerrokset oikenevat ja kukka muistuttaa hetken balettitanssijan monikerroksista silkkityllihametta.


Kukkavarsi kannattelee monikerroksista kukintoa tanakasti ja ylpeänä.


Vähitellen terälehdet alkavat menettää loistavintä väriään ja ryhdikkyyttään, ne painuvat alaviistoon ja yksi toisensa jälkeen lennähtää pois. Seuraavaksi on siementen vuoro kypsyä jäljelle jääneessä kukan keskustassa. Kypsät siemenet putoavat maahan ja syntyy uusia unikoita.


Unikkoryhmässä osa kukkavarsista kukkii ja osassa on nuppuja. Lopuksi jäävät siemenet odottamaan vuoroaan.


Tämä tulenpunainen väri ei oikeastaan ole suosikkini puutarhassa. Se on kuitenkin äärimmäisen vaivaton ja uskollinen kasvi. Kun sen on saanut kerran nousemaan, sitä tuskin saa pois, paitsi poistamalla maakerroksen melko syvältä. Vaikka ruskettuneet varret ja lehdet nyhtää syksyllä pois, uudet versot nousevat jälleen samoille sijoilleen ja uusia yksilöitä ilmaantuu siemenistä.

Ihailen tämä kasvin sitkeyttä ja annan sen lisääntyä omaan tahtiinsa. Oikeastaan tällaiset kukat ja kasvit ovat parhaita. Kun ne ovat löytäneet oman paikkansa, ne asettuvat ja kukoistavat ilman sen kummempaa hoivaa. Selvästi huomaa, että kasvi viihtyy. Siis miksi yrittää kasvattaa jotakin, joka ei halua täällä kasvaa?


Tammikuu päättyy, tervetuloa helmikuu!

tiistai 23. tammikuuta 2018

Talven pakkasennätys




Tänä aamuna auringon kiivetessä esiin metsän reunan takaa oli pakkasta - 21 astetta eli saavutettiin tämän talven pakkasennätys. Tulevan lumisateen pilvet reunustivat jo tummina auringon valaisemaa taivasta. Iltapäivällä alkoi kevyt lumihiutaleiden leijailu ja pakkanen lauhtui. Tulossa on parin päivän lämmin jakso eli tammikuu jatkuu vaihtelevana.  Nyt on saatu

sinisiä aamuja ja iltoja
auringon kimallusta lumella
lumipyryjä ja myrskytuulta
kuuraa ja huurretta
jääkukkia ikkunoissa
sumuisia päiviä...











Nautitaan siis talvesta!
Hyvää viikon jatkoa!