lauantai 20. toukokuuta 2017

Kasvimaasta potager?


Kevät saapui äitienpäivälahjana yhdellä sysäyksellä. Vihdoinkin päästiin toteuttamaan torpan kasvimaan uutta ilmettä. Jo talvella päätin, että vakiokasvimaa pitkine juurikasvipenkkeineen saa kokea muutoksen. Toki suositut hyötykasvit otetaan edelleen mukaan, mutta koska kasvimaa-alueella on hyvää maata ja paljon valoa, pääsevät jatkossa kukat suurempaan rooliin siellä. Torpan kasvimaasta tehdään herraskaiseen tyyliin POTAGERmainen. 

Tämä kasvimaan osa on noin 5 x 10 m ja suorakaiteen muotoinen. Tarkoituksena ei ole rakentaa pysyviä sorakäytäviä, mutta potagerin perussääntöjä toteutetaan kevyesti. Yksi tärkeä periaate eli geometrinen  ja symmetrinen pohjarakenne on madollista toteuttaa suorakaiteen muotoon. Toinen tärkeä asia on se, että alueesta tulee nautinto silmälle. Kukat ja kauniit muodot yhdistyvät hyötykasvien kauneuteen.


Tässä on tuleva potager-alue. Se rajoittuu risuaitaan, jonka takana on perunamaa omassa perustehtävässään. Potager liittyy muuhun alapihaan niin, että nurmikäytävä erottaa sen kukkapenkistä. Toisessa reunassa on aita, jonka on tarkoitus estää peuroja vierailemasta kasvimaalla.


Talven pitkinä viikkoina piirsin monia suunnitelmia, joissa on vinoja ja pyöreitä muotoja ja erilaisia yksityiskohtia. Paperilla kaikki on helppoa ja kätevää. Todellisuudessa sitten pohjapiirrosta hieman yksinkertaistettiin.


Käytävät merkittiin ensin yhdellä ja sitten kahdella saappaan leveydellä. Penkkien leveys suunniteltiin siten, että niihin sopivat mukavasti kasvirivistöt. Paperisuunnitelmista toteutui se, että koko aluetta ympäröi kehämäinen penkki, jonka katkaisee etureunan sisääntulopolku.


Keskusta jaettiin yksinkertaisesti seitsemään suorakaiteen muotoiseen penkkiin eli vinokuviot ja pyöreät muodot jätettiin pois. Käytävät merkittiiin polkemalla saapasparin leveydellä. Tänä vuonna kokeillaan tätä yksikertaistettua muotoa.


Perennamaiset hyötykasvit kuten lipstikka, kasvaa jo potageralueen ulkopuolella eikä sinne istuteta muitakaan monivuotisia hyötykasveja. Niillä on toistaiseksi oma paikkansa.


Sitten oli siemenpussien vuoro. Ensimmäiseksi kylvettiin normijuureksia ja kehäkukkaa ja muita tärkeitä keittiökasviksia, härkäpapuja ja herneitä. Tilaa jätettiin kuitekin myöhemmin lisättäville kasvien taimille tai siemenkylvölle. Kaikkea ei toki vielä ole kylvetty. Kesän mittaan tai ainakin syksyyn mennessä selviää, mitä kaikkea siellä sitten kasvaa ja miten suunnitelma toteutuu.


Seuraavaksi asennettiin potageriin kuuluvat korkeat elementit, joiden rakentamiseen vaari käytti torpan tyyliin sopivasti puuriukuja. Jokaiseen alueen kulmaan tuli rakennelma, jossa todennäköisesti kiipeilevät ainakin hajuherneet.


Kylvökset peitettiin harsolla, joka ei ole mikään silmän ilo, mutta parantaa huomattavasti kylvötulosta. Oikeassa reunassa näkyy iisoppirivi, joka rajaa varsinaisen potageralueen viereisestä laatikkoviljelmästä.




Aidan takaa katsottuna näkyy etualalla laatikkoviljelyalue, jossa kasvaa mansikkaa ja varhaisvihanneksia ja varsinainen potageralue taaempana. 


Vähän kerrassaan tai oikeastaan yhtäkkiä leviää vihreys ja kukoistus puutarhaan ja koleat päivät ovat ohi kuin taikaiskusta. Nyt pitäisi ehtiä joka kulmaan siistimään ja kohentamaan paikkoja talven jäljiltä.





Aurinkoista viikonlopun jatkoa!

maanantai 8. toukokuuta 2017

Se herää sittenkin henkiin!


Kaiken kylmän viiman ja lumipyrähdysten jälkeen puutarhassa on sittenkin eloa. Scillat ovat valloittaneet muuten harmaan ja karikkeiden peittämän maan. Keväiset vuohenjuuret puskevat jo rehevinä ruusukkeina antaen vihreyttä kokonaisuuteen. Kuolanpioni ei arkaile vaan työntää punertavat alkunsa rohkeasti esiin.


Ensimmäinen krookus on tuontu kukkanuppunsa odottamaan lämmittävää auringonsädettä mutta joutui ensin kokemaan sankkoja lumiryöppyjä.


Sinivuokkoja on kukassa runsaastikin, mutta nekään eivät uskalla avata kukkiaan täydellisesti, vaan supistavat ujoina terälehtensä siten, että vain niiden harmaat alapuolet tulevat näkyviin.


Pukinparta on omatoimisesti kylvänyt haituvaiset siemenensä karuun maapohjaan ja siinä se aikoo kasvattaa taas runsaasti kukkavarsia ja keltaisia kukintoja. Niissä kehittyy taas lukematon määrä uusia siemeniä leijailemaan voikukkamaisesti sinne tänne.


Mirrinminttu kuuluu sarjaan sisukkaita selviytyjiä. Kiven kolossa se on jo ehtinyt kasvattaa uudet rehevät varret tässä vaiheessa, kun monet muut vasta kömpivät mullasta esiin ensimmäisellä vihreällä piipallaan.


Erilaiset akileijat eivät koskaan petä. Ne nousevat luotettavasti kasvattamaan kauniita lehdistöjään ja ovat tämän puutarhan suosikkeja. Ne kasvavat ja kukoistavat varmasti ja uusiutuvat omatoimisesti.


Maksaruoholla on  lämmin kolo tiilistä rakennetussa kolossaan, jossa se on päässyt hyvää alkuun koko rehevyydessään.


Ruohosipulilla on tänä keväänä ollut vaikeuksia, vaikka se on yleesä ollut täysin käytettävissä jo vapun ajan ruokien koristeluun. Keltaiset kärjet kertovat tuikeista pakkasöistä.

Paljon muutakin löytyy ja joka päivä ilmestyy uusia ihania elon merkkejä. Kohta kukkivat, esikot, kiurunkannukset ja pian narsissitkin. Sitä odotellaan!


Linnutkin alkavat liikkua vilkkaammin ja pesänrakennustoimintaa on pönttöjen ympärillä. Tiaiset ja kirjosiepot käyvät keskenään keskustelua, mikä pesä kullekin kuuluu. Jotkut rakastavat kerrosasumista. Rastas on rakentanut oman pesänsä pöntön päälle. Epäselvää on vielä, kuka on alakerran asukas. 


Lumisateista viis - kyllä se kevät pääsee alkuun.  Hyvää alkanutta viikkoa!

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Huhtikuu 2017

Tätä oli huhtikuu tänä vuonna, vappuna enemmän lunta kuin jouluna!














Tässä tämän vuoden vappupalloja!

Iloista vappua ja ihanaa alkavaa toukokuuta!

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Valmistautumista kevääseen


Rakeita ropisee vähän väliä, joten nyt voi valmistautua kevääseen kaikessa rauhassa. Piha on pääosin haravoitu ja isommat talven törröttäjät kerätty pois, mutta pidemmälle puutarhan käsittelyyn ole ollut asiaa. Maa on ollut jäässä pintaa myöten ja kaikki kasvit odottavat lämpenemistä. Koska  myös puutarhakompostini on ollut jäässä, syntyi haravointijätteelle tilaongelma. Onneksi muistin Katin vinkin: lehdet mustiin suuriin jätesäkkeihin muhimaan. En nyt löytänyt juuri mainittua postausta, mutta, se on ihan simppeliä - lehtimassa pehmenee sopivasti, kunnes sen voi tyhjentää kompostiin!

Tänään ja eilenkin on saatu nauttia hyvin vaihtelevista olosuhteista. Rae-ja räntäsateet ryöpsähtelevät vuoroin auringonpilkahdusten kanssa. Suomalainen ei pientä sadetta pelkää, joten ryhdyttiin valmistelemaan riukutarvikkeita suunnitelluille rakennelmille. 
  

Riukujen kuorimiseen vaari käytti perinteistä työkalua, kuorimarautaa, joka on vuosikymmenien saatossa toimittanut tehtäväänsä. Kuoriminen on rankkaa hommaa, mutta vaari otti sen kuntoilun muodossa. Muihin työvaiheisiin käytettiin kunnon sirkkeliä ja sähkövoimaa.


Onneksi vaarilla oli tarkat suunnitelmat töihin, sillä tavoitteena oli tehdä eri paksuisia ja eri pituisia seipäitä, tolppia ja halkaistuja riukuja. Maahan pystytettävieän riukujen päät teroitettiin, jotta ne saadaan hyvin uppoamaan.


Tavarasta on tarkoitus tehdä aita kasvimaan ja viereisen pellon rajalle. Aidan avulla pidetään ei-toivotut vieraat eli lähinnä peurat pois kasvimaalta. Alkuvuosina rajalla kasvoi angervoaita, mutta se kaivettiin pois, sillä se varjosti ja levisi liikaa. Viime kesänä yritimme rajoittaa peuraliikennettä nuovinauhan avulla, mutta nyt tehdään kevyt riukuaita. 


Kasvimaa-aita tarvitsee tietysti portin, koska emme halua jäädä vangiksi aidan taakse. Portti tehdään samaan tyyliin kuin aikaisemmat pihan riukuportit. 


Aidan ja portin lisäksi korjataan vanhaa aitaa, uusitaan yksi portti ja rakennetaan hajuherneille kiipeilyä varten obeliskeja. Onneksi vaarilla on tarkat laskelmat, kuinka paljon kutakin sorttia tarvitaan. Nyt riukukokoelma saa kuivua. Katsotaan jatkossa, minkälaiset rakennelmat ovat valmiina.


Siemenperunat on jo otettu kellarista hyvissä ajoin lämpimään ja ne olisivat ihan valmiina maahan. Timoa istutetaan ensin yksi erä kaikkein varhaisimpaan istutukseen heti kun maa on vähän lämmennyt. Toinen erä istutetaan viikon parin päästä. Silloin "uutta perunaa" riittää pitkälle. Mirabella ja Challenger ovat jauhoisia syysperunoita, jotka pääsevät maahan vähän myöhemmin.


Daalioiden juurakot ovat myös päässeet multaan, toisin myöhemmin kuin viime vuonna. Ihan tarkoituksella siirsin niiden esille ottamista myöhempään, sillä kylmänä keväänä alkuun lähteneiden kasvien suojaaminen on ollut hankalaa. Nyt ne aloittelevat ruukuissa ja ulos istutukseen toivotaan jo kevään lämpiämistä. 

Totta tosiaan tuntuu, että puutarhakauden alku viivästyy vuosi vuodelta! Niinpä tulee miettineeksi, kuten Sara, onko tämä puutarhabloggaus mielekästä, kun elämää puutarhassa on vain kolme - neljä kuukautta...

Antoisaa viikonloppua!



perjantai 7. huhtikuuta 2017

Puujuttuja



Polttopuut ovat torpan merkittävä energialähde. Kevättalvi on sopivaa aikaa polttopuuhommaan. Tänä vuonna polttopuita tehtiin ojareunamasta ja harvennuspuista. Puut ovat sekalaatuista, koivua, kuusta ja jopa haapaa. Niistä saa saunaan pehmeän lämmön ja hyvän löylytuoksun.


Leivinuunin lämmittämiseen sopivat myös sekalaiset puut. Minusta koivupuulla lämmitettynä uunista tulee liian napakka. Kun valitsee sopivan määrän koivua ja vaikkapa kuusta, tulee lämmöstä kestävä ja lempeä. Savustusta varten tarvitaan leppää.

Meillä vaari pilkkoo puut perinteisesti kirveellä. Kunnon reilu fiskarsilainen on mahtava isoon työhön. Ei sitten tarvitse mennä kuntosalille! Kirveellä pilkotut puut syttyvät helposti, sillä halkaisupintaan syntyy riisteitä, johon tuli hyvin tarttuu.


Puita pinottaessa on hauska vertailla puuaineksen erilaista väriä. Haapa on kaikkein vaaleinta ja se oli ennen suosituin puulaji saunan lauteisiin. Leppä on punertavan keltaista ja koivu  ja kuusi kumpikin tuttua vaaleaa. Mukaan oli tullut joku pihlajan runko ja kun se pilkottiin, tuli näkyviin erikoinen kaksivärinen puuaines. Rungossa on keskiosa tummempaa ja uloimmat osat vaaleaa puuta. Tämä on luoteenomaista juuri pihlajalle, eikä tumma ydinpuu ole lahoa.


Koska halkaistut pihlajan palaset näyttivät hienoilta, ne jäivät pois polttopuupinosta ja ehkä niistä työstetään jotakin pientä. Tarkemmin tutkittuna pihlaja onkin hieno raaka-aine ja sitä on aikaisemmin käytetty huonekalurakentamisessa. Ja käytetään vieläkin. Presidenttien asunnossa Mäntyniemessä on presidentin työhuoneen kalusteet valmistettu pihlajasta. Juuri tuo kaksivärisyys on se erikoisuus, joka pihlajaesineissä on erityistä. 


Kalusterakentamiseen tarvittaisiin kuitenkin kunnon tukkipuita, joten ehkä kokeillaan pihlajaisen voiveitsen tekemistä.

Yleensä puun rungon vuosikasvainten tarinaa on kiinnostavaa tarkastella. Suuren kuusen kasvu on ollut aluksi nopeaa ja sitten vuosirenkaden paksuus vaihtelee. Mitähän merkitsee tuo keskiosan tumma alue - lieneekö rungossa jo alkanut lahoaminen?


Samalla työmaalla siistittiin myös visakoivupöllejä, jotka jäävät odottamaan käyttöä. Visakoivun verkkomainen tumma kuviointi on vaihtelevaa ja kuori on mahtavan paksua ilmeisesti siksi, että se kasvaa niin hitaasti.



Polttopuutyön lomassa vaari kuori kuusiriukuja valmiiksi puutarhan riukurakennelmien korjaamiseen tai ehkä uusien rakentamista varten. Nyt on hyvä aika antaa riukujen kuivua.



Esimerkiksi tällaisiin rakennelmiin niitä on käytetty.


On ollut hyvää aikaa askarrella kevään valmistelevien töiden parissa, sillä kiirettä ei ole ollut puutarhatöihin. Tänään keräsin havut pois parista paikasta ja siellä oli jo lupaavia kevää merkkejä. 


Hyvää viikonloppua!