maanantai 11. kesäkuuta 2018

Vaaleanpunainen lupiini


Pari kesää sitten elokuussa tehtiin vierailu Turun rannikolle. Oli lämmintä ja kuivaa, kuten siellä rannikolla ylensä on. Serkun saarimökin pihalla omenapuiden alla oli pieniä lupiinin alkuja ihan kuin odottamassa ottajaa. Meillähän ei ole lupiinia puutarhassa, nyt voisi saada aitoa rannikon maatiaislupiinia. Sen kun kaivat siitä, sanoi poikamiesserkku ja muovipussikin löytyi.


Herää kysymys, miksi kipertää lupiinin taimi täältä kuivasta maasta hädin tuskin juuret koossa pysyen, kun kotipuolessa kylätien ojanpenkat notkuvat lupiineja kaikissa väreissä? Sitä paitsi juuri uutisoitiin haitallisista vieraslajeista, joihin komealupiini  kuuluu. Sitä pitää hävittää eikä sitä edes saa kasvattaa.


Kaikesta huolimatta ryhdyttiin tähän rikolliseen toimintaan. Teon takana on muistojen ketju. Siinä kyseisessä mökkipihassa olen viettänyt lapsuuteni kesiä ja ihmetellyt lupiineja, daalioita, pioneja, sormustinkukkia. Siellä on herkuteltu luumuilla ja omenilla. Siellä on maisteltu merivettä ja haisteltu suolaisia tuulia. Sen vuoksi pitää juuri ne lupiinin alut saada,


Hennot lupiinit sujautetaan muovipussiin sinällään ja vähän tuttua kuivaa maata mukaan. Lupiinit viedään Hämeeseen. Ne rotokottavat pari päivää unohdettuina pussissaan ja niitä kiusataan kuljettamalla ne perille moottoripyörän takaboxissa.


Kumma kyllä kuljetus onnistuu ja nuutuneet lupiinivetelykset istutetaan pitkään kukkapenkkiin suviruusun viereen. Seuraavina päivinä niitä kastellaan antaumuksella ja sitten ne saavat jäädä oman onnensa varaan sateiseen loppukesään ja syksyyn. Vähitellen kaksi honteloa lupiininalkua valmistautuu viettämään talven Hämeessä.


Seuraavana keväänä lupiinit heräävät ja toinen niistä on huomattavan vanttera ja kasvattaa muutamia kukkavanoja. Kukkien väri on se lupiinin perussininen. Toinen lupiininalku jurottelee, sillä kesä on kolea ja sateinen ja sellaiseen ei ole tottunut etelässä. Tulee syksy ja leikkaan lupiinin siniset kukinnot pois, jotta siemenet eivät leviä puutarhaan. Lupiinit kuihtuvat talveen.


Tänä keväänä, kesäkuun ensimmäisinä paivinä havaitsen yllättäen, että alapihan pitkässä kukkapenkissä suviruusun vieressä on avautunut vaaleanpunainen lupiinin kukka. Se on juuri sellainen väri, joka minua ihastuttaa: hento vaalea puna, melkein vanha roosa ja kukintojen sisäosasta pilkottaa lilaa. Kukkavarsia on useita ja ne avautuvat vähitellen kukin vuorollaan. Lämpimästä rannikkoilmasta kotoisin oleva kukkija voimistui tämän helletoukokuun avulla voi antaa kukintonsa kukkia täysillä kuten ennen. Minusta tuntuu, että se on nyt kotiutunut tänne. 


Vaaleanpunaisen kaveri, se perussininen, alkaa myös avata kukkiaan ja nuppuja on runsaasti. Siniset näyttävät  vaaleanpunaisten kanssa paljon iloisemmilta - tai ne korostavat toistensa väriä. 

Taidan jatkaa tätä rikollista toimintaa, siis lupiinien kasvatusta tässä mittakaavassa. Kukkien seassa voin hetken olla pikkutyttö mamman saaripuutarhassa. Lopuun kukkineet kukinnot leikkaan pois ja hävitän. Välillä tuon kuistin maljakkoon lupiineja kaikissa väreissä tienpenkasta.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Helteinen toukokuu

Nyt on ollut pari kolme päivää hyvin koleaa ja myrskyinen tuuli on riipinyt puita ja puutarhaa niin, että mikään ulkopuuha ei huvita. Muistellaan siis toukokuuta. Kuuma ja kuiva toukokuu yllätti ja sai puutarhan tavanomaisen aikataulun kirimään niin, että jopa lupiinit ja horsmat aloittavat kukintaansa. Lähes koko kuukauden sateeton ja aurinkoinen sää vaikutti eri tavoin kasveihin. Osa kasveista on jopa kärsinyt liiasta kuumuudesta ja kuivuudesta, sillä torpan kastelumenetelmänä toimii kannu-käteen-ja-menoksi, mutta määräänsä enempää ei vettä kulje.

Ihme ja kumma, osa kasveista on menestynyt loistavasti. Pihan pihlajat kukkivat runsaammin kuin aikoihin. Isot ja pienet pihlajat olivat täynnä kukkia ja kukat olvat kauniita - ilman tuholaisia!


Kuivuus ei ilmeisesti herättänyt tuholaisia vielä toukokuun alussa, joten kukinta ja kukkien tuoksu oli pysähdyttävä. Kukat ja lehdet olivat  kauniin reheviä ja ehjiä. Tuulet eivät riepotelleet ja repineet.


Pihlajat seisovat juuri talvisen lintujen ruokintapaikan taustalla ja voin jo kuvitella punaisten marjojen täyttämät puut ja linnut herkuttelemassa niillä. Kunka nopeasti mahtavat pihlajanmarjat tänä vuonna kypsyä! Riittäneekö niitä syksyyn...


Pihan luonnonvarainen kuusama sai myös kukkia runsaasti ja kimalaiset hyödynsivät aikaista kukintaa. Kuusama kerää yleensä helposti tuholaisia, eikä ole koskaan ollut näin kaunis.


Kivikkorinteen sammalleimut nauttivat täysillä auringosta ja lämmöstä. Vain jokunen ukkomansikka kukkii niiden seassa ja kielot ponnistivat maavarsiensa avulla lehtipareja esiin. Tätä rinnettä eikä mitään edellä kuvattua ole kasteltu lainkaan.


Yllättävästi selviytyivät myös tulppaanit - verrattuina narsisseihin - kukkimaan hyvin aikaisin. Yleensä odottelen niiden avautuvan vasta narsissikukinnan jälkeen. Tässä kuvassa viime syksynä istutettu `Ronaldo` seurustelee vaaleiden kumppaniensa kanssa.


Myös vanhojen jo unohdettujen tulppanien kukkia nousi esiin, mutta kukinta meni pikavauhtia. Muutamassa päivässä terälehdet rapistuivat kuivuneina. Kastelusta huolimatta.


Vuorenkilpi on torpan pihassa saanut välillä lähdöt monesta paikasta. Sen suuret lehdet ovat muutamien talvien jälkeen olleet ruman ruskettuneita eikä kukinnoista ole juuri ollut iloa - niitä on ollut niin niukasti. Tänä keväänä vuorenkilpi pääsi oikeuksiinsa ja kukat olivat runsaita ja niitä oli paljon. Oikein kadutti, että sitä on jostakin tullut revittyä pois. Nyt kukat ovat jo kuihtuneet ja kukinnot leikattu pois, mutta lehvistöt ovat kauniin vihreitä - eikä yhtään ole kasteltu.


Pensaiden alta ponnisti esiin pikkutalvio, alppiruusun ja pihlaja-angervon juurilta ja riukusillan alta. Rehevänä ja uusiutumishaluisena se levitti versonsa taas uusille alueille ja lisäksi avasi sinipunaiset kukkansa ja - ilman lisäkastelua!


Pioni ei tunnetusti tarvitse paljoa vettä, kuivuuteen se ei kuulema kuole. Torpan toukokuun ilopilleri kuolanpioni kukki tänä keväänä toukokuussa kuten yleensä. Se kukoisti runsaana ja monikukkaisena, mutta kukkien terälehtien väri oli nyt vaaleampi - yleensä ne ovat olleet voimakkaan punaiset. Haalistiko auringon herkeämätön hehku ne?


Akileijat ovat ikuisesti luottokasveja, satoi tai paistoi. Ensimmästen joukossa sinivalkoiset japanin akileijat olivat kukassa samaan aikaan kuin taustalla kukkivat keväiset vuohenjuuret. Näitä armahdettiin iltaisin kevyellä kastelulla.


Siniset iirikset ilahduttivat runsaalla kukinnallaan - viime vuonna vain yksi kukkavana avasi kukkansa. Nyt sireenien juurella loisti mukava ryhmä sinisiä iiriksiä. Ne tunnetusti menestyvät kuivilla kasvupaikoilla, joten olosuhteet olivat sopivat.


Valkoinen siperiankärhö levitti valkoisen kukkapilvensä risuaidan päällä ja se on myös kasvattanut valtavan määrän uusia versoja. Niitä nousee maasta toinen toisensa vierestä. Näin runsaasti ei ole koskaaan suntynyt uusia versoja jo keväällä. Lähes kaikki muutkin kärhöt ovat nousseet esiin - jotkut rehevästi ja jotkut hennosti, mutta kuitenkin ilmoittavat olevansa elossa.


Jokainen kevät tuo esiin yllätyksiä ja tänä keväänä lämmin aurinko antoi hyvän lähdön niille kasveille, jotka hyötyvät lämpimästä. Aikaisin keväällä syväjuurisilla on vielä vettä käytettävissä ja ne onnistuvat kukinnassa paremmin kuin sateessa. Keväinen vuohenjuuri onnistuu kuitenkin joka kevät, satoi tai paistoi. Sen keltainen kukkareunus on etupihan kukkapenkin voimakkain väri toukokuussa. Tänä vuonna pallolaukat toivat vähän vastavärin piristystä keltaiseen kevätväriin.

Illan mittan tuuli on tyyntynyt ja aurinko paistaa pilvilautan yli. Vettä ei vielä satanut.


perjantai 25. toukokuuta 2018

Valkoiset narsissit


Vuosia sitten sain kaksi kourallista tuntemattomia vanhoja perinnennarsisseja sipuleineen. Toinen kourallinen tuotti kerrotuin kukin varustettuja valkoisia narsisseja eli näitä:


Toinen kourallinen sai aikaan myös valkoisia torvellisia kukintoja - näitä:


Jälkimmäiset hävisivät pikkuhiljaa muiden narsissien sekaan, enkä enää ole nähnyt niiden valkoisia kukkia. Kerrottuja seurasin, sillä niiden kasvupaikka oli suurin piirtein tiedossa. Niiden kukat alkoivat myös hävitä, sillä ruskeat nuput sisälsivät pelkkää tyhjää. Istutin sipuliryppäitä uudelleen eri kohtaan, mutta tulos oli aina sama. Ei kukkia, vain tyhjiä ruskeita nuppuja. 


Sipulit muodostivat innokkaasti uusia sipuleita ja niistä oli tullut tiiviitä nippuja. Tiedän, että narsissit tarvitsevat jakamisen ja uudelleen istutuksen, jos kukinta on heikentynyt. Kesällä 2017 kaivoin sipuliniput ylös, erottelin ne ja annoin niiden kuivua varsineen. Syksyllä istutin sipulit uudelleen uuteen ravinteikkaaseen hiekkapitoiseen maahan. Istutin jokaisen sipulin noin 15 cm:n etäisyydelle toisista ja 15 cm:n syvyyteen. 


Tänä keväänä varsisto lähti hyvään kasvuun ja toukokuun puolessa välissä ilmestyi vihreitä ja pulleita nuppuja. Koska nuput olivat aikaisemmin ruskettuneet, en vielä riemastunut. Koska kukkia ei ollut näkynyt muutamaan vuoteen, en ollut varma, ilmaantuuko näkyviin kerrottuja vai yksinkertaisia kukkia.


Ensimmäinen kukka paljasti, että olin oikeilla jäljillä. Monen vuoden jälkeen saavat nämä kerrotut narsissit kukkia. Ne ovat myös lisääntyneet parista kolmesta sipulista melkoiseksi narsissipenkiksi.


Edelleen nuppujen suojalehdet ruskistuvat kukan avautuessa ja tyhjiä nuppuja on siellä täällä. Kukat muistuttavat tasetin kukkia, mutta kussakin kukkavanassa on vain yksi kukka. Kukkien keskustat ovat erilaisia, ilmeisesti moneen kertaan risteytyneitä.


Uudelleen istutus toimi siis melko hyvin. Narsissit saavat nyt kasvaa tässä penkissä edelleen ja kukkimisen jälkeen kasvupaikka lannoitetaan hyvin. Seuraavana keväänä odotetaan vielä parempaa kukintaa.

Narsissin alut ovat peräisin vanhasta pihasta, jossa ei aikoihin ole narsissipenkkejä jaettu ja istutettu uudelleen ja kuitenkin ne kukkivat. Siksi herää kysymyksiä:

Mikä narsissi tämä on?

Kuinka usein nämä narsissit  on istutettava taas uudelleen?

Oliko kukkimattomuuden syy tilan ahtaus?

Miksi osa nupuista jää vieläkin kehittymättä?

Oliko maaperä ravinneköyhä tai sopimaton laadultaan näille narsisseille?

Oliko lannoitus ja kalkitseminen riittämätön?

Viihtyykö tämä narsissi paremmin laihassa maassa, jolloin sivusipuleita ei synny?

Vettä on ollut ainakin riittävästi tarjolla aikaismpinakin vuosina, onko se ratkaiseva asia?

Tarvitseeko tämä narsissi hellelämpötiloja menestyäkeen?



Nyt ihaillaan kerrottuja valkoisa narsisseja, joita avautuu vielä ehkä tämän viikon loppuun. Seuraavaksi on jäljitettävä se toinen valkoinen narsissi - ehkä tunnistan sen lehdet! Otetaan sekin erilleen muista narsisseista ja laitetaan kukkimaan!





keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Kevät ja kesä samassa paketissa


Ihmeellinen kevät yllättää edelleen. Yhtäkkiä toukokuun toisella viikolla saapuivat eksoottiset, kuumat hellepäivät. Kasvit ottivat jättiaskeleen eteenpäin kasvussa ja kukinnassa. Valkovuokkoja oli yllin kyllin äitenpäiväkimppuun.


Sinivuokot ja kiurunkannukset rapistuivat hetkessä ja helmililjat pääsivät kukkimaan valkovuokkojen sekaan. Tulppaanit avautuivat hätäisesti täyteen kukintaan, kun vielä kevätesikot jaksavat jatkaa keltaisenaan.


Tämä kevät- ja kesäkukkien yhteiskukinta on kuin hyvä edullinen tarjous: toukokuu ja kesäkuu samassa paketissa! Elä Suomen kevät ja kesä yhdessä kuukaudessa - vai oliko se parissa viikossa! Ei kai - kyllä tämä on vielä kevättä ja kesä on vielä tulossa!


Kevättä edustavat vuokot ja narsissit ja viileät yöt. Tuomet kukkivat huumaavasti jo toukokuun puolessa välissä. Joskus niitä kerättiin koulun päättäjäiskoristeeksi. Nyt saavat koululaiset ponnistella vielä kolmisen viikkoa ja nuuhkaista tuomia koulumatkalla.


Viinimarjapensaat ja mustikat ennustavat kukinnallaan hyvää marjasatoa, jota ei nyt taida pakkanen päästä verottamaan. Mehiläisiäkin näyttää olevan liikkellä, joten pölytys onnistuu.


Vihreys on vallannut pihan ja puutarhan. Kotkansiivet availevat siipikääröjään ja ruohikko on jo vihertynyt niin, että leikkaajan oli tehtävä ensimmäinen  siistimiskierros.


Sateettomuudesta huolimatta raparperit ovat jo melkoisia varsikkoja ja ensimmäiset raparperiherkut tuli maisteltua.


Ihan kesältä tuntuu silloin, kun vuohenjuuret puhkeavat täysillä kukkimaan. Niiden keltainen kukkavyöhyke etupihan kukkapenkissä on mielessäni aina kesän merkki. Scillat väistyvät ja antavat kesälle tilaa.


Kesään kuuluvat myös pikkusydämet, kesäsydämet, ja nekin puhkesivat jo kukkaan. Niitä saa nyt ihailla pitkän kauden, sillä ne kukkivat yleensä myöhään syksyyn.


Ketunleipä on sekin kukassa pensaiden juurilla ja vihreitä kolmilehtiä riittää lasten napsittavaksi. Perinteisesti keväällä paistetaan ketunleipälettuja, jolloin lettutaikinaan sekoitetaan ketunleivän lehtiä. Se kuuluu ainakin kevääseen!


Sara Villa Emiliasta oli haastanut minut kuvaamaan kevään merkkejä, mutta haaste oli päässyt lipsahtamaan minulta ohi. Viimekertainen postaus ja tämä antavat välähdyksiä toukokuisista kevään ilmenemisistä. Toukokuuta eli siis kevättä on vielä edessä - mitä kaikkea ehtiikään tapahtua ennen kesän virallista alkua? Lisää kevään merkkejä on tulossa!

tiistai 8. toukokuuta 2018

Kevät yllättää



Kevät muutti muotoaan muutamassa päivässä. Hallayöt jäivät toistaiseksi taakse ja kaikki kasvillisuus otti loikka-askeleen eteenpäin. Viikko sitten tuntui siltä, että nyt ei ole mitään kiirettä.  Maa tuntui märältä eivätkä kasvit tahtoneet nousta maan pinnalle tunnistettavaksi. Kompostit olivat jäässä. Kevättöitä siis oli aloiteltava pikkuhiljaa.

Muutama lämpöisempi yö ja auringonpaiste päivällä muutti tahtia ja keltaiset esikkomassat ja sinililjakentät ponnahtivat esiin yllättämällä. Kukkapenkkien yleissiivoukseen tuli kiire.


Myös pihapiirin linnut havaitsivat tilanteen muuttumisen ja toiminta pönttöjen äärellä ja pusikossa vilkastui. Mustarastas rakensi pesän pihalaavun räystään alle ennakoiden mahdollisia tulevia sateita. Ja pesään ilmaantui nopeasti neljä kaunista turkoosia munaa. Nyt pesässä on jatkuva miehitys. Perhe saa olla ihan rauhassa, sillä laavulla ei oleskella kesäaikaan.


Joka puolelle on noussut uutta kasvustoa nopeassa tahdissa. Raparperi ehti saada jo lehdetkin esiin ja varmaan pian tulee ensimmäisen piirakan aika.


Kuolan pionin versot nousevat maasta nuppuineen ja näyttävät kuvassa merivuokoilta. Pionin kukintaa saadaan tänä keväänä ihailla aikaisin.


Keväiset vuohenjuuret ovat nekin jo valmiina kukkimaan. Nyt versot eivät ehdi venyä kovin korkeiksi, sillä sadetta ei ole luvassa. 


Mahoniat säilyivät talven yli kauniin vihreinä havun oksilla peiteltynä. Siis vasta vapun tienoilla poistin ne ja nyt ovat jo keltaiset nuput valmiina.


Reilut kaksi päivää kului lehtien ja muun roskan siivoukseen, jotta piha saatiin yleisiistiksi ja nyt jo nurmikko vihertää. Roskasaalis odottaa jätesäkeissä, kunnes saan kompostiin tilaa.


Taimipenkistä löytyi talvehtineita alkuja ja näistä on nimilappu hukassa. Ne ovat joko harjaneilikkaa tai palavaa rakkautta - no, aika sen näyttää. Yleensä tunnistan kylvökseni hyvin ja myös laputan ne, mutta kumpaakin edellä mainittua on kasvamassa - ovat kovin saman näköisiä tässä vaiheessa.


Siivousurakan lomassa on muistettava ihailla kevään kukkijoita, jotka ovat kukassa hetken. Kiurunkannukset ovat mukavasti levinneet ja niitä löytyy uusista paikoista. En panisi pahakseni, vaikka niitä ilmaantuisi enemmän.


Krookuksiakin haluasin lisää, mutta ne tuppaavat häviämään. Väriskaala on nyt tällainen, kalpeaa lilaa ja keltaista - näitä kutsun nimellä "sahramit". Se kuulostaa niin ylelliseltä...




Tämä kevään kiihkeässä vauhdissa ensimmäiset tulppaanit ovat jo nupulla, mutta narsissit eivät ole vielä edes kehittäneet nuppuja täyteen kokoon. Tänä keväänä järjestys on ihan uusi.


Vapuksi hankitut lilat orvokit katselevat varjoisalta portaalta auringossa kylpeviä keltaisia esikkoja. Etsin puutarhalta niitä yksivärisiä tummansinisiä, jotka tuoksuvat kaikkein voimakkaimmin. En tällä kertaa löytänyt.


Seuraavaksi odottaa kasvimaa. Viime vuonna kasvimaa sai potagermaisen ilmeen ja tänä vuonna mennään samoilla linjoilla. Muutoksia kuitenkin tehdään ja niistä kerron jatkossa. Perunat ovat jo valmiina multaan!