keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Suomalaisia perinnekasveja 2/2

Nyt jatkuu toinen osa meidän torpan perinnekasveja. Seuraavissa kuvissa on muutamia eri tyyppisiä kasveja, joista löytyi kuvia. Oikeastaan oli vaikeaa päättää, mitkä 12 laitan esiin tähän kakkos-osaan, niin erinomaisia kaikki perinnekasvit ovat.

 Useimmat perinnekasveista ovat aikoinaan olleet hyötykasveja, rohdoksia tai ravintokasveja. Nykyisin ne kaunistavat puutarhoja ja niiden suosio on tietysi siinä, että niitä on helppo kavattaa ja lisätä ja ne selviävät suomalaisesta talvesta. Joidenkin kohdalla jopa mainitaan varoitus liian voimakkaasta leviämisestä.

  Perinnekasveihin liittyy myös ihmisten välinen vuorovaikutus. Kun vaihdetaan kasvien juurakoita, solmitaan myös ystävyyssuhteita. 

Seuraavat kuvat ovat satunnaisessa järjestyksessä.

Jouko Rikkinen kuvaa tarkemmin kunkin kasvin taustaa kirjassaan Suomalaisia perinnekasveja.


KEVÄTESIKKO Primula veris


Kevätesikon alkumuodot ovat lähtöisin Keski- ja Etelä-Euroopan vuoristoalueilta. Esikko oli arvostettu rohdoskasvi jo keskiajalla Euroopassa. Esikkoja viljeltiin ainakin 1700-luvulla jo Suomessa. Kultaesikoita, pihaesikoita, kääpiöesikoita - erilaisia esikoita riittää ja ne ovat risteytyneet keskenään. Nyt esikkoja kasvaa luonnonvaraisena jo Etelä-Suomessa ja puutarhoissa monen näköisenä. Kun esikon alun saa puutarhaan, on varmaa, että siemenistä ei ole pulaa. Se kylväytyy itsestään ja kehittää runsaat siemenet talteen otettavaksi. Tämä torpan vaalean keltainen esikko on saatu yhtenä pikku taimena ystävän pihasta ja nyt sitä on joka kevät laajenevin määrin kukkimassa eri paikoissa. Myös muita esikoita on kerääntynyt kukkapenkkeihin, kun siemeniä on saatu tutuilta.


KESÄPIKKUSYDÄN Dicentra formosa


Kesäpikkusydän jos mikä on hyvin yleinen kukkapenkkien reunoissa. Se on kotoisin Pohjois-Amerikan kosteista havumetsistä ja viihtyy siis puolivarjossa. Yllättävää kyllä, se on tullut Suomeen vasta 1900-luvun alussa, luultavasti 30-luvulla. Se on helppo kasvi kasvattaa ja lisätä. Torpan kukkapenkkiin se tuotiin entisestä pihasta ja se valloitti oman penkkinsä täysin. Viime vuosien kosteat ja koleat kesät olivat kuitenkin liian kosteita varjoisessa paikassa kasvaneelle sydämelle ja se alkoi homehtua ja mustua jo aikaisin kesällä. Niinpä se sai syksyllä uuden paikan - katsotaan  keväällä, miten se nyt viihtyy.


 ROHTOSUOPYRTTI  Saponaria officinalis


Rohtosuopayrtti on Euroopassa laajalti levinnyt rohdos ja hyötykasvi ja levinnyt sieltä ihmisten mukana muuallekin. Suomessa sitä on ehkä kasvatettu jo esihistoriallisena aikana tai viimeistään 1700- luvulla. Suopayrtti sisältää saponiinia, joka on vaahtoava saippuamainen aine ja sopii  erityisesti villavaatteiden puhdistukseen. Niinpä sitä kasvatettiin ensin hyötytarkoituksessa ja sitten huomattiin kauniit punertavan valkoiset kukat ja se sai sijan myös kukkapenkissä. Torpan puutarhaan suopayrtti tuli tyttäremme pihasta, jonne se oli päätynyt ystävän vanhasta pihasta. Näin siis perinnekasvit kulkevat paikasta toiseen. Eräs iäkkäämmän puoleinen rouva kävi pihassamme ja totesi: "Ai sinullakin on Hilma!"


KONNANTATAR


Konnatatar on peräisin Keski-Euroopasta ja Länsi-Aasiasta. Se on varjoisten, kosteiden - jopa märkien puutarhakulmien kasvi. Se on myös rohdoskasvi ja jopa vihanneksena aikoinaan käytetty. Ainakin 1800-luvulla konnatatar mainitaan jo suomalaisissa kasviluetteloissa. Konnantatar on helppo kasvi, jos toivotaan kosteassa varjossa hyvin kasvavaa rehevää kasvustoa. Torpan puutarhaan konnantatar tuli pienenä alkuna ystävän puutarhasta ja saatesanat olivat: "Ei tietoa, mikä kasvi on, mutta istuta se sellaiseen paikkaan, että sillä on tilaa levitä, sillä et pysty sitä pysäyttämään!" Tatar pääsi kosteaan rehevään maahan sillan pieleen ja totta se on - se on voimallisesti leviävä. Kertaalleen sitä on jouduttu rajoittamaan, jotta vieruskasvit säilyisivät, mutta rehevällä vihreällä kasvustollaan ja punertaivilla pienillä kukinnoillaan se on oikein sopiva nykyiseen paikkaansa.

JALOPÄHKÄMÖ Stachys macrantha


Jalopähkämö kasvaa luonnossa Keski-Aasiassa ja Siperiassa vuoristoalueilla. Suomeen se on tullut 1900-luvun alkupuolella, mutta ei silloin ollut mikään kovin yleinen puutarhoissa. Jalopähkämö kasvaa varjossa ja auringossa yhtä hyvin ja on kova laajentamaan kasvustoaan, varsinkin rehevässä maaperässä. Sillä on taipumus kasvaessaan jättää kasvuston keskelle tyhjentyvä alue, joten se kannattaa aika ajoin istuttaa uudeen. Meidän puutarhaan jalopähkämö on tullut entisestä puutarhasta pienenä alkuna ja nyt se on laajentunut niin, että sitä vuosittain joutuu rajoittamaan.


VARJOLILJA Lilium martagon


Varjolilja kasvaa luonnonvaraisena Etelä- ja Keski-Euroopassa. Tämä kasvi oli tunnettu luostarien puutarhoissa Euroopassa jo keskiajalla. Pohjoiseen ja Suomeen se on tullut ainakin 1600-luvulla. Torpan pihaan varjolilja tuli myös entisestä pihasta. Aluksi siirrokset eivät tahtoneet kukkia ja kokeilimme niitä useisiin paikkoihin. Ilmeisesti se vain tarvitsee aikaa asettuakseen, sillä nyt se kukkii kiitettävästi eri kohdissa. Olen jopa huomannut, että sen syvälle kaivautuneita sipuleita ei tahdo löytää, jos kasvin haluaisi jostakin kohtaa poistaa. Sieltä se taas nostaa päänsä.


RUSOPÄIVÄNLILJA Hemerocallis fulva


Päivänlijat ovat kotoisin Aasiasta. Ne ovat monien risteytymien tulosta ja Aasian puutarhoissa niitä on kasvatettu ainakin parituhatta vuotta. Eurooppaan se tuotiin 1700-luvulla ja pian se tuli tunnetuksi myös Suomessa. 1900-luvun alkuun mennessä se oli jo hyvin yleinen puutarhoissa, kuten muutkin päivänliljat. Torpan pihaan se tuli entisen kesämökin pihasta  -  ja toi mukanaan vuohenkellon sitkeän juuriston, joka näin kukkii sinisenä aina päivänliljan rinnalla.


KAUNOPUNAHATTU Echinacea purpurea


Punapäivänhattu on kotoisin itäisen Pohjois-Amerikan aurinkoisilta rinteiltä. Se oli jo 1700-luvulla arvostettu puutarhakasvi Euroopassa. Se on myös tunnettu rohdoskasvi ja saapui Suomeen 1800-luvulla. Siitä tuli herraskartanopuutarhojen arvostettu erikoisuus, joka kukki loppukesästä ja syksyllä pakkasiin asti. Torpan puutarhaan punahattu tuli siina muinaisessa postimyyntilähetyksessä puutarhan perustamisen aikoihin. Ensin taimet istutettiin etupihaan, joka on varsin varjoinen. Kukinta oli vaatimatonta. Kun alapihaan kasvimaan lähistölle rakennettiin uusi kukkapenkki, siirretiin punahatut sinne. Siellä ne kukkivat ja perhoset ovat ahkeria vieraita aurinkoisina päivinä.


HARMAAMALVIKKI Laventera thuringiaca


Harmaamalvikki kasvaa nykyisin tulokaskasvina lauhkean ilmaston alueella monella mantereella. Se on kotoisin mm. Keski-Euroopasta ja Suomessa sitä on kasvatettu ainakin jo 1900-luvun alkuvuosista lähtien. Se on vaatimaton kasvi ja menestyy koko maassa ja on myös sitkeä jäänne villiintyneissä pihoissa. Meidän puutarhaan harmaamalvikki tuli siten, että sain siemeniä aikoinaan anoppini välityksellä. En pidä kasvien tukemisesta, mutta jos tämä kasvi kasvaa vähänkin rehevämmässä maassa, se tarvitsee tukemista.


KANADANPIISKU Solidago Canadensis


Kanadanpiisku on kotoisin tietysti Pohjois-Amerikan aurinkoisilta rinteiltä. Erilaisia piiskulejeja on tuotu Eurooppaan jo 1700-luvulla ja 1800-luvulta lähtien niitä on viljelty myös suomalaisissa puutarhoissa. Piiskut ovat vaatimattomia kasvualustaansa nähden ja niinpä ne ovat kovia leviämään. Piiskut kuuluvat haitallisten vieraslajien ryhmään, ne leviävät myös siemenistä. Siispä niiden leviämistä kannattaa tarkkailla, jotta ne eivät pääse valloittamaan tilaa luonnokasveilta. Itse kyllä pidän naistä sisukkaista kasveista, jotka nousevat ilahduttamaan kukinnoillaan myöhään syksyllä. Torpan pihaan piisku tuli tuttavan vanhasta pihasta. Joinakin koleina syksyinä se ei juuri edes ehtinyt kukkia.


TARHADAALIA Dahlia xxx

 

On yllättävää, että perinnekasveihin luetaan myös tarhadaaliat. Daaliat koetaan nykyisin paljon hoivaa vaativiksi kasveiksi, talveuttamisineen ja pakkasarkuutensa vuoksi. Daalioiden alkuperäiset muodot ovat kuitenkin kasvaneet Keski-ja Etelä-Amerikan vuorilla. Nykyiset lukemattomat erilaiset daaliat ovat risteymiä ja daalioiden kasvatus on alkanut Suomessakin jo 1800-luvulla. Erilaisten joriininjuurakoiden säilyttäminen muodostui oikeaksi taitolajiksi ja oli kunnia-asia saada ne säilymään vuodesta toiseen. Ensn daaliat olivat herraskaisten puutarhojen erikoisuuksia, mutta vähitellen niitä alkoi kasvaa jo mökkien  seinustoilla. Meidän puutarhassa on muutamia daalialajeja, mutta kuvan keltainen on hyvin vanhaa perua. Mukulat on saatu tuttavalta, jonka äiti oli kasvattanut tätä vuosikymmeniä. Suurien kukintojen läpimittä on auetessaan 20-30 cm. Kukat ovat hyvin raskaat, joten ne tarvitsevat hyvän tukirakennelman. Se on myös hyvin arka kevätpakkasille, joten kellarissa talvehtivat mukulat saavat olla siellä vielä hyvän aikaa.


RUUSUPAPU Phaseolus coccineus


Monet perinnekasvit ovat moni- tai kaksivuotisia, mutta suomalaisissa olosuhteissa ruusupapu on yksivuotinen köynnös. Se on kotoisin Keski-Amerikan trooppisista metsistä, jossa se voi kasvaa monivuotisena. Ruusupapu tuli Eurooppaan jo 1600-luvulla ja 1800-luvun lopulta  tulivat muotiin erilaiset kesäköynnökset. Ruusupapu on yksi näistä ja sitä kasvatettiin myös ravintokäyttöön. Meille ruusupapu on saanut alkunsa parista pavun palosta, jotka riippuivat eräänä kevättalvena Turun puolen sukulaiseni kesämökin seinustalla. Ne olivat itämiskelpoiset ja pääsivät multaan seuraavana keväänä. Papu on tuottanut runsaasti siemeniä ja niistä on riittänyt kylvettavää erilaisten porttien ja pylväiden koristekasveiksi. Aluksi esikasvatin taimet ja istutin ne ulos isoihin ruukkuihin  vasta ilmojen lämmettyä. Siirto näytti kuitenkin rasittavan taimia ja kasvu pysähtyi. Sitten muutin systeemiä ja kylvin siemenet toukokuussa yleensä lopullisiin ruukkuihinsa ulos ja asetin ruukun päälle lasilevyn. Näin taimista tulee vankkoja ja ne pääsevät hyvin alkuun lasin alla. Kun taimet kasvavat ja ilma lämpiää, poistan lasin ja ruukut ovat täynnä vahvoja taimia.

Perinnekasvit ovat monipuolisia ja helposti kasvatettavia puutarhan väripilkkuja. Torpan puutarhassa niitä riittää. Ensi kesänä ne varmasti taas menestyvät ja saattaapa olla, että niistä kuulette vielä lisää.


perjantai 12. helmikuuta 2016

Suomalaisia perinnekasveja 1/2

 Torpan puutarhaan on pyritty keräämään perinteisesti suomalaisissa pihoissa kasvaneita puutarhakasveja, perinnekasveja. Käsiini osui  Suomalaiset perinnekasvit kirja, johon professori Jouko Rikkinen on koonnut lähes 200 ruohovartista Suomessa pitkään kasvatetettua koristekasvia. Puita ja pensaita ei ole tähän kokoelmaan mahtunut.

Perinnekasvit ovat niitä, joita on lähes kaikissa puutarhoissa, koska niitä on jaettu siemeninä ja taimina tuttaville ja lähes jokainen muistaa niitä nähneensä joskus elämänsä aikana. Ne ovat tavallaan hyvin arkipäiväisiä ja tuttuja, mutta toisaalta ne kertovat pitkästä puutarhahistoriasta ja kasvien sitkeydestä.

Suomessa on kasvatettu näitä kasveja lähes 500 vuotta, ensin hyötykasveina ja rohtoyrtteinä ja vasta 1700-1800- luvulla niitä ryhdyttiin kasvattamaan puutarhan somistukseksi.

Kirjassa on kustakin kasvista suurikokoinen, havainnollinen kuva ja lyhyt tietopankki sen ulkonäöstä, kasvupaikasta, historiasta ja hoito-ohjeet. Ilmeisesti monet kasvit ovat vuosisatojen kuluessa hävinneet, mutta osa on muuttunut hyötykasvista koristekasvikäyttöön  ja juuri nämä ovat edelleen hyvin suosittuja. Vasta 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa puutarhaharrastus tässä mielessä pääsi alkuun. Puutarhojen kukkaistutusmuoti on siis melko nuorta.

Koska olemme juuri tällaista kasvikokoelmaa pyrkineet keräämään pihaamme, halusin selvittää, mitä kasveja olemme jo saaneet kasvamaan omaan puutarhaan. Yllättyneenä huomasin, että lähes puolet eli noin sata kasvia löytyy meiltä, mutta osa on niin vaatimattomia, että en ole niitä edes kuvannut. Paljon kauniita kasveja kuitenkin puuttuu. Seuraavaksi täytyy metsäsätää niitä. Tässä postauksessa ja seuraavalla kerralla luettelen kuvien kera joitakin meidän perinnekasvejamme. Kasvit ovat ihan vapaassa järjestyksessä.

VAARIN TORPAN PERINNEKASVEJA


HUMALA  Humulus lupus

Humala on kotoisin Euraasiasta ja pohjois-Amerikasta. Sitä on todennäköisesti kasvanut meilläkin luonnonvaraisena etelässä. Humala on yksi vanhimpia hyötykasveja pihoissa, sillä sitä viljeltiin jo keskiaikana ja 1400-luvulla maalain määräämänä joka talossa tietty salkomäärä.

Humala oli hyöty- ja rohdoskasvi, mutta nyt se on yleinen köynnös koristetarkoituksessa.

Meidän pihallamme on useita humalakasveja, maatiaishumalaa ja ulkomaista lajiketta. Humalat kasvavat saloissa tai ristikoissa ja menestyvät hyvin. Tuuli saattaa riipiä lehvistöä myrskyisellä säällä ja hellekesinä oli kirvoista haittaa.

Joku kasveista on hankittu puutarhakaupasta, mutta suurin osa on jakotaimia.




KEVÄTSAHRAMI Crocus vernus



Sahrami eli krookus on kotoisin Keski- ja Etelä-Euroopasta, jossa sitä kasvaa luonnonvaraisena. Meille Suomeen se on vakiintunut 1800-luvun loppupuolella.
Torpalla  krookukset on sijoitettu isojen kivien juureen, jotta kevätaurinko pääsisi niitä herättelemään. Vain siniset sahramit ovat säilyneet, keltaiset ja valkoiset ovat hävinneet. Mukulat on aikoinaan hankittu puutarhakaupasta vuosia sitten.


TULPPAANI Tulipa xxx



On kiinnostavaa, että tulppaanin kantamuodot tuotiin 1500-luvulla Turkista ja jo 1700-luvulla oli syntynyt valtava määrä risteymiä. Lopullinen jalostustyö tehtiin Hollannissa ja sipuleista tuli todellista arvotavaraa, jotka saattoivat rahamarkkinat myllerrykseen. Suomeen tulppaanit kotiutuivat vasta 1800-luvun alkupuolella.

Meidän puutarhassa tulppaanit eivat ole saavuttaneet suurta menestystä. Sopivia valo-olosuhteita ei tahdo löytyä. Siitä huolimatta syksyllä on kuitenkin istutettu taas muutamia kymmeniä tulppaanin sipuleita. Kevät näyttää!


SAKSANKURJENMIEKKA Iris germanica



Saksankurjenmiekan alkuperää ei tunneta, mutta arvellaan se olevan Välimeren maiden luonnonlajien risteymä. Suomessa sitä on kasvatettu jo 1600-luvulta lähtien ja 1800-luvulla se ei enää ollut oikein muodissa uutuuksien kerääjien keskuudessa.

Meidän pihassa tämä kasvi elelee vaatimattomana ja joskus hyvänä kesänä saattaa innostua kukkimaan useallakin kukkavanalla. Alku tähän kasviin on saatu merenrantakallioiselta pihalta.


PIKKUTALVIO Vinca minor



Pikkutalvio on kotoisian Keski-Euroopasta ja Keski-Aasiasta. Sitä on kasvatettu suomalaisissa puutarhoissa jo 1700-luvulla rohdoskasvina. Talvio menestyy niin hyvin Suomessa, että se helposti karkaa puutarhasta omille teilleen ja kasvaa entistä vahvempana. Meillä pikkutalvio toimii maanpeittokasvina esimerkiksi hedelmäpuiden alla. Ensimmäiset kukat keväällä ilmaantuvat näkyviin yleensä jo lumen seasta. Ensimmäiset alut on saatu tuttavalta.



KEVÄTVUOHENJUURI Doronicum orientale



Kevätvuohenjuuri kasvaa luonnonvaraisena Kaakkois-Euroopan ja Lounais-Aasian vuoristoissa. Kevätvuohenjuuri tuli Suomeen jo 1800-luvulla, mutta oli pitkään harvinainen. Se on erikoista, sillä tämä kasvi on vaatimaton ja menestyy myös pohjoisosissa Suomea. Nyt se on kuitenkin hyvin yleinen ja helppo kasvatettava. Torpan puutarhaan ensimmäiset taimet tulivat postimyyntikuvastosta joskus ikuisuuksia sitten. Sen jälkeen sitä on ahkerasti uudistettu ja jaettu. Se on aina varma kevään kukkija ja lehtiruusukkeet ovat kukinnan jälkeenkin kaunistuksena kukkapenkin reunassa.


KOTKANSIIPI Matteuccia struthiopteris



Kotkansiipi kasvaa luonnossa Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan kosteissa metsissä. Myös Suomessa kosteissa metsissä isot saniaiset ovat yleisiä ja niitä on vähitellen ryhdytty siirtämään puutarhojen koristeeksi. Ainakin 1900-luvun alussa suomalaisissa taimistohinnastoissa esiintyy jo kaunis lehtikasvi, kotkansiipi. Meidän pihaamme nämä saniaiset tulivat eräästä vanhasta pihasta, josta niitä haluttiin poistaa. Ne kasvattavat ahkerasti uusia alkuja ympärilleen ja meillä on aina uusia alkuja, jos joku niitä haikailee.


PIONI Paeonia lactiflora


Pioni on kotoisin Kiinasta ja Euroopassa niitä alettiin kasvattaa jo 1500-luvulla. Alkuperäinen tarhapioni oli rohdoskasvi, missä tarkoituksessa se ilmeisesti tuotiin Suomeen 1600-luvulla. 1900-luvun alussa erilaiset  pionit olivat jo tunnettuja. Kuvan esittämä yksinkertainen kiinapioni tuli torpalle vahigossa. Sain ystävältä multapaakussa jonkin muun kasvin ja seuraavana keväänä havaitsin sen juurella pienen pienen pionin alun. Nyt tuotoksena on kaksi laajaa pionikasvustoa, joiden kukinta on upeaa jo aikaisin keväällä.


IDÄNUNIKKO  Papaver orientale


Idänunikot ovat moninainen ryhmä erilaisia risteymiä ja lähtöisin ne ovat Keski-Aasiasta. Euroopassa niistä tuli hyvin suosittuja jo 1700-luvulla ja Suomessakin niitä viljeltiin jo 1800-luvulta lähtien. Tämä torpan idänunikko kukki viime kesänä ensimmäisen kerran. Siemenet otin entisessä pihassa kasvaneesta kukinnosta ja kylvin niitä kukkapenkkiin. Ainakin neljä-viisi vuotta seurasin pienten karvaisten versojen kasvua ilman kukinnan ilmestymistä. Nyt se on todennäköisesti kotiutunut ja entisten kokemusten perusteella juuret ovat hyvin syvällä. Odotamme siis kukintaa myös ensi kesänä.


ROHTOSORMUSTINKUKKA Digitalis purpurea

 

Sormustinkukka on kotoisin Keski-Euroopasta ja se on tunnettu rohdoskasvi. Sitä on kasvatettu vuosisatoja Euroopassa ja Suomessa tiettävästi ainakin 1800-luvulla. Siitä tuli suosittu puutarhakasvi monivärisyytensä ja helpon lisääntymisen ansiosta.  Usein nykyään kuulen jonkun aloittelevan puutarhurin ihmettelevän, minne sormustinkukat hävisivät. Liian huolellinen kitkijä sattaa kitkeä seuraavan kesän kukkijat pois pieninä taimina. Torpan puutarhan sormustinkukat saivat alkunsa yhdestä puutarhakaupasta hankitusta siemenpussista. Nyt ne kylväytyvät omin päin ja niitä myös kylvetään. Viime syksynä keräsin valkoisen sormustinkukan siemeniä, joita haluaisin lisätä, koska ne erottuvat selkeinä monivärisessä perennapenkissä.


 LEHTOAKILEIJA Aquilegia vulgaris


Luonnonvaraisena lehtoakileija kasvaa Keski- ja Etelä-Euroopassa ja on mahdollisesti kasvanut myös Suomen eteläisissä lehdoissa. Jo keskiajalta on siitä mainintoja ja 1600-luvulla se esiintyy kasviluetteloissa. Akileijasta on kehittynyt monia jalolajikkeita, joiden koko, värit ja muodot voivat vaihdella. Torpan pihaan akileijat ovat tulleet entisen pihan taimista ja siemenistä ja joitakin jaloakileijataimia on hankittu puutarhakaupasta. Tummnpunaisen sävyisiä taimia on ostettu Huovilan puiston taimimyymälästä Kärkölästä. Kun kaikki alkuperäisen vaaleat ja siniset, sekä jalot että villit, ovat ristetyneet tummien punasävyisten kanssa, on värivalikoima yllätys. Kun tekee siemenkyvlvön, ei koskaan tiedä, mitä sieltä syntyy. Akileijat ovat meidän puutarhan tärkeitä kasveja ja viihtyvät hyvin valossa ja varjossa.


 SYYSLEIMU Phlox paniculata


Syysleimut ovat kotoisin Pohjois-Amerikan itärannikolta. Eurooppaan ja Suomeen ne tuotiin 1700-luvulla. Koska niiden alkuperämaan ja Suomen ilmasto on jossain määrin samanlainen, ei ole ihme, että kukat kukoistavat meillä niin hyvin. Syysleimuista onkin tullut yksi yleisimmistä kukista puutarhoissa.  Kukkien värivalikoima on tullut moninaiseksi ja leimuilla on eräs ihana ominaisuus - tuoksu - joka tuntuu iltaviileydessä eksoottiselta. Meille leimun taimia hankittiin aikoinaan muutama kappale puutarhakaupasta ja ne ovat runsastuneet ja viihtyvät hyvin puutarhassamme.


Tässä muutamia esimerkkejä oman puutarhamme perinnekasveista. Ne ovat kaikille tuttuja ja tavallisia - jopa ihan arkisia. Jonkinlaista hohtoa niille kuitenkin antaa historia. Satoja vuosia ne ovat kasvaneet meidän lähellämme ensin rohtoina, sitten kartanopuutarhojen komistuksena ja viimein joka torpan ja mökin porraspielessä. Ne ovat sitkeitä kasveja ja monet niistä tulevat aika ajoin "muotiin". Onpa mukavaa, jos puutarhassasi on joku perinnekasvi!

Toinen sarja meidän perinnekasvejamme tulee myöhemmin!