lauantai 22. huhtikuuta 2017

Valmistautumista kevääseen


Rakeita ropisee vähän väliä, joten nyt voi valmistautua kevääseen kaikessa rauhassa. Piha on pääosin haravoitu ja isommat talven törröttäjät kerätty pois, mutta pidemmälle puutarhan käsittelyyn ole ollut asiaa. Maa on ollut jäässä pintaa myöten ja kaikki kasvit odottavat lämpenemistä. Koska  myös puutarhakompostini on ollut jäässä, syntyi haravointijätteelle tilaongelma. Onneksi muistin Katin vinkin: lehdet mustiin suuriin jätesäkkeihin muhimaan. En nyt löytänyt juuri mainittua postausta, mutta, se on ihan simppeliä - lehtimassa pehmenee sopivasti, kunnes sen voi tyhjentää kompostiin!

Tänään ja eilenkin on saatu nauttia hyvin vaihtelevista olosuhteista. Rae-ja räntäsateet ryöpsähtelevät vuoroin auringonpilkahdusten kanssa. Suomalainen ei pientä sadetta pelkää, joten ryhdyttiin valmistelemaan riukutarvikkeita suunnitelluille rakennelmille. 
  

Riukujen kuorimiseen vaari käytti perinteistä työkalua, kuorimarautaa, joka on vuosikymmenien saatossa toimittanut tehtäväänsä. Kuoriminen on rankkaa hommaa, mutta vaari otti sen kuntoilun muodossa. Muihin työvaiheisiin käytettiin kunnon sirkkeliä ja sähkövoimaa.


Onneksi vaarilla oli tarkat suunnitelmat töihin, sillä tavoitteena oli tehdä eri paksuisia ja eri pituisia seipäitä, tolppia ja halkaistuja riukuja. Maahan pystytettävieän riukujen päät teroitettiin, jotta ne saadaan hyvin uppoamaan.


Tavarasta on tarkoitus tehdä aita kasvimaan ja viereisen pellon rajalle. Aidan avulla pidetään ei-toivotut vieraat eli lähinnä peurat pois kasvimaalta. Alkuvuosina rajalla kasvoi angervoaita, mutta se kaivettiin pois, sillä se varjosti ja levisi liikaa. Viime kesänä yritimme rajoittaa peuraliikennettä nuovinauhan avulla, mutta nyt tehdään kevyt riukuaita. 


Kasvimaa-aita tarvitsee tietysti portin, koska emme halua jäädä vangiksi aidan taakse. Portti tehdään samaan tyyliin kuin aikaisemmat pihan riukuportit. 


Aidan ja portin lisäksi korjataan vanhaa aitaa, uusitaan yksi portti ja rakennetaan hajuherneille kiipeilyä varten obeliskeja. Onneksi vaarilla on tarkat laskelmat, kuinka paljon kutakin sorttia tarvitaan. Nyt riukukokoelma saa kuivua. Katsotaan jatkossa, minkälaiset rakennelmat ovat valmiina.


Siemenperunat on jo otettu kellarista hyvissä ajoin lämpimään ja ne olisivat ihan valmiina maahan. Timoa istutetaan ensin yksi erä kaikkein varhaisimpaan istutukseen heti kun maa on vähän lämmennyt. Toinen erä istutetaan viikon parin päästä. Silloin "uutta perunaa" riittää pitkälle. Mirabella ja Challenger ovat jauhoisia syysperunoita, jotka pääsevät maahan vähän myöhemmin.


Daalioiden juurakot ovat myös päässeet multaan, toisin myöhemmin kuin viime vuonna. Ihan tarkoituksella siirsin niiden esille ottamista myöhempään, sillä kylmänä keväänä alkuun lähteneiden kasvien suojaaminen on ollut hankalaa. Nyt ne aloittelevat ruukuissa ja ulos istutukseen toivotaan jo kevään lämpiämistä. 

Totta tosiaan tuntuu, että puutarhakauden alku viivästyy vuosi vuodelta! Niinpä tulee miettineeksi, kuten Sara, onko tämä puutarhabloggaus mielekästä, kun elämää puutarhassa on vain kolme - neljä kuukautta...

Antoisaa viikonloppua!



perjantai 7. huhtikuuta 2017

Puujuttuja



Polttopuut ovat torpan merkittävä energialähde. Kevättalvi on sopivaa aikaa polttopuuhommaan. Tänä vuonna polttopuita tehtiin ojareunamasta ja harvennuspuista. Puut ovat sekalaatuista, koivua, kuusta ja jopa haapaa. Niistä saa saunaan pehmeän lämmön ja hyvän löylytuoksun.


Leivinuunin lämmittämiseen sopivat myös sekalaiset puut. Minusta koivupuulla lämmitettynä uunista tulee liian napakka. Kun valitsee sopivan määrän koivua ja vaikkapa kuusta, tulee lämmöstä kestävä ja lempeä. Savustusta varten tarvitaan leppää.

Meillä vaari pilkkoo puut perinteisesti kirveellä. Kunnon reilu fiskarsilainen on mahtava isoon työhön. Ei sitten tarvitse mennä kuntosalille! Kirveellä pilkotut puut syttyvät helposti, sillä halkaisupintaan syntyy riisteitä, johon tuli hyvin tarttuu.


Puita pinottaessa on hauska vertailla puuaineksen erilaista väriä. Haapa on kaikkein vaaleinta ja se oli ennen suosituin puulaji saunan lauteisiin. Leppä on punertavan keltaista ja koivu  ja kuusi kumpikin tuttua vaaleaa. Mukaan oli tullut joku pihlajan runko ja kun se pilkottiin, tuli näkyviin erikoinen kaksivärinen puuaines. Rungossa on keskiosa tummempaa ja uloimmat osat vaaleaa puuta. Tämä on luoteenomaista juuri pihlajalle, eikä tumma ydinpuu ole lahoa.


Koska halkaistut pihlajan palaset näyttivät hienoilta, ne jäivät pois polttopuupinosta ja ehkä niistä työstetään jotakin pientä. Tarkemmin tutkittuna pihlaja onkin hieno raaka-aine ja sitä on aikaisemmin käytetty huonekalurakentamisessa. Ja käytetään vieläkin. Presidenttien asunnossa Mäntyniemessä on presidentin työhuoneen kalusteet valmistettu pihlajasta. Juuri tuo kaksivärisyys on se erikoisuus, joka pihlajaesineissä on erityistä. 


Kalusterakentamiseen tarvittaisiin kuitenkin kunnon tukkipuita, joten ehkä kokeillaan pihlajaisen voiveitsen tekemistä.

Yleensä puun rungon vuosikasvainten tarinaa on kiinnostavaa tarkastella. Suuren kuusen kasvu on ollut aluksi nopeaa ja sitten vuosirenkaden paksuus vaihtelee. Mitähän merkitsee tuo keskiosan tumma alue - lieneekö rungossa jo alkanut lahoaminen?


Samalla työmaalla siistittiin myös visakoivupöllejä, jotka jäävät odottamaan käyttöä. Visakoivun verkkomainen tumma kuviointi on vaihtelevaa ja kuori on mahtavan paksua ilmeisesti siksi, että se kasvaa niin hitaasti.



Polttopuutyön lomassa vaari kuori kuusiriukuja valmiiksi puutarhan riukurakennelmien korjaamiseen tai ehkä uusien rakentamista varten. Nyt on hyvä aika antaa riukujen kuivua.



Esimerkiksi tällaisiin rakennelmiin niitä on käytetty.


On ollut hyvää aikaa askarrella kevään valmistelevien töiden parissa, sillä kiirettä ei ole ollut puutarhatöihin. Tänään keräsin havut pois parista paikasta ja siellä oli jo lupaavia kevää merkkejä. 


Hyvää viikonloppua!

torstai 30. maaliskuuta 2017

Maaliskuu 2017



Maaliskuu on ihan kohta päättymässä kolkkona, tuulisena ja jäisenä. Tunnusomaista on ollut lumisade silloin tällöin, yölliset reilut pakkaset ja pilviset päivät. Lumi on suurimmaksi osaksi pihasta sulanut (ehkä huomenna taas saadaan lisää), mutta jäätiköitä riittää.


Riukupuutarhan sillan alla virtaava puro on umpijäässä - useimmiten siinä tuskin on edes vettä. Monet polut ja väylät kiiltelevät jäässä ja kukkapenkkejä peittävät vielä havusuojat. Viime yönä pakkasta oli -10 astetta, joten ihan heti ei kylmänsuojia osaa poistaa, sillä lunta ei enää ole kasvien suojana.


Tuulisina myskypäivinä en juurikaan kuljeskellut puutarhassa, koska olin varma, että mitään eloon herännyttä sieltä ei löydy. Myskyn jälkeen oli maassa puiden oksia, käpyjä, neulasia ja ensimmäisen kerran tänä vuonna pääsi haravoimaan. Ja eikös vaan - pähkinäpensas oli salavihkaa ryhtynyt kukkimaan! Siis edes jotakin elomerkkiä!


Löytyihän sieltä sitten juuri esiin työntyvä pari lumikelloja, sormustinkukkaruusuke ja ruskeiden jätelehtien keskeltä esikon sinnikäs alku. Siis lisää körsivällisyyttä kevään odotukseen.




Sisällä lämpimässä kevät edistyy jo mukavasti, valo lisääntyy ja pikku taimet pääsevät alkuun. Maaliskuun 8. päivänä tomaatit olivat sirkkalehdillä ja mustasilmäsusannat venyneet pituutta. Tomaattien pikku ruukkuina toimivat Flush & Go-vessapaperirullapötköt, jotka pysyvät koossa juuri sen verran, että taimet saa koulittua isompiin astioihin.




Muutama pelakuupistokas tarttui mukaan paikallisesta puutarhaliikkeestä ja nyt pitäisi osata käsitellä ne siten, että niistä tulisi tuuheita ja reheviä. Onneksi blogimaailmasta löytyy paljon opastusta tähän hommaan. Pelargonien lisäksi oli pakko ottaa mukaan myös rosmariini, kun sellainen oli tarjolla. Suurimman osan yrteitstä kasvatan itse ja osa talvehtii, mutta rosmariini on hankittava valmiina taimena. Ja tänä on nyt niin rehevä, että siitä voi heti napata oksia. Ja ilman rosmariinia ei kesästä tule mitään...






Omenapuille tehtiin kevyt hoitoleikkaus. Joka kevät yritän kukittaa leikattuja oksia sisällä vesiastiassa. Nämä oksat leikattiin Pirja-puusta, mutta kukat jäivät kituviksi ja kuivuivat pian, vaikka vaihdoin vettä astiassa. Puussa nuput ovat jo valmiina kevään lämpöä varten.

Tulppaanitorstain kunniaksi oman kylän puutarhan sekavärikimppu tulppaaneja! Pian on huhtikuu täällä! Jokunen uusi lukijakin on tullut mukaan - tervetuloa vaan!



keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Helmikuu 2017




Vihdoinkin se on ohi, nimittäin tämän vuoden helmikuu! Tämä kuukausi on puutarhuri-mielelleni kaikkein vaikein kuukausi. Tietysti on voinut nauttia ihanista pakkaspäivistä ja kirkkaista kevätauringon hetkistä, jos niitä on ollut tarjolla. Meillä on helmikuun aikana ollut enemmän pilvisiä, harmaita hetkiä. Lumi on satanut ja sulanut epämääräiseksi massaksi jäätyen taas liukkaaksi jäätiköksi. Kirpeitä pakkasöitäkin on ollut. Onneksi on saatu jonkinlainen lumikerros, joten suuri osa kasveista on lumen alla suojassa. Muutamissa kohdissa on lunta lapioitu lisäsuojaksi.


Nyt helmikuun viimeisenä päivänä lumi taas vaihteeksi sulaa ja häviää kohta näkymättömiin. Monissa kuvissa esiintyneitä pehmeitä kinoksia ei tänne ilmaantunut, joten vähillä lumitöillä on päästy. Liukkauden kanssa on ollut enemmän haastetta, nastapohjakengät ovat olleet ahkerassa käytössä.


Helmikuussa en yleensä kylvä mitään, enkä tuo kellarin suojissa talvehtivia jäänteitä elvytettäväksi. Helmikuussa on sinniteltävä, jotta ei tarttuisi siemenpusseihin eikä muihin kesäkasvitoimiin ja se on aina tuskastuttavaa.


Pelkään, että jos aloitan liian aikaisin, joudun jatkokasvatuksen kanssa pulaan. Taimipurkit eivät löydä tarpeeksi valoisia ja sopivan lämpöisiä kasvatuspaikkoja. Vannon joka vuosi, että en aloita liian aikaisin. Tänä vuonna jouduin kuitenkin helmikuun lopussa rikkomaan valani ja sormet rapsahtivat multaan.


Syy tähän on se, että monelta taholta tulvi erilaista tietoa siitä, miten pääsisi noista ikkunalaudoilla kuukausikaupalla notkuvista taimipurkkimassoista. Että voisi kevättalvella kylvää perennoja ja kaksivuotisia kasveja ja antaa kevään olosuhteiden osallistua kasvien alkutaipaleille. Tämä vinkki oli helpottava apu. Se olisi pitänyt olla minulle itsestään selvä asia, koska olen seurannut vuosikymmenet kasvien omatoimista lisääntymistä ja selviämistä puutarhassa.


Nyt pääsin avaamaan akileija- ja verbenapussit ja monet muut ja siemenet pääsivät multaan. Ja sitten 

k y l m ä k ä s i t t e l y y n

lumen alle! Tästä on Kati postannut jo aikaisemmin ja nyt taas uudestaan ja silloin päätin: tämä on minun juttuni. Kati on kuvannut selkeästi, miten kannattaa menetellä. Tietysti ei ole taattua, että tämä lopulta onnistuu, mutta kylvöpuuhiin tarttuminen oli jo niin vapauttavaa, että se kannatti kokeilla. Siellä ovat ruukut nyt lumen huomassa ja tuntuu siltä, että on oikeasti edistänyt kevättä.


Seuraavaksi innostuin Viherpiha-lehden vinkin mukaan leikkaamaan muutamista pensaista pistokasoksia sanomalehtikäärössä lumeen haudattavaksi. Sinne pääsivät, hortensian, jasmikkeen ja onnenpensaan oksat. Kunhan kevät etenee, täytyy muistaa kaivaa esiin pistokkaat multaan upotettavaksi. Uusia pensaita en varsinaisesti tarvitse, mutta jos joku niistä lähtee alkuun, se kyllä paikkansa löytää.


Näistä toimista jo huomaa, että kuka tahansa voi nyt houkutella minut tekemään mitä tahansa kevääseen ja kylvöön, multaan liittyviä hankkeita, kunhan vaan saan tehdä kevättä,


Innostus vei tietysti vähä pidemmälle, kun luin LILJA&SALVIA-blogin hauskasta tomaattikyvöstä. Ei muuta kuin pikkutomaatit kaupan paketista multaan ja taimia nousi sankasti! Yllättävää!

Viime vuosina olen jättänyt tomaattien kasvatuksen vähiin ja ostanut valmiit taimet muutamaan ruukkuun. Suunnitelmissa on kuitenkin hieman muuttaa kasvimaa-aluetta, joten tomaattejakin voisi taas kasvattaa. Kylvin saman tien pensasmaista pikkutomaattia itämään. Ja koska multa ja purkit ovat valmiina, kylvötoimet jatkuvat kohta.

Seuraava kiinostava menetelmä on kesäkukkien pistokaskasvatus, josta oli juuri hyviä esimerkkejä Puutarhamyyrän blogissa. Sitä en ole koskaan kokeillut, mutta esimerkiksi verenpisarat kuuluvat suosikkeihini. Todennäköisesti seuraavaksi on suunnistettava alan kauppoihin ja tutkittava, olenko jo myöhässä. Olisiko tämä nopeampi tapa saada kesäkukat kukoistamaan kuin siemenestä kylvö?


Kiinnostavia tapahtumia siemenkylvöistä ja pikku taimien kasvatuksesta kertoo Riina blogissaan. Taimettuminen ei ole 90 %:sta ja koulittujen taimien kanssa elo on täynnä yllätyksiä. Mikään ei ole itsestään selvää ainakin vähän vaativampien kasvien alkukasvatuksessa. Myös Kati raportoi kelloköynnöksen pikku taimien dramaattisista hetkistä ja kuitenkin osa selvisi seikkailuistaan. Ja niin kuin siinä lopuksi todetaan - mikään ei voi meitä estää! Nämä esimerkit kuitenkin kertovat, että se ei aina ole niin helppoa.

Selätön puutarhuri sen sijaan on menestyksellä kylvänyt lobeliaa ja pienet taimitupsut ovat todella terhakkaita donitsipakkauksessa. Kouliminen omiin ruukkihin on jo suoritettu ja lobelian alut näyttävät olevan voimissaan. Tämä viesti jos mikä kannustaa siemenkylvöön. Tosin pikku taimien kouliminen ja kasvatus tuuheiksi kukkiviksi kesän iloiksi vaatii perehtymistä.

Helmikuu on ohi ja voi huokaista helpotuksesta. Nyt on päästy jo alkuun ja maaliskuu on jo kevättä. Kohta meilläkin on muutamia taimiruukkuja ikkunalla!

Hyvää maaliskuun alkua!

Tervetuloa uudet seuraajat, pikku joukkomme kasvaa!




lauantai 18. helmikuuta 2017

Huonekasveja


Ulkona ei ole juuri mitään kuvattavaa, muutamat talven sinnittelijät kurkistavat harmaan jäätikön alta. Piha on joko täynnä jäniksen jälkien pilkuttamaa kovaa lunta tai harmaata, liukasta jäätä. 



On parasta tutkia, mitä kasveja löytyy sisältä. Vakituisten huonekasvien valikoima on meillä varsin niukka, jos pois jätetään sesongin esikot tai tulppaanit.  Niissä ei ole paljoa hehkutettavaa, mutta otetaan niistä pari esimerkkiä.

Aikaisemmin esittelemieni santtujen lisäksi voimissaan on kaktus, joka on päässyt uuteen alkuun. Se on vuosikausia vanha ja viime syksynä leikkasin siitä reilusti pois vanhoja kuivahtaneita versoja. Nyt se on innostunut lievän lannoituksen ja valon ansiosta uudistumaan ja pari nupun alkua on näkyvissä. Se on joskus kukkinut joulun aikaan ja muistaakseni olen sen aikoinaan saanut pääsiäisenä kukkivana. Yleensä vien sen kesäksi ulos, mutta viime kesän se vietti sisätiloissa. Ehkä kesäloma ulkona muuttaa sen kukkimisajankohtaa.



Toinen vaatimaton vihertäjä on juoru, jonka alku meillä on peräisin kymmenen vuoden takaa. Kun versosto alkaa olla liian pitkää tai tiputtelee lehtiään, voi siitä leikellä reilusti oksia ja suoraan multaan työnnettynä ne alkavat kasvaa 99 %:n varmuudella. Typistetty kasvi kasvattaa myös rehevästi uutta, mutta sen voi huoletta heittää pois, sillä multaan istutetut oksat ovat tuota pikaa täydessä rehevyydessä. 


Aiemmin jaettuja pikku santtuja ja juoru mahtuvat juuri kolmestaan vanhaan peltiseen nuken kylpyammeeseen - siis tosi vanha amme!



Näitten vaatimattomien viherrysten joukossa on yksi outo kulkija, joka ylhäisessä yksinäisyydessään on ylitse muiden. Orkidea jatkaa kukintaansa vakaana ja sille en osaa tehdä muuta kuin juottaa silloin tällöin laimeaa lannoitevettä. 




Eläviä kukkia on meillä talvielämässä vähänlaisesti. Yllättävää kyllä,  kasveja ja kukintaa löytyy monesta paikasta kotoa ja toiset niistä ovat kotoisin muilta mailta ja ne kestävät vuodesta toiseen.

Linneväveriet i Horred Ruotsissa on perustettu v. 1859 ja sen kymmenen vuoden takaisesta tuotannosta on esimerkkinä kolmen kukan sarja tanakkaa puuvilla-pellavaa. Se viihtyy usein meidän sohvapöydällä.


Muutamia vuosia sitten noin kahdeksanvuotias lapsenlapsi maalasi teoksen " Vadelmapesaat" ja se pääsi kehyksiin. Sinä vuonna oli puutarhassa hyvä vadelmasato.


Kymmenen vuotta sitten syksyllä tuotiin Pohjois-Amerikan Tyynen valtameren rannalta sademetsän valtavia vaahteranlehtiä, jotka prässättiin jo matkalaukussa ja ovat nyt lasin alla muistona.


Turkkilaisesta mattokutomosta onnistuttiin joskus kerjäämään vanhoja maton solmimiseen käytettyjä kuviomalleja - kukkakuvioita nämäkin. Ja kuinkahan monta solmua mahtuikaan neliösenttiin...



Huovutettuja ruusuja!


Tyynynpäällinen on ommeltu tilkuista, jotka on värjätty tai maalattu. Kasviaihe voi olla vaikka sininen - olisikohan se vesikasvi?


Luettelo on yllättäen loputon - kaikkia kukka- ja kasviaiheisia asioita löytyy vaikka kuinka paljon. Onneksi on niin, sillä meidän täytyy pärjäillä näillä kestokasveilla vielä pitkään. Kun ensimmäiset lumikellot ja hiirenkorvat koivuihin ilmestyvät, siirrytään ihailemaan ulkokukintaa.


Rauhallista viikonvaihdetta!