keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Mullan vaihto


Huonekasvien kasvatuksessa olen nykyään aika hukassa. Kun joulukukat ovat kohta poistuneet näkösältä (joulutähtikin sai onneksi nuhan pakkasaikana kylmällä ikkunalla!), jäljellä on muutama juoru, joku palmu ja kaktus sekä pari paavalinkukkaa. Torpassa ei ole edes paljoa tilaa sisäkasveille, mutta kylmässä lasieteisessä olen kesäisin kasvattanut paavalinkukkia eli saintpaulioita. Sen varjoisat ikkunalaudat sopivät näiden valontarpeeseen, sillä mitään pelakuita ei siinä onnistu kukittamaan.


Pimeimmän syksyn jälkeen paulioista on jäljellä kaksi. Toinen on perustummansininen ja toinen vaalean sininen. Siis kukkia ei ole jäljellä enkä ole varma, kumpi on kumpi. Päätin ryhdistäytyä ja istuttaa ne uudelleen. Toinen yksilö on suurilehtinen juurakko, muuta toisen lehdet ovat pienemmät ja se on tehnyt sivukasveja pääkasvin kylkeen. Siitä olisi mahdollisuus erottaa pari uutta kasvajaa erikseen. 


Koska netin tietoavaruus on saatavilla, päätin kurkistaa ohjeita kyseisen toimenpiteen suorittamiseen. Sieltä avautui heti väylä puutarhablogiin, joka on ihan täysin keskittynyt santtujen sielunelämään eli Paavalikukka. Blogin laatija on juuri lopettanut blogin jatkon, mutta ei onneksi ole poistanut sitä. Kiitos siitä! Siellä on tietoa paavalinkukkien elämään liittyvistä asioista vaikka ja kuinka. Tiedoista vahvistuneena otin esiin mullat ja purkit.


Multana käytin ihan peruskukkamultaa vakka Paavalinkukka suositteli VAALEAA multaa. Tavalliset ruskeat, saviruukkuja muistuttavat muoviruukut ovat aikaisemmin toimineet hyvin. Paavalinkukkakin on käyttänyt muoviruukkuja. Ne voi jatkossa asettaa suojaruukkuihin tai eteisen ikkunalla ne näyttävät yksikertaiselta rivistöltä ihan sellaisenaan. 

Pauliina esitteli blogissaan hydrokasvatusta, joka vaikutti houkuttelevalta. Jos olisi kysymys vähän vaativammasta projektista, olisin ryhtynyt tutustumaan siihen, mutta nämä pari santtua saavat nyt mennä vanhaan malliin. 


Isosta tukevasta kasvista irroitin suurimmat alalehdet, koska arvelin niiden muuten vievän liikaa kasvin juurtumisvoimaa. Toisesta monityvisestä irroitin kaksi "poikasta", joten kaiken kaikkiaan sain ruukkuihin neljä kasvia. Isot poistetut lehdet laitoin veteen odottamaan juurien kasvun ihmettä, joka Paavalinkukan mukaan on mahdollista. Niitä olisi voinut laittaa myös multaan juurtumaan, mutta minulla ei ollut taimimultaa ja sitä paitsi, ruukkujen säilytystilani on rajallinen. Juurtuminen kestää kuulema kuitenkin kuukausia.


Ruukut on nyt sijoitettava sisätiloihin, sillä eteisessä on vielä liian kylmää. Ruukkujen alle asetin tilavan alusastian, sillä tapani on ollut kastella saintpauliaa lautaselle aika reilusti ja kerran viikossa, kunhan kasvu pääsee alkuun. Keväällä yritän hankkia myös muita santtujen värjeä, sillä eteiseen mahtuu vielä lisää kukkjoita.

Tuntui turvalliselta nojautua näihin kokeneen kasvattajan ohjeisiin ja varmaan teillä monella on juuri näitä erilaisia neuvoja kasvatuksiin. Viime aikoina olen ihastellut monia blogeja, joissa on laadittu hyvät ohjeet jonkin tietyn kasvin hyvinvointiin ja kasvatukseen. Perusteelliset ohjeet jopa siemenestä tai taimesta lähtien koko kasvukaudeksi ja vuosiksi eteenpäin ovat ihailtavan perusteellisia. Ne tuntuvat todella luotettavilta, koska monet vaiheet kokeneet harrastajat vilpittömästi paljastavat asiat, joita noudattamalla voi saada onnistumisen ilon. Asioitten muistiin kirjaaminen ja postauksen laatiminen on ollut pitkän vaivan takana, mutta mikä ilo - lukemattomat toiset harrastajat voivat käyttää näitä neuvoja hyväkseen nyt ja tulevaisuudessa. Hieno suoritus!

Esimerkiksi Maatuska on viimeisesä postauksessaan paljastanut keinot, joilla keijunmekon saa helposti kasvatettua siemenestä lähtien. Liitteenä on tarkat ohjeet kylvöstä ja siemenetkin on otettu omista kasveista. Liitteenä on upeasti kukkivia yksilöitä, ihania amppeleita. Luultavasti Maatuska ei ole ihan ensi kertaa keijunmekon kasvatuksessa - vankka kokemus kuultaa taustalta.

Kruunu Vuokko on omassa blogissaan tehnyt todella perusteellisen selvityksen jalokärhöjen menestymistekijöistä. Tekstin liitteenä on huikean upeat kuvat, joissa kärhöt kukkivat niin ettei lehtiä tahdo näkyä ollenkaan. Ohjeet taimien istutukseen, maan parannukseen, penkkien rakenteeseen ja istutussyvyyteen ynnä muuhun on perusteellisia. Tässäkin on kaikki salaisuudet paljastettu, joten kunhan vain on ryhtiä noudattaa noita neuvoja, onnistuu varmasti. Tosin kärsivällisyys on oltava kohdallaan, sillä Kruunu Vuokon työ on parinkymmenen vuoden tulosta.

Sametti Hortensian blogissa voi lähestyä toisesta näkökulmasta kasvistoa ja puutarhaa. Siellä puutarha ulkona ja sisällä on täynnä eksoottisia tuttavuuksia. On rohkeaa tehdä tuttavuutta erkoisempien kasvien kanssa, viime postauksessa vastaan tulivat magnolia ja katsura. Pikku puutarhasta löytyy uskomaton valikoima epätavallisia puita, pensaita ja perennoja. Joulukuussakin siellä sipulikasvit sisällä uhkuivat jo kasvuvoimaa. Sametti Hortensialla on jännittävä tapa rakentaa puutarhaa ja ainakin minä yritän oppia sitä, sillä helposti uraudun vanhoihin luotettaviin juttuihin.


Parasta onkin puutarhablogeissa niiden moninaisuus. Jokainen on omanlaisensa erityisyys, eikä tarvitse tavoitella tasapäisyyttä. Sen vuoksi sieltä löytyy aina uusia yllätyksiä ja iloja! Kiitos teille puutarhahenget, teidän jakamanne tieto ja innostus moninkertaistuu ja kasvaa muiden tarhureiden käsissä!

Tervetuloa Kastanjan varjossa mukaan!




sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Rakkaat blogiystävät


Meidän perhekunnassa on ollut perinteenä kokoontua meille isovanhemmille joulua lopettamaan, kun joulun alkupyhiä vietetään lasten kodeissa. Myös nyt oltiin hyvissä tunnelmissa nauttimassa vielä joulukuusen viimeisestä loisteesta lasten ja lastenlasten kanssa, kun Pauliinan viesti minut tavoitti. Pauliina on oikea hyvä mielen haltijatar ja nyt tämä blogiystäväketju on jälleen hänen taikasauvansa tuotetta. Hyvää mieltä, kehuja ja kannustusta ei ole liikaa, jakakaamme siis sitä toisillemme.


Olen saanut pelkästään positiivisia viestejä täällä puutarhablogien ympäristössä ja olen kokonaan välttynyt ikäviltä huomautuksilta. Tiedän että todellisuus kuitenkin sisältää myös niitä, joten olen hyvin kiitollinen tästä ystävällisyyden ympyrästä, jossa olen saanut kertoa torpan elämästä.

Kun nyt pitäisi mainita joku blogiysävä - Pauliinan lisäksi - jota haluaisin kehua ja ylistää vuorovaikutuksestamme, en voi päätyä yhteen ainoaan. 


Kiitoksia voisin lähettää koko sarjalle, joiden blogeja seuraan ja joiden kanssa vaihdamme kommentteja. Yritän myös aina löytää uusia puutarhoja ihmisineen, mutta varsinkin viime aikoina on ollut aikapulaa. Hyvä jos olen ehtinyt käväistä tutuissa blogeissa. Älkää siis pahoittako mieltänne, jos täältä tulee verkkaisesti kommentteja - luen silti tarinoitanne ihan ahmimalla.

Tässä tulee viisi erilaista ja hienoa blogiystävää.


Ensimmäiseksi haluan mainita Annelin Pihakuiskaajan puutarha-blogista. Kun aikoinaan aloitin blogin, Anneli oli ensimmäinen kommentoija. Oli ihmeellistä, että joku tuntematon oli kiinnostunut ja iloitsi siitä, että olin ryhtynyt puutarhabloggariksi. Vaikka Annelilla on laaja seuraajajoukko, saan edelleen häneltä valoisia kommenttejä ja seuraan myös hänen persoonallista blogiaan. Anneli on myös kirjallisuusihminen ja häneltä olen saanut monet hyvät kirjavinkit.


Toisena blogiystävänä on mainittava Saila Kivipellonsaila-blogista. Sailan ja minun vuorovaikutus on kestänyt myös pitkään ihan blogini alkuajoista. Sailan kommentit ovat aina syvällisiä, tarkkaan harkittuja ja kauniisti sanoista rakennettuja. Vaikka Saila on aktiivinen bloggaaja, ovat hänen bloginsa samoin kuin kommenttinsakin, huolellisesti laadittuja ja valoisia.


Blogit ovat todella erilaisia ja kolmanneksi haluan mainita valokuvabloggaajan, joka painottaa kuvissaan luontoa ja puutarhaa. Sara blogista My Woodland Garden tuottaa ihaltavaksi hengästyttävän upeita kuvia, joissa kasvien lisäksi esiintyvät pihan eläimet. Vaikka itse olen kömpelö kuvaaja, Sara onnistuu aina kommentissaan löytämään kuvistani jonkin suosikin ja jotakin positiivista. Saran kommentit jättävät aina iloisen ja innostuneen mielen jatkaa omia juttuja ja odottaa, mitä kaunista Saran blogi seuraavaksi esittää.


Seuraavaksi tutustutan teidät Mustavalkoisten kodin Sannaan, jonka kanssa kommentteja ei aina vaihdeta kovin usein, mutta ne saattavat poikia konkreettisen asian. Viime syksynä Sanna tarjosi ihan omasta aloitteestaan meille daalian juuria, jotka aikoi poistaa omasta puutarhastaan. Niipä me vaarin kanssa ajelimme Sannan pihaan ja siitä paikasta kaivettiin ylös useita erilaisia daalian juurakoita (ensi kesänä sitten nähdään, minkälaisia...) ja muitakin kiinnostavia juttuja. Siispä blogeissa kommenttien lähettely voi johtaa ihan oikeaan kohtaamiseen! Mustavalkoiset ovat muuten vilkkaita ja hyvin koulutettuja bordercollieita! Kiitos Sanna ja hyvää alkanuta vuotta!


Between Rikkaruohoelämää-blogista on myös alusta alkaen ollut mukana blogikuvioissa. Between kommentoi asiallisesti ja kannustavasti ja luultavasti saan kommentteja enemmän kuin ehdin antaa. Betweenin blogin tapahtumat liikkuvat usein samoilla aaltopituuksilla kuin omani ja kommentit ovat usein ihan käytännön ohjeita, joita olen ottanut toteuttaakseni. Betweenin esimerkki sai minut syksyllä tarttumaan vaikkapa angervoaidan leikkuuseen.

Tässä ovat nyt ainakin nämä viisi ja monet muut olisivat ansainneet kiitoksen. Koskaan en olisi uskonut, että blogiyhteisö tuo näin paljon hyvää mieltä ja uusia ajatuksia! Jatkukoon Pauliinan luoma hyvän mielen ketju!

torstai 5. tammikuuta 2017

Loppu ja alku


Joulun aika päättyy, kynttilät sammutetaan, kuusi riisutaan ja kuusen koristeet pääsevät viettämään varastoaikaa. Tontturivistöt valmistautuvat seuraamaan kuusen koristeita odottamaan seuraavaa joulua.


Viimeiset joulukukat jatkavat vielä silmän ilona. Jouluruusun elämä jatkuu keväällä hyvällä onnella puutarhassa.



Jouluinen verkkaisuus siirtyy sivuun ja tilalle astuu

uusi vuosi
uusi kuukausi
uusi viikko
uusi päivä
uusi hetki


Tammikuu on täynnä uutta energiaa. Blogiin tuli uusi ulkomuoto askeettisempaan suuntaan, kiitos Lydia! Vanhoja harrastuksia jatketaan uudella innolla ja uusia juttuja kehitellään. Joulutorttu vaihtuu mustikkapiirakkaan.




Tammikuun säätilat ovat virkistävän vaihtelevia. Aluksi porskuteltiinn kuralätäköissä ja nyt juuri pakkaslukemat kiipeävät yli kahtakymmentä. Luntakin tupsahti pari senttiä ja viikolopuksi on luvattu lisää. Ulkoeteisen ikkunat koristautuivat taas jääkukkasin.


Lintujen parvet käyvät vilkkaasti ruokailemassa lintulaudalla. Niiden kuvaamiseen ei minulla ole rahkeita, mutta keittiön ikkunasta on  hienoa seurata niiden pyrähtelyä. Punatulkkuja on vieraillut nyt paljon, jopa melkein kymmenkunta samaan aikaan. Ne ovat hyvin arkoja, mutta tiaiset ja tikka ovat rohkeampia. Puukiipijä kiipeilee viereisen puun rungolla. Toivottavsti kaikki luonnon eläimet selviävät taas talvesta. Aurinko jaksaa jo kiivetä kultaamaan metsän laitaa.





Loppiaisviikonloppuna kokoonnutaan vielä lopettelemaan joulu ja sen jälkeen hyvästellään kuusi. 

Hyvää loppiasta!