Mullan vaihto

Huonekasvien kasvatuksessa olen nykyään aika hukassa. Kun joulukukat ovat kohta poistuneet näkösältä (joulutähtikin sai onneksi nuhan pakkasaikana kylmällä ikkunalla!), jäljellä on muutama juoru, joku palmu ja kaktus sekä pari paavalinkukkaa. Torpassa ei ole edes paljoa tilaa sisäkasveille, mutta kylmässä lasieteisessä olen kesäisin kasvattanut paavalinkukkia eli saintpaulioita. Sen varjoisat ikkunalaudat sopivät näiden valontarpeeseen, sillä mitään pelakuita ei siinä onnistu kukittamaan.

Pimeimmän syksyn jälkeen paulioista on jäljellä kaksi. Toinen on perustummansininen ja toinen vaalean sininen. Siis kukkia ei ole jäljellä enkä ole varma, kumpi on kumpi. Päätin ryhdistäytyä ja istuttaa ne uudelleen. Toinen yksilö on suurilehtinen juurakko, muuta toisen lehdet ovat pienemmät ja se on tehnyt sivukasveja pääkasvin kylkeen. Siitä olisi mahdollisuus erottaa pari uutta kasvajaa erikseen. 

Koska netin tietoavaruus on saatavilla, päätin kurkistaa ohjeita kyseisen toimenpiteen suorittamiseen. Sieltä avautui heti väylä puutarhablogiin, joka on ihan täysin keskittynyt santtujen sielunelämään eli Paavalikukka. Blogin laatija on juuri lopettanut blogin jatkon, mutta ei onneksi ole poistanut sitä. Kiitos siitä! Siellä on tietoa paavalinkukkien elämään liittyvistä asioista vaikka ja kuinka. Tiedoista vahvistuneena otin esiin mullat ja purkit.

Multana käytin ihan peruskukkamultaa vakka Paavalinkukka suositteli VAALEAA multaa. Tavalliset ruskeat, saviruukkuja muistuttavat muoviruukut ovat aikaisemmin toimineet hyvin. Paavalinkukkakin on käyttänyt muoviruukkuja. Ne voi jatkossa asettaa suojaruukkuihin tai eteisen ikkunalla ne näyttävät yksikertaiselta rivistöltä ihan sellaisenaan. 

Pauliina esitteli blogissaan hydrokasvatusta, joka vaikutti houkuttelevalta. Jos olisi kysymys vähän vaativammasta projektista, olisin ryhtynyt tutustumaan siihen, mutta nämä pari santtua saavat nyt mennä vanhaan malliin. 

Isosta tukevasta kasvista irroitin suurimmat alalehdet, koska arvelin niiden muuten vievän liikaa kasvin juurtumisvoimaa. Toisesta monityvisestä irroitin kaksi "poikasta", joten kaiken kaikkiaan sain ruukkuihin neljä kasvia. Isot poistetut lehdet laitoin veteen odottamaan juurien kasvun ihmettä, joka Paavalinkukan mukaan on mahdollista. Niitä olisi voinut laittaa myös multaan juurtumaan, mutta minulla ei ollut taimimultaa ja sitä paitsi, ruukkujen säilytystilani on rajallinen. Juurtuminen kestää kuulema kuitenkin kuukausia.

Ruukut on nyt sijoitettava sisätiloihin, sillä eteisessä on vielä liian kylmää. Ruukkujen alle asetin tilavan alusastian, sillä tapani on ollut kastella saintpauliaa lautaselle aika reilusti ja kerran viikossa, kunhan kasvu pääsee alkuun. Keväällä yritän hankkia myös muita santtujen värjeä, sillä eteiseen mahtuu vielä lisää kukkjoita.

Tuntui turvalliselta nojautua näihin kokeneen kasvattajan ohjeisiin ja varmaan teillä monella on juuri näitä erilaisia neuvoja kasvatuksiin. Viime aikoina olen ihastellut monia blogeja, joissa on laadittu hyvät ohjeet jonkin tietyn kasvin hyvinvointiin ja kasvatukseen. Perusteelliset ohjeet jopa siemenestä tai taimesta lähtien koko kasvukaudeksi ja vuosiksi eteenpäin ovat ihailtavan perusteellisia. Ne tuntuvat todella luotettavilta, koska monet vaiheet kokeneet harrastajat vilpittömästi paljastavat asiat, joita noudattamalla voi saada onnistumisen ilon. Asioitten muistiin kirjaaminen ja postauksen laatiminen on ollut pitkän vaivan takana, mutta mikä ilo - lukemattomat toiset harrastajat voivat käyttää näitä neuvoja hyväkseen nyt ja tulevaisuudessa. Hieno suoritus!

Esimerkiksi Maatuska on viimeisesä postauksessaan paljastanut keinot, joilla keijunmekon saa helposti kasvatettua siemenestä lähtien. Liitteenä on tarkat ohjeet kylvöstä ja siemenetkin on otettu omista kasveista. Liitteenä on upeasti kukkivia yksilöitä, ihania amppeleita. Luultavasti Maatuska ei ole ihan ensi kertaa keijunmekon kasvatuksessa - vankka kokemus kuultaa taustalta.

Kruunu Vuokko on omassa blogissaan tehnyt todella perusteellisen selvityksen jalokärhöjen menestymistekijöistä. Tekstin liitteenä on huikean upeat kuvat, joissa kärhöt kukkivat niin ettei lehtiä tahdo näkyä ollenkaan. Ohjeet taimien istutukseen, maan parannukseen, penkkien rakenteeseen ja istutussyvyyteen ynnä muuhun on perusteellisia. Tässäkin on kaikki salaisuudet paljastettu, joten kunhan vain on ryhtiä noudattaa noita neuvoja, onnistuu varmasti. Tosin kärsivällisyys on oltava kohdallaan, sillä Kruunu Vuokon työ on parinkymmenen vuoden tulosta.

Sametti Hortensian blogissa voi lähestyä toisesta näkökulmasta kasvistoa ja puutarhaa. Siellä puutarha ulkona ja sisällä on täynnä eksoottisia tuttavuuksia. On rohkeaa tehdä tuttavuutta erkoisempien kasvien kanssa, viime postauksessa vastaan tulivat magnolia ja katsura. Pikku puutarhasta löytyy uskomaton valikoima epätavallisia puita, pensaita ja perennoja. Joulukuussakin siellä sipulikasvit sisällä uhkuivat jo kasvuvoimaa. Sametti Hortensialla on jännittävä tapa rakentaa puutarhaa ja ainakin minä yritän oppia sitä, sillä helposti uraudun vanhoihin luotettaviin juttuihin.

Parasta onkin puutarhablogeissa niiden moninaisuus. Jokainen on omanlaisensa erityisyys, eikä tarvitse tavoitella tasapäisyyttä. Sen vuoksi sieltä löytyy aina uusia yllätyksiä ja iloja! Kiitos teille puutarhahenget, teidän jakamanne tieto ja innostus moninkertaistuu ja kasvaa muiden tarhureiden käsissä!

Tervetuloa Kastanjan varjossa mukaan!