sunnuntai 13. elokuuta 2017

Kasvimaanäkymiä


Elokuun puolenvälin tienoilla kasvimaalla on rehevät näkymät. Tavoitteena oli rakentaa kasvimaa, joka jäljittelee potageria geometrisilla muodoillaan ja kohoavilla köynnöstukirakennelmillaan. Kasveiksi kylvettiin tuttuja kasvimaan hyötykasveja ja lisäksi kesäkukkia. Tältä näytti toukokuussa.


Toisena tavoitteena tietysti oli saada maasta satoa kesän ja syksyn ruokapöytään. Lisäksi siitä haluttiin runsas ja rehevä. Pitkin kesää jatkuneet sateet saavat nyt kiitosta siitä, että näkymät ovat todella rehevät ja kiitettävästi on saatu hakea kasviksia syötäväksi. Aikaisemmin tällä paikalla oli vain ikäviä juurikasvirivistöjä, mutta nyt koko juttu on myös kaunis.

Tämän kasvimaan lisäksi meillä vähemmän näkösällä esimerkiksi perunamaa. Perunamaa muuttuu pian juhannuksen jälkeen ikävän näköiseksi, kun perunoita nostetaan syötäväksi ja maa jää tyhjilleen. Siksi meillä ei tässä potagermaassa ole kaikkia kasveja. 

Kasvimamaata rajaamaan istutettiin iisoppia, jota oli valmiiksi kasvatettuina taimina ja iisoppirivistö saa myyös jäädä paikoilleen jatkossa. Samettikukkia esikasvatettiin istutettavaksi kasvimaan reunaan, joten ne muodostavat etureunaan suojaavan rivistön.



Kesäkukista kylvettiin paljon kehäkukkaaa, unikkoja, harsokukkaa, auringonkukkaa, silkkikukkaa, pellavaa, joista kaikki eivät vielä ole ehtineet kukkaan.


Aidan takana kesantopellon kukkamassa vaihtuu kausittain. Nyt oman lisänsä antavat komeat karhunputkikukinnot taustalla. 





Kosmoskukkia esikasvatettin myös pariakin eri lajia, mutta ne ovat päässeet vasta kasvuun ja kukinta jää loppukauteen.



Yksi suosikkiyhdistelmäni on punajuuren punertavat lehdet, vihreät porkkanan varret ja kehäkukkien erilaiset väriversiot!



Kulmien köynnöskasveiksi esikasvatettiin tuoksuherneitä, jotka ovat juuri aloittaneet kukinnan.  Niitä pitäisi tulla kukkaan kaikissa väreissä. Takaseinustalla ja kulmissa kasvaa kesäkukkien lisäksi muutama daalia. Ne alkavat vähitellen kukkia.




Kasvimaasta on jo nyt ollut paljon hyötyä ja myös iloa silmälle, koska varsinkin kehäkukat ovat kukkineet ylettömän runsaasti. Suunnittelinkin niiden roolin siten, että kun punajuuria ja porkkanoita nostetaan syötäväksi, jäävät kehäkukat täyttämään rivistöjä. 

Käytävien kitkeminen siistiksi epäilytti, mutta yllättävän helposti homma hoitui ja toisaalta, eihän niiden tarvitse olla täydellisen rikattomia. Kostean kesän ansiosta käytävien rikkaruohotkin lähtivät helposti pois. Keskipenkin kukkien valinta ei onnistunut ja valkoinen äitienpäiväruusu ruukussa pääsi korkeimmaksi kasviksi sinne. Nyt ovat unikot alkaneet kukkia siinä ja jatkossa ovat vuorossa kosmoskukat, joten ehkä se on loppukaudesta parhaimmillaan.

Ensi vuonna rakennellaan taas jonkilainen potager-kasvimaa. Muotoja voi taas muuttaa, mutta kulmiin tulevat köynnöstuet ovat jo valmiina. Tämä on mukava yhdistelmä huvia ja hyötyä!

Mukavaa alkavaa  viikkoa!


torstai 3. elokuuta 2017

Kiitollisuuskirje


Sain mukavan haasteen Lappalainen etelässä-blogin Nilalta. Sen aiheena on kiitollisuus, joka tahtoo välillä unohtua jopa puutarhassakin. Haasteen lähtökohta on siinä, että me muistaisimme ainakin hetkittäin olla kiitollisia siitä kaikesta ihmeestä, jota puutarha ja siinä eläminen antaa. Että muistaisimme pysähtyä.

Haasteen säännöt ovat seuraavat:

- pidä päiväkirjaa 7 päivän ajan ja poimi kustakin kiitollisuuden aihe
- kirjoita tästä paiväkirjasta postaus
- välitä haaste edelleen kolmelle bloggarille

Kirjoitin päiväkirjan kirjeen muotoon:

Hei taas ystävät!

Meillä on täällä Torpan puutarhassa mennyt oikein mukavasti. Eilen tiistaina olin niin kiitollinen, kun saimme vihdoinkin kokonaisen poutapäivän. Se tuli juuri parahiksi ja Mustialan ruusu sai avattua monta nuppuaan oikein kauniiseen kukintaan. Arvaatte varmaan, kuinka ihana tuoksu leijaili puutarhassa illan suussa!



Keskiviikkona nostin ensimmäiset punajuuret ja ne maistuivat tosi makeilta kiehautettuna. On se niin ihanaa, kun saadaan koko ajan satoa omasta puutarhasta. Juhannuksesta lähtien on jo syöty oman maan perunoita ja tietysti salaatteja ja retiisiä. Mansikatkin ovat ruvenneet kypsymään ja niistä on tehty mansikkakakku ja hieman laitettu jo pakkaseenkin. Herneitä odotetaan kypsyväksi.



Torstaina huomasin, että saskatoonin marjat ovat alkaneet muuttua punertavaksi ja mustarastaat käyvät niillä herkuttelemassa. Myös koristeomenapuun omput kelpaavat linnuille. Olen kyllä kiitollinen siitä, että meillä viihtyvät vielä linnut. Räkättirastaat ovat jo lähteneet pois, mutta pääskysiä on illalla iso joukko hyönteisiä pyydystämässä ja niiden lentoa on hauska seurata - ovat aika taitureita.



Perjantaina saapuikin sadepäivä ja olin siihen ihan tyytyväinen, sillä mehän kastelemme kasveja sadevedellä ja tynnyrit alkoivat jo vajautua. Lisäksi luonnonsade on aina parempaa kuin kastelu. Sadepäivänä malttaa lisäksi tehdä vähän sisähommia ja laittaa paikkoja järjestykseen, kun puutarhapäivien jälkeen kaikki on vähän huiskin haiskin.



Lauantaina siivouspäivänä muistin kastella eteisen ikkunalaudan kukat ja tyytyväisenä iloitsin siitä, että kevättalvella jakamani Saint Paulia, kalpean sininen, on jo hyvässä kukassa. Siis ainakin yksi niistä viidestä onnistui näin hyvin, muut kasvattelevat vielä lehtiä. Pienikin hyvä asia valaisee päivän.



Sunnuntaina istuimme ystävien kanssa puutarahassa iltapäiväkahvilla ja siinä oikein tuli ajatelleksi sitä, kuinka tärkeää on, että puutarhassa on puutarhurikumppani. Täällä suunnitellaan ja toteutetaan asioita yhdessä. Tehtävät jaetaan sen mukaan, mikä kummallekin paremmin luontuu. Meidän puutarhakokonaisuuden ilme on suurelta osin miehen ansiota. Köynnöstuet ja muut rakennelmat ja penkit ovat usein syntyneet yhdessä ideoimalla ja toteutus puusta vaarin vankalla taidolla. Hevospenkkikin on saanut alkunsa shakkinappuloista ja toteutettu moottorisahalla ja kirveellä.



Maanantaina huomasin, että joku aika sitten tekemäni perennojen kylvökset olivat itäneet ja pilkottivat pikkutaimina purkeissaan.  Lisäksi aikaisin keväällä kylvämäni ja sitkeästi kasvattamani jättiverbenat ovat lähteneet kasvuun. Ehkä ne jopa ehtivät kukkia ennen talven tuloa ... Olen tosi kiitollinen kaikille teille blogipuutarhureille, jotka olette jakaneet auliisti neuvoja ja kannustusta erilaisissa kasviasioissa. Monta kertaa olen epäröinyt tai töpeksinyt joissakin asioissa, mutta blogeista on löytynyt taas rohkeutta ja intoa. Jopa siemeniä ja taimia ja kasvin alkuja olen teiltä saanut.






Paljon kiitoksia teille, hyvää kesän jatkoa ja terveisiä sinne!

t. Torpan puutarhurit

Tämän haasteen välitän seuraaville kolmelle blogille:

Kesätuulialle Kesätuulian Mutamäki-blogi
Sametti Hortensialle Pikkuinen puutarhani-blogi
Pauliinalle Kukka & Kaali-blogi

Mikäli olet jo haasteen kohdannut tai ei juuri nyt tunnu hyvältä, ei huolta - joku muu voi ottaa haasteen lennosta vastaan!

Hyvää viikonvaihdetta!


tiistai 1. elokuuta 2017

Heinäkuu 2017



Heinäkuu on ruusun aikaa!

Suviruusu aloittaa runsain vaaleanpunaisin ryöppyävin kukkapilvin.



Valamon ruusu jatkaa kirkkaan punaisilla keltasilmäisillä kukillaan.






Kirkonruusu avaa kerrotut arvokkaat tummat nuppunsa kolmantena.





Neljänneksi herää Mustialan ruusu raukeana availemaan sadeherkkiä hennon vaaleita nuppujaan.








Tervetuloa Eeva Kylmänen vieraisille meille!

Antoisaa puutarhaelokuuta kaikille!