sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Joulu





LOVE IS THE MASTER KEY
THAT OPENS THE GATES
OF HAPPINESS.
                                                                        Oliver Wendell Holmes

Hyvää Joulua kaikille!

lauantai 1. joulukuuta 2018

Joulukalenteri avataan



Nyt on joulukalenterien aika. Kaappiin laatikon pohjalle oli jäänyt maakuntalehden julkaisemia joulukalentereja, joita ei ole availtu. Lapsenlapset ovat kukin saaneet vanhemmiltaan omat suklaakalenterinsa, joten nämä kestotilaajakalenterit ovat joutaneet laatikkoon. Vuosilta 2014 - 2017 on tallessa neljä kalenteria ja lisäksi on tämän vuoden kalenteri.

Joulukorttien aiheet ovat vuosien varrella muuttuneet. Enkelit ja seimi ovat niistä lähes kokonaan jääneet pois. Miten on käynyt joulukalenterien kuva-aiheitten tässä  viiden vuoden jaksossa?

Vuosi 2014

Kuva Salli Parikka-Wahlberg
Vuoden 2014 kalenterissa ollaan selvästi joulupukin joulumatkan lähtötunnelmissa joulupukin omassa pihapiirissä. Pukin lisäksi nähdään aika liuta tonttuja ja kotieläimiä. Monia ilahduttaa varmaan, että joulupukilla on kanala ja tietysti porot omassa tallissaan. Söpöt kissat vilahtelevat tonttujen jaloissa ja luonnoneläimiä edustaa kettu, joka otetaan ystävällisesti vastaan. Kaikki ovat työn touhussa ja hyvällä mielellä.

Vuosi 2015

Kuva Salli-Parikka Wahlberg
Seuraavan vuoden kuvassa on pukki tai tonttu lähtenyt yksinään matkaan vaihteeksi kelkalla. Nyt ollaan selvästi maaseudulla ihanien lumikinosten keskellä. Luonto on monella tavalla läsnä. Mänty ja kuusi on kuvattu selkeästi. Metsäjänis poikasineen sekä orava ovat kiiruhtaneet seuraamaan matkantekoa. Oksilla erottuu tuttuja talvehtijalintuja, talitiaisia ja sinitiaisia ja jopa punatulkkuja. Muita tonttuja ei näy.

Vuosi 2016

Kuva Salli-Parikka-Wahlberg
Vuonna 2016 ollaan  edelleen hämäläisen maaseudun ytimessä ja pääosassa on suomenhevonen, joka kurkistaa tallista lasten puuhia. Lapset asettelevat kauralyhdettä paikoilleen lintujen ruokailupaikkaan. Lapset on puettu kauniisti joulun väreihin eikä nyt näy lainkaan tonttuja eikä edes joulupukkia. Luontoa edustaa metsäjänis poikasineen ja sivusta kurkistava tiainen ja tietysti kauniit lumiset kuusenoksat.

vuosi 2017

Kuva Mika Kolehmainen
Vuonna 2017 ollaan talven lumisessa maisemassa ehkä joulupukin kotikulmilla. Tienoo ei välttämättä  ole kaukana korvessa, sillä sivussa pilkahtaa toinen asumus. Muuten touhu on yltynyt melkoiseksi vauhtiurheiluksi. Pihamaalla on hurja liukumäki ja tontut laskevat siellä kukin omalla tyylillään. Joku on jo laskenut radan sivuun ja yksi tontuista tallentaa kännykällä vauhdikasta menoa. Joulupukki on saanut vain yhden tontun avukseen kuusen hakuun. Lumiukkokin on tehty. Lunta on runsaasti ja tiaisia muistuttavat linnut ruokailevat lyhteellä, joka on mahdollisesti koottu vehnän korsista. Kissa kurkistaa katolta. Joulupukin muori tai naapurin täti seuraa puuhia hyväntahtoisesti.

Vuosi 2018

Kuva Mika Kolehmainen

Viimeisessä kalenterissa on siirrytty joulupukin mökin sisätiloihin, jossa tietysti viihtyvät myös tärkeät porot. Porojenhoitajatonttu valjastaa kohta porot reen eteen ja muori pakkaa eväspussia. Lahjat on paketoitu ja kuusi koristeltu, joten tontut tanssivat ja soittavat iloisina. Vaaritonttu joutuu kuitenkin huolehtimaan mökin lämmityksestä. Kotieläimet ovat läsnä, ehkä kotihiiretkin voidaan lukea niihin. Joku tunnistamaton lintu on eksynyt pirttiin. Mikä kurkistaa olkikasan alta?

Tarkastelun tulos kertoo, että tontut ovat kalenterien kestohahmoja ja joulupukki lähes yhtä tärkeä. Kaikki kohtaukset on aseteltu maaseudun ympäristöön ja mukana on kotieläimiä ja pihapiirin luonnoneläimiä.

Vanhemmissa kalentereissa puuhataan uutterasti joulupukkia auttaen tai eläimistä huolehtien. Uusimmissa ollaan rennommin iloisella päällä, mutta joulupukin tehtävä tulee kuitenkin hoidettua.

Jokin muutos ajatusmaailmassa tapahtuu, sillä vuoden 2014 kalenterin 24. päivän luukusta paljastuu kuusi ja sen hohtava latvatähti, joka on postauksen ensimmäinen kuva. Tämän vuoden kalenterin 24. luukku paljastaa avautuessaan muhkean lahjasäkin, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.


Hyvää adventtia!

tiistai 27. marraskuuta 2018

Puutarhalomaa


Puutarhaharrastus on siksi niin mukava, että siihen syntyy luonnostaan tauko muutamaksi kuukaudeksi. Paitsi jos on toinen puutarha toisella ilmastoalueella tai talvipuutarha kodin yhteydessä tai muuten laaja viherkasvivalikoima kodin ikkunoilla. Peruspuutarha ulkona saa kuitenkin jäädä ydintalven ajaksi rauhaan.


Keväästä syksyyn ihimismieli kaipaa värejä ja valoa, mutta kummallisesti talven lähestyessä silmä lepää harmaanruskeissa sävyissä ja sumuisissa hämärävalaistuksissa. Mieli rauhoittuu, kun ei vielä tarvitse pohtia tulevien kesäkukkaryhmien väriyhdistelmiä. Vielä ei ole kiirettä miettiä keväällä kylvettävien siemenkasvien valikoimaa. Ihasteltavaa riittää puutarhan viimeisten käpristyvien lehtien ympärille kertyvän kuuran ihmettelyssä.


Ruskean eri sävyt eivät yleensä ole olleet suosikkejani. Tänä syksynä jätin tavallista enemmän perennojen ja pensaiden varsia leikkaamatta ja niissä ruskean eri sävyt ja tummuusasteet näyttävät hyviltä kuuran valkoisen kerroksen alla. Syyshortensian kukinnot ovat muhkeita kuivakukkia.


Väripilkuksi riittää Valamon ruusun punaisten marjojen pilkahdus siellä täällä. Maa on jo saanut hennon valkoisen peitteen ja se toimii valoisana taustana talvehtiville kasveille.


Yrttimaalta voi  monivuotisia yrttejä, salviaa ja timjamia, napata keittiöön helposti, sillä lunta ei ole kertynyt niitä peittämään. Vain kuura koristelee lehtiä.


Kesään kuuluu tiivis kiertely puutarhassa, mutta nyt syystalven tullen, askeleet suuntaavat ympäristön luontoon. Kuiva syksy on käsitellyt luonnonkasvejakin varoen ja talventörröttäjät muodostavat monessa kohdassa kauniita pitsimäisiä kuvioita. 



Veden äärellä näkymä muuttuu päivittäin. Huurtuneet heinätupsut koristelevat rantapenkereitä. Vähitellen jäätyminen alkaa rannoilta ja pakkasöiden myötä etenee ja kohta koko lampi on jäässä. Tällä lammen jäällä ovat lastenlapset muutamana talvena luistelleet.




On leppoisaa olla lomalla puutarhasta. Voi käyttää reilusti aikaa metsissä samoiluun ja nuotiotulilla istumiseen. Voi käydä ulkoilemassa valaistuilla kaupunkipuistoreiteillä. Nyt ehtii kaivaa keskeneräiset käsityöt esiin ja jopa aloittaa uusia. Nyt ehtii lähteä ihmisten joukkoon ja harrastaa monenlaista.

Edessä ovat myös joulukuun suuret juhlat, itsenäisyyspäivä ja joulu. Ne tuovat mukanaan omat värinsä marraskuun harmauden jälkeen.


Kohta on edessä kuusen haku.
Hyvää marraskuun loppua!

perjantai 16. marraskuuta 2018

Kuusi kuvaa kesästä - teemana valokuvaus

Maalaiskaupungin pihan Tuulalta sain kiinnostavan haasteen. Tehtävässä pyydetään esittelemään kuusi kesän kuvaa, jotka ovat valokuvauksellisesti omasta mielestä esittelyn arvoisia. Olen aika tavalla sattumakuvaaja enkä ole koskaan syventynyt valokuvauksen tekniseen puoleen ja kuvauskalustoni on vaatimaton. Kuvien sommittelua pyrin huomioimaan ja kuvia käsittelen jälkeenpäin lähinnä rajaamalla. Nyt katson kesän kuvia valokuvauksellisesta näkökulmasta.

1. kuva 

Pidän paljon valkoisista kukista, mutta niiden kuvaaminen ei
minulle useinkaan onnistu.
Tässä olen kuitenkin omasta mielestäni tavoittanut
pallolaukan yksittäisten kukintojen herkkyyden ja värin 
varjoista taustaa vasten.


2. kuva

Puutarhan ulkopuolella luonnossa on paljon kuvattavaa. 
Kasvimaan aidan takana on niitty, jonka kasvimaailma ja värit
muuttuvat jatkuvasti.
On kiinnostavaa kuvata rennon kaunista runsautta.
Maitohorsmat ja karhunputket nousevat vihreydestä esiin.


3. kuva

Liikkuvien yksityiskohtien kuvaaminen on vaikeaa.
Kun perhosia on liikkeellä, on kamera haettava kiireesti.
Tässä kuvassa mahdollisesti hopeatäplä ja kimalainen
yhden ja saman punahatun kimpussa.


4, kuva

Vesi, sade ja kaste lehdillä on kiinnostavaa kuvattavaa.
Tässä hetki sitten päättyneen sateen jättämät pisarat kimaltelevat vielä
harmaamalvikin terälehdillä.
Lisäksi  kuvassa näkyy minua aina kiinnostava asetelma:
läheisin kohde näkyy tarkkana ja tausta pehmeän epätarkkana.


5. kuva

Joskus näköpiiriin osuu jokin kohde, joka näyttää aluksi niukalta,
 mutta siitä voi löytää paljon sisältöä.
Tässä kuvassa ympyrämuoto kertautuu -
ruukun pyöreä reuna, pyöreä pölli ja pyöreämuotoiset mehikasvipallerot.
Kaiken säännönmukaisen rikkovat sekaan pudonneet männynneulaset.


6. kuva

Laajassa maisemakuvassa merkittävä kohta on taivaanrannan viiva,
 jonka pitäisi oikeaoppisesti asettua 
kolmasosaviivalle joko kuvan ylä-tai alaosaan.
Tässä kuvassa se on ärsyttävästi lähempänä kuvan puoltaväliä.
Sekin on joskus kiehtovaa.
Poutapilvinen taivas ja kypsä vehnäpelto keskustelevat
mukavasti keskenään.


Haasteen säännöt ovat seuraavat:

Postaa kuusi kuvaa kesästä ja perustele, mikä kussakin viehättää, mihin olet tyytyväinen. Nyt voi siis surutta jättää sivuun vaatimattomuuden ja oikein kehua tuotoksiaan.

Välitä haaste yhdelle tai useammalle eteenpäin.

Haasteen on käynnistänyt Pirjo Tupalsti terapiaa-blogista.
Halutessasi voit kommentoida linkin kera Tupalsti terapiaa-blogiin, johon kerätään haasteeseen osallistujat.

Lähetän haasteen Rannanpihassa-blogin Ullalle

Kiitos Tuula ja Pirjo! Nyt katselen kuvia uudesta näkökulmasta.



lauantai 10. marraskuuta 2018

Kesä rullalla

 Nyt  on juuri paras aika muistella kesän ihanuutta, 
vihreyttä, lämpöä ja kukkia.
Tällä kertaa tein sen kutomalla räsymaton.
Kudoin siihen kesäkukkien värit ja vehreyden.


Matonkuteet on leikattu tai revitty vanhoista pussilakanoista ja T-paidoista. 
Mielestäni niistä syntyy kaikkein kaunein rustiikkisen rouhea pinta.

Kudemateriaalia oli kertynyt juuri kesän väreissä.
Kudoin niistä tasakokoisia leveitä raitoja siten, 
että punertavat, kellertävät, siniset
ja vihertävät vuorottelevat vapaasti.

Kukin raita on kudottu kolmella vuorottelevalla kuteella,
jolloin väreistä tulee kiinnostavia pintoja.

Oman puutarhan kuvista poimin esiin kukkivia kasveja, joissa raitojen värit toistuvat. 
Jokaista maton raitaa edustamaan otin nyt vain neljä kuvaa.

Myöhemmin voin muistella kuvien kera lisää kesän ihanuutta.

Sininen


karpaattienkello, ruiskaunokki                                                             orvokki, akileija

Keltaoranssi


ruskolilja, tarha-alpi                                                             kultapiisku, idänunikko

Punainen


värililja, kirkkoruusu                                                                                  pioni, harmaamalvikki

Keltainen


narsissi, mahonia                                                                         päivänlilja, kehäkuka

Vihreä ja valkoinen


valkoapila, alppikärhö                                                                     tähtijasmike, akileija



Siinä se on, siniset, punaiset, vihreät ja keltaiset raidat - siis koko kesä!




Iloista isänpäiväviikonloppua!


lauantai 27. lokakuuta 2018

Talviaika saapui


Eilen illalla alkoi lumisade ja onnistui peittämään puut, pensaat ja maat valkoisiksi. Aamulla lähdin ikuistamaan tätä ehkä hetkelliseksi jäävää talvea. Aurinko kohosi metsän takaa ja teki ojan varren lehtikuusesta kullanhohtoisen.


Nurmikot ja istutusalueet olivat aamulla vielä valkoiset ja kevyt lumi pysyi sitkeästi puiden oksilla. Vasta iltapäivän lämmittävä aurinko sai sen sulamaan.


Lehdet olivat vielä sitkeästi kiinni Mustialan ruusussa, samoin muissa pensasruusuissa. Ehkä sulava lumi pudottaa ne vähitellen.


Mustikkapensaat olivat turvassa lumikoristeisissa verkkoaitauksissaan ja hyvä niin. Jänikset olivat juoksennelleet ympäriinsä nurmikolla ja maistelleet apilan lehtiä.


Norjanangervon lehdet olivat jo poissa, mutta aidanne keräsi vaahtomaisen kuorrutuksen oksilleen ikäänkuin talviaikaan siirtymisen kunniaksi. 


Tänä syksynä jätin  perennojen varsia aikaisempaa enemmän leikkaamatta. Syysleimut seisovat vielä tanakoina ja vihreinä. Näin ne kuulema keräävät paremmin lunta suojakseen.


Oli virkistävää herätä valkoiseen aamumaisemaan. Näissä tunnelmissa on hyvä siirtyä huomenna talviaikaan. Hyvää viikonloppua!

lauantai 20. lokakuuta 2018

Syystyöt melkein tehty



Mongolianvaahtera muuttui sittenkin tummasta loistavan punakeltaiseksi, kuten tavallisesti ja kaikki nämä värit ovat säilyneet pitkään. Poutasäässä on ollut hyvä tehdä syystöitä ja kaikki on saatu hyvälle mallille. Monena syksynä ei ole ehditty tehdä perusteellisia kunnostustöitä puutarhassa, kun sateet ja kylmyys on tullut niin aikaisin.


Kunnostin takapihan kivipengerpenkkiä jälleen kerran. Kesäinen pikkusydän oli jälleen valloittanut suuren osan tästä penkistä ja kaivoin sen kokonaan pois. Muut kasvit ovat pysyneet hyvin hallinnassa.  Alueen takaosassa oikealla on syreeni ja sen juurella kellastuneina lehtinä tummaa iiristä. Sen takan näkyy varjoliljan simenkotavarsia. Vasemmassa kulmassa kasvaa kaksi pionia, jotka ovat asettuneet hyvin sijoilleen. Niiden edessä on keltainen päivänliljatupsu. Lisäksi taustalla näkyy punaista syysleimua. 
Etulalalla kasvaa joukko jaloangervoja, valkoisia ja punaisia ja nämä kituivat viime kesänä pikkusydämen valloittaessa tilaa. Nyt kun pikkusydän on poistettu, istutin osan jaloangervoista uudelleen ja toivon, että ne pääsevät rehevästi kukkimaan ensi kesänä. Niiden tyveen jätin muutaman kevätesikon odottamaan kevättä. 
Ja seuraavaksi voikin miettiä, mitä voisi istuttaa tai kylvää reunakasviksi. On ihanan virkistävä hetki, kun jossakin istutusalueella on TILAA! Meidän kukkapenkit ovat jo vanhoja ja kasvit leviävät tehokkaasti. Jos haluaa sijoittaa uusia kasveja jonnekin, on todella raivattava vanhaa pois.
Reunakasviksi hyväksyn sellaisen kasvin, joka ei leviä hallitsematomasti. Erilaisia maksaruohoja, mirrinminttua ja tuota pikkusydäntä on kyseisessä paikassa kasvanut. Ne kaikki ovat kuitenkin valloittajia. Reunakasvin tulee lisäksi olla melko matalaa. No nyt nautin syksyn ajan tuosta tyhjästä tilasta. Keväällä käyn ensin läpi omat taimivarastot ja kesäkylvömahdollisuudet. Siihen mennessä varmaan joku vaihtoehto on noussut esiin.

Parissa muussakin kohdassa on nyt tilaa uusille kasveille. Vanhoja on kaivettu pois ja siiretty muualle.  Tyhjät multa-alueet odottavat houkuttelevina.


Mukavat säät ovat antaneet aikaa myös kukkapenkkien yleiselle siistimiselle. Kerrakin on alueet kantattu kunnolla jo syksyllä. Rikkaruohot on kitketty pois. Kivireunukset on kohennettu ja kasvimaa on ajettu jyrsimellä. Valkosipulit on istutettu ja nyt sain aikaiseksi kylvää syyskylvönä palsternakkaa ja porkkanaa. Viime vuoden kokemus palsternakan surkeasta itämisestä keväällä antoi potkua tähän syyshommaan. Naapurin kissa tosin kiinnostui möyheästä hiekkapitoisesta maasta nopeasti, joten peitin kylvökset harsolla ja siellä ne siemenet ovat turvassa.


Vaikka puutarha-alueemme on laaja, ei uusia hyviä valoisia kohtia ole helppo löytää. Se tuli taas esiin, kun istutimme kirsikkapuun taimen. Meillä kasvaa yksi hapankirsikka, mutta se ei ole oikein menestynyt. Ystäviemme kirsikkapuu, vanha makea, tekee kovasti versoja ja saimme kirsikkapuun taimen. Valitsimme sille valoisan ja lämpimän kasvupaikan pergolan kyljestä. Lisäksi siinä on hyvä multakerros. Nyt on ollut hyvä syksy jopa paljasjuurisen puun istutukseen. Kirsikan alku on virkeä ja juurelle kerätään lehtiä suojaamaan talven kylmyydeltä. Jonakin keväänä meillä ehkä kukkii valkokukkainen kirsikka.


Sipulikukkien sipulitkin ovat jo päässeet maahan. Tarkoitukseni oli mennä tämä syksy hyvin vähillä sipuleilla, mutta yllättäen niitä tuli upotettua 114 kpl.  Sehän on tietysti ihan minimaalinen määrä, kun todelliseen kukkaloisteeseen tarvitaan useita satoja, ehkä tuhat kappaletta. Onneksi meillä vuodesta toiseen lisääntyvät lumikellot, sinililjat ja narsissit. Nyt sekaan pääsi joitakin ylellisen vaaleanpunaisia jaloja tulppaaneja ja nämä kuvassa näkyvät keltaiset, joitakin kasvitieteellisiä tulppaaneja ja laukkoja. Ehkä kestotulppaanejakin taas nousee kukkimaan.


Edellisessä postauksessani syysväreistä värivalikoima oli aika tumma, punaista ja liilaa ja vielä vihreää. Raikas keltaisuus pääsi kuitenkin taas valloilleen ja puutarhan ja ympäristön väritys muuttui valoisksi. Siispä lisää syysväritystä juuri ennen lehtien putoamista!









Kuulakkaita lokakuun päiviä!