keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Nupusta kukkaan


Koska ensimmäisiä kylvöjä on vielä toppuuteltava, on tyydyttävä kertyneiden kokemusten ja kuvien avulla hamottelemaan tulevan puutarhakesän  uusia tuulia. Koska kasvukauden huumassa ei aina ehdi pysähtyä ja tarkastella kaikkia yksityiskohtia, on parasta tähystellä niitä kertyneiden kuvien kautta.

Kun ensimmäiset kevätkukkijat avaavat kukat täyteen kukoistukseensa, saa puutarhuri koko kesän ihastella toinen toistaan kauniinpia kukkia. Kukkien ryöpyssä jäävät ilman huomiota nuput - ne ovat monella kasvilla taidokkaan kauniita. Idän unikon (Papaver orientale) nuput ovat kiinnittäneet huomiota ja varsinkin viime kesänä, kun kukkavarsia nousi jo useita. 


Kylvin entisestä pihasta keräämiäni siemeniä tähän kohtaan kymmenkunta vuotta sitten ja pian esiin nousi muutama karvapintainen verso. Kesti 4-5 vuotta, ennen kuin ensimmäinen kukkavarsi ilmaantui ja kukka avautui. Idänunikon kukkavarret ovat jäntevän kaarevat ja hennon karvoituksen peittämät. Varsia ei tarvitsen tukea, vaikka aukeavat kukat ainakin tässä kerrotussa versiossa ovat suuret ja monikerroksiset.


Nuput ovat harmahtavan nukkakerroksen peittämiä ja ne suurenevat kypsyessään kukintaa varten. Aluksi ne nuokkuvat rennosti, mutta kukan aukaeamisen lähestyessä nuput nousevat pystymmiksi. Nuput ovat koristeellisia  pehmeitä karvapalleroita.


Hyvin hienovaraisesti nupun reunasta alkaa vilahtaa tulevan kukan väri ja nuppu ojentuu tukemaan kukintoa.


Vähitellen karvaiset suojuslehdet kuoriutuvat nupun yltä ja tipahtavat pois. Terälehdistö on valmiina avautumaan kukintaan.


Yllättäen silkkimäinen kukka tulee esiin tulen punaisena ja tumma keskustakin pääsee näkyviin. Kaikki terälehtikerrokset oikenevat ja kukka muistuttaa hetken balettitanssijan monikerroksista silkkityllihametta.


Kukkavarsi kannattelee monikerroksista kukintoa tanakasti ja ylpeänä.


Vähitellen terälehdet alkavat menettää loistavintä väriään ja ryhdikkyyttään, ne painuvat alaviistoon ja yksi toisensa jälkeen lennähtää pois. Seuraavaksi on siementen vuoro kypsyä jäljelle jääneessä kukan keskustassa. Kypsät siemenet putoavat maahan ja syntyy uusia unikoita.


Unikkoryhmässä osa kukkavarsista kukkii ja osassa on nuppuja. Lopuksi jäävät siemenet odottamaan vuoroaan.


Tämä tulenpunainen väri ei oikeastaan ole suosikkini puutarhassa. Se on kuitenkin äärimmäisen vaivaton ja uskollinen kasvi. Kun sen on saanut kerran nousemaan, sitä tuskin saa pois, paitsi poistamalla maakerroksen melko syvältä. Vaikka ruskettuneet varret ja lehdet nyhtää syksyllä pois, uudet versot nousevat jälleen samoille sijoilleen ja uusia yksilöitä ilmaantuu siemenistä.

Ihailen tämä kasvin sitkeyttä ja annan sen lisääntyä omaan tahtiinsa. Oikeastaan tällaiset kukat ja kasvit ovat parhaita. Kun ne ovat löytäneet oman paikkansa, ne asettuvat ja kukoistavat ilman sen kummempaa hoivaa. Selvästi huomaa, että kasvi viihtyy. Siis miksi yrittää kasvattaa jotakin, joka ei halua täällä kasvaa?


Tammikuu päättyy, tervetuloa helmikuu!

tiistai 23. tammikuuta 2018

Talven pakkasennätys




Tänä aamuna auringon kiivetessä esiin metsän reunan takaa oli pakkasta - 21 astetta eli saavutettiin tämän talven pakkasennätys. Tulevan lumisateen pilvet reunustivat jo tummina auringon valaisemaa taivasta. Iltapäivällä alkoi kevyt lumihiutaleiden leijailu ja pakkanen lauhtui. Tulossa on parin päivän lämmin jakso eli tammikuu jatkuu vaihtelevana.  Nyt on saatu

sinisiä aamuja ja iltoja
auringon kimallusta lumella
lumipyryjä ja myrskytuulta
kuuraa ja huurretta
jääkukkia ikkunoissa
sumuisia päiviä...











Nautitaan siis talvesta!
Hyvää viikon jatkoa!

torstai 18. tammikuuta 2018

Neljä kuvan haaste

Uusi haaste panee virkistymään talvitokkurasta. Tiiulta sain haasteen, jossa neljän kuvan avulla tulee esittää välähdyksinä koko vuoden tunnelmat. Kiitos Tiiu! Tiiu on kuvannut suunnitelmallisesti samaa kohdetta eri aikoina ja siihen innostuin. Nämä kuvat on poimittu samasta kohteesta, mutta kylläkin eri suunnista, sillä en ole vieläkään aloittanut systemaattista kuvaamista. Kuvasarjan aloittaa talvi. 


Valitsin kohteeksi takapihan ja riukusillan ja sen ympäristön. Silta ylittää kivipuron, jossa voi aikaisin keväällä virrata pieni vesinoro. Talvella ovat tässä osassa puutarhaa näkyvissä  lähinnä vain puiset rakennelmat, alppiruusun ikivihreät lehdet ja jokunen havu. Talvella meillä ei varsinaisesti oleilla täällä takapihalla, joten se saa olla omassa rauhassaan.


Keväällä aikaisin puhkeavat kukkaan näsiäpensaat. Kuvassa ei näy siltaa, mutta juuri  sillan kupeessa on jo alunperin kasvanut  näsiäpensaita ja ne on jätetty paikoilleen puutarhaa raivattaessa. Muutamia uusia pensaita on ilmestynyt lisää, kun linnut ovat levittäneet marjoja syödessään. Kevätauringossa aloitetaan takapuutarhan siivous talven jäljiltä.


Keskikesällä on jo rehevää. Sillan pielessä alppiruusu kukkii parhaimmillaan ja konnantatar yrittää saada tilaa vuorenkilpien seassa. Taustalla vihertää kotkansiipiryhmä. Viime keväänä uusittiin sillan kansi halkaistuista koivuriu`uista.

Yhtäkkiä onkin syksy ja puumaiseen muotoon leikattu pähkinäpensas on saavuttanut keltaisen värinsä, vaikka  ympäristössä on vielä vihreää. Miten tämä meni näin nopeasti?


Näin loikattiin neljällä kuvalla talvesta kevään ja kesän kautta syksyyn. Joskus tosiaan tuntuu, että vuosi menee näin nopeasti!

Tämän haasteen on aloittanut Kivipellon Saila jonkin aikaa sitten ja minä sain tämä Tiiulta. Tähän jännään haasteeseen ovat jo monet vastanneet, mutta haastan silti vielä seuraavat blogit:


Tähän haasteeseen voi vastata useammankin kerran ja silloin on kiva valita taas uudet kuvat! Tai nyt on hyvä aika aloittaa kuvaaminen ja kerätä kuvat vuoden loppuun.

Haasteen sääntöjä ovat: 

Pyri kuvaamaan puutarhan neljä vuodenaikaa ja niiden tunnelmia neljällä kuvalla - voi tarvittaessa esittää useampiakin kuvia, sillä neljä on tosi vähän koko vuodesta.

Vaihtoehtoina voivat olla myös kissanvuosi ja ehkäpä myös koiranvuosi, jos niitä sattuu perhepiirissä olemaan. Mukana voi olla uusia ja vanhoja ja aikaisemmin julkaistuja kuvia. 

Vastaa jos sattuu tuntumaan  sopivalta!









torstai 11. tammikuuta 2018

Aquilegia - Akileija


Torpan joulutauko on ohi ja on aika suunnata katse eteenpäin kohti kevättä. Kiitos kaikille joulun ja uuden vuoden toivotuksista!

Lämmittelynä kevätsuunnitelmille on käytävä selailemassaa vielä viime kesän kuvia. Ensimmäiseksi on loihdittava mieleen kesän lämmin auringonvalo ja poimittava esiin joitakin iloa tuottaneita asioita puutarhassa. Akileijat olivat jälleen ongelmakesän tähtiä, ne kasvoivat, kukkivat ja levittäytyivät voimalla. Annetaan siis akileijoille vuoro!


Akileijat kasvavat mielellään muiden perennojen seassa ja sinne ne leviävät omin neuvoin. Iloisena yllätyksenä niiden uusia versoja voi löytää vuosittain monesta kohdasta. Meillä kukkivat viime kesänä lähinnä tutut vanhanajan akileijat, joita olen lisännyt vuosien varrella siemenestä ja siirtänyt myös juurakoita.  Värivalikoima on monipuolinen ja uusia versioita ilmestyy silloin tällöin. Tulevana kesänä pitäisi nähdä myös uusien jaloakileijojen kukintaa, sillä viime kesänä alkuun päässeiden akileijojen on aika kukkia.


Yksi ihanimmista akileijoista on tämä ylemmässä kuvassa näkyvä kermanvalkoinen. Se näyttää upealta vihreää taustaa vasten etenkin illan hämärässä. Toisaalta erilaiset siniset ja violetit muodostavat kohtalokkaan värisiä ryhmiä joko keskenään tai toisten värien kanssa.


Meillä ovat akileijat saaneet muodostaa suuria pehkoja useaan kohtaan ja jonnekin niitä on suunnitelmallisesti istutettu. Jatkuvasti kasvatan taimipenkissä uusia akileijan alkuja siemenistä ja aina välillä ilmaantuu uusia värejä ja väriyhdistelmiä kukkiin. Siemenlisäys tuo siis yllätyksiä. Alakuvassa näkyvä kaksivärinen vaaleanpunainen on tällainen yllätys. Sisemmät terälehdet ovat hyvin vaalean punaiset.


Vaaleanpunaisen lisäksi löytyy hieman tummempia punaviolettaja kukintoja, jotka tässä ovat kylväytyneet ja kukkivat sinisten seassa.



Seuraavien kuvien kaksiväriset oiken tumman lilat kukat ovat myös ilmestyneet jonkinlaisina ristetyminä. Toisessa ovat terälehtien alaosat puhtaan valkoiset ja toisessa tumman pilkukkaat. En ole vielä saanut selvää, minkälaisia kukintoja näiden muunnosten siemenet tuottavat. Pitäisi ryhtyä järjestelmälliseen kylvö- ja kasvatusjärjestelyyn. Nyt vain ihastellaan, mitä esiin tulee.



Alla olevassa kuvassa on sinisempi versio valkoreunaisesta kaksivärisestä tummasta kukinnosta, vaikka nuput näyttävät violeteilta. 


Alakuvan puhtaan valkoisia akileijoja on myös ilmestynyt jostakin. Niitä löytyi yksittäistaimina esimerkiksi viinimarjapensaiden juurelta. Siirsin heti pari tainta syksyllä talteen parempaan paikkaan.


Sinivalkoiset, matalat Japaninakileijat ( Aquilegia flabellata) ovat ainoita taimikaupasta ostettuja jaloakileijataimia ja ne ovat jo lisääntyneet. Lienevätkö nämä valkohelmaiset kukinnot syynä noihin moniin kaksivärisiin uusiin värivaihtoehtoihin?


Parhaimmillaan akileijat ovat runsaina rykelminä, joissa on paljon eri värejä. Tummien värit korostuvat vaaleiden rinnalla ja vaaleat tuovat valoisuutta ja keveyttä. Säännöllisessä puutarhassa akileijojen runsas siemenkylväytyminen saattaa harmistuttaa, mutta meille se sopii. Kukkapenkit eivät juurikaan ole tiukasti suuniteltuja, joten uusi taimi voi olla hyvinkin tervetullut. Nyt odotellaan taimiakileijojen kukintaa ensi kesäkuussa!





Valoisaa tammikuuta!