sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Angervoaidanteen kohtalo


Kun norjanangervo kukkii kesällä, pensaat peittyvät valkoisiin kukkapilviin ja hyöteiset pörräävät kukkien tuoksussa. Parhaissa voimissaan pensasaidanne on upea näky. Kun pensaat vanhenevat, kukinta vähenee ja kasvusto risuuntuu. Juuri niin kävi meidän angervoaidanteelle. Se oli nyt kasvanut näillä sijoillaan kymmenkunta vuotta. Valokuvien avulla piti oikein katsastaa, miltä se on näyttänyt.


Angervoaita istutettiin aikoinaan riukuaidan viereen, jota tässä kuvassa vilahtaa vähän angervojen välistä. Riukuaidan tarkoitus on rajata piha-alue metsäalueesta ja aidan vieressä näkyy jo liian korkeaksi ja risuvartiseksi kasvanut versosto. Aidanteen edustalla on perenna-alue, jossa näyttää tässä alkukesän kuvassa kasvavan lemmikkejä ja kevätesikoita. Istutusalueen halkaisee puureunusteinen huoltokäytävä, jota reunustaa tuuhea vuohenjuurikasvusto.


Tässä näkyy sama kohta toisesta suunnasta kesän myöhäisemmässä vaiheessa. Angervot ovat valtaamassa yhä enemmän alaa ja kurjenmiekat taipuvat niiden varjossa. Vaikka vanhempia versoja kuinka karsii, aidanne ei pysy enää kurissa. Se pimentää ja peittää puisen aidan kokonaan ja saa aikaan ahtaan ja sekavan kokonaisuuden.


Tässä keväisessä kuvassa kukkapenkki on sinilijojen vallassa ja taustalla näkyy riukuaita ja angervojen korkeat versot, jotka juuri alkavat vasta saada vihreyttä. Tästä voi aavistaa, että pensaikko vihertyessään täytti taustan


Talvisessa kuvassa angervopensaikko on melko korkea risukko, johon ei paljoa kiinnitä huomiota. Riukuaita on kuitenkin näkyvissä.


Näitä kuvia katsellessa ja parimetrisiä angervon versoja silmäillessa, alkoi näyttää selvältä, että oli aika leikata aidanne alas. Kukintakin oli jo taantunut ja aita näytti ikävältä risukolta. Elokuun lopussa otin fiskarsit käteen ja ryhdyin töihin. Pusikkoa on lähes kymmenen metriä, joten ruokataukoa oli pidettävä välillä, mutta päivän urakan jälkeen lopputulos näytti tältä.


Pensaat on leikattu kymmensenttisiksi tapeiksi ja niiden varjosta nousi esiin riukuaita ihan hyväkuntoisena. Lisäksi näkyviin pääsee myös kivien muodostama rivistö puuaidan ja pensaiden välissä. Kolme humalaa kiipeää kukin omassa salossaan korkeuksiin. Kurjenmiekat saavat tulevana kesänä paremmin tilaa.


Norjanangervo on sitkeä ja voimakkaasti leviävä pensas, joten vuosikausia kohdassaan kasvaneet ne ovat muodostaneet tukevan juurakon. Kukkapenkin puolelta leviämistä on estetty vankalla rakennusmuovilla, joka muodostaa maahan seinämän. Aidan puolella kivirivistö pitää versot kurissa.


Aidan reunus on muuttunut valoisaksi ja avaraksi. Koko istutusalue tulee saamaan enemmän valoa ja tilaa ja se jopa näyttää paljon leveämmältä kuin pensaiden varjossa. Leikkausurakka oli kova, mutta lopputulos on ilahduttava.


Isot kivet on konevoimin vieritelty rakennusaikana paikoilleen rajaamaan pihaa metsästä ja myöhemmin kivirivistön viereen on rakennettu riukuaita. En yhtään murehdi, lähteekö Norjan angervo jälleen keväällä tekemään uutta kasvua - se on ihan varmaa. Tämän voimakaskasvuisen pensaan kanssa on tehty tuttavuutta sen verran, että se kyllä tulee vihertämään taas keväällä. Tärkeintä onkin, että sitä ei kannata jättää kasvamaan korkeaksi näin pitkään. Alasleikkaus täytyy tehdä muutaman vuoden välein. Ainoa ikävä puoli tässä leikkuksessa on se, että ihania ryöppyäviä angervokukkia ei nähdä tässä pensaikossa ensi kesänä. Angervo ei kuki ensimmäisen vuoden versoilla, mutta sitä seuraavan kesänä se on parhaimmillaan. Onneksi meillä on pihassa toisaalla vielä kukkivaa Norjan angervoa ensi kesäksi.


Monet perennat ja jopa kesäkukat ovat edelleen rehevän vihreitä. Yleensä leikkaan varsistoa - jos leikkaan - vasta sitten, kun ne ovat luovuttaneet enimmät voimansa juuriinsa ja lakastuneet. Nyt on vielä odotettava ja annettava syksyn edetä. Toisaalta on mukavaa, että puutarhahommia on vielä odottamassa.

Hyvää lokakuun puoltaväliä!

20 kommenttia:

  1. Ison urakan olette tehneet. Maisema näyttää nyt ihan erilaiselta, siis positiivisella tavalla. Norjanangervo on todella sitkeä, eli ihan varmasti se sieltä nousee ensi keväänä. - Mukavaa sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avara ja ilmava näkymä on miellyttävämpi - mikä siinä lieneekään? Helposti pääsee kuitenkin kohta jos toinenkin vahingossa villiintymään. Odotellaan, mitä kevät tuo tullessaan!

      Poista
  2. Kyllä kannatti. Sait avarrettua aidanvierustan kerralla.
    Yksi vaihtoehto jatkossa on, että poistat esim. joka kolmannen oksan vuosittain, niin saat kukinnan vuodesta toiseen ja aita myös pysyy harvempana, mikäli haluat enemmän valoa sen edessä olevalle kukkapenkille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotakin tuollaista olen harrastanutkin tuon pusikon kanssa, mutta sitten tuli eteen tämä kokonaisvaltainan typistys. Lopputulos on nyt ilmava - saapa nähdä kevään edetessä!

      Poista
  3. Ihanan rehevää teillä - ja siistiä :) Ison urakan olet tehnyt! Mistähän mäkin saisin tuollaisen tarmonpuuskan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siisteyttä en menisi kehumaan, mutta rehevää tuppaa olemaan välillä liikaakin! Minä sain juuri tuollaisen tarmonpuuskan lukiessani toisten bloggaajien ahkeroinnista!

      Poista
  4. Tuo teidän riukuaita on tosi upea! Meilläkin pitäisi ottaa fiskarssit kauniiseen käteen ja leikata angervot, niillä on uskomaton kasvuvauhti! Valo varmasti vahvistaa kasveja jotka angervon alle ovat varjoon jääneet! Hieno lopputulos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila, olen tosiaan tyyttyväinen ja odotan ensi kevään viherrystä!

      Poista
  5. Ihanan rehevää riukuaita upea. Hyvää syksyn jatkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ritva, aita on ainakin nyt esillä paremmin! Mukavaa lokakuun loppua!

      Poista
  6. Iso urakka ja kaunis lopputulos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi, urakka oli ihan ok hyötyyn nähden!

      Poista
  7. Ihania kuvia puutarhastanne eri vuodenajoilta! Riukuaita on todella kaunis ja ansaitseekin olla näkyvillä.
    Meillä on - nyt jo edesmenneen - naapurin lahjoittama norjanangervo. Jaa-a, olisikin aika leikata se. :)
    Tunnelmallista lokakuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan halusin tuon riukuaidan esiin, joten samaan tapaan en anna angervon enää kasvaa!

      Poista
  8. Leikkaus todella kannattaa tehdä aika ajoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta on, jatkossa täytyy olla tarmokkaampi ja huolehtia sopivasta leikkauksesta!

      Poista
  9. Angervo kestää tosiaan hyvin alasleikkauksen ja hyvin kehittynyt juuristo versoo keväällä nopeasti uutta. Meillä kasvoivat heti ekana leikkauksen jälkeisenä vuonna korkeutta liki 80cm, mutta kukkia ei tullut. Nyt saisi taas jo katkoa pensaat. Ovat kyllä kesäkuussa ihania kukkiessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan ei tarvitse pelätä, että angervo kärsii leikkauksesta. Se innostuu vain enemmän, mutta ensimmäisenä vuonna versot eivät kuki.

      Poista
  10. Leikkauksen kestää ihan hyvin ja kukkii pian uudelleen. Kestää jopa joka vuotisenkin leikkaamisen. Mutta tuo riukuaita on aivan ihana ihan sellaisenaankin. Jos oma olisi niin leikkaamalla pitäisin pensasaidan matalana. Kaunista kumpikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mummeli, itsekin tykkään riukuaidasta ja yritän jatkossa pitää angervot kurissa!

      Poista