sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Lumikuuset joulukortissa


Tänään on joulukorttien päivä. Kortit valmistetaan ja kirjoitetaan niihin toivotukset ja osoitteet ja kiinitetään postimerkit. Tarvikkeita etsiessäni löysin talteen laitetut viime vuoden kortit. Tällaisia itse valmistettuja kortteja saimme viime jouluksi.




Omat joulukortit valmistan yleensä sarjatyönä siten, että kaikki kortit tehdään samalla perussuunitelmalla. Kaikissa korteissa on sama aihe ja samat materiaalit. Kaikki sukulaiset ja ystävät saavat meiltä tänä vuonna kortin, jossa on kakkupaperista leikatut lumikuuset. Kaikki kortit ovat kuitenkin erilaisia - yhtään kaksoiskappaletta ei synny. Kortin pohjakartongin värit vaihtelevat: joulunpunaista, sinistä, vihreää ja tummanpunaista. Kortit valmistetaan taittamalla kartonki kahtia, jolloin päälle tulee kuviointi ja sisäosaan kirjoitetaan viesti.


Kortin kuvion tausta syntyy muutamasta paperisuikaleesta. Ne leikaltaan vapaasti muotoillen ja eri tavoin ja liimataan kortin pohjakartongin alareunaan. Suikaleissa käytetään paria kolmea väriä, mutta aina on mukana voimapaperin värinen ruskehtava kartonki. Muina väreinä pilkahtavat näkyviin punainen, sininen, musta ja valkoinen. Suikaleet liimataan osin päällekkäin ja lomittain.


Lumiset kuuset leikataan pyöreän kakkupaperin reunoista kolmiomaisina suikaleina. Enimmäkseen kolmion terävä kärki asetetaan kohti kakkupaperin keskustaa, jolloin kuusen latva on täysvalkoinen ja oksat piirtyvät pitsimäisinä. Jotta kolmioita syntyy luontevasti, on välillä leikattava kuusi toisin päin: kuusen tyvi on leikattava kakkupaperin keskustasta. Silloin kuusen latvasta tulee pitsimäinen ja alaoksisto on täysvalkoinen.



Kuusten koosta riippuen korttiin liimataan kaksi tai kolme kuusta vapaasti sommitellen. Lopputuloksena on sarja kortteja, jotka ovat kaikki keskenään erilaisia. 


Lopuksi kortteihin kirjoitetaan joulun toivotukset kuvapuolelle jokaiseen korttiin siten kuin se tilasta riippuen siihen sopii. Kortin sisään kirjoitetaan kullekin vastaanottajalle sopivat hyvät toivotukset ja tietysti lähettäjien nimet.


Tänä vuonna korttien tarvikkeet löytyivät kotoa. Kaikkia erivärisiä kartonkeja oli kaapissa ja kakkupapereita myös. Valkoinen kapea raita, joka näkyy joka kortin alareunassa, syntyi entisajan kirjoituskoneen korjausnauhasta, joka on itseliimautuvaa. Sekin siis on kaapista löytynyttä jäännöstavaraa.


Tällaisia liimaa-leikkaa-kortteja ei kuitenkaan voi lähettää ilman kirjekuoria. Kuorina käytettiin tavallisia valkoisia kirjekuoria ja korttien koko suunniteltiin sitä silmällä pitäen. Ehkä seuraavalla kerralla ideoidaan vielä omatekoiset kirjekuoret mielellään kierrätysmateriaalista ...

Valon aika lyhenee vielä päivä päivältä. Aurinko pinnistelee aamulla metsän laidan takaa esiin ja pilkahtelee puun runkojen välistä. Jos saadaan kirkas sää, se ehtii ilahduttaa meitä muutaman tunnin. Onneksi talvipäivän seisaus lähenee.



Tunnelmallista alkavaa talviviikkoa!

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Haaste: kuusi kuvaa kesästä ja marraskuun puutarhakuva 2016

Pimeinä iltoina on mukava vielä silmäillä kesän kuvia. Kuusi kuvaa kesästä-haaste sopii hyvin tähän. Haasteen esitti minulle Mustavalkoisten kodin Sanna. Kiitos Sanna!

Kuusi kuvaa piti valikoida kuvien seasta ja päätin etsiä yhden kuvan kullekin sellaiselle kuukaudelle, jolloin puutarhasta löytyy jotakin nähtävää. Siis kuvia on touko-, kesä-, heinä-, elo-, syys- ja lokakuulle. Lopuksi sarjan päättää marraskuun puutarhakuva kuuden kuvan lisäksi. Yritin etsiä myös sellaisia kuvia, joita en ole aikaisemmin käyttänyt.

Toukokuu on runsas sipulikukkien kuukausi, mutta huomasin jättäneeni narsissit tänä keväänä huomiotta. Siispä keltanarsissi edustakoon toukokuuta.


Kesäkuussa on jo melkoinen kukkien ja muun rehevyyden ja runsauden pula. Kesäkuun ruusukuvissa sadepisarat kimaltelevat lehdillä ja pionikuvat jäivät aika vähiin, koska sade ehti usein tehdä ikävää jälkeä parhaassa kukassa oleviin pioneihin. Nyt on siis pionikuvan vuoro. Edustakoon yksinkertainen kiinapioni kesäkuuta.


Unikot, daaliat ja ritarinkannukset olivat heinäkuun kukkia ja niitä oli mukava kuvata, koska kaikki ne kasvoivat ja kukkivat runsaasti. Kukkia avautui pitkin matkaa ja esimerkiksi unikkojen väri- ja muotomaailma oli runsas. Jotta sipulikukkien ja perennojen lisäksi muistamme pensaat, olkoon tässä tuoksuvan valkokukkaisen jasmikkeen vuoro. Se saattoi päivän mittaan jäädä vähän taka-alalle puolivarjoisessa kasvupaikassaan, mutta illan tullen se herätti huomion mahtavalla tuoksullaan ja houkutteli ihailemaan valkoisia kukkiaan.


Elokuu alkoi jo olla sadonkorjuun aikaa, vaikka heinäkuun kukkijat jatkoivat kukintaa. Elokuussa pääsivät alkuun hajuherneet, jotka jatkoivat kukkimistaan ihan syksyn viime hetkiin asti. Kesäkukkien valikoimasta kehäkukkien parasta aikaa oli myös elokuu, mutta silloin kukkivat myös silkkikukat, nuo vanhan ajan herkät yksivuotiset. Silkkikukka saa nyt edustaa elokuuta.


Syyskuu oli hyvä puutarhakuukausi. Postauksissani on kovasti kukkivia kukkapenkkejä ja monet kukat olivat pitkään kukassa. Daaliat ojentelivat ylväinä runsaita kukkiaan pakkasiin asti. Syyshortensia pääsi keväällä hitaasti alkuun. Luulin jopa sen kärsineen pahasti talven omituisista olosuhteista. Se kuitenkin lähti hienosti kasvuun ja nyt se saa olla syyskuun edustaja.


Kärhöt kokivat kovia viime talvena ja ne, jotka säästyivät, aloittivat kukintansa vasta hyvin myöhään. Niinpä jotkut sinnittelivät nuppujaan avaten vielä lokakuussa ja sen vuoksi kärhö, tässä jalokärhö Warszawska Nike, saa olla lokakuun edustaja.



Värikkäiden kesäkuvien vastapainoksi on tässä lopussa marraskuun 2016 puutarhakuva: värit ovat poissa - jäljellä on kosteaan pihakiveykseen muodostunut sataneen lumen tekemä kuvio. Huomenna alkaa joulukuu. Tunnelmallista joulukuuta!


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Neljä kulkuria

Vielä ei malta jättää kurkistelemasta kesää, kun pimeys sen kun lisääntyy ja lumet hävisivät. Katsotaanpa, minkälaisia kulkureita meiltä löytyi viime kesänä.

Puutarhoissa on aina noita ikuisia kulkureita, jotka ilmestyvät milloin minnekin kukoistamaan, toiset harmiksi ja toiset iloksi. Pukinparta on sellainen haihattelija, että sen alkuja putkahtelee esiin uusista paikoista. Se on luonnokasvi ja ihan tarkoituksella aikoinaan napattiin sen siemenhöytyjä mukaan jostakin tienpenkasta. Se näytti jotenkin oudolta korkeine varsineen ja runsaine keltaisine kukkineen. Kasvikirjan mukaan se tunnistettiin pukinparraksi ja on vieläpä melko harvinainen. Siemenet sitten kylvettiin ja niinpä ilmaantui vaatimaton lehtitupsu, joka juuri ja juuri erottui heinikosta. Se kasvoi korkeaksi ja aloitti kukinnan kesäkuussa. Kukat eivät ole kovin ihmeellisiä, keltaisia päivänkakkaramaisia. Jännitys liittyykin siihen, ehditkö nähdä kukan avautuneena. Kukka aukeaa joskus aamun hetkinä ja napsahtaa taas iltapäivän puolella kiinni auetakseen taas seuraavana aamuna. Jos on sateista, ei kukinto aukea.

Pukinparta 

Koska varret ovat korkeita, hakkaa sade ne usein maahan. Kukkimista se ei haittaa ja kukinta kestää pitkään loppysyksyyn.


Vähitellen kukkien rinnalle ilmaantuu siemenuppuja, jotka ovat tiukasti kiinni, kunnes tulee riittävän aurinkoinen ja ehkä tuulinenkin aamu. Silloin siemennuppu avautuu kuin taikaiskusta ja tehokkailla laskuvarjoilla varustetut siemenet pääsevät leijaileman ilmaan, kuten voikukalla.


Tämä kulkuri on peräisin karuilta tienpenkoilta ja sen siemenet näyttävät itävän juuri kuivassa ympäristössä helposti, sillä uusia alkuja ilmaantuu jopa murskepäällysteen läpi. Siellä nuo siemenkimput saavat heilua ja uusia alkuja ilmaantuu minne milloinkin. Se on ilmeisesti kaksivuotinen ja kasvin saa helposti myös nyhtäistyä pois, jos se valitsee täysin sopimattoman paikan. Tuntuu oudolta, että se tietojen mukaan on jokseenkin harvinainen, kun se meillä leviää tehokkaasti. Tosin emme mekään sellaista olleet aikaisemmin tavanneet, kun se tienpenkalta löytyi. Pukinparta on nyt tullut meille jäädäkseen.


Tuttu kulkija on tulikukka, joita meillä on molempia, tummaa tulikukkaa ja ukon tulikukkaa. Jälkimmäinen on huomattavsti aktiivisempi hiippailija, joka onnistuu levittämään pienen pieniä mustia siemeniään varsin laajalti.

Tumma tulikukka

Tumma tulikukka pysyttelee enimmäkseen paikoillaan ja nousee aina uudestaan samalla paikalla. Kasvikirjan tietojen mukaan se on jokseenkin harvinainen.

 Ukon tulikukka

Ukon tulikukka näyttää olevan kaksivuotinen. Ensimmäisenä vuotena - esimerkiksi nyt syksyllä - se kasvattaa rehevän lehtiruusukkeen ja seuraavana vuonna kukinnot. Lehdet ovat "vanukekarvaiset" ja koko kukinto tähkämäisen mahtava. Kukinto avautuu pikkuhiljaa alhaalta ylös päin ja on koristeellinen ihan loppuun asti. Tulikukkia saa ilmaantua meillä moneen paikkaan ja jopa siirtelen taimia keväällä sopiviin kohtiin.


Tulikukista saa kerättyä helposti siemeniä, jos sen oma leviämisinto ei riitä. Mekin olemme aikoinaan tuoneet siemenet pihaamme. Nyt meillä tulikukkamassoja nousee esiin riittävästi ilman kylvämistä. Sen karvaiset ensi vuoden lehtiruusukkeet ovat jo sellaisenaan hauskoja.


Purtojuuret ovat aluperin kasvaneet näillä paikoilla ja kiinnitin niihin huomion niiden pallomaisten kukintojen vuoksi. Purtojuuri on yleinen, mutta kuuluu hieman rehevämpään ympäristöön kuin edelliset kulkurit. Se on hienostunut eikä huiski siemeniään yltympäriinsä vaan pudottaa ne sievästi vaaksan päähän ja näin muodostaa viihtyisän kukkaperheen. Hennot kukinnot pääsevät paremmin esiin, kun kasveja on useita samassa rykelmässä.

Purtojuuri



Purtojuuri kukkii vasta loppukesällä ja houkuttelee hyönteisiä, vaikka näissä kuvissa ei yhtään esiinny. Alakuvassa näkyy purtojuuriperheen sievä ryhmä keräämässä voimia ensi vuoden kukintaan.


Terttualpin lisäksi meillä nousee sinne tänne ranta-alpi. Yksi yksilö on aikoinaan tuotu pihan kosteimpaan kohtaan sillan ja alppiruusun kainaloon. Nyt ranta-alpeja nousee vuosittäin useita yksilöitä, vaikka meillä ei rantaa ole näkyvissä. Se hakee aina uuden paikan ja on yksi- tai kaksivuotinen - en ole havainnut mitään pientä alkuruusuketta. Tänä vuonna yksi kukinnoista kukoisti alppiruusun vieressä useammalla kukkavanalla. Sen annettiin kuihtua ja kuivua niille sijoilleen, jotta se voisi taas kylväytyä lähitienoolle omatoimisesti.

Ranta-alpi



Monia muitakin kulkureita puutarhassa kulkee vuodesta toiseen uusia paikkoja etsien, mutta kaikkia ei ole kuvattu. Toiset vastaanotetaan ilolla ja toiset nostattavat harmistuksen. Joskus kulkuri sekoittaa pahasti kukkapenkin värimaailman tai järjestyksen ja jättää kunnon puutarhakasvit varjoonsa. Mutta jos kulkuri itse valitsee kasvupaikkansa, se varmasti tulee siinä hyvin viihtymään ja kukinnallaan ilahduttamaan. Aika usein meidän puutarhassa sen annetaan kasvaa ja kukoistaa!

Yritetään kestää tätä kaamosta kesäkuvien kanssa!
Puhtia viikon alkuun!

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Kesähaaste 8 x 3

Pauliina haastoi minut kertomaan kesästä muutamista erilaisista näkökulmista katsottuna. Mieluisaahan tämä kesän muistelu on, joten käydäänpä käsiksi tähän monipuoliseen katsaukseen. Kysymyksiä on kahdeksan kappaletta ja jokaiseen kurkistetaan kolme kertaa.


1. Mitkä kolme asiaa ilahduttivat sinua viime kesänä?

Viime kesänä sain monenlaista onnistunutta satoa kasvimaalta ja hyötytarhasta. Ilo niistä jatkuu koko talven, kun kellarissa ja pakastimessa ja kuivattuna on säilyvää satoa herkkuihin käytettävissä. Toinen mukava asia oli se, että edellisenä kesänä tehdyt suuremmat kukkapenkkien muutokset olivat onnistuneet ja ensi vuonna voi istuttaa lisää kasveja, sillä tilaa on vielä. Kolmanneksi iloitsin siitä, että blogimaailmasta sain paljon tukea ja neuvoja sekä ideoita kesän ongelmakohtiin. Kesästä jäi valoisa ja positiivinen tunne. 


2. Mitkä olivat kolme asiaa, joista en pitänyt?

Ensimmäiseksi kesä oli hieman sateinen ja viileähkö, tosin toisille kasveille sopiva. Toiseksi ikävää oli se, että monet kärhöt eivät nousseet lainkaan ja osa van heiveröisinä versoina vasta syksyn korvalla. Kolmanneksi ... kummallista, aika kultaa muistot ... muuta ikävää en nyt muista!


3. Mitkä kolme asiaa sain valmiiksi viime kesänä?

Kolmen isomman istutusalueen uusiminen sanomalehtitekniikalla onnistui. Niihin syntyi hyvä multapohja ja jatkossa istutan niihin lisää kasveja. Toiseksi olen tyytyväinen siihen, että urakoin norjanangervoaidan leikkauksen ja nyt alue on väljä ja valoisa. Kolmas urakka oli etupihan istutusalueen huoltokäytävän uusiminen. Alun perin siinä oli puupöllejä hiekkaan upotettuna, mutta ne lahosivat vähitellen ja kaivettiin pois. Korvasin ne litteillä luonnokivillä, joita etsiskelin pitkin kesää ja sain kuin sainkin polun kivettyä.


4. Mitkä kolme asiaa jäivät kesken?

Aloitin tuulensuoja-aidan rakentamisen risuista kasvimaan puoleenväliin, mutta se jäi kesken risujen loputtua. No - risuja on tarjolla taas keväällä, kun pensaita leikataan. Toinen ikuisuusasia on tietysti kasvien siirteleminen - se jotenkin jää aina kesken ja niin nytkin. Sitä voi myös jatkaa keväällä, kun näkee tilanteen talven jäljiltä. Kolmanneksi lehtien haravointi jäi vaiheeseen, sillä osa lehdistä putosi vasta lumen satamisen jälkeen. Kohta voi taas haravoida, sillä lumet sulavat...


5. Mitkä kolme asiaa saivat minut stressaamaan?

Stressaavia asioita oli vaikea löytää, sillä puutarha sinänsä on stressiä poistava tekijä minulle. Pientä hermojen kiristystä aiheuttivat tuholaiset, jännitys siemenkylvöjen onnistumisesta tai huoli daalioiden selviämisestä keväthallojen kourissa. Jotakin jännitettävää täytyy kuitenkin olla, muuten kaikki on liian yksinkertaista.


6. Mitkä kolme asiaa saivat minut rentoutumaan?

Rentouttavia juttuja löytyy vaikka kuinka paljon. Ensimmäiseksi rentoudun kompostin kääntöhommissa keväällä, kun massa on hyvin palanutta ja tuoksuu lämpimälle mullalle. Toinen rentoutumisen hetki on aina rikkaruohojen kitkeminen - voi, se on niin nautittavaa ja palkitsee siistillä lopputuloksella! Kolmanneksi rentoudun sadonkorjuuaikana. On upeaa nostaa porkkanoita tai kerätä marjoja pensaista tai omenoita puista. Silloin on sen kauden tehtävä tehty ja voi rennosti ihailla tulosta!


7. Mitkä kolme asiaa haluan hankkia ensi vuonna?

Ensimmäiskei haluan hankkia kärhöjä kuolleiden tilalle, vaikka kesällä olin jo sitä mieltä, että luovun kokonaan kärhöistä. Toiseksi lisään pionivalikoimaa, koska ne näyttävät menestyvän meillä ja ovat ylellisen upeita kukkijoita. Kolmanneksi hankin lisää perinneperennoja - mitä - se selviää vasta, kun kohtaan jonkun ihastuksen kohteen jossakin!?


8. Mitkä kolme asiaa ovat niitä, joista unelmoin?

Ensimmäiseki unelmoin lämpimästä kesästä! Puutarhassa voi puuhailla kevyessä kesämekossa ja olkihattu päässä. Välillä on pakko hakeutua suojaan auringolta varjoisiin katoksiin juomaan raparperimehua. Kukat ojentelevat kukintojaan auringon hellittäväksi. Iltaisin voi nauttia viileydestä kastelemalla istutuksia sadevedellä. Vesivarastot ovat runsaat, sillä silloin tällöin öisin sataa pehmeän ja runsaan kesäsateen. On hellekesä!!

Toinen unelmani on tämä: On keskikesän aurinkoinen päivä. Otan mukaani paperit ja värit ja lähden maalaamaan. Maalaan koko päivän. Istun vuorotellen puutarhamme jokaisella penkillä tai istuinpaikalla ja ikuistan siitä näkyvän maiseman. Illalla ihailen auringonlaskua.

Kolmas unelma on kaikkein todennäköisin toteutumaan. Matkailemme kiireettömästi vaarin kanssa erilaisissa puistoissa ja puutarhoissa ja taimitarhoissa. Kuljemme ja nautimme ja ehkä teemme tilaisuuden tullen joitakin hankintoja...


Kysymykset siis olivat:

1. Mitkä kolme asiaa ilahduttiat sinua?
2. Mitkä ovat kolme asiaa, joista et pitänyt?
3. Mitkä kolme asiaa sait valmiiksi?
4. Mitkä kolme asiaa jäivät kesken?
5. Mitkä kolme asiaa stressasivat sinua?
6. Mitkä kolme asiaa saivat sinut rentoutumaan?
7. Mitkä kolme asiaa haluat hankkia ensi vuonna?
8. Mitkä kolme asiaa ovat niitä, joista unelmoit?

Kaikki kysymykset koskevat puutarhaa ja siihen liittyviä asioita. Koska tämän hauskan haasteen eri versioita on jo kiertämässä runsaasti, en osoita haastetta kenellekään erityisesti. Sinä, joka et vielä ole analysoinut kesääsi - otapa hetki aikaa ja tutki sitä ja kerro meille, miten sinun puutarhassasi kesä on mennyt! Siispä lukemaan ja ihailemaan kuvia ja kertomuksia monista puutarhoista.


lauantai 12. marraskuuta 2016

Hups - talviunessako?

Talvi tupsahti niin yhtäkkisesti eräänä yönä ja se vain jatkuu ihan oikeasti. Ulkona pyrähtäessä tuntui selkäpiitä hyytävä kylmyys, välillä -15 astetta ja lunta tuiskutti tienoot täyteen, joten ihan vaivuin talviuneen.

Hei nyt on ihan pakko lumen ja viiman keskellä herätä, jollei halua koko talvea viettää horroksessa! Jospa suunnataan katse menneeseen kesään, kopeloidaan esiin kuvia kesän vehreydestä ja värien melskeestä puutarhassa ja huokaillaan - oliko meillä tuollaista!!


... keväällä ensimmäiseksi putkahtivat lumikellot esiin...


... vuohekellojen keltainen valo levittyi varhain ja vaikka keltainen ei ole suosikkivärini, oli se aurinkoista...


... vähitellen nousivat tulppaanit salaperäisine nuppuineen...


...narsissit olivat jo siihen mennessä päässeet kukinnan täyteen vauhtiin...


... keskikesän upeat kunigattaret pionit hurmasivat vaihtelevilla väreillä ja muhkeilla kukinnoilla..


... idänunikot loistivat vahvan punaisena ja ylpeinä...


... kesäkukatkin onnistuivat kukkimaan, kosmoskukat, unikot, hajuherneet...


...uhkeita daaliakukintoja nousi loistamaan toinen toistaan upeampana...
(...tässä vaiheessa alkaa virota talvihorteesta...)


...ruusupensaat kukkivat ja tuoksuivat...


... omenat kypsyivät...


... ja yhtäkkiä oltiin syksyn ruskassa ...
( ... nyt ravisteltiin talviuni tiehensä...)

Olihan kesä värikäs, mutta nyt päästään nauttimaan talvesta. Valkoista ja valoisaa, puhdasta ja koristellista - niin kauan kuin sitä kestää! Nyt herättiin horroksesta!


Kukka ja kaali-blogin Pauliina, kiitos haasteesta - olen ihan otettu, että osoitit haasteesi myös minulle. Vastaus on työn alla ja tulee ensi viikolla, mutta kysymykset pistävät oikein miettimään asioita. Sitä ennen vietetään isänpäivää!



Onnittelut kaikille isille ja isoisille!