Pyörryttävä kevät

Kevät on edennyt äärimmäisolosuhteista toisiin. Kirpeät pakkasyöt kiduttivat pitkään ja sen jälkeen siirryttiin paahtaviin hellepäiviin. Kasvien kestokykyä koeteltiin ensin koleissa tuulissa ja sitten reilussa +25 asteen auringon porotuksessa. Ja sen jälkeen lankesi armollinen, pehmeä sade.

Kaikki kukkivat kevätpuut intoutuivat kukkaan. Tuomet ja vaahterat aloittivat ja luumupuut, joita meillä on kokonainen tarha, kukkivat valkoisenaan. Omenapuut liittyivät kukintaan seuraavaksi ja vähitellen hyönteisiä alkoi liikkua. Kimalaisia näkyi jo siellä täällä.

Olotila pihalla on ollut pyörryttävän ihana. Kukkarunsaus ympäröi kaikkialla, maassa ja puussa ja siinä välissä. Netissä voi välittää kuvia kaikesta ihanuudesta, lintujen liikkeistä ja käen kukunnasta. Tuoksut ovat kuitenkin vain paikan päällä koettavia ja niitä tuoksuja on nyt ilma täynnä. Niitä ei voi lähettää netin kautta koettaviksi - siinäpä haastetta tulevaisuuteen!

Nyt sade jatkuu yhtenäisenä toista päivää. Kaikki sadevesi imeytyy maahan, varsinaisia lätäköitä ei synny. Purppuraomenapuu on niin täynnä kukkia, että se ei koskaan ole ollut noin runsas.

Viime kesänä kaikki herukkapensaat kärsivät kuivuudesta. Syksyllä kaivettiin vanhat mustaviinimarjapensaat pois ja istutettiin tilalle uudet. Keväällä leikattiin vanhoja punaisia herukkapensaita reippaasti ja vähän jo haikailtiin, että marjasato taitaa jäädä tänä vuonna vähäiseksi. Kaikki pensaat intoutuivat kuitenkin kukkimaan hurjallla voimalla ja mikäli tuholaisilta säästytään, marjoja saadaan.

Kaikki kukkivat pensaat kukkivat vuoronperään ja yhtäaikaa, marjatuomipihlaja, taikinanmarja, kuusama. Nupuillaan ovat jo angervot.

Lehtometsä on saanut komean vihreän värin. Hevoskastanja aukoo lehtiään ja takana pihlajat, vaahterat vihertyvät. Lintuperheitä asustaa kaikissa pöntöissä ja rastaan poikaset tipahtelevat jo maahan ihmettelemään.

Kaiken ylellisen ihanan kevään kruunaavat jouluhyasintit, joita olen vuosien mittaa upottanut sinne tänne. Tänä keväänä monet niistä kukkivat. Vaaleanpunaiset nousevat esiin muun sinivalkoisen kukinnan seasta.

Akukevään taimikasvatus on ollut kangertelevaa eikä tulosta synny ihan suunnitelmien mukaan. Jälleen vannon, että jatkossa en ryhdy enää taimien varhaiskasvatukseen. Sen sijaan perennat ovat selvinneet hyvin ja kosteuden ansiosta ne ovat jo kovassa kasvussa. Pian on huolehdittava tukemisesta, jos sellaista tarvitaan. Ulkona pihalla ovat kevätkukat, scillat, lumikellot jo kukkineet. Helmililjat ovat nyt vuorossa.

Ja tulppaanit - niiden väri-iloittelua saatiin ihastella aikaisin! Vanhat luottotulppaanit nousivat jälleen tuomaan väriä perennaruusukkeiden väliin.

Ja se vaaleanpunainen, kerrottu tulppaanikin nähtiin livenä ainakin nyt ensimmäisenä keväänä. Osa myöhäisemmistä tulppaaneista on vielä nupullaan.

Olotila on pihalla kuin kasvihuoneessa. Lämpötila on vähän alhaisempi, mutta ilma on hapekasta ja kosteaa. Sateet ovat olleet hellävaraisia, vaikka runsaita. Pikapuoliin voidaan tehdä kasvimaakatselmus!

Lunta ja kukkia

Paljon puhuttu takatalvi on koetellut puutarhaa ja sen olentoja jo vapusta lähtien. Napakka yöpakkanen ja kova tuuli päiväsaikaan on repinyt juuri alkuun päässeita kasveja. Viime yö toi vielä tullessaan lumikerroksen, tosin vain vajaa viisi senttimetriä, mutta koko maisema oli aamulla valkoinen. 

Takapihan kukkapenkin ruskoliljojen lehtiruusukkeet olivat juuri päässeet alkuun ja nyt ne sojottivat urheina lumen keskeltä.

Kasvimaalla ehdin lämpimillä keleillä kylvää porkkanat ja herneet ja istuttaa vähän sipulia. Lumi peitti harsotetut penkit ja jänis on jättänyt oman tervehdyksensä ruokaa etsiessään.

Takapuutarhan ilme on vielä kalju ja valkoisen lumen peittelemänä  se näytti jopa aavemaisen kalsealta. Päivämäärä 5.5. tuntuu epäuskottavalta.

Kaikki puutarhan toimet ovat alkumetreillä, ruukut vasta esiin nostettuna. Innoissani keräsin jo vettä sadevesitynnyreihin, sillä oli ollut pitkään kuivaa. Kastelukannurivistö on valmiina, mutta lumi ehti senkin peittää. Vesitynnyrin pintaan oli syntynyt paksu jääkerros. Saa nähdä, säilyikö tynnyri ehjänä.

Kaikesta kylmyydestä ja lumesta huolimatta syksyllä istutetut valkosipulit seisovat reippaina rivistössään.

Kasveissa on uskomatonta voimaa ja sitkeyttä, kun ne joutuvat ajan kanssa tottumaan kylmyyteen ja riepottavaan tuuleen. Kevätesikko oli päättänyt kukkia ajallaan tuli mitä tuli. Onneksi lumi suli jo puolenpäivän jälkeen.

Tämän kevään suurena yllätyksenä onnenpensas kukki ensimmäisen kerran oikein näkyvästi. Lumesta huolimatta se jatkoi kukkimistaan, joka alkoi jo vapun tienoilla.

Kuvasin pensasta pari päivää sitten. Pensas istutettiin monta vuotta sitten puutarhan viimeiseen nurkkaan risuaidan viereen. Ja risuiselta se on enimmäkseen näyttänyt. Pari kukkaa on tarkkaan katsoen voinut erottaa jossakin oksassa.

Viime vuonna nähtävästi leikattiin pensasta sopivasti ja nyt se oikeasti kukkii - edelleen lumisateesta huolimatta. Tämä pensas on ilmeisesti Jalo-onnenpensas eli Kanadanforsythia `Northern Gold`. Forsythiat kuuluvat oliivikasveihin.

Onnenpensas on huomiota herättävä, sillä se kukkii kirkkaan keltaisin kukin ennen lehtien puhkeamista. Se kukkii toisen vuoden versoilla ja siksi vanhat oksat täytyy leikata seuraavan vuoden kukinnan turvaamiseksi jo kukinnan jälkeen. Se myös tuoksuu eksoottisen voimakkaasti.

Uudet versot kasvavat ryhdikkäästi ylöspäin, mutta ylivuotiset näyttävät helposti lamoavan. Leikkaamalla täytyy saada pensaaseen ilmavuutta ja ryhtiä. Nyt pensaassa on paljon uusia versoja, joten ensi vuoden kukinta voisi olla jo näyttävää.

Ensimmäiset lehtisilmut alkavat jo vihertyä. Kiinnostavaa on nähdä, kuinka kauan kukinta jatkuu lehtien puhjettua. Loppukesän ajan pensas on vähemmän huomiota herättävä viherlehtinen pensas ja syysväri on kuulema kaunis. Tämä yllättävän kevätkukinnan jälkeen on onnenpensasta seurattava syksyyn asti.

Toivottavasti etenemme kohti lämpimämpiä päiviä!