lauantai 9. heinäkuuta 2016

Pelkkää sinistä



Nyt on satanut noin viikon päivät, ei ollenkaan kaatamalla, mutta jatkuvasti pilvet ovat riippuneet alhaalla ja vettä on tihkuttanut, sataa ropissut tai se on laskeutunut sumuna alas. Aamulla menin jälleen kitkemään puutarhaa ja kohtasin räjähdysmäisesti levinneen rikkaruohomassan. Silloin minulle selvisi se, että se kasvi, joka kietoi yhdessä yössä Prinsessa Ruususen linnan versoihinsa ei voinut olla mikään muu kuin vesiheinä eli pihatähtimö. Tämä uskomaton kasvi kasvattaa yhdessä yössä monihaaraisen kasvuston erityisesti kasvimaalla paikkoihin, johon on saattanut jäädä pienen pieni alku. Se kietoo mansikat ja herneen varret pauloihinsa. Kitekennän jälkeen ei mene kauaa, kun tilanne on taas sama. Siispä odotan sitä pelastavaa prinssiä, joka tainnuttaisi tämän hurjan kasvuston. Tuo kaivattu pelastaja on tällä kertaa - aurinko! Tule jo aurinkoinen päivä!

Edellä kuvatusta sääkehityksestä johtuen pionien kukinta meni viikossa. Nyt viimeiset riippuvat allapäin sateen runtelemina. Pensasruusujen kukinnot eivät myöskään loista vetisessä säässä ja etenkin hennon vaaleanpunaiset Mustialan ruusut eivät tahdo saada edes nuppujaan avatuksi.

Talven jäljiltä liljojen kukinta on tosi heikkoa ja ainoastaan varjoliljat loistivat komeina. Nyt on sinisten kukkien vuoro ja komeimpana tietysti kohoaa jaloritarinkannus. Niistäkin kuoli kaksi talven aikana. Siniset kukat ovat suosikkejani joten tämä ritari kuuluu niihin.





Vaatimattomana sinisenä kukkapilvenä kasvavat kivireunuksen äärellä karpaattien kellot. Nämä kuvat on otettu ennen viikon sateiden alkua. Nyt kukkavarret ovat taipuneet alas. Ehkäpä aurinko pelastaa nämäkin vielä kukkimaan lisää. 






 Maatiaisritarinkannus on lennähtänyt uuteen paikkaan ja liittyy sinisten kukkien sarjaan omalla oudolla sinivärillään. Toivottavasti näitä nähdään enemmän ensi kesänä.




 Siniseksi voidaan katsoa myös mirrin minttu, vaikka sen kukinnot melkein vivahtavat jo punertavaan. Mirrin minttu on päässyt nyt kukinnan alkuun, sillä viimevuotiset hyvässä kasvussa olleet kuolivat ja  siementaimia oli onneksi säilynyt. Niillä on paikattu monta tyhjää kohtaa.


Sateesta ovat hyötyneet monet kasvit, sitä ei voi kieltää. Esimerkiksi humalat, joita meillä kasvaa vanhanaikaisesti humalasaloissa, ovat kiivenneet korkealle ja kasvattaneet jopa liiankin paljon versoja. Korkeimmalle yltäneet versot ovat jo yltäneet salon huipun yli ja hamuilevat tukea jostakin - ehkäpä lähimmästä puusta. Siellä ne kohoavat kuusien ja mäntyjen latvoja tavoitellen. 





Nyt näyttää aurinko tulevan esiin, siispä aurinkoista viikonloppua!



14 kommenttia:

  1. Kaunista kukintaa on puutarhassasi sateista huolimatta. Ritarinkannus on upea kukka. Meillä on sade jo loppunut, mutta kovin koleaa ja pilvistä (16 astetta). Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, saatiin vihdoin aurinkoinen ja lämmin päivä. Kohta alkavat muutkin kukkanuput aueta.

      Poista
  2. Upeat siniset!
    Samaa mieltä vesiheinästä. Juuri eilen kitkin yhdestä kesäkukkapenkistä saavillisen vesiheinää, jotta siihen kylvämäni hentoiset kukantaimet eivät kokonaan siihen tukehdu. Taisi käydä niin, että keväinen rikkaruohojen kitkentä nosti esiin kaikki multaan hautautuneet vesiheinän siemenet ja nyt sateet ovat ne herättäneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Marietta, mukavaa kun tulit kurkistamaan, mitä tänne torppaan kuuluu! Meillä kylvettiin kasvimaata aikaisin, ja ainakin siellä syntyi valtava vesiheinäesiintymä. Mutta onneksi sitekitä monivuotisia rikkaruohoja ei paljoa ole, vain tätä vesiheinää ja jauhosavikkaa. Aurinkoista viikkoa!

      Poista
  3. Vesiheinän kanssa taistellut myös tänään. Se kietoituu tosiaan kasvien ympärille ja jos alku on ihan perennassa kiinni, niin vaikeaa on putsata keppisysteemilläni (huonon selän takia)
    Komeet kukinnot ritareissa ja karpaattienkellosta tykkään myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taistellaan edelleen sitä viholaista vastaan! Karpaattien kellot ovat niin herkkiä, vaikka kukkavarret ovat hentoja. Sateen jälkeen ne taas nousivat valoa kohti.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Humalat ovat hyötyneet sateista, ne ovat ihan ylireheviä!

      Poista
  5. Ihania sinisiä! Jaloritarinkannuksesi ovat todella upeita. <3
    Vesiheinä on tosiaan ärsyttävä kasvi. Kerran minua kyllä nauratti, kun kitkin niitä itsestään kylväytyneiden orvokkien seasta. Pontevat vesiheinät, vaikka vielä pienet, olivat kaikki korkeampia kuin orvokit, joten ne oli helppo kitkeä pois.
    Aurinkoisempaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara, otetan nämä hommat enemmän huumorin kannalta: kokeillaan, mikä kasvaa pisimmäksi ja pääasia on, että kasvaa!

      Poista
    2. P.S. Kiitos kommentistasi tänään. Voi harmi teidän hapankirsikkaa! Kannattaakohan minun kokeillakaan, kun teillä kasvuvyöhyke on sentään paljon lämpimämpi...

      Poista
    3. Varmasti löytyy uusia lajikkeita, jotka ovat kestäviä. Meidän oli vanha ja joka talvi siitä kuivui osia, mutta viime talvena se kuivui kokonaan, kuten monet muut kohtalotoverit meidän puutarhassa. Joskus saatiin hyviäkin satoja kirsikoita, mutta jäätelöön en huomannut käyttää. Mukavaa viikon jatkoa!

      Poista
  6. Ritarinkannusten sininen on huikeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat kyllä, mutta valkoiset ja herkän punertavat sävyt ovat ihania, vaikkapa sinisten vastapainoksi. Niitä ei minulla nyt ole!

      Poista