keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Ylistys porkkanalle




Puutarhojen viestit ovat kertoneet monenlaisesta sadonkorjuusta, marjat, kurkut ja tomaatit ja jopa härkäpavut on kerätty talteen ja herkuteltu siitä suoraan tai varastoitu. Meillä nostettiin juurikasvit maasta, punajuuret ja porkkanat. Palsternakat saivat vielä jäädä lihomaan. Perunat ovat jo jonkun aikaa olleet kellarissa. Usein juurikasvit on nostettu myöhemmin, mutta halusin saada kasvimaata tyhjäksi kunnostusta varten. 


Porkkanat onnistuivat hyvin ja niitä tuli runsaasti. Olen tosi iloinen, että olen oppinut kasvattamaan hyviä porkkanoita. Monet ihmettelevät, miten viitsin kasvattaa porkkanoita, sillä niitä saa puoli-ilmaiseksi syksyllä kaupasta ja niiden kasvattaminen on ikävää. Porkkanoiden kanssa on kuitenkin vähän sama juttu kuin tomaattien. Kaupan tuotteiden ja itse kasvatettujen välillä on tietty ero: maku ja koostumus. Meillä on vuosia jo toiminut makutestaus. Lastenlasten välipalana ne ovat yli muiden. Aina kuuluu kysymys: onko sulla niitä porkkanoita?


Kotikasvimaan porkkanat ovat mehukkaita ja rapeita. Näin alkusyksystä ne käyvät pureskeltavaksi vain hyvän harjapesun jälkeen. Torpan maakellarissa ne säilyvät kevättalveen asti - siis jos eivät tule sitä ennen syödyksi - jopa huhti-toukokuuhun. 

Porkkanan kasvatus on loppujen lopuksi helppoa. Tarvitaan tietysti sopivan laatuinen maa ja sopiva lannoitus. Kun porkkanat kasvavat ihan normikasvimaassa, se tietää jonkun verran kumaratyöskentelyä ja sorminäpertelyä. Lopputulosta on kuitenkin palkitsevaa seurata. Kun taimet pääsevät vauhtiin ja kosteuttaa riittää, niin kuin tänä vuonna, kasvu hoituu omia aikojaan. Sopiva harvennus on avain hyvään satoon.


Porkkana on uskomattoman monipuolinen ruoka-aine. Sitä voi käyttää tuoreena salaatteihin ja kypsennettynä keittoihin, pataruokiin, lisäkekasviksiin, wokkeihin... Siitä voi valmistaa jälkiruokia ja hilloja ja kakkuja. Sipsitkin valmistuvat porkkanasta. Lisäksi porkkana sisältää kaikkia hyviä ravintoaineita ja vitamiineja. Se on siis täydellinen. Ja lisäksi se on värikäs!

Lueskelin juuri tutkimuksesta, jossa oli laskettu ruoka-aineiden ilmastoystävällisyyttä osoittava luku, hiilijalanjälki tuotekiloa kohti. Laskelmaan otettiin mukaan ruoan tuottaminen, kuljettaminen, säilyttäminen ja valmistaminen. Porkkana sai hiilijalanjälkiluvuksi 0,4, kun esimerkiksi kotimaisten kaupallisten kasvihuonetomaattien lukema oli 5,1. Kotoisella kasvimaalla kasvatettuna porkkanan lukema vielä pienenee, sillä kuljetus jää pois. Yhtä ympäristöystävällisiä ovat muutkin juurikasvit ja perunat.


Perunan ja juurikasvien ja vaikkapa kaalien säilytys ei myöskään rasita ympäristöä raskaasti. Kotikellareissa ne säilyvät lähes 0-lukemilla. On hämmästyttävää, että tutkimuksen mukaan ruoka-aineiden säilytys jääkaapeissa ja pakastimissa aiheuttaa kaksi kertaa enemmän päästöjä kuin ruoan valmistus. Siis kellarit käyttöön!


Porkkanoiden ylistyksen oheen täytyy nostaa kuitenkin tomaattien kotikasvatus. Kotiputarhuri tekee todellisen ilmastourotyön, sillä pikku kasvihuoneessa, lavassa tai terassilla kasvatetut tomaatit syntyvät lähes juuresten lukemilla - vertaa kaupallinen lukema 5,1 - jos varastointia ei suoriteta mittavasti pakastamalla. Ja lisäksi saa erinomaisen maun. Talvella voi sitten syödä porkkanoita.

Tähän loppuun raportoin perunoiden kasvatuskokeesta. Kun ensimmäiset perunat oli maasta nostettu ja maata jäi tyhjilleen, istutin samaan kohtaan uuden erän itäneitä Timo-perunoita heinäkuun alkupäivinä. Varsisto lähti vahvasti kasvamaan, mutta pian sateisten ilmojen aikana ne alkoivat mustua ja kuolla. Vain osasta saatiin pari kattilallista "uusia perunoita" elokuun viimeisellä viikolla. Kokeen tulos: 1. peruna ei menesty kahta kertaa samalla paikalla ja 2. peruna tarvitsee kehittyäkseen alkukesän valo-olosuhteet. 

Nyt on aika nauttia kaikista kotimaisista kasviksista, ne ovat sitä kausiruokaa: niitä on hyvin saatavilla ja ne ovat juuri nyt maukkaimmillaan. Kasvisten oheen nousevat metsän antimet, juuri nyt sienet. Niiden hiilijalanjälki on myös 0, jos ne käydään keräämässä polkupyörällä tai jalan!



Tiedot tuotteiden hiilijalanjljistä

Tuuli Kaskinen, Outi Kuittinen, Saija-Riitta Sadeoja,  Anna Talasniemi: 
KAUSIRUOKAA herkuttelijoille ja ilmastonystäville

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Ritva, aurinkoisen ihanaa viikonloppua!

      Poista
  2. Olipa ihana ja mielenkiintoinen postaus! Kuvat vasta nostetuista juureksista ovat aina niin mukavia.
    Meillä on nykyään aika pieni hyötypuutarha, juuri porkkanoita, perunoita ja tomaatteja. Melko hyvälaatuinen sato on tullut. Omat porkkanat ovat tosiaan paljon makeampia kuin ostetut ja esimerkiksi porkkanoiden harventaminen on... hauskaa. :)
    Kellarikin on. Noita jääkaappi- ja pakastinsäilytyksen päästöjä täytyykin miettiä ja koettaa tehdä korjauksia.
    Kommentissasi mainitsemasi puu on kamferipuu pienessä italialaisessa botaanisessa puutarhassa. Sen takana olisi alaspäin viettävä rinne, pieni kaupunki ja kimmeltävä meri. ;)
    Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen varsin innokas kausiruoan kannattaja ja sitä kautta löytyy monenlaista kiinnostavaa pohdittavaa. Toki ilmaston suojelu ei ole ainoa asia ruoan kohdalla, siihen liittyy monia asoita etenkin ulkomaisten tuotteiden kohdalla. Yksi on kuitenkin fakta: kotipuutarhuri saa aina nauttia elintarvikkeita, joiden tuottamisen hän tuntee siemenestä tai taimesta lähtien. Syödään tuoreena, varastoidaan harkitusti eikä heitetä ruokaa hukkaan!

      Kamferipuu näyttää kuvassa sadunomaiselta - arvasin, että siellä jossakin kimmeltää meri!

      Poista
  3. Osaatko kertoa, mitä lajiketta viljelemäsi porkkanat ovat? Olen huomannut lajikkeissa isoja eroja maun ja kasvun suhteen enkä ole vielä löytänyt mitään suosikkia. Lisäksi oma palstani on kovin savinen, mistä syystä juuret usein haaroittuvat vallattomasti - tai sitten porkkanat kasvavat jättisuuriksi eivätkä enää siksi ole ehkä ihan niin makeita ja rapeita. Olen miettinyt, että pitäisköhän yrittää myöhentää ainakin osaa kylvöstä... Kokeilin muuten perunoilla jaksottaa timojen istutusta kahden viikon välein. Vanhan kansan perunan istutuspäivän eli Kustaanpäivänä ja sen jälkeen istutetut perunat eivät jaksaneet juuri satoa tehdä. Kävi niin kuin sinullekin - lehtiin tuli mustumia ja sitten ne kellastuivat ja varsiinkin tuli mustia läiskiä. Siinä vaiheessa ruton pelossa niitin varret ja keräsin pois. Satomäärä jäi pieneksi myöhään istutettujen perunoiden osalta, kun tauti levisi vanhemmista niihinkin. Eli ei hirveän onnistunut kokeilu. Mutta ehkäpä se johtui poikkeuksellisen sateisesta kesästä (kertaakaan ei tarvinnut muuten paahteisella palstalla kastella...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Zirp, kiva kun sinäkin olet kiinnostunut juurikasviviljelystä ja porkkanoista. Minulla on nyt porkkanan lajikkeena Bröderna-Nelsonin Sommar Nanataise2, jota olen kylvänyt jo muutaman vuoden. Vaikka se on kesäporkkana, säilyy se oivallisesti myös talven. Sehän on muodoltaan melko tasapaksu. Otaksun, että suurin ongelma porkkanoiden epämuotoisuuteen on savinen maa. Meillä on hiekansekainen hyvin kevytrakenteinen maa, joka on ihanteellinen porkkanoille.Se ajetaan syksyllä jyrsimellä ja myös keväällä kertaalleen. Pari kevättä sitten kokeilin myös sitä, että kylvin porkkanaa ennen kevätjyrsintää hyvin aikaisin. Ne kasvoivat aivan yhtä hyvin kuin jyrsittyyn maahan myöhemmin kylvetyt. Mitä aikaisempi kylvö, sitä aikaisemmin saa syötävää. Jos porkkanat tuntuvat kasvavan liian isoiksi, osan voi kylvää vähän myöhemmin.

      Savimaahan olisi hyvä saada jotakin kevyempää maalaatua parannukseksi, lähinnä hiekkaista tai eloperäistä humusmaata.

      Perunakokeilut näyttivät samansuuntaiselta. Viime keväänä kokeilin myös seuraavaa Timo-istutusta: Osan istutuin hyvin itäneitä siemenperunoita ja osan suoraan kellarista ilman ituja. Siitä syntyi sopivaa eroa: itämättömät perunat kehittyivät hitaamin ja saatiin sopivaa kesäperunaa tasaisesti.

      On kiinnostavaa kuulla toisten kokeiluista. Itse olen perimmältäni hyötyviljelijä ja kaikki siihen liittyvä on hyötytietoa. Kiitos kommentistasi!

      Poista