sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Selviytyjät

Rusopäivänlilja

Ilmastonmuutos on tullut. Paahteiset päivät ovat ilahduttaneet kesäloman viettäjiä ja rannalla lekottelijoita. Tai sitten se on tehnyt päivän työrupeaman tukalan ahdistavaksi, jopa terveyttä uhkaavaksi. Illan tummentuessa ihmiset ja kasvit pääseät hengähtämään.

Jalokurjenpolvi

Puutarhoissa se merkitsee kastelun tarpeen lisääntymistä. Kasvit haihduttavat päivän kuluessa vettä suuret määrät riippuen kasvupaikasta ja kasvityypistä. Meillä kasteluketju muodostuu kastelukannuista, jotka täytetään lähinnä sadevedellä. Vettä kerätään sateiden aikana vesiastioihin mahdollisimman paljon ja sateella kasvit saavat luonnonkastelun. Täällä on viimeksi satanut puolen kuun maissa 15 mm ja se on tässä lämpötilassa pian käytetty loppuun. Lähellä virtaava pieni vesiuoma on toinen kasteluveden lähde, jossa vielä vettä riittää. Kaivovettä emme yleensä käytä kasteluun, sillä pohjavesi on täällä kulmilla ollut alhaalla ja kaivojen vesimäärä niukka. Sadetta ei ole vielä sääennusteessa näkyvissä.

Kuunlilja

Tulevaisuudessa kesät ovat ehkä juuri tällaisia. Jatkuva kasvien kastelu alkaa herättää ajatuksia. Meidän kukkapenkit koostuvat pääosin vanhan ajan perennoista, joita ei tarvitse juurikaan kastella. Miksi kastelua sitten aina vain riittää?  Olisiko syynä se, että kasvit on istutettu väärään paikkaan. 

Harmaamalvikki

Pentti Alanko kirjoittaa jossakin kirjassaan puutarhan perustamisen suurimmasta virheestä. Se on siinä, että pihan suunnittelija ja omistaja valitsee ensin kasvit, joita rakastaa ja on aina halunnut kasvattaa. Sitten ne sijoitetaan esteettisin periaattein sopiviin kohtiin. Kaikki pitäisi aloittaa puutarhan maaperän tutkimisella ja auringonvalon määrän ja suunnan kartoittamisella. Sen jälkeen vasta valitaan sopivat kasvit. Meillä puutarhan kokonaisuutta ja kasvien sijoittelua on jonkin verran suunniteltu, mutta kasveja on sittemmin kulkeutunut sieltä täältä ja niille on hätäisesti esitty paikka. Osa kasveista on sattumalta päätynyt oivalliseen kohtaan, mutta jotkut sijoitettiin vähemmän onnistuneisiin olosuhteisiin. 

Isotähtiputki

Seurasin puutarhan heinäkuussa kukkivia perennoja. Kaikki ovat selvinneet tähän asti. Osa kärsi ja kituutti aluksi kuumuudessa lehdet lurpallaan, mutta sitten  ne sopeutuivat ja tottuivat, jopa kukkivat hyvin, varsinkin jos vuorokaudessa oli joku varjohetki. Osa kasveista on selvästi kotoisin kuumasta ilmastosta ja ne ovat parhaimmillaan juuri tällaisena kesänä. Kastelua ei juurikaan tarvita.

Liljoja

Ryhdyin tutkimaan meidän kasvivalikoimaamme, lähinnä perennoja. Mitkä kasvit meillä ovat kestäneet kuivan kesän parhaiten? Olisiko syytä luopua sellaisista, jotka menestyvät kastelun varassa? Voisiko kasvien paikkaa muuttaa, jolloin kukin kasvi pääsisi sille sopivaan paikkaan?

Tarha-alpi

On hämmästyttävää, että suurin osa kukkivista perennoista ei tarvitse lainkaan kastelua. Mihin ihmeeseen ne vesimäärät ovat sitten tarvittu?

Kaukasian maksaruoho

Suurin syy ovat ruukuissa kasvavat kesäkukat. Esimerkiksi kiipeilevät ruusupavut kasvavat suuriksi ja kuluttavat nopeasti suurenkin ruukun vesimäärän loppuun. Daalioiden istuttaminen ruukkuihin oli myös virhe. Tänä vuonna ei olisi kannattanut kylvää isoon ruukkuun miniauringonkukkaa. Jopa krassit tarvitsevat tällaisena vuonna ruukussa kastelua. Siis kesäkukat on suuria veden kuluttajia, kun ne on sijoitettu aurinkoiseen paikkaan. Ainoastaan pelargonit ovat olleet kiitollisia hellekauden kukkia.

Karpaattienkello


Toinen vettä hulppeasti kuluttava ryhmä ovat hyvötykasvit, jotka muodostuvat pääosin vedestä. Vaikka ne kasvavat tilavassa kasvatuslaatikossa tai maassa, tarvitsevat kesäkurpitsat ja kurkut reilusti vettä. Kasvihuonetta meillä ei ole, mutta katetulla terassilla on muutama tomaatti ja yrttitarha vaatien säännöllisen kastelun. Muu keittiötarha on saanut pääosin selvitä maan kosteudella ja juurekset odottavat syyssateita kasvaakseen. Sipulit on osittain jo nostettu pois, sillä ne tuleentuivat nopeasti. Perunat eivät kaipaa lisävettä ja ne ovat kasvaneet hyvin.

Iisoppi

Vain muutamat perennat ovat tarvinneet reilun kastelun mieluimmin iltaisin. Syysleimut ja jaloangervot kaipasivat etenkin aluksi kastelua tai muuten niiden varsisto nuokkui auringossa. Osa leimuista kasvaa paikassa, johon aurinko paistaa lähes koko päivän. Aamun tai illan puuston varjo helpottaa osaa. Jaloangervot ovat jo tottuneet kosteustasoon. Reilu kastelu illalla on auttanut leimuja ja angervoja ja kukinta on jo vauhdissa.

Hopeatäpläpeippi

Ainoa perenna, jolle reilu iltakastelu on elintärkeää, ovat punahatut. Se on kasvattanut runsaan varsiston ja kukkia on tulossa paljon. Se on mainio loppukesän perhoskasvi, joten sen kastelua ei kannata laiminlyödä.

Punahattu

Päätelmästä selviää, että suurin osa kasteltavista kasveista on kesäkukkia tai hyötykasveja. Kesäkukkia vähentämällä tai valitsemalla toisia kasvityyppejä voisi päästä helpommalla. Vanhat perennat kuitenkin selviävät hyvin vähäisellä hoidolla. Muutamien kohdalla voisi harkita kasvupaikan vaihtoa, vaikkapa syysleimut. Ehkä on sittenkin parempi perustaa uusia kukkapenkkejä ja antaa vanhojen rehottaa niin kauan kuin ne vaativat uusimista.

Yhdestäkään perennasta en kuitenkaan halua luopua, esimerkiksi punahatuista. Päin vastoin haluan niitä lisää!

Tämän jutun kuvituksena on valikoima heinäkuussa kukkivia kestäviä perennoja. Helteet taitavat väistyä ja puutarhoihin virtaa raikas tuulahdus. Ihanaa kesän jatkoa!

Jaloangervo









24 kommenttia:

  1. Viisas ja kaunis postaus.
    Oi että nuo liljat (6. kuva) ovat upeita!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos Sara myös kiinnostavista ja kuvauksellisen kauniista matkapostuksista! Niitä aion lueskella vielä moneen kertaan. Raikkaita heinäkuun viime päiviä!

      Poista
  2. Olipas hyvä postaus, huomaa että olet ajatellut asiaa perin pohjin. Meillä ei ole jokea/ojaa/vanhaa kaivoa tai yleensä mitään vesiplättiä, mistä voisi veden saada ilmaiseksi, sadevettäkään en ole kerännyt ja nyt sitä ei ole edes tullut pitkään aikaan. Eli ihan on kunnan vesijohtovedellä kasteltu ne mitä kastella pitää.
    Totta, ruukkukukkia on joutunut kastella päivittäin ja nyt jo perennojakin, meillä on hiekkapohjainen maa, se ei kauaa tarjoa kosteutta kasveille. En silti koe huonoa omaa tuntoa, koska sitten on taas niitä kesiä, kun maassa kasvavia ei tarvitse kastella lainkaan.
    Mutta ihan ajatuksia herättäviä huomioita, hyvä, tälläisiä saisi olla enemmänkin. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa mukavalta, että joku muukin näkee pohdittavaa kastelussa. Ekologisuudesta tai taloudellisuudesta ei meillä ole välttämättä kyse, vaan sitä helppoutta ja vähemmän työtä haetaan. Ja meillä kun on vain oman kaivon vesi näiden "luonnon" vesien lisäksi, sitä on säästeltävä. Kiitos palutteesta Maatuska!

      Poista
  3. Olen huomannut samaa, että eniten saa kastella kesäkukkia ja hyötykasveja. Niitä ei sovi jättää oman onnensa nojaan. Lisäksi mulla on taimipenkki, jonka kastelusta täytyy huolehtia, onneksi se on kuitenkin vähän helpompaa kuin jos taimet olisivat ruukuissa. Nyt olisi kunnon sadepäivä tervetullut, sellainen oikein pitkäkestoinen tihkusade, jotta maa kastuisi perinpohjaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet, sopiva sade olisi tervetullut. On kuitenkin vaarallista toivoa pikku sadetta - joskus toive toteutuu liian kanssa: saadaan mahtava ukkosmyrsky ja vettä kaatamalla! Toivotaan kuitenkin varovasti lempeää sadetta!

      Poista
  4. Todella hyvin kirjoitettu postaus ajankohtaisesta aiheesta! Kuivaa on ollut täälläkin. Meillä sadevettä kerätään, mutta tynnyrit tyhjenivät reilu pari viikkoa sitten ja sen jälkeen on menty vesijohtovedellä. Kasteltavia ovat lähinnä kesäkukat, hyötytarha, kasvihuone ja uudet istutusalueet. Tänne on huomiseksi luvattu sadepäivää. Toivottavasti se nyt korjaisi taas tilannetta hetkeksi. Kaikkea hyvää viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiiu, samoja kastelukuvioita on siis ollut sielläkin. Teillä on onneksi vesijohtovettä ilmeisesti kunnallisesta lähteestä. Toivotaan piristävää sadetta!

      Poista
  5. Alanko on oikeassa, noin meistä useimmat taitaa toimia, kun on into päällä. Meillä kastellaan vain purkeissa olevia kasveja ja uusia istutuksia, ruusuja. Kasvit valikoituvat luonnon menetelmällä, vain vahvat seliytyvät. Huoks.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta on ja tämän kesän jälkeen uusia "vesisyöppökasveja" ei ehkä meille tule!

      Poista
  6. Sanaa olen lukenut:jos perennoja pitää kastella ovat ne väärässä paikassa. Silti:haluan pitää joitakin kasveja pihalla, vaikka ne kastelua vaatisivat. Meillä pumppu nostaa veden letkuun järvestä. Kastelu hoituu sillä. Esim. punahatuista en aio luopua! Niissä on jo kukat aluillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokonainen järvi on aarre, siitä kasteltavaksi riittää. Toki punahattuja pitää ehdottomasti kohdella kuin prinsessoja - kohta ne aloittavat juhlavan kukintansa ja perhoset palaavat!

      Poista
  7. Kasteluu on meilläkin ollu. Kesäkukat ja nyt tuonne mehtäpuutarhaan istutetut kasvit on ollu etusijalla. Kasteluvettähän myö suahaan tuosta järvestä. Pihassa isot koivut on vetäny vettä muasta ja lähellä olevia pensaita ja omenapuitakin on kasteltu. Miekin laitoin mataloo auringonkukkoo ruukkuun ja jokapäivä on kasteltava. Tänä kesänä on ollu tuosta taivaalta sataneesta veistä pula, normikesinä kasteluu ei paljon tarvii tehä, kuin kesäkukille ja kavihuoneessa. Lavaviljelykset myös kastellaan.
    Kauniita kukkia siellä nyt kukassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä myös ruukkuauringonkukat ahmivat vettä, mutta kyllä ne tämä kesä kastellaan. Luumu- ja omenatarhaa kasteltiin hvissä ajoin, vettä maahan vain pari kottikärrykuormaa! Hedelmät alkavat kypsyä hyvin. Sopivia sateita sinnekin!

      Poista
  8. Kauniita heinäkuun kukkijoita! Kastelu tai kastelematta jättäminen onkin nyt ajankohtainen aihe, kun monissa osissa Suomea kärsitään kuivuudesta. Meillä ei onneksi vielä ollut siitä riesaa. Tämä kesä on ollut muutenkin viileämpi kuin viime kesä, joten maa ei ole samalla lailla kuivunutkaan, vaikkei sadetta ole määrällisesti paljoa tullutkaan. Ruukkuja on saanut kastella ahkeraan ja kasvimaatakin jonkun verran.

    Oikean kasvupaikan valinta kullekin kasville on todella tärkeää, jos haluaa pärjätä vähällä kastelulla. Itsekin siirtelen surutta kasveja, jos eivät näytä kukoistavan alkuperäisellä paikallaan. Selvästi väärään paikkaan istutettu kasvi meillä on rönsyansikka, jonka pitäisi pärjätä missä vain. Ei pärjää ainakaan rutikuivassa paikassa siperianpihdan alla. Kokeilen seuraavaksi jotain matalaa maksaruohoa tai mehitähtiä. Jos ne eivät pärjää, niin pitää varmaan kattaa koko alue kivillä. Meillä kastellaan sadevedellä niin kauan kuin sitä riittää ja loput sitten kunnan vedellä. Vedellä ei tee mieli lotrata, jos siitä joutuu maksamaan. Vasta istutettuja kasvejakin kastelen istututtaessa ja seuraavan kerran sitten kun lehdenkärjet alkavat pikkuisen nuupottaa. Ei tällä tyylillä vielä ensimmäisenä kesänä rehevää kukoistusta saa, mutta toivon juurten etsiytyvän niin mahdollisimman syvälle, jotta kasvit pärjäisivät tulevaisuudessa paremmin myös kuivina kesinä. Nyt meillä sata hiljalleen, toivottavasti myös muualla tulisi vettä. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuota noudatan, tärkeää on saada kasvit pysymään kunnolla hengissä tiukassa paikassa. Joskus taas sitten saadaan rehevä kesä! Kiitos Minna - ei vielä näy sateen merkkejä...

      Poista
  9. Samaan lopputulokseen olen tullu kastelun suhteen. Eniten vettä menee yksivuotisille istutuksille ja tietysti uusille istutusalueille. Mutta vanhat istutusalueet mennä porskuttaa sitkeästi ilman ylimääräistä kastelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin se menee ja siinä selviää, mikä kasvi kuuluu paikoilleen. Joitakin siirtoja ja istutuksia pitäisi vielä tehdä, mutta on odotettava vähän kosteampaa keliä!

      Poista
  10. Kyllä kukinta on komeaa tähän aikaan kesästä. Ihania liljoja, meilläkin ovat nyt parhaimmillaan. En kastele perennoja, mutta kesäkukkia kyllä ja luonnollisesti myös uusia istutuksia. - Mukavaa alkavaa elokuuta sinulle!

    VastaaPoista
  11. Ihana kirjoitus! Juuri nyt kun vedenkulutus ja maapallon varojen tuhlailu uuvuttaa ja puheenaiheena on ilmastonmuutos. Erittäin hyvä periaate: perinneperennat. Minäkään en kastele muuta kuin ruukkujutut, meillä on todella kallis vesi Espoossa enkä näe muutenkaan ekologisena hanasta valuttaa kasteluun vettä. Kasvit siis joutuvat koville. Punahattuja en muuten kastele ja ne pärjäävät silti. Moni muu kasvi on lähtenyt paremmille metsästysmaille kyllä jo. Ihania syyskesän kukkijoita sinulla puutarha täynnänsä. Onnellisia elokuun päiviä ♥

    VastaaPoista
  12. Ihanat kuvat. . Minä olen pohtinut samoja asioita ja olenkin jo ryhtynyt osittain toimeen asian suhteen. Kesäkukista olen luopunut. Muutamia pelakuita on altakasteluruukuissa ja muutamia ruukkukasveja on vielä. Olen myös siirrellyt perennoja niille paikoille missä olen huomannut niiden parempin viihtyvän. Poistan myös kasveja mitkä levivät liikaa ja suosin myös vanhoja perennoja ja pensaita. Kastelin eilen vähän perennoja kun sadetta ei ole saatu koko kesänä kuin kerran kunnolla. Meillä ei ole kasteluvedestä pulaa kun sitä tulee suoraan letkulla lähteestä omalla painollaan. Mutta kun se pitää kuitenkin kastelukannulla viedä kohteeseen se on aika raskasta. Hyvä postaus kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä juttu - samoilla linjoilla ollaan. Karsitaan pois ne, jotka eivät kestä lämpötilamuutoksia ja lisätään sitkeitä kasveja!

      Poista