Tempoileva helmikuu

Näsiä 'Daphne mezereum'

Helmikuu koostui äärimmäisyyksistä, kylmyyttä ja lämpöä, valoa ja tummaa pilvisyyttä, paljasta maata ja lumipeitettä. Kuukauden keskivaiheen hulppeat lämpöasteet vauhdittivat kevään ilmiöitä. Kasvimaan aidan viereen siirretyt näsiät alkoivat hurjan kukinnan. Jänikset ovat aikoinaan typistäneet taimet siten, että ne ovat runsaasti haaroittuneet. Kasvimaan reunassa ne ovat saaneet myös voimaa kasvattaa vankkoja varsia. Joissakin puutarhakirjoissa väitetään, että näsiäpesasta ei saa luonnosta siirrettyä. Meillä on pihassa luonnonvaraisia näsiäpensaita, joista linnut ovat syöneet marjoja ja levittäneet taimia ympäriinsä. Olemme siirtäneet niitä aivan pieninä alkuina ja hyvin onnistuu.

Pari viikkoa aikaisemmin kuun alussa saatiin lumipeite. Maisema oli normaalin talven mukainen. Lunta oli vajaat kymmenen senttiä. Sitä talvikeliä kesti pari päivää.

Pähkinäpensas 'Corylus avelana'

Tempoilevasta lämpötilojen vaihtelusta huolimatta pähkinäpensas, joka on leikattu puumaiseksi, aloitti kukinnan. Taivas on ollut kirkkaan sininen ja kukkia on runsaasti. Kuvan yläosassa näkyy pari tummaa pientä mohkälettä: pari pähkinää viime vuodelta on jäänyt oravilta.

Korallikeijunkukka 'Heuchera sanguinea'

Osa perennoista sopetuu säiden vaihteluun täysin muuttumattomina. Keijunkukan lehtiruusukkeet kurottavat valoon joka säässä. Ne kurkistelevat lumesta ja vesisateesta. Kymmenen asteen pakkanen ei hetkauta niitä. Ne odottavat valmiina kevään lämpöön millä hetkellä tahansa.

Tuoksuköynnöskuusama 'Lonicera caprifolium'

Muutamat kasvit ovat lähteneet pelottavan aikaisin avaamaan silmujaan ja kehittämään jopa lehden alkuja. Köynnöskuusaman kukinta ei ole onnistunut läheskään joka kesä, sillä sen versot ovat pakkastalvina jäätyneet. Nyt se on alkanut kasvattaa lehtiä ja vihreyttä näkyy siellä täällä. Toivottavasti hieman yli kymmenen asteen yöpakkanen ei vielä jäädyttäisi sitä. Se on mukavasti levittäytynyt pergolan seinämään ja viime kesän kukinta oli runsasta.

Tuoksuköynnöskuusama kukassa kesäkuussa 2019

Alkukuun jälkeen ei lunta ole satanut, vettä sen sijaan reilusti. Vesisateet pehmensivät nurmikot ja kurasivat tiet. Maisema oli pitkään harmaan pilvistä ja pimeää. Kuukauden loppua kohti ilma kylmeni ja nyt viime yönä pakkasta oli ainakin -13 astetta. Nyt on oikea helmikuun sää, kunnon pakkaskelit ja aurinko paistaa. Vain lumi puuttuu. Kasvit joutuvat kestämään ilman lumisuojaa.

Helmililjat ovat jälleen kuuluneet jänisten ruokavalioon. Tavalliseen tapaan ne ovat typistäneet kaikki helmililjojen versot, missä ne vain ovat päässeet niihin käsiksi. Kokemuksen perusteella helmililjat kasvattavat uudet alut ja tämä on toistunut joka vuosi. Sinistä kukintaa riittää, kun sen aika tulee.

Jäniksen syömät helmililjan jäännökset

Lumikellojen versot maistuvat ilmeisesti erilaiselta, sillä ne saavat olla täysin rauhassa. Tosin olen varjellut osaa peittämällä niitä havuilla kevyesti, mutta peittämättömätkin lumikellon alut saavat onneksi olla koskemattomina.

Lumikellojen versoja

Ja siinä se on - ensimmäinen pieni lumikellon kukka! Tavallisesti ne ovat nousset lumen keskeltä, mutta tämä ponteva yksilö on päättänyt nousta kukkimaan pakkasyön jälkeen. Ja lisää on tulossa.

Lumikello 'Galanthus nivalis'

Purppuraomenapuusta leikattiin yksi pahasti alas harottava oksa. Otin siitä talteen  muutaman haaran ja laitoin veteen. Viikossa silmut lähtivät vihertymään ja pienet purppurakukat alkoivat punertaa.

Purppuraomenapuun nuppuja

Tavallista pidempi helmikuu on kohta ohi. Talviset siemenkylvöni ovat vielä kylmäkäsittelyssä, mutta maaliskuussa on aika tuoda ne lämpimään ja aloittaa varsinaiset esikasvatuskylvöt.

Hauskaa karkauspäivää!