Sinistä ja valkoista

Nyt on jälleen liikkeellä sinivalkoinen-haaste Suomen itsenäisyyspäivän lähestyessä. Minä sain haasteen Päiviltä Kottikärryn kääntöpiiri-blogista. Haaste on jo muutaman vuoden liikkunut blogeissa ja itsekin olen aikaisemmin siihen osallistunut. Alkuun sen on käynnistänyt Tiiu Puutarhahetki-blogista. Kiitos teille tästä haasteesta. Siihen on aina ilo ja kunnia osallistua.

Suomen lipun värit tuovat ensimmäisenä mieleen sinisen taivaan ja valkoiset pilvet. Aina eivät Suomen näkymät olleet valoista. Aina ei myöskään taivaan sini ole puhdasta lipun väriä, vaan se välillä himmenee, tummuu ja saa sävyjä kaikista valon sävyistä. Lumi ja veden pinta osallistuvat tähän sinivalkoiseen leikkiin.

Kotoisten maisemakuvien lisänä esiintyy sinisiä ja valkoisia suomalaisia luonnonkukkia.

Valkovuokko

Luhtalemmikki

Kurjenkello

Nurmikohokki

Sinivuokko

Purtojuuri

Neidonkieli

Haasteen säännöt.

- kerro kuka haasteen aloitti ja keneltä haasteen sait
- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääosassa
- haasta mukaan yksi tai useampia blogiystäviä
- kirjoita blogisi www-osoite Tiiun postauksen kommenttikenttään

En haasta erityisesti ketään tällä haasteella, koska monet ovat jo ehtineet mukaan. Jos et kuitenkaan ole vielä mukana,  osallistu omalla näkemykselläsi sinivalkoisesta juhlahaasteesta!

Puutarhan talviuni

Eilen puutarha oli vielä kevyen valkoisen lumikerroksen peittämä ja tuntui vaipuneen talviuneen. Linnut ovat syöneet pois kaikki pihlajanmarjat, mutta ruusujen marjat eivät niitä kiinnosta - ainakaan vielä. Kaikki ruusunmarjat ovat pensaissa kuten nämä punalehtiruusun marjat.

Pääosa puutarhasta jää meillä talveksi lähes koskemattomaksi. Aikanaan lapsenlapset tekivät sinne latujaan ja pulkkamäkiä.  Nykyisin emme kulje tai oleskele siellä ihmeemmin talvella. Joskus tulee käytyä katsomassa eläinten jättämiä jälkiä ja mahdollisia jänisten tai peurojen vierailun merkkejä. Vain talon tulopihan läpi kuljetaan koko talvi. Sitä koristellaan vähitellen talvivalaistuksella ja jouluisilla asetelmilla.

Yläkuvan kärhöpolulla tuuheat alppikärhökasvustot jäävät peittämään risuaitaa. Niiden lomassa kasvavat jalokärhöt on leikattu alas. Ne ja juurilla kasvavat mahoniat on peitelty kuusenhavuilla.

Tänä syksynä jätin osan perennan varsista leikkamatta takapihan puolella. Syysleimujen varret kuivahtivat jäykiksi törröttäjiksi. Etualalla on kuusenhavuilla peiteltyjä jaloangervoja. Ne leikkaan yleensa silppuamalla varret kasvien peitoksi. Puutarha tuntuu selkeältä ja avaralta kun suuri osa kasvirunsaudesta on poissa. 

Useana talvena olen jättänyt ruukkuun istutetut iisopit paikoilleen. Ne voi jouluksi koristella kevyillä valoketjuilla. Iisopit kestävät vihreänä yli talven. Kun ne keväällä heräävät uudelleen kevätviherrykseen, leikataan kuivuneet versot pois. Muotoilen niitä pari kertaa kesässä leikkaamalla vaikkapa pallomaiseen muotoon.

Ulkona puutarhassa alkaa talviuni, mutta sisällä pinnistelevät pelargonit vielä täydessä vehreydessään. Yläkerran työpöydän kulmalla valohoidossa ne voivat vielä hyvin. Kaikki sisään kokoamani pelakuut ovat vielä kunnossa ja ainakin viime kesänä pistokkaasta kasvattamani yksilöt yritän pitää hengissä yli talven.

Tänään talviuni onkin keskeytynyt, vihreyttä työntyy esiin melkein kaikkialla. Patjarikko pullistelee nauttien vesisateesta. Vihreäksi jääneet perennavarsistot, harjaneilikat ja mirrinmintut ja kevätvuohenjuuret oikovat lehtiruusukkeensa ja varsistonsa virkeinä. Yrttipenkissä salviakin vielä innostuu vihertämään ja pienet sormustinkukan taimet valmistautuvat ensi vuoden kasvuun ja kukintaan. Havukasvit ja alppiruusu nauttivat lämpöasteista ja sateesta.

Leikkaamatta jääneet syysleimujen varret ovat muuttuneet ikävän mustiksi ja roikkuviksi  - varmaan leikkaan ne kuitenkin pois. Pudonneiden lehtien lomasta nouseva vihreys on kaunista katsottavaa, kunhan kasvit vain sietävät tämän tempoilevan olotilamuutoksen. Kohta on marraskuun puoliväli. Milloin puutarha pääsee taas talviuneen!

Lokakuun värit

Pelargoni 'Candy Rosa

Lokakuu on edennyt puoleen väliin oudon vaihtelevissa lämpötiloissa. Muutamana yönä miinusasteita on ollut jopa neljä tai vähemmän ja päivisin taivas vetäytyy pilveen. Sadetta, sumusadetta tai reipasta ropinaa tulee tuon tuostakin. Sitten päivälämpötila läheneekin kymmentä ja taas yöllä miinukselle. Yöllä kuu kumottaa taivaalla ja aamulla taas pilvet riippuvat alhaalla.

Pelargonit värjöttelevät vielä lasiverannalla. Ikkunasta näkyy taustalla norjanangervojen kellanvihreä väri, mutta puutarhasta löytyy outoja värejä. Lieneekö erikoisella lämpö- ja kosteusvaihtelulla vaikutusta?

Punakanukka 'Cornus'

Punakanukka saa aikaan usein monenlaista kirjavaa syysväriä, mutta nyt se on valinnut himmeän punaisen kokovärityksen. Myös mongolianvaahtera on tänä syksynä synkän punavihreä, vaikka se tavallisesti hehkuu kirkkaan kellanpunaisessa väriloistossa. 

Mongolianvaahtera 'Acer ginnala'

Onnenpensas kasvatti viime keväänä kukinnan jälkeen rehevän lehvistön. Sen väri on myös tummanpunainen. Aikaisemmasta syysvärityksestä ei ole muistikuvaa, sillä pensas on ollut hyvin kitulias ja kasvoi ja kukki vasta tänä vuonna.

Onnenpensas 'Forsythia'

Pensasmustikat noudattavat tavanomaista raikasta punaväritystä. Kirkkaimmin punertuu 'Aino'.

Pensasmustikka 'Aino'

Vanhat pensasruusut kukkivat kesällä runsaasti ja nyt niissä on sen mukaan ruusunmarjoja enemmän kuin koskaan. Lehtien ja marjojen värit ja koot vaihtelevat.

Valamonruusu Rosa 'Splendens'

Suviruusu Rosa 'Poppius'

Juhannusruusu 'Rosa pimpinellifolia Plena'

Punalehtiruusu 'Rosa glauca'

Kun monet kasvit alkavat pudotella lehtiään, alppikärhöt ovat päässeet vasta täyteen rehevyyteen. Alppikärhöt joutuivat keväällä kärsimään, kun pienet myyrät kiipeilivät syöden niiden uusia verson kärkiä. Etenkin sinikukkainen vahingoittui niin, että se ei juuri kukkinut. Loppukesällä se vauhditti kasvua ja nyt syksyllä se on todella muhkea. Kukat jäivät vähiin tältä vuodelta. Nyt se levittää versojaan ikivihreän mahonian varsien lomaan.

Alppikärhö 'Clematis alpina'

Myös valkokukkainen alppikärhö kiipeää risuaidan yli peittäen sen kokonaan molemmin puolin. Sen lehtien vihreys vaalenee syksyn myötä kalpeammaksi ja lopulat viherrys häviää kokonaan.

Alppikärhö 'Clematis alpina plena'

Nämä vanhat kärhöt viihtyvät meillä ja ovat kasvaneet samoilla paikoillaan 20 vuotta. Parina viimeisenä vuotena ne ovat levinneet maasta nousevien uusien versojen avulla. Keväällä ne saattavat näyttää riutuneilta, mutta pian ne ovat jälleen reheviä. 

Japanin keltakärhö 'Clematis tangutica'

Samaa ei voi sanoa Japanin keltakärhöstä. Se istutettiin viime vuonna, mutta kasvu oli heiveröistä ilman kukintaa. Tänä kesänä, oikeastaan loppukesällä, se innostui kasvattamaan alppikärhömäisen tiheän versoston ja syyskuussa aloitti kukinnan. Kärhö kiipeää pergolan seinää pitkin ja kukat ovat mahdollisimman korkealla. Kukinta on käynnissä ja kasvi on rehevän vihreä - ei tietoakaan syksyn tulosta!

Pähkinäpesas 'Corylus avellana'

Toiset kasvit ovat jopa parhaimmillaan nyt syksyllä, sinnittelevät vihreinä kuten pähkinäpensas. Toiset lakastuvat hankkien kauniin syysvärityksen ja loput muuttuvat ikävän mustiksi ja rumiksi. Niin se syksy menee puutarhassa. Lokakuun värit ovat tällaisia.

Värikästä syksyä!

Keltaiset tulppaanit - "Antoinette"

Kohta on kiire upottaa viimeiset tulppaanien sipulit maahan. Viime syksynä halusin tiettyyn kohtaan keltaisia tulppaaneja. Keltaisten tulppaanien kuvajoukosta erottui monihaarainen tulppaani, jonka kerrottiin vaihtavan kasvun edetessä väriä. Olen joskus hankkinut LIDListä keltaisia, väriä vaihtavia tulppaaneja, jotka todella tekevät sen. Siispä kokeilemaan ja nämä ovat vielä monihaaraisia.

Siinä niitä on toukokuun alkupuolella tiukasti nuppuisia ja selvästi monihaaraisia keltatulppaaneja. Lehdet ovat harmahtavan vihreät ja reunoissa on vaalea raita.

Vähitellen käy ilmi, että kukkien väri ei ole pelkkää keltaista. Terälehtien reunaan alkaa ilmaantua punertavaa. Yksi pussissa olleista 10:stä sipulista tuotti tummanpaunaisen kukan, joka näkyy taka-alalla.

Kukkanuput avautuvat eri tahtiin, osa on vielä vihreinä nupussa ja osa täysikokoisena avoinna. Kuten tulppaanit yleensä, kukat sulkeutuvat yöksi ja avautuvat taas aamulla.

Päivä päivältä avautuvat kukat suurenevat ja kukkia avautuu lisää. Kesäkuussa kukkiin alkaa tulla yhä enemmän punertavan eri sävyjä. Kukkavarret kasvavat pituutta eikä kuihtumista vielä näy.

Vähitellen keltaisen värin alueet pienenevät ja esiin nousevat uudet hennot punaisen sävyt. Mitä vanhempia terälehdet ovat, sitä vähemmän niissä on keltaista. Keltaiset tulppaanit muuttuvat hennon punaisiksi.

Kesäkuuhun asti jaksavat tulppaanit kukkia. Lopuksi niiden terälehdet muuttuvat terävän kapeiksi ja paperimaisen ohuiksi. Kesäkuun 10. päivänä alkavat ensimmäiset terälehdet varista.

Näin kukki keltainen monihaarainen tulppaani "Antoinette" vuonna 2019. Vieläkö ne nousevat kukkimaan keväällä 2020?

Kesän väriloisto

Kalifornian tuliunikko Eschscholzia california

Sataa räntää, pilvet riippuvat alhaalla ja maa peittyy välillä märän ja valkoisen massan alle. Silloin puutarhuri tarvitsee välähdyksen kesästä, joka tuntuu olevan hyvin kaukana menneisyydessä ja myös tulevaisuudessa. Millaista olikaan kesällä?

Siemenistä kylvetyt kesäkukat loistivat aurinkoisena kesänä. Nyt syksyllä tarkasteltuna ne tuntuvat eksoottisen värikkäiltä. 

Pensaskrassi Nasturtium Red Troika

Ruukkuja tyhjennellessä ovat sormet jäässä, vaikka otin käyttöön jo talvityöhanskat. Haalarin hihansuut kastuvat ja varpaitakin palelee kumisaappaissa. Tuntuu epätodelliselta, että juuri hetki sitten elettiin kesähelteessä. Jopa krassit suurissa ruukuissa janosivat kesällä kasteluvettä. Yleensä niille sopii kuivahko kasvupaikka, jotta lehtimassaa ei kehity liikaa. Krassit kasvatin tällä kertaa pikku taimiksi ja istutin sitten ruukkuihin. Red Troikan lehtien väri oli jo sinänsä herkullinen.

Intiankrassi Glorious Gleam

Puutarhan syystöille tuli kiire. Peruna ja sipulit oli jo onneksi nostettu hyvissä ajoin kuivalla kelillä. Samoin porkkanat ja punajuuret sain talteen aurinkoisella säällä. Maahan jätetyt palsternakat kaivoin viimeksi pois juuri ennen jatkuvan sadepäivien jonon saapumista.

Tuoksuherne Royal + Rosa

Kasvimaan reunoilla kasvaneet tuoksuherneet sinnittelivät pitkään kovissa tuulissa ja kylmissä öissä. Ne jopa kehittivät ennätysmäärän palkoja siemenineen, joita onnistuin pelastamaan kuivatettavaksi. Nyt on peruskasvimaa jo tyhjennetty. Kesäkukkien jäänteet on siivottu pois.

Tuoksuherne Royal + Rosa

Viimeksi pohdin perennojen varsien leikkaamista, mutta toistaiseksi lähes kaikki ovat vielä rehevän vihreitä. Yleensä leikkaan niitä vasta sitten, kun juuret ovat käyttäneet varren rakennusaineet hyväkseen ja varret mustuvat ja kuivuvat. Nyt ei ainakaan mikään vielä kuivu.

Kääpiöauringonkukka Musicbox

Pikku auringonkukat ja ruusupavut kylvin suoraan ruukkuihin. Molemmat lähtivät hyvin alkuun ja kasvoivat ripeästi. Kesän mittaan tarvittiin kuitenkin kannutolkulla kastelua kookkaille kasveille. Ruusupapuja kasvoi kuudessa ruukussa. Jatkossa harkitsen tuota ruukussa kasvattamista, sillä nämä vaativat suuren osan kesän jatkuvasta kastelusta.

Ruusupapu

Kasvimaan reunaan kylvin runsaasti kehäkukkaa ja sekaan ilmaantui omatoimisesti harsokukkaa, jota siinä kasvoi edellisenä vuonna. Kehäkukka kuuluu kasvimaan pieleen kuten myös muutama samettikukka.

Kehäkukka ja kesäharso Gypsphila Govent Garden

Helppoja ja varmoja siemenkylvettäviä ovat pioniunikot, joiden ilmenemismuodot vaihtelevat riippuen siitä, mistä kerätystä siemenerästä ne kylvetään. Nyt tuli paljon violetteja kukkia. Siemeniä tuli myös kerättyä talteen.

Pioniunikko

Jättiverbena on kesäkukka, joka on syytä kylvää aikaisin ja esikasvattaa. Toinen mahdollisuus on talvettaa juurakot, joka onnistuu hyvin vaikkapa kellarissa. Nämä verbenat talvehtivat hyvin ja lähtivät keväällä nopeasti kehittämään varsia. Nyt juurakot ovat vielä maassa, mutta nostan ne taas talvehtimaan kellariin. Jättiverbenalle löytyy aina paikka kesällä ja se on huoleton kasvi myöhäiseen syksyyn asti.

Jättiverbena Verbena bonariensis

Kosmoskukka on yksi ihanimmista kesäkukista. Joka vuosi yritän sitä kasvattaa. Onnistuminen on vaihtelevaa. Sitä on helppo kylvää ja esikasvattaa. Ongelmia tulee kasvuvaiheessa. Kukat kasvavat  mahtavan korkeiksi ja runsaiksi. Ne täytyy ehdottomasti jossakin vaiheessa latvoa ja rajoittaa kasvua. Ehkä kasvualusta on välillä liian ravinteikas, sillä kukkia joutuu joskus odottamaan. Viime kesänä sain ne kukkimaan kohtalaisesti, mutta melko myöhään. Ongelmana on se, että jo ensimmäiset pakkaset tuhoavat kasvit. Joskus ne tuskin ehtivät kukkia, mutta joka vuosi kuitenkin kylvän kosmoskukkaa.

Punakosmos Sensation

Näillä kesäkukkaväreillä kestetään lokakuun räntä ja tuuli. Raikasta lokakuun viikonloppua!