keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Puutarhan talviuni


Eilen puutarha oli vielä kevyen valkoisen lumikerroksen peittämä ja tuntui vaipuneen talviuneen. Linnut ovat syöneet pois kaikki pihlajanmarjat, mutta ruusujen marjat eivät niitä kiinnosta - ainakaan vielä. Kaikki ruusunmarjat ovat pensaissa kuten nämä punalehtiruusun marjat.


Pääosa puutarhasta jää meillä talveksi lähes koskemattomaksi. Aikanaan lapsenlapset tekivät sinne latujaan ja pulkkamäkiä.  Nykyisin emme kulje tai oleskele siellä ihmeemmin talvella. Joskus tulee käytyä katsomassa eläinten jättämiä jälkiä ja mahdollisia jänisten tai peurojen vierailun merkkejä. Vain talon tulopihan läpi kuljetaan koko talvi. Sitä koristellaan vähitellen talvivalaistuksella ja jouluisilla asetelmilla.

Yläkuvan kärhöpolulla tuuheat alppikärhökasvustot jäävät peittämään risuaitaa. Niiden lomassa kasvavat jalokärhöt on leikattu alas. Ne ja juurilla kasvavat mahoniat on peitelty kuusenhavuilla.


Tänä syksynä jätin osan perennan varsista leikkamatta takapihan puolella. Syysleimujen varret kuivahtivat jäykiksi törröttäjiksi. Etualalla on kuusenhavuilla peiteltyjä jaloangervoja. Ne leikkaan yleensa silppuamalla varret kasvien peitoksi. Puutarha tuntuu selkeältä ja avaralta kun suuri osa kasvirunsaudesta on poissa. 


Useana talvena olen jättänyt ruukkuun istutetut iisopit paikoilleen. Ne voi jouluksi koristella kevyillä valoketjuilla. Iisopit kestävät vihreänä yli talven. Kun ne keväällä heräävät uudelleen kevätviherrykseen, leikataan kuivuneet versot pois. Muotoilen niitä pari kertaa kesässä leikkaamalla vaikkapa pallomaiseen muotoon.


Ulkona puutarhassa alkaa talviuni, mutta sisällä pinnistelevät pelargonit vielä täydessä vehreydessään. Yläkerran työpöydän kulmalla valohoidossa ne voivat vielä hyvin. Kaikki sisään kokoamani pelakuut ovat vielä kunnossa ja ainakin viime kesänä pistokkaasta kasvattamani yksilöt yritän pitää hengissä yli talven.


Tänään talviuni onkin keskeytynyt, vihreyttä työntyy esiin melkein kaikkialla. Patjarikko pullistelee nauttien vesisateesta. Vihreäksi jääneet perennavarsistot, harjaneilikat ja mirrinmintut ja kevätvuohenjuuret oikovat lehtiruusukkeensa ja varsistonsa virkeinä. Yrttipenkissä salviakin vielä innostuu vihertämään ja pienet sormustinkukan taimet valmistautuvat ensi vuoden kasvuun ja kukintaan. Havukasvit ja alppiruusu nauttivat lämpöasteista ja sateesta.







Leikkaamatta jääneet syysleimujen varret ovat muuttuneet ikävän mustiksi ja roikkuviksi  - varmaan leikkaan ne kuitenkin pois. Pudonneiden lehtien lomasta nouseva vihreys on kaunista katsottavaa, kunhan kasvit vain sietävät tämän tempoilevan olotilamuutoksen. Kohta on marraskuun puoliväli. Milloin puutarha pääsee taas talviuneen!







22 kommenttia:

  1. Hyvin suojatut kasvit odottavat kevättä. Antaa vaan talven tulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luvassa on vielä leutoa säätä, mutta ovatpa valmiina lumeen ja jäähän!

      Poista
  2. Syksy on kelien vaihtelua ja lämpötilojen sahaamista. Toiveissani on hitaasti kylmenevät kelit, että kasvit ehtivät rauhassa talviteloille. Se kun ei käy ihan äkkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasainen talven tulo ja kesto olisi parasta kasveille, mutta nyt näyttää tämä vaihtelu jatkuvan.

      Poista
  3. Edestakaisin sahaavat kelit ovat aina ikäviä etenkin kasvien kannalta. Täällä sataa parhaillaan vettä ihan solkenaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä satoi kaksi päivää ja lämpöasteita oli lähes 10. Nyt poutaantui, mutta tämä lienee väliaikaista.

      Poista
  4. Minusta nämä kuvat syksyisestä puutarhasta ovat kivoja! Ihmeellistä, miten erilaiselta maisemat näyttävät eri vuodenaikoina! Sehän se on Suomessa asumisen rikkaus! Kivan näköinen silta (?) sinulla. Pidän kaikenlaisista ruosteisista rakennelmista pihassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta, syksyn autius on rentouttavaa. Silta on rakennettu puuriu'uista ja se on jo kuvassa varsin sammaloitunut. Keväällä täytyy harjata sammal pois, jotta puu vielä kestää muutaman vuoden.

      Poista
  5. Ihanan tunnelmallinen postaus. On hauskaa ajatella, että osa puutarhasta jää uinumaan rauhassa talviunta, vierainaan vain metsän eläimet. Tai ehkä tontut alkavat pian liikkua siellä. :)
    Sinulla on paljon kasveja - osaa en edes tunne. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara - tosiaan tontut saattavat myös hiippailla hämärässä. Minustakin on rauhoittavaa ajatella puutarhan viettävän talvilomaa, jotta se voi puskea täysillä keväällä. Kasvivalikoima ei ole kyllä erityisen moninainen eikä erikoinan. Tunnelmallisia hetkiä hämärään!

      Poista
  6. Ihmeen paljon vihreää löytyy vieläkin puutarhastasi. Oli kiinnostavaa kuulla, että iisoppi voisi selvitä ruukussa talven juuriaan paleltumatta. Luin muuten koko blogituotantosi alusta alkaen ja vietin antoisia hetkiä kauniin puutarhasi kanssa. Tosi paljon kaunista ja vehreää - ja hienoja yksityiskohtia! Kiitos inspiroivista hetkistä ja hyvää marraskuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi. Vihreys yllätti minutkin tuon kevyen pakkaskerroksen jälkeen. Iisoppi on tosi sitkeä kasvi. Olen ympäröinyt hyötykasvimaan parilta sivulta iisoppiaidalla, sillä se muistuttaa kukkiessaan laventelia.

      Poista
  7. Sinulla on kaunis puutarha talvellakin, vielä mukavan vihreää. Se on kaunista sataneen lumen kanssa. Toivottavasti pian tulisi kunnon pysyvä lumi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasaista talvea todella toivotaan, mutta ennusteet lupaavat ainakin alussa kovasti leutoa. Pakkanen ja lumi toisi valoa tänne katuvalojen ulottumattomiin!

      Poista
  8. Kiitos iisoppivinkistä! Tuota pitää joskus kokeilla. Muistaisinpa tuon vielä alkukesällä, niin alkaisin kasvattaa omasta iisopistani muotoonleikattua palloa. Nyt se on saanut kasvaa aika vapaasti tuholaistorjujana kasvimaalla. Minä ehdin jo tykästyä alkukuun talvisiin maisemiin. Nyt on satanut pari päivää vettä ja joka paikka on kuraloskaa täynnä. Vielä on hankea jäljellä, mutta vähiin alkaa käydä. Nyt vain toivotaan, ettei lämpötila nouse liikaa, jotta kasvit pysyisivät talvilevolla. Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna, sama täällä - kevyt talvivalkeus olisi ollut parasta. Vesisade kuitenkin vei sen eikä jääpuikkoakaan ole jäljellä. Iisoppia voi huoletta muotoilla!

      Poista
  9. Blogissani on sinulle haaste. Ota vastaan, jos innostaa :).

    VastaaPoista
  10. Kiitos haasteesta - siihen on ilo osallistua!

    VastaaPoista
  11. Meiltä on kaikki lumet sulanu ja jiätikät! Pimmiitä on ja toivottavasti satas lunta ennen pakastumista! Oon ennustuksen kuullu, jotta helemikuulla vasta talavi tulis. Tiiä häntä, miten käyp.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sieltäkin on kaikki jo sulanut! Taitaa tulla pimeät keskitalven hetket.

      Poista
  12. Meillä ei ole lunta yhtään ja vettä satoi aamuyöstä ja nytkin tihuttaa. Toivottavasti maa saisi lumipeitteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa tihutusta tällä riittää. Toisaalta on hyvä, että vettä tulee ja se painuu maahan. Valkoinen lumi on vain niin mieltä virkistävä näin vähäisen valon aikana!

      Poista