Sain mukavan haasteen Lappalainen etelässä-blogin Nilalta. Sen aiheena on kiitollisuus, joka tahtoo välillä unohtua jopa puutarhassakin. Haasteen lähtökohta on siinä, että me muistaisimme ainakin hetkittäin olla kiitollisia siitä kaikesta ihmeestä, jota puutarha ja siinä eläminen antaa. Että muistaisimme pysähtyä.
Haasteen säännöt ovat seuraavat:
- pidä päiväkirjaa 7 päivän ajan ja poimi kustakin kiitollisuuden aihe
- kirjoita tästä paiväkirjasta postaus
- välitä haaste edelleen kolmelle bloggarille
Kirjoitin päiväkirjan kirjeen muotoon:
Hei taas ystävät!
Meillä on täällä Torpan puutarhassa mennyt oikein mukavasti. Eilen tiistaina olin niin kiitollinen, kun saimme vihdoinkin kokonaisen poutapäivän. Se tuli juuri parahiksi ja Mustialan ruusu sai avattua monta nuppuaan oikein kauniiseen kukintaan. Arvaatte varmaan, kuinka ihana tuoksu leijaili puutarhassa illan suussa!
Keskiviikkona nostin ensimmäiset punajuuret ja ne maistuivat tosi makeilta kiehautettuna. On se niin ihanaa, kun saadaan koko ajan satoa omasta puutarhasta. Juhannuksesta lähtien on jo syöty oman maan perunoita ja tietysti salaatteja ja retiisiä. Mansikatkin ovat ruvenneet kypsymään ja niistä on tehty mansikkakakku ja hieman laitettu jo pakkaseenkin. Herneitä odotetaan kypsyväksi.
Torstaina huomasin, että saskatoonin marjat ovat alkaneet muuttua punertavaksi ja mustarastaat käyvät niillä herkuttelemassa. Myös koristeomenapuun omput kelpaavat linnuille. Olen kyllä kiitollinen siitä, että meillä viihtyvät vielä linnut. Räkättirastaat ovat jo lähteneet pois, mutta pääskysiä on illalla iso joukko hyönteisiä pyydystämässä ja niiden lentoa on hauska seurata - ovat aika taitureita.
Perjantaina saapuikin sadepäivä ja olin siihen ihan tyytyväinen, sillä mehän kastelemme kasveja sadevedellä ja tynnyrit alkoivat jo vajautua. Lisäksi luonnonsade on aina parempaa kuin kastelu. Sadepäivänä malttaa lisäksi tehdä vähän sisähommia ja laittaa paikkoja järjestykseen, kun puutarhapäivien jälkeen kaikki on vähän huiskin haiskin.
Lauantaina siivouspäivänä muistin kastella eteisen ikkunalaudan kukat ja tyytyväisenä iloitsin siitä, että kevättalvella jakamani Saint Paulia, kalpean sininen, on jo hyvässä kukassa. Siis ainakin yksi niistä viidestä onnistui näin hyvin, muut kasvattelevat vielä lehtiä. Pienikin hyvä asia valaisee päivän.
Sunnuntaina istuimme ystävien kanssa puutarahassa iltapäiväkahvilla ja siinä oikein tuli ajatelleksi sitä, kuinka tärkeää on, että puutarhassa on puutarhurikumppani. Täällä suunnitellaan ja toteutetaan asioita yhdessä. Tehtävät jaetaan sen mukaan, mikä kummallekin paremmin luontuu. Meidän puutarhakokonaisuuden ilme on suurelta osin miehen ansiota. Köynnöstuet ja muut rakennelmat ja penkit ovat usein syntyneet yhdessä ideoimalla ja toteutus puusta vaarin vankalla taidolla. Hevospenkkikin on saanut alkunsa shakkinappuloista ja toteutettu moottorisahalla ja kirveellä.
Maanantaina huomasin, että joku aika sitten tekemäni perennojen kylvökset olivat itäneet ja pilkottivat pikkutaimina purkeissaan. Lisäksi aikaisin keväällä kylvämäni ja sitkeästi kasvattamani jättiverbenat ovat lähteneet kasvuun. Ehkä ne jopa ehtivät kukkia ennen talven tuloa ... Olen tosi kiitollinen kaikille teille blogipuutarhureille, jotka olette jakaneet auliisti neuvoja ja kannustusta erilaisissa kasviasioissa. Monta kertaa olen epäröinyt tai töpeksinyt joissakin asioissa, mutta blogeista on löytynyt taas rohkeutta ja intoa. Jopa siemeniä ja taimia ja kasvin alkuja olen teiltä saanut.
Paljon kiitoksia teille, hyvää kesän jatkoa ja terveisiä sinne!
t. Torpan puutarhurit
Tämän haasteen välitän seuraaville kolmelle blogille:
Tämän haasteen välitän seuraaville kolmelle blogille:
Kesätuulialle Kesätuulian Mutamäki-blogi
Sametti Hortensialle Pikkuinen puutarhani-blogi
Pauliinalle Kukka & Kaali-blogi
Mikäli olet jo haasteen kohdannut tai ei juuri nyt tunnu hyvältä, ei huolta - joku muu voi ottaa haasteen lennosta vastaan!
Hyvää viikonvaihdetta!
