Vihdoin valkovuokot!

Kevään lämpöä odotellaan kärsivällisesti. 

Puutarhahaltija ei ole vielä herännyt talviunestaan eteisen ikkunalla. 

Mutta viime yönä saatiin sadetta, joka alkaa herätellä kasveja, ehkä haltijaakin...

Saavutukset tähän mennessä:

- myrskytuulien raastamaa roskaa, oksanpätkää ja neulasia, kuivia lehtiä on haravoitu lukemattomia kottikärryllisiä sorapihalta ja nurmikoilta ( =sammalikoilta ) ainakin kolme tai neljä kertaa tänä keväänä

- basilika on kasvamassa sisällä ruukuissa
- kosmoskukkaa on kylvetty esikasvatukseen

- pikkukasvimaahan on kylvetty tilliä, persiljaa, kevätsipulia, mangoldia, rivi porkkanaa, rivi kehäkukkaa ja rivi sipulia on paineltu maahan ja harso levitetty suojaksi
- tästä saadaan toivon mukaan ensimmäiset makumaistiaiset

- kasvatuslaatikko on valmisteltu kylvöä varten
(salaatin kylvö odottaa lämpenemistä)

- maa-artisokkaa on jälleen istutettu maahan, osa jätettiin siis syötäväksi

- istutuksia ja kukkapenkkejä on siivoiltu esiin kuivasta kasvijätteestä ja ensimmäiset perennat työtyvät esiin

- daaliat kasvavat sisällä ja ulkoilevat jo vähän päiväsaikaan

- raparperit ovat lähteneet kasvuun

Siis ei ollenkaan huonosti!

Ja valkovuokotkin avasivat kukkansa, siis kohta on vappu!

Tuulinen päivä

Meillä ei ole enää lunta pihassa, mutta tänään puhalsi sellainen myskytuuli, että nuo ihailemani suuret puut saivat jälleen taipua jos toisenkin kerran pohjoisen puhurin mukaan. Oksanpätkää ja neulasta tuli jälleen pihaan muutama kottikärryllinen.

 Puut pysyivät pystyssä, mutta jokunen iso männyn oksa romahti maahan ja puutarhan terassin valokatteesta irtosi suikale. Siis pienet vauriot!

Vanhan tiedon mukaan tarvitaan seitsemän Tapion riihenpuintia ennen kuin kesä saadaan. En ole ihan tarkkaan laskenut, mutta varmaan jokunen vielä on tulossa...

Köynnöskuusama on kuitenkin selvinnyt vihertävänä talvesta, joten kukintaa on ehkä odotettavissa. Toiset ovat saaneet tänäänkin taas lumisadetta, joten täällä ollaan ihan tyytyväisiä!

Sadon korjuuta keväällä

Vaarin torpassa eletään laajahkon metsäalueen reunassa. Kevään kylmä metsä vaikuttaa siten, että sinivuokotkin vielä värjöttelevät ja krookukset juuri ja juuri nostavat päitään. Viime päivien kylmät pohjoistuulet eivät nekään ole edistäneet pihan kasvien heräämistä.

 Mutta annetaan kevään tulolle aikaa ja ryhdytään sadon korjuuseen! Maa-artisokat odottavat maassa mehevinä ja muhkeina. Talven mittaan niitä on otettu käyttöön aina kun maa on ollut sula - ja sehän  on ollut sitä lähes koko talven, Loput mukulat ovat saaneet lihoa maassa viime keväästä asti. Niistä onkin tullut komeita ja lukumäärä on lisääntynyt syksystä. Siis jos kasvatat maa-artisokkaa, kannattaa todellakin jättää mukulat maahan yli talven. Mukulat ovat tuoreempia kuin kellarissa talvetetut, eikä tarvitse huolehtia pilaantumisesta.

Maa-artisokassa on oma erityismakunsa ja siitä valmistettu kasvissosekeitto kermalla terästettynä on  tunnettu alkukeitto. Siinä artisokka voi maistua liiankin voimakkaasti, joten makua voi tasoittaa perunalla tai porkkanalla. Reseptejä löytyy monenlaisia ja aina voi käyttää kauden saatavilla olevia lisukkeita. Meillä suosikki on suunnillen tällainen:

Maa-artisokkakeitto (4-6 h.)

1 litra kuorittuja ja lohkottuja artisokkia

½ litraa lohkottuja perunoita (esim. Van Gogh)

1-1½ litraa vettä

suolaa

ripaus valkopippuria

2 dl kermaa

- kuori ja lohko artisokat (laita heti veteen, estä tummuminen!)

- kuori ja lohko perunat

- keitä lohkot kypsiksi suolalla maustetussa vedessä  n. 20 min

- soseuta sauvasekoittimella

- lisää kerma ja pippuri ja kuumenna kiehuvaksi, tarkista maku

- jaa lautasille ja koristele esim. ruohosipulilla 

Silloin kun maa-artisokkaa on runsaasti (esim. juuri nyt!) sitä voi lisäillä keittoihin ja pataruokiin, mutta siihen myös kyllästyy helposti. Jos syöminen ei enää huvita, kannattaa huomata se, että maa-artisokka on myös sitkeä ja komea koristekasvi. Varret kohoavat yli kahteen metriin ja kukat, pienet keltaiset auringonkukkamaiset, näyttäytyvät loppukesäällä. Laita  mukulat maahan ja nauti komeista kukista! Toisaalta kannatta muistaa myös se, että jos mukuloita jää maahan, ne jatkavat siellä kasvuaan ja joskus on jopa vaikea päästä eroon tästä sitkeästä kukkijasta... Palataan kuvien avulla taas, kun on artisokan kukinnan aika!

Kevään merkit

 Kahtena päivänä saimme nauttia ennakkoa tulevasta keväästä, lämmintä 15 astetta, aurinkoa ja heti kiinni puutarhan töihin. Voi mikä ilo ja nautinto! Leikattiin ruusut ja marjapensaat, haravoitiin lähes koko piha, korjattiin myrskyssä kaatunut risuaita ja tietysti juotiin kahvit pihalla. Lisäksi illalla saunan jälkeen terassille vilvoittelemaan - tätä kaikkea on jo odoteltu!  

Meidän pihan ensimmäinen kevään merkki lumikellojen jälkeen on kukkivan näsiän huumaava tuoksu ja tietysti ensimmäiset sinivuokot pinnistelevät avaamaan nuppujaan. Siinä olemme vielä jäljessä lämpimämpien rinteiden kukintaa. Niinpä lähdettiin kiertämään lähitienoon luonnonpuistojen sinivuokkorinteet - ja totta se on, ruskean lehtimassan välistä sininen vuokkoväri on jälleen voimissaan. 

Sen jälkeen ollaan taas normaalissa kevään tulossa, vettä ja räntää taivaan täydeltä, kylmää tuulta. Mutta sieltä se kevät kurkistelee! Daaliat on nostettu sisälle lämpimään ja juurakot ovat jo lähteneet nostamaan vihreitä varren alkuja!

Tässä koleiden päivien aikana olen kahlannut läpi puutarhablogeja ja ihastellut upeita ja taidolla otettuja kuvia, osaavaa blogin tekotaitoa ja erityisesti vilkasta vuorovaikutusta. Lukemattoman monet kysymys-vastaussarjat ovat ihan hämmästyttäneet, sillä niitten kautta selviää, että blogeissa keskustellaan paitsi puutarhasta, myös monenlaisista syvällisistä elämänvalinnosia. Blogien kirjoittajilla on paitsi puutarhaniksejä tarjottavana, kerrottavana tarinaa elämästä puutarhan sisällä - ja ulkopuolella!

Haastekysymykset ja vastaukset ovat tuoneet paljon virkistävää tietoa näistä ihmisistä ja koska itse olen vasta talven myötä opetellut tämän puuhan alkeita, kiinnostaa muutama kysymys. Jos et vielä ole liikaa vastaillut haasteisiin, toivon vastausta yhteen kysymykseen:

Miten ja miksi aloitit oman blogisi kirjoittamisen?

Kevättä odottelee  Vaarit torpan mummi

Istuta puu - et ole elänyt turhaan!

Eilen 8.4.  Suoman-päivän myrsky puhalsi täydellä voimalla pihaamme ja raastoi puita kaikin voimin. Katselin puita ja ajattelin niiden elämää. Ensin ne lähtevät kasvuun hentona vitsana ja yrittävät kasvattaa itselleen juuria. Sitten ne taistelevat elintilasta muiden kasvien kanssa ja vihdoin ne saavat kasvustonsa muiden tasalle ja jopa muiden ylle. Talven pakkaset ja kesän helteet koulivat niitä. Myrskyt ja hellät sateet tekevät niistä sitkeitä ja vahvoja. Meille suomalaisille puut ovat itsestäänselvyys, melkein arkipäivää. Joulukuusi haetaan metsästä ja koivusta tehdään vasta. Mutta kuinka upeita puut ovatkaan! Siispä tee kuten vanha sanonta kehottaa, istuta puu - et ole elänyt turhaan!

Kuva (c )Lydia

Päätin tehdä luettelon pihassamme tai puutarhassa kasvavista puista. Monet pihan puut ovat luonnonpuita, jotka ovat olleet jo paikoillaan, kun me olemme tulleet. Osa on kasvatettu eri paikoista kerätyistä siemenistä ja osa taimista, joita on saatu tutuilta tai löydetty omasta metsästä. Nykyään harvoin istutetaan pihapiiriin varsinaisia metsäpuita, koska ne vievät paljon tilaa ja kasvavat hitaasti. Meillä pihassa kasvaa kuitenkin metsäkuusia ja isojakin mäntyjä. Erilaisia koivuja kasvaa myös, rauduskoivuja, hieskoivuja ja visakoivu. Haavat kasvavat voimakkaasti ja tuomi on ollut jo alun alkujaan täällä ja lähiaikoina sen kukkien tuoksusta saadaan nauttia. Useita pihlajia on myös tullut tänne omia aikojaan ja samoin kataja.

Taimina metsästä on siirretty, metsälehmus, siperian lehtikuusi, pihtakuusi ja metsävaahtera. Tutuilta on saatu taimina hevoskastanja, Terijoen salava, vuorijalava ja tuija.

Tammet, saarnit ja mongolian vaahterat on kasvatettu itse siemenistä.

Osa puista on siis korkeita ja vanhoja. Ne tarjoavat varjoa ja suojaa ihmisille, eläimille ja kasveille. Ne ovat kasvaneet paikoillaan jo kymmeniä vuosia. Ne ovat tämän pihan alkuasukkaat. Terhoista kasvatetut tammet ovat jo 2-3 metrisiä, mutta viimeisimmät kylvökset, saarnit, ovat vielä hentoja ja herkkiä. Ne tarvitsevat vielä apua ja suojaa. Vaarin torpan puiden kasvattaja on vaari itse. Hän osaa valita kasvupaikan ja tietää, miten puut istutetaan ja tuetaan kasvun alkuvaiheissa, jotta ne saavat juurensa tukevasti multaan.

Ainoa taimitarhasta hankittu puun alku on purppuraomenapuu, joka on sopeutunut hyvin kasvupaikkaansa. Puu on purppurainen sekä kukinnoiltaan että lehdiltään.

Arkojen puiden alun seuraaminen on kiinnostavaa. Pian nähdään, kuinka hevoskastanja on selvinnyt talvesta, samoin pienet saarnin ja mongolian vaahteran alut. Kun puut pääsevät hyvään alkuun, ne voivat tuottaa iloisia yllätyksiä, kuten metsälehmus runsaalla kukinnallaam pari vuotta sitten.

Hyötypuutarhassa kasvavat omenapuut Pirja ja Punainen kaneli sekä tunnistamattomia risteytyksiä. Luumupuiden ja kriikunapuiden alut ovat vanhaa perinnekantaa, jotka ovat kulkeutuneet puutarhasta toiseen. Kaikki tuottavat hyvänä kesänä satoa.

Puut ovat lisäksi hienoa raaka-ainetta rakennuksiin, huonekaluihin ja vaikkapa soittimiin! Ne ovat ylpeitä ja komeita, ne ovat mukana arjessa ja juhlassa. Kun viimeinen myrsky kaataa lopulta vanhan puun, se antaa vielä lämpönsä meidän käyttöömme polttopuina takassa tai uunissa. Puut ovat upeita!

Vaarin torpan puut

Haapa                              Populus fremula
Hevoskastanja                 Aeculus hippocastanum
Hieskoivu                        Betula bupescens
Kataja                             Juniperus communis
Kotipihlaja                      Sorbus aucuparia
Metsälehmus                   Tilia cordata
Metsäkuusi                      Picea abies
Metsävaahtera                 Acer platanoides
Mongolian vaahtera         Acer ginnala
Mänty                              Pinus silvestris
Pihtakuusi                       Abies sibirica
Purppuraomenapuu         Malus purpurea
Rauduskoivu                    Betula bendula
Saarni                              Fraxinus excelsior
Siperian lehtikuusi           Larix sibirica
Tammi                             Quercus robo
Terijoen salava                 Salix fragilis "bullata"
Tuija                                Thuja occidentalis
Tuomi                               Prunus padus
Visakoivu                          Betula pendula var. careila
Vuorijalava                       Ulmus glabra
Omenapuut                       Pirja, Punainen kaneli, tunnistamattomia
Luumupuut
Kriikunapuut

  

Muista taas keväällä!

Puutarha-ankka nököttää edelleen eteisen kaapin kulmalla eikä luonto ulkona vaadi vielä kiireistä puuttumista puutarhan olotilaan. Niinpä päätin käydä läpi vanhat puutarhapäiväkirjani ja poimia niistä esiin ne muistutukset, jotka aina silloin tällöin kirjaan itseäni varten. Ja löytyihän sieltä muutama, joka taas kannattaa muistaa nyt!

 ¤ Kun hankit orvokkeja keväällä, valitse tummansinisiä pikkuorvokkeja! Ne kukkivat runsaasti ja kestävät leikkausta paremmin kuin muut värit. Ne voi leikata alas pari kolme kertaa ja kukkivat vielä syksyn kylmillä.

¤ Ruukkuun istutettavaksi kannattaa tällä pihalla hankkia verenpisaroita, koska ne viihtyvät osittain varjoisellakin aluaeella. Lisäksi ne eivät ole kylmänarkoja, nauttivat luonnonsateesta ja kestävät syksyllä pitkään.

¤ Keijuangervot kannattaa leikata alas muutaman vuoden välein - uudistuvat kauniisti!

¤ Älä kylvä ruusupavun ja krassin siemeniä sisällä kasvatettavaksi! Koska käytössä ei ole kasvihuonetta, taimista tulee honteloita ja kasvu pysähtyy ulos siirrettäessä. Kun kylvät siemenet suoraan ruukkuun vähän myöhemmin ja peität ruukun lasilevyllä tai harsolla, taimista tulee tanakoita ja reheviä. Voittavat kasvussa esikasvatetut!

¤ Humalaan kannattaa jättää vain muutama verso kasvamaan. Jos antaa sen kaikkien versojen kasvaa täyttä päätä, kasvustosta tulee liian raskas ja tiheä. Se houkuttelee kirvoja ja voi olla tukirakenteille liikaa.

¤ Kasvimaa kannattaa jyrsiä jyrsimellä syksyllä ja keväällä käsitellään vain haravalla. Juurikasvit, sipulit, yrtit ja salaatit lähtevät hyvin kasvuun eikä kosteus haihdu niin nopeasti.

¤ Muista kylvää runsaasti kevätsipulia, pinaattia, rucolaa ja punajuuria! Niitä voi syödä kesän kuluessa herkutellen.

¤ Kasvata (tai ainakin istuta paikoilleen) vain 1-2 kesäkurpitsaa. Ne ehtivät tuottaa riittävästi satoa omaan ja myös ympäristön käyttöön. Jos niitä on enemmän, ne vievät turhaan tilaa kasvimaalta. 

Nämä siis yritetään muistaa täällä Vaarin torpan puutarhassa, jossa sekä keväällä että syksyllä usein kasvit joutuvat kamppailemaan koleudessa!

                                              Leppoisaa pääsisäistä!