lauantai 15. elokuuta 2015

Nyt meni metsään...


 ... siis vaarin torpan väki! Kesä on ollut mitä on, mutta nyt luonto antaa antejaan: sieniä on kannettu kotiin jo viikkoja ja herkuteltu kaikella tapaa. Ja nyt marjamaat tuossa ihan käden ulottuvilla ovat sinisenään mustikkaa ja mäet vadelmia. Mustikkaa on kertynyt pakkaseen  hyvät määrät ja mustikoista on keitetty myös mehua - mikään ei ole sen parempi palautusjuoma pyöräily- tai uimareissun jälkeen kuin mustikkamehu!  Uskomatonta, että meillä on luonnossa tällainen terveystuote saatavilla, jota maailmalla pidetään ainutlaatuisena.


Metsävadelmia ei löytynyt viime kesänä lainkaan näillä kulmilla. Sääolosuhteet vaikuttavat niin voimakkaasti niihin, marjat joko kuivuvat tai homehtuvat pois. Tänä vuonna takarinteen vadelmikko taas yllätti iloisesti. Metsävadelma on suosikkini kaikista marjoista. Siinä on huumaava tuoksu ja voimakas maku, joka lyö mennen tullen puutarhavadelman. Olen jopa pienentänyt puutarhavadelmariviäni siksi, että jos on hyvä vadelmavuosi, on villivattuja aina saatavilla. Isoja puutarhan marjoja kerään vain kakun koristeeksi. Ja jos on epäedullinen vattuvuosi, ei niitä marjoja puutarhassakaan synny... Siispä kivikkoisessa ja hankalakulkuisessa mäessä on tullut kiipeiltyä jos toisenkin kerran vattuämpärin kanssa. Siitä on myös hyötyä liikunnallisesti tällaiselle mummille - ei tarvitse mennä kuntosaliin tasapainolaitteisiin, kun harjoitusta tulee tuoksuvassa vattupusikossa ihan kaupan päälle! 

Joko tunnet sen tuoksun...



 Pensasmustikat ovat myös saaneet sijansa torpan puutarhassa. Maku ei tietysti yllä luonnonmarjan tasolle niissäkään, mutta pienet lapset saavat napsia niitä suuhunsa aina vähän kerrallaan sitä mukaa kun ne kypsyvät. Ja suuri plussa annetaan niille myös sen vuoksi, että niistä valmistettu piirakka ei tahraa syöjiä ja pöytäliinoja siten kuin ihan luonnonmustikka. Vaikkapa täytekakun koristeeksi sopivat nämä pulleat marjat.


 Marjajuttujen lisäksi muutama kesän ilon aihe!

 Ilon aihe nro 1.
Metsälehmus onnistui avaamaan kukkansa toisena hellepäivänä tai oikeastaan sen aamuna. Pihalle mennessäni havahduin yllättäen sen huumaavaan tuoksuun. Tuoksusta sai nautiskella aamuin illoin ja nyt alkaa kukinta olla ohi.


 Ilon aihe nro 2

Krassit ja ruusupavut availevat kukkiaan ja pavut kiipeilevät lupaavasti lähes portin yläosaan. Kasvu oli alussa nihkeää, muuta onneksi lämpimät päivät auttoivat asiaa.




 Ilon aihe nro 3

Onnistuin kasvattamaan kosmoskukat niin, että ne jopa ehtivät runsaasti kukkia ennen kylmiä. Taimet kasvoivat hyvin ennen ulosistutusta ja nyt kukkia on runsaasti. Niistä iloitsen nyt!


Tältä näyttää muutamassa kukkapenkissä - puolivallatonta ja huoltoa kaipaavaa, mutta kukkikoon nyt!





Aurinkoisia päiviä ja menkäähän metsään!

4 kommenttia:

  1. Olenpa lähdössä mustikkaan. Myöhäiseksi meni tänä vuonna, mutta parempi näin. Ehkä löydän muutaman kanttarellinkin.

    VastaaPoista
  2. Ihanan rehevää, siitä minä tykkään, Kosmokset on ihania. Olikos se tässä vai jossain muussa postauksessa makoisan piirakan ohjekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsävadelampiirakka löytyy edellisestä posatuksesta! No olihan se rehevää...

      Poista