tiistai 26. heinäkuuta 2016

Daalioiden kilpailu


Istutin daaliat samaan ryhmään suojaiseen paikkaan talon seinustalle. Peitin ne kaksikertaisella harsokerroksella kevään kylmien öiden yli. Oli kätevää, kun kasvit olivat yhdessä ryhmässä ja sain harson asetettua hyvin paikalleen tukirakennelmien avulla. Ne selvisivät hyvin keväästä ja lähtivät kesäkuussa hyvin kasvuun.

Nyt eri tyyppiset daaliakasvit kohoavat rehevinä kilpaillen toinen toisensa vieressä. Väriyhdistelmän harmoonisuus on kaukana, kun ryhmä koostuu erilaisista punaisista ja keltaisesta. Keltainen on ehdottomasti hallitsevin.  Sen kukat avautuvat täysimittaisina soppalautasen levyisinä ja syvyisinä. Ei ihme, että tämä erikoisuus on kulkenut evakkona mukana rajantakaisesta Karjalasta tänne Hämeeseen. 


Tämä karjalainen kukka on paksuvartinen, rehevälehtinen ja kukat ovat painavat, joten se vaatii voimakasta tukemista. Paksuudestaan huolimatta varret saattavat herkästi ratketa kukkien painosta.



Keltainen on keskimmäiseksi korkein näistä ryhmän daalioista ja sen vaaleanvihreä lehtimassa on valloittanut suurimman osan tästä kukkaryhmän alueesta.

Kukan avautuminen kokonaan kestää pari, kolme päivää, jonka jälkeen sen kaikki terälehdet ovat järjestyksessä ja oikeassa asennossa. Kukkien asento on sivulle päin katsova, ei ylös kohtisuoraan. Muutaman päivän kuluttua takimmaiset terälehdet alkavat ruskettua pikku hiljaa ja yleensä leikkaan kuihtuneen kukan pois seuraavan aukeavan tieltä. 


En  ole suuri keltaisten kukkien ystävä, mutta tämän karjalaistyttö on saanut kukkia pihallamme jo useita vuosia. Sen kukkien hämmästyttävän suuri koko ja kasvin muu voimakkuus ovat kuitenkin jotenkin kiehtovia - kuten myös se. että joku on evakkomatkalleen lähtiessään halunnut ottaa daalian juurakon mukaan.


Tummaa vierasperäistä kauneutta edustaa hollantilainen `Nuit d`Ète, joka tarttui mukaani LIDL:n jäännöskorista. Jos evakkoneito on vahva ja rehevä, on tämä hollannitar kaikkein korkein, ylpeä ja hoikempaa sorttia. Pussissa oli kolme peukalon kokoista juurenpalaa ja ne lähtivät voimakkaaseen kasvuun kevään sisäkasvatusaiakana.


Kukka avautuu pienestä tummasta nupusta sähäkän violetiksi kapeitten terälehtien rykelmäksi. Kukat kääntyvät yleensä ylös päin kohti aurinkoa. Ne ovat hyvin kestäviä. Kukinta on alkanut reilut pari viikkoa sitten, eikä yksikään kukka ole vielä osoittanut kuihtumisen merkkejä. Väri niissä syvenee ja kukinto sen kun röyhistyy. Kun keltainen nostaa kukkansa esiin, violetti ottaa sen pian kiinni ja ojentaa omansa korkeammalle auringon paisteelle. 







Kolmas tässä ryhmässä kukkiva daalia on vaatimattomampi punertavakukkinen perusdaalia. Se on ollut meillä vuosia ja kukkinut ja talvehtinut erinomaisesti. Tänä keväänä jaoin juurakon kahtia ja kummatkin osat ovat jälleen reheviä. Tämä kehittää kaikkein eniten kukintoja ja kasvattaa pensasmaisen runsasoksaisen kasvuston. Tämä ei pärjää noille edellä mainituille korkeuskilpailussa, mutta ottaa oman tilansa ja täyttää sen lukuisilla miedon punaisilla kukillaan.






Kilpailu jatkuu, Kenellä on suurimmat kukat? Kuka yltää pisimmäksi yli muiden? Kuka kukkii runsaimmin? Kuka on kaunein? Kun käännän selkäni, luulen kuulevani supinaa daaliapenkistä...

18 kommenttia:

  1. Komeita daalioita. Aivan upea väriltään tuo Nuit d`Ète. Keltainen vain tehostaa sen tummuutta. Daalioilla on kyllä mieletön kasvuvoima mukuloissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kesäyön väri ei ihan välity kuvista, se on vielä parempi luonnossa. Mittaa sille luvattiin pakkauksessa 90 cm, mutta nyt se jo huitelee 150 cm:ssä. Se siis ehdottomasti voittaa korkeudessa nämä sisarensa.

      Poista
  2. Onpa uhkeaa kukintaa, vallankin tuo keltainen! En myöskään ole keltaisen ystävä, mutta evakoilla on aina paikka sydämessä väristä huolimatta! Upeita muutkin pionit ja vahvasti kukkivat. Mun suurin suosikkini on läpi elämän ollut vaaleanpunakukkainen lummedaalia, jo lapsuuden kotona sellaisia kasvoi, tosin juurakot eivät säilyneet, mutta kaupasta löytyy aina uusia. Omani ovat jo vanhempia, kellarissa ne ovat säilyneet ja juurakot kasvaneet mukavasti!

    Tuo edellinen unikkopostaus oli melkoisen upea, mahtavat kukat! Vuosien jälkeen kylvin itsekin unikoita kasvimaan laitaan, pian nekin alkavat kukkimaan! Ihanuuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kun löytää jonkun lapsuuden kasvin kasvamaan omaan puutarhaan. Minusta on aina hieno lisä kasville, jos siihen liittyy muistoja tai joku tarina sen vaiheista. Sitä tarkastelee erilaisin silmin kuin ilman persoonallisuutta. Kiitos molempien postausten kommeneteista!

      Poista
  3. Ihana postaus ja upeita daalioita! (En osaisi valita suosikkia.)
    Sinulla on yhtä jännittävä puutarha kuin Pikku-Lassilla Elsa Beskowin kirjassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovat mahtavia, mutta uuten tapauksena seuraan tätä tummaa neitoa, kukat lisääntyvät, mutta mikään niistä ei kuihdu. Vähän tuollainen satumainen tunnelma on täällä joskus... jopa keskustelen kukkien kanssa...

      Poista
  4. Oi miten mahtavia Daalioita sinulla on. On viellä vanhaa perua minä ostaisin kyllä sinulta mukulan jos sinä myisit Minä olen myös yrittänyt säilyttää vanhoja mukuloita ,muttäa nyt minulla paleltui osa niitä Minä niin rakastan Daalioita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa säilyttää noita vanhoja. meillä on hyvä maakellari, jossa juurakot ovat säilyneet - onneksi. Myymisestä ei tule mitään, mutta ainahan juurakosta riittää muillekin jaettavaksi!

      Poista
    2. Kiitos Pirkko Jos minä syksyllä otan yhteyttä sinuun Jos ei sinulla ole vaalean punaista niin minä voin sinulle sitten lähettää Vaihdossa se on myös vanha juurakko :)

      Poista
    3. Sehän kuulostaa hienolta, keltaisen juurakkoa on ainakin mekoinen määrä. Pidetään mielessä syksyllä, kun juurakot nostetaan! Kiitos Irma tarjouksesta!

      Poista
  5. Mä olen hurahtanut tänä vuonna daalioihin ja nämä sun puutarhan upeudet eivät vähennä intoani lainkaan. Mahtava tuo karjalast tuonnaisen keltainen muhkeus! Ja olen ehdottoman viehättynyt ranskan kesäyöhön (Nuit d'été). Tuollaisten rinnalle sopii mielestäni mainiosti vaatimattomammat perusmuodot, tosin tuossa sinun hienossa punertavassa näyttää olevan yksityiskohtina tummat lehtiruodit - ja lieneekö lehdissäkin tummaa (kuten toiseksi alimmassa kuvassa näyttää)? Sykähdyttävää!

    Sini K.
    Kasvihormoni-blogista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon, että innostuksesi daalioihin vaan vahvistuu - lajikkeita ja värejä on saatavana mittaamattomasti ja kasvatus on yllättävän helppoa. Talvisäilytys saattaa olla vaativaa, jos yleensä haluaa talvettaa niitä. Minäkin tarkkailen ihaillen tuota tummma hoikkaa, juurenpala oli niin pieni ja kasvi hipoo jo 150 cm:ä!

      Poista
  6. Daaliat ovat minusta kauneimmillaan juuri monivärisinä ryhminä.

    On ollut rakas kasvi, kun se on kulkenut mukana evakkoretkellä. Siinä on tullut mukana palanen rakasta kotipihaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, niinpä taitavat olla! Se keltaisen juurakko on ollut tuttavamme äidin muuttokorissa - jotakin tärkeää siinä on ollut!

      Poista
  7. Upeaa Daalioiden kukintaa. Omat mukulani menivät sekaisin talvisäilössä ja nyt samassa ruukussa on kolmea erilaista kukkaa, mutta hauskaa on sekin ja kaunista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä onkin, kävin katsomassa blogissasi! Muutenkin puutarhassasi ja pihassasi on tapahtunut paljon uutta!

      Poista
  8. Kauniita! Aivan ihana tuo ensimmäinen kuva!

    VastaaPoista
  9. Mukavaa Ninnu kun kävit kurkistamassa täällä! Siinähän ne daaliat katselevat männikköä!

    VastaaPoista