Helmikuu 2017

Vihdoinkin se on ohi, nimittäin tämän vuoden helmikuu! Tämä kuukausi on puutarhuri-mielelleni kaikkein vaikein kuukausi. Tietysti on voinut nauttia ihanista pakkaspäivistä ja kirkkaista kevätauringon hetkistä, jos niitä on ollut tarjolla. Meillä on helmikuun aikana ollut enemmän pilvisiä, harmaita hetkiä. Lumi on satanut ja sulanut epämääräiseksi massaksi jäätyen taas liukkaaksi jäätiköksi. Kirpeitä pakkasöitäkin on ollut. Onneksi on saatu jonkinlainen lumikerros, joten suuri osa kasveista on lumen alla suojassa. Muutamissa kohdissa on lunta lapioitu lisäsuojaksi.

Nyt helmikuun viimeisenä päivänä lumi taas vaihteeksi sulaa ja häviää kohta näkymättömiin. Monissa kuvissa esiintyneitä pehmeitä kinoksia ei tänne ilmaantunut, joten vähillä lumitöillä on päästy. Liukkauden kanssa on ollut enemmän haastetta, nastapohjakengät ovat olleet ahkerassa käytössä.

Helmikuussa en yleensä kylvä mitään, enkä tuo kellarin suojissa talvehtivia jäänteitä elvytettäväksi. Helmikuussa on sinniteltävä, jotta ei tarttuisi siemenpusseihin eikä muihin kesäkasvitoimiin ja se on aina tuskastuttavaa.

Pelkään, että jos aloitan liian aikaisin, joudun jatkokasvatuksen kanssa pulaan. Taimipurkit eivät löydä tarpeeksi valoisia ja sopivan lämpöisiä kasvatuspaikkoja. Vannon joka vuosi, että en aloita liian aikaisin. Tänä vuonna jouduin kuitenkin helmikuun lopussa rikkomaan valani ja sormet rapsahtivat multaan.

Syy tähän on se, että monelta taholta tulvi erilaista tietoa siitä, miten pääsisi noista ikkunalaudoilla kuukausikaupalla notkuvista taimipurkkimassoista. Että voisi kevättalvella kylvää perennoja ja kaksivuotisia kasveja ja antaa kevään olosuhteiden osallistua kasvien alkutaipaleille. Tämä vinkki oli helpottava apu. Se olisi pitänyt olla minulle itsestään selvä asia, koska olen seurannut vuosikymmenet kasvien omatoimista lisääntymistä ja selviämistä puutarhassa.

Nyt pääsin avaamaan akileija- ja verbenapussit ja monet muut ja siemenet pääsivät multaan. Ja sitten 

k y l m ä k ä s i t t e l y y n

lumen alle! Tästä on Kati postannut jo aikaisemmin ja nyt taas uudestaan ja silloin päätin: tämä on minun juttuni. Kati on kuvannut selkeästi, miten kannattaa menetellä. Tietysti ei ole taattua, että tämä lopulta onnistuu, mutta kylvöpuuhiin tarttuminen oli jo niin vapauttavaa, että se kannatti kokeilla. Siellä ovat ruukut nyt lumen huomassa ja tuntuu siltä, että on oikeasti edistänyt kevättä.

Seuraavaksi innostuin Viherpiha-lehden vinkin mukaan leikkaamaan muutamista pensaista pistokasoksia sanomalehtikäärössä lumeen haudattavaksi. Sinne pääsivät, hortensian, jasmikkeen ja onnenpensaan oksat. Kunhan kevät etenee, täytyy muistaa kaivaa esiin pistokkaat multaan upotettavaksi. Uusia pensaita en varsinaisesti tarvitse, mutta jos joku niistä lähtee alkuun, se kyllä paikkansa löytää.

Näistä toimista jo huomaa, että kuka tahansa voi nyt houkutella minut tekemään mitä tahansa kevääseen ja kylvöön, multaan liittyviä hankkeita, kunhan vaan saan tehdä kevättä,

Innostus vei tietysti vähä pidemmälle, kun luin LILJA&SALVIA-blogin hauskasta tomaattikyvöstä. Ei muuta kuin pikkutomaatit kaupan paketista multaan ja taimia nousi sankasti! Yllättävää!

Viime vuosina olen jättänyt tomaattien kasvatuksen vähiin ja ostanut valmiit taimet muutamaan ruukkuun. Suunnitelmissa on kuitenkin hieman muuttaa kasvimaa-aluetta, joten tomaattejakin voisi taas kasvattaa. Kylvin saman tien pensasmaista pikkutomaattia itämään. Ja koska multa ja purkit ovat valmiina, kylvötoimet jatkuvat kohta.

Seuraava kiinostava menetelmä on kesäkukkien pistokaskasvatus, josta oli juuri hyviä esimerkkejä Puutarhamyyrän blogissa. Sitä en ole koskaan kokeillut, mutta esimerkiksi verenpisarat kuuluvat suosikkeihini. Todennäköisesti seuraavaksi on suunnistettava alan kauppoihin ja tutkittava, olenko jo myöhässä. Olisiko tämä nopeampi tapa saada kesäkukat kukoistamaan kuin siemenestä kylvö?

Kiinnostavia tapahtumia siemenkylvöistä ja pikku taimien kasvatuksesta kertoo Riina blogissaan. Taimettuminen ei ole 90 %:sta ja koulittujen taimien kanssa elo on täynnä yllätyksiä. Mikään ei ole itsestään selvää ainakin vähän vaativampien kasvien alkukasvatuksessa. Myös Kati raportoi kelloköynnöksen pikku taimien dramaattisista hetkistä ja kuitenkin osa selvisi seikkailuistaan. Ja niin kuin siinä lopuksi todetaan - mikään ei voi meitä estää! Nämä esimerkit kuitenkin kertovat, että se ei aina ole niin helppoa.

Selätön puutarhuri sen sijaan on menestyksellä kylvänyt lobeliaa ja pienet taimitupsut ovat todella terhakkaita donitsipakkauksessa. Kouliminen omiin ruukkihin on jo suoritettu ja lobelian alut näyttävät olevan voimissaan. Tämä viesti jos mikä kannustaa siemenkylvöön. Tosin pikku taimien kouliminen ja kasvatus tuuheiksi kukkiviksi kesän iloiksi vaatii perehtymistä.

Helmikuu on ohi ja voi huokaista helpotuksesta. Nyt on päästy jo alkuun ja maaliskuu on jo kevättä. Kohta meilläkin on muutamia taimiruukkuja ikkunalla!

Hyvää maaliskuun alkua!

Tervetuloa uudet seuraajat, pikku joukkomme kasvaa!