Valmistautumista kevääseen

Rakeita ropisee vähän väliä, joten nyt voi valmistautua kevääseen kaikessa rauhassa. Piha on pääosin haravoitu ja isommat talven törröttäjät kerätty pois, mutta pidemmälle puutarhan käsittelyyn ole ollut asiaa. Maa on ollut jäässä pintaa myöten ja kaikki kasvit odottavat lämpenemistä. Koska  myös puutarhakompostini on ollut jäässä, syntyi haravointijätteelle tilaongelma. Onneksi muistin Katin vinkin: lehdet mustiin suuriin jätesäkkeihin muhimaan. En nyt löytänyt juuri mainittua postausta, mutta, se on ihan simppeliä - lehtimassa pehmenee sopivasti, kunnes sen voi tyhjentää kompostiin!

Tänään ja eilenkin on saatu nauttia hyvin vaihtelevista olosuhteista. Rae-ja räntäsateet ryöpsähtelevät vuoroin auringonpilkahdusten kanssa. Suomalainen ei pientä sadetta pelkää, joten ryhdyttiin valmistelemaan riukutarvikkeita suunnitelluille rakennelmille. 

  

Riukujen kuorimiseen vaari käytti perinteistä työkalua, kuorimarautaa, joka on vuosikymmenien saatossa toimittanut tehtäväänsä. Kuoriminen on rankkaa hommaa, mutta vaari otti sen kuntoilun muodossa. Muihin työvaiheisiin käytettiin kunnon sirkkeliä ja sähkövoimaa.

Onneksi vaarilla oli tarkat suunnitelmat töihin, sillä tavoitteena oli tehdä eri paksuisia ja eri pituisia seipäitä, tolppia ja halkaistuja riukuja. Maahan pystytettävieän riukujen päät teroitettiin, jotta ne saadaan hyvin uppoamaan.

Tavarasta on tarkoitus tehdä aita kasvimaan ja viereisen pellon rajalle. Aidan avulla pidetään ei-toivotut vieraat eli lähinnä peurat pois kasvimaalta. Alkuvuosina rajalla kasvoi angervoaita, mutta se kaivettiin pois, sillä se varjosti ja levisi liikaa. Viime kesänä yritimme rajoittaa peuraliikennettä nuovinauhan avulla, mutta nyt tehdään kevyt riukuaita. 

Kasvimaa-aita tarvitsee tietysti portin, koska emme halua jäädä vangiksi aidan taakse. Portti tehdään samaan tyyliin kuin aikaisemmat pihan riukuportit. 

Aidan ja portin lisäksi korjataan vanhaa aitaa, uusitaan yksi portti ja rakennetaan hajuherneille kiipeilyä varten obeliskeja. Onneksi vaarilla on tarkat laskelmat, kuinka paljon kutakin sorttia tarvitaan. Nyt riukukokoelma saa kuivua. Katsotaan jatkossa, minkälaiset rakennelmat ovat valmiina.

Siemenperunat on jo otettu kellarista hyvissä ajoin lämpimään ja ne olisivat ihan valmiina maahan. Timoa istutetaan ensin yksi erä kaikkein varhaisimpaan istutukseen heti kun maa on vähän lämmennyt. Toinen erä istutetaan viikon parin päästä. Silloin "uutta perunaa" riittää pitkälle. Mirabella ja Challenger ovat jauhoisia syysperunoita, jotka pääsevät maahan vähän myöhemmin.

Daalioiden juurakot ovat myös päässeet multaan, toisin myöhemmin kuin viime vuonna. Ihan tarkoituksella siirsin niiden esille ottamista myöhempään, sillä kylmänä keväänä alkuun lähteneiden kasvien suojaaminen on ollut hankalaa. Nyt ne aloittelevat ruukuissa ja ulos istutukseen toivotaan jo kevään lämpiämistä. 

Totta tosiaan tuntuu, että puutarhakauden alku viivästyy vuosi vuodelta! Niinpä tulee miettineeksi, kuten Sara, onko tämä puutarhabloggaus mielekästä, kun elämää puutarhassa on vain kolme - neljä kuukautta...

Antoisaa viikonloppua!