Mitä tapahtui kasvimaalla?

Heinäkuun puolen välin jälkeen kerroin kasvimaan kuulumisia. Siinä vaiheessa kuivuus oli jarruttamassa kasvua ja juurikasvit olivat jääneet jälkeen tavanomaisesta. Porkkanat ja etenkin punajuuret kärvistelivät hiekkaisessa maassa.

Vuoden 2017 hyvien kokemusten jälkeen halusin jälleen luoda potagermaisen kasvimaan tälle suorakaiteen muotoiselle alueelle. Kasvipenkit muodostettiin symmetrisen säännöllisesti ja alueen kulmiin pystytettiin riukuobeliskit.

Tavoitteena oli saada aikaan hyötykasvimaa, josta saadaan monenlaista ruoka-ainesta ja sen lisäksi myös kauneutta katsottavaksi.

Päätin jättää daaliat ja isot kukkakasvit pois potagerista ja käyttää vain helppoja kesäkukkia. Näin  panostetaan enemmän hyötykasvatukseen. Taustalla näkyvän matalan risuaidan viereen nousi kesän mittaan runsas ruiskaunokki- ja unikkokukoistus. Potagerin keskustaa korostamaan asetetettiin aurinkokello ja sen ympärille istutin samettiruusuja ja kesäpäivänhattuja.

Kasvimaan reunuskasviksi kylvin ikikiitollista kehäkukkaa ja sinne tänne harsokukkaa. Kulmien riukurakennelmiin kohosi tuoksuherne. Näillä vaatimattomilla kukkivilla kasveilla onnistuttiin varsin hyvin luomaan potagermainen kukoistava tunnelma. Oman lisänsä antoivat kukkivat herneet ja pavut sen ajan, kun niiden kukintaa riitti.

Kukintatalkoisiin osallistuu myös porkkana, Hyötykasviyhdistykseltä hankittu `Rainbow`. Se jaksaa kukkia, vaikka juuretkin tuottavat tulosta. Oranssia, valkoista, keltaista ja tummanliilaa porkkanaa kehittyy syötäväksi. Näistä kun saisi kerättyä siemenet, olisi ensi kesäksi mielenkiintoista porkkanaviljelystä tiedossa.

Kasvustot rehevöityivät elokuun alkuun mennessä kiitettävästi, joten kasvimaa näytti kohtalaisen hyvältä ja kukoistavalta.

Tähän mennessä on potagerin satoa käytetty paljon: retiisit, tillit ja herneet on popsittu melkein loppuun.  Ennätysmäisen hyvin menestyivät tänä vuonna pavut, joka onkin vuoden vihannes. Meillä kasvoi kolme eri papulajiketta, joista satoisin on `Sanguigno ´. Sen muhkeat palot ovat punaisen marmorikuvion peittämät ja kookkaat. Punainen kuviointi ikävä kyllä häviää keitettäessä ja pavut on syytä käyttää, kun vihreää pohjaväriä on näkyvissä, sillä sen hävitessä niistä tulee sitkeitä ja ikävän harmaita kypsinä. Vihreitä pitkiä papuja tuottava taitepapu `Saxa` tuottaa satoa edelleen ja pavut ovat maukkaita. Taitepapu `Sunray`oli kaikkein varhaisin, mutta sato myös päättyi nopeammin. Pavut ovat kasvina todellisia lämpimän kesän suosikkeja. Aluksi ne joutuivat harson alla kärsimään pakkasöistä, mutta selvisivät niistä nopeasti. Juurikasvien kituessa kuivuudessa, pavut kasvoivat rehevinä ja nauttivat lämmöstä eikä niitä edes kasteltu.

Mainio sato on tulossa siis pavuista ja kohtalainen porkkanoista. Punajuuret kärsivät eniten kuivuudesta jopa niin, että jouduin tekemään uusintakylvöä. Niistä ei kerry kovin kummoista tulosta. Hernesato jäi myös niukaksi, mutta sitä olisi voinut kylvää useampia eriä ja runsaammin, jos oli aavistanut kesän säätilan. Ensi kesänä täytyy varautua paremmin. Keltasipulit kasvoivat mukavasti ja niitä olisi pitänyt istuttaa enemmän, sillä tuhkakäsittely antoi hyvän suojan tuholaisia vastaan. Aiemmin sipulit ovat herkästi joutuneet sipulikärpäsen pilaamiksi.

Kun rivien reunaan penkissä jäi tilaa, kylvin vielä uuden erän lehtisalaattisekoitusta, joka näyttää nyt raikkassa elokuun säässä kasvavan nopeasti.

Potagerkasvimaa antoi nyt toisena vuonna peräkkäin ihan kohtuullisen sadon hyötykasviksista ja ilahdutti silmää pitkin kesää. Koska se on osoittautunut juuri sellaiseksi, mihin se suunniteltiin, jatketaan edelleen ensi kesänä samalla linjalla. Siitä tulee ilmeisesti pysyvä potager ja sen vuoksi esimerkiksi reunakasveiksi istutetaan monivuotisia kukkivia kasveja. Penkit ja käytävät muodostetaan ilman lavakauluksia ja käytäväkatteita. Näin penkkijakoa voi vuosittain muuttaa. Penkkien kitkeminen ja käytävien puhtaanapito sujui kätevästi.

Hyötytarhan muuhun satoon palaan myöhemmin, kunhan syksy etenee. Enää muutama päivä elokuuta ja sitten alkaa oikea syksy!