Lempikukkani

Sain haastavan haasteen Rannanpihan Ullalta, joka oli saanut haasteen Tuulikilta. Alkuperäinen haaste on lähtöisin Maatiaiskanaselta.  Pitäisi nimetä lempikukka. Se tuntui melko vaikealta, sillä mieluisia kukkia on vaikka kuinka paljon. Olen jo ihaillut Tuulikin upeaa ja erikoista verenpisaraa ja Anun tulppaani-ihastelua. Ulla on nostanut esiin kodikkaat asterit, joita monet meistä kasvattavat. Lähdin epätietoisena siistimään kukkapenkkejä ja samalla mietin, minkä minä voisin nostaa suosikkikukaseni.

Alapihan kukkapenkin ääressä se kirkastui. Lempikukkani juuri näin syyskuussa on punahattu. Siihen on ainakin kaksi syytä.

Ensimmäinen syy on se, että punahattu on yksi niistä vähäisitä kasvinaluista, joita hankin jonkun taimiston  postimyynnistä 2000-luvun alussa. Silloin perustettiin tätä puutarhaa. Mies oli vielä noutanut paketin postista ja se odotti innokasta puutarhuria, kun tulin töistä kotiin.

Punahattujuurakot istutin ensin tulopihan kukkapenkkiin, koska muita istutusalueita ei vielä ollut. Ensimmäisenä kesänä jo ilmaantuivat ensimmäiset kukat.

Jatkossa puutarha laajeni ja punahatut siirrettiin alapuutarhaan kasvimaan lähettyville. Alkuperäinen kasvupaikka etupihalla oli puolivarjoinen suurten puiden katveessa. Punahattu kaipaa kuitenkin valoa ja auringonpaistetta. Alapihalla se saa nyt aurinkoa lähes aamusta iltaan.

Punahattu on viihtynyt hyvin uudessa kasvupaikassaan ja se on laajentunut ja lisääntynyt. Toinen syy punahatun valintaan lempikukaseni on se, että se on lähes ainoa meidän puutarhan perhoskasvi. Pihlaja-angervot houkuttelivat joskus hellekesinä myös perhosia, mutta viime vuosina vain punahattu on saanut perhosvieraita. Olisiko yläkuvassa hopeatäplä saapunut punahatun kukkaan?

Tänä kesänä  ja viime kesänä perhosia on näkynyt hyvin vähän. Keltaisia sitruunaperhosia lentelee joskus ja erilaisia valkoisia liihottelijoita silloin tällöin, mutta kuvan näköisiä neitoperhoja ei ole näkynyt koko kesänä. 

Varsinainen ruuhka koettiin tänä kesänä, kun pahamaineiset gammayökköset levittäytyivät kaikkialle ja niitä tulvehti myös punahatuille.

Silloin tällöin punahattujen kukinnoissa lenteli myös hopeatäpläperhosia, mutta suruvaippoja tai ritariperhosia ei näkynyt lainkaan. Aikaisempina lämpiminä kesinä ne vierailivat ahkerasti kukissa. 

Kesän 2017 eräänä syyskuun lämpimänä päivänä nähtiin punahatuissa vilskettä. Neitoperhoja, amiraaleja, suruvaippoja ja muita perhosia lenteli yhtenä ainoana päivänä syyskuun ensimmäisellä viikolla muutaman iltapäivän tunnin ajan. Lieneekö kuvassa herukkaperhonen amiraalin seurana?

Punahattu on siis valintani syksyiseksi lempikukasi. Se on luotettava ja varma kukkija ja antaa väriloistoa syksyiseen kukkapenkkiin. Sen ansiosta puutarhaamme poikkeaa jatkossakin perhosvierailijoita.

Kiitos Ulla haasteesta! Heitän seuraavaksi haasteen muutamalle, mutta en ole varma, joko olet lempikukkasi julkaissut. Mikä on siis lempikukkasi?

Tita Unelmia ruusuista-blogista
Tiiu Puutarhahetki-blogista

Riina Versoja Vaahteramäeltä-blogista

Jos olet jo aikaisemmin kertonut yhden lempikukistasi, nyt sinulla on mahdollisuus nostaa esiin joku toinen!