lauantai 9. helmikuuta 2019

Harjaneilikkaa ja sormustinkukkaa


Lumimassojen  putoillessa katoilta voi vielä palata aikaisempien vuosien kasvatuskokemuksiin. Erityisesti olen perinteisten kaksivuotisten kukkien ystävä.

HarjaneilikkaDinathus barbatus on yksi vanhanajan suosituista kukkapenkkien väripilkuista. Se kuuluu neilikkakasveihin ja on kaksivuotinen. Kiinnostun aina näistä huolettoman näköisistä kukista, joita lapsena muistan nähneeni runsaasti kukkivana. Niitä oli kukkapenkki täynnä ja kukinta näytti jatkuvan vaivatta. Harjaneilikkaa kylvin ensimmäisen kerran loppukesällä 2016 ja taimet ehtivät kasvaa ennen talven tuloa. Odotin sen leviävän siemenistään sormustikukan tavoin.


Taimet lähtivät seuraavana keväänä virkeästi kasvamaan ja kukkavarsiakin ilmaantui. Siemenpussin mukaan kyseessä oli värisekoitus, mutta tämä kylvön kaikki kukat olivat samaa yksiväristä punaista.


Koska värivalikoima jäi suppeaksi, kylvin taas seuraavana syksynä uuden erän siemeniä ja seuraavana keväänä uudet taimet aloittivat kukinnan. Nyt syntyi enemmän värivaihtelua. Aikaisemmat vahvan punaiset kukkivat vielä.



Harjaneilikan pitäisi puutarhatiedon mukaan levitä ja jatkaa kasvua uusilla taimilla, jotka syntyvät maahan pudonneista siemenisä. Siihenkö siis perustuu se värikäs mielikuva, jonka mukaan harjaneilikkapenkissä oli jatkuva kukinta? Minä en kuitekaan löytänyt pikkutaimia.

Kukkavarsien lisäksi kasvusto muodostaa mätäsmäisen rykelmän tuuheita versoja. Pitkät ja lehtevät kukattomat varret painautuvat maata vasten ja kasvattavat jo valmiiksi juuria. Näitä versoja voi irroittaa pääkasvista  ja istuttaa uuteen paikkaan ja ne lähtevät helposti kasvamaan. Ehkä tämä on harjaneilikan tonen leviämiskeino. Pienellä vaivalla voi harjaneilikkayksilöitä saada lisää, mutta uusia värejä on sitten kokeiltava uusista kylvöistä vai kehittyykö siemenistä myös uusia värivaihtoehtoja? 

Mihin sitten harjaneilikoita sijoittaisi? Meillä ne ovat kasvaneet toistaiseksi rykelminä muiden kasvien seassa. Tulos on aika sekavaa, kuten kuvista näkyy. Haluaisinkin sijoittaa ne ihan omaan penkkiinsä, jossa ne voisivat rauhassa muodostaa monivärisiä mättäitä. Keväällä nähdään, miten viimevuotiset ovat selvinneet talvesta.


Harjaneilikoiden kukinnan turvaamiseksi nähtävä vähän vaivaa. Sormustinkukka, Digitalis purpurea hoitaa kaiken omin päin. Sormustinkukka on myös kaksivuotinen. Sormustinkukkaa ei tarvitse kylvää ja koulia. Se hakeutuu sopivaan kasvupaikkaan omin päin, kasvaa ja kehittää taas uuden siemensukupolven.


Tähän puutarhaan kylvettiin sormustinkukkaa oikein virallisesta siemenpussista joskus 15 vuotta sitten. Siemenpussin kuva lupasi moninaisen kukkien värivalikoiman ja niinpä siitä kehittyi tummanpunaisesta lähes valkoiseen eri värisiä kukintoja. Sen jälkeen ne ovat levittäneet siemeniä omin voimin. Sormustinkukan alku voi ponnahtaa esiin mistä päin tahansa puutarhaa. Usein ne saavat jäädä kasvamaan paikoilleen tai taimia täytyy vähän harventaa. Hyötykasvimaalta sinne eksyneet alut on kuitenkin kitkettävä tai siirrettävä muualle.

Voi tuntua sitkeältä, kun ensimmäisenä vuotena muodostuu vasta lehtiruusuke ja kukintaa on odotettava seuraavaan vuoteen. Lehtitupsu sopii kuitenkin kasvamaan muiden kasvien lomassa. Kypsiä siemeniäkin voi ripotella itämään jo  loppukesällä.


Sormustikukat sopivat hyvin muiden korkeiden kasvien sekaan, koska silloin niiden kukista painavia varsia ei tarvitse erikseen tukea. Ne pysyvät tanakoina vaikkapa syysleimujen seassa.


Kukkien värisävyt vaihtelevat ja jos tarkastelee kukan sisäosan garaafisia kuvioita, ei juuri kahta samanlaista löydy. Joissakin kukka on päältä ja sisältä erivärinen.


Vuosien varrella alkoi tuntua, että vaaleat ja lähes valkeat kukinnot alkoivat hävitä punertavien seasta. Silloin keräsin valkeista kukinnosta kypsyviä siemeniä ja kylvin niitä kasvimaan reunaan loppukesällä pienen rivin pätkän. Siitä kehittyneitä taimiä istutin seuraavan keväänä eri paikkoihin ja nyt näyttää vaaleita kukintoja esiintyvän mukavasti punertavien seassa.


Koska meidän puutarha on aika luonnonmukainen, sopivat vapaasti siementävät sormustinkukat hyvin tänne. Ne ovat ihanteellisia laiskan puutarhurin kasveja, jotka pääsevät alkuun omin voimin ja hoito kesän aikana on vähäistä. Jos et halua antaa siemenien kehittyä ja levitä, leikkaa kukkineet varret pois. Kasvi kehittää uusia varsia ja kukintoja kasvukauden loppuun. Kukkimiskauden jälkeen lehtiruusukkeet voi kaivaa pois syksyllä tai vasta keväällä. Voisiko olla helpompaa kasvia?


Helmikuinen viikko on jälleen lopuillaan.

Hyvää viikonloppua!





29 kommenttia:

  1. Meillä oli noita harjaneilikoita mökkipihassa jonkin verran, kun siellä alettiin käydä. En tiennyt, mitä olivat. Meillä noita melko tumman punaisia. Haluaisin muitakin värejä. Jostain ilmestyi viime kesänä vaaleanpunainen. Toivottavasti se on vielä ensi kesänä hengissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siementaimista syntyy kuulema erilaisia värimuotoja, joten ehkä vaaleanpunainen säilyy ja ilmestyy muitakin uusia värejä.

      Poista
  2. Ilmeisesti voi sitten odottaa värivalikoiman lisääntyvän omia aikojaan. Odotellaan ensi kesää ja väriskaalaa!

    VastaaPoista
  3. Kauniinvärisiä Harjaneilikoita. Minä toin kanssa mummulasta siemeniä (maatiaiskantaa) viime syksynä. Innolla odottelen, että joskus kukkisivat :) .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummulan harjaneilikat ovat varmasti perinnesiemenistä, joten jännittää nähdä niiden väri!

      Poista
  4. Harjaneilikka on tosi kaunis kaksivuotinen. Juuri etenkin sen jälkeläisten, eli siementaimien kukkien värin muuntuvuus ja moninaisuus on mielenkiintoista. Sormustinkukat ovat tosi kauniita, mutta minulla ne ovat siementäneet aivan valtavasti ympäri puutarhaa ja muuttuneet lähes riesaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta on, että sormustinkukat saattavat siementää yli tarpeen. Pitäisi vain katkoa kukkineista yksilöistä varret pois.

      Poista
  5. Sinulla on tosiaan hienon värisiä harjaneilikoita. Minullakin on lapsuudenmuistona, että niitä kukki penkeissä paljon, mutta en muista noin kauniita värejä.
    Minusta tuo kuudes kuva ei ole "sekava", vaan vehmas ja aivan ihastuttava väreiltään.
    Nyt tein päätöksen, tällä viikonlopulla tilaan sormustinkukan siemeniä. Minäkin haluan kasveja, jotka kukkivat runsaasti ja leviävät itsestään! :)
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara, kyllä kannattaa kylvää sormustinkukkaa, sillä sielläkin taitaa olla laaja ja luonnikas puutarha!

      Poista
  6. Minä kylvin harjaneilikkaa syksyllä. Kaikki niin kehuivat sitä ja on kuulemma hyvä leikkonakin, niin arvelin kokeilla, kun sattui syksyllä kiertäneessä perennasiemenkirjeessä olemaan siemeniä. Tuo valkokirjava on todella kaunis, toivottavasti edes joku minunkin kylvöksestäni olisi samanlaista. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä perinnekylvöksissä onkin hauskaa se, että värit ilmestyvät yllätyksenä - joko iloisena tai pettymyksenä. Siemenistä voi myös ilmaantua uusia värejä. Hyvää helmikuun puoltaväliä ja yatävänpäivää!

      Poista
  7. Minä olen kylvänyt sormustinkukkaa useaan otteeseen, mutta se ei ota kotiutuakseen. Yksittäisiä kasveja ilmestyy ehkä pari vuodessa, ja ihan toiselle puolelle tonttia, johon olen ne kylvänyt. Kunnes taas seuraavana vuonna yksi kukkii toisaalla. Että ei ihan leviämään ole päässyt. Sääli, koska pidän siitä kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttää kuitenkin pysyvän jotenkin hengissä, joten jospa tänä keväänä löytyy uusi runsaampi esiintymä!

      Poista
  8. Harjaneilikat ovat kauniita, samoin sormustinkukat.

    VastaaPoista
  9. Olen kylvänyt harjaneilikkaa kolmen vuoden ajan, eikä siitä toistaiseksi ole ainakaan riesaa tullut. Päinvastoin. Odotan muhkeaa pehkoa, mutta toistaiseksi näkymä on muutama kukka muiden perennoiden lomassa.
    Sormustinkukasta pidän kovasti. Alkuun kuvittelin saavani sen pysymään tietyssä kukkapenkissä. Sitten tajusin sen hippiluonteen ja annoin sen kuljeksia vapaasti. Kummallisimmista paikoista nyppään alut pois. Yhtenä kesänä annoin sormustinkukan kasvaa keskellä alapihalle johtavia portaita. Se herätti keskustelua ja ihmettelyä siitä, kuinka jotain kasvia ei millään ilveellä saa kotiutumaan kukkapenkkiin ja sitten se kasvaa olosuhteiltaan varsin epämukavassa paikassa. Niin itselleen kuin meille katselijoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hauska ja tyypillinen tapa sormustinkukalle. Kun sellainen aivan upea väri ilmaantuu juuri noin, portaille, ei sitä millään raaski kaivaa pois!

      Poista
  10. What beautiful and colorful flowers.
    Have a nice weekend
    Hugs
    Maria
    Divagar Sobre Tudo um Pouco

    VastaaPoista
  11. Upea väri ekassa harjaneilikassa. Minä tykkään kans näistä. Nakkelen joka vuosi siemeniä penkkiin kukkimisen turvaamiseksi. Harjaneilikka lisääntyy juurikin noin eli kasvattaa juuresta uutta kasvustoa, toki lisääntyy siemenistä myös.
    Viime kesänä huomasin harjaneilikan kestävyyden. En jaksanut kantaa vettä ( letku ei yletä) kuumalle takapihalle ja ne olivat viikkokausia ilman vettä täydessä porotuksessa ja kukkivat niin upeasti. Mahtava kukka:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä harjaneilikassa sisua löytyy, sillä viime kesä sen näytti. Minäkään en juuri sitä kastellut, vaikka muita valelin vedellä!

      Poista
  12. Ihanat kuvat sinulla on taasen. Tykkään harjaneilikasta minullakin niitä on monta eriväristä ja viime kesänä oli sormustin kukkia aikapaljon, ilmeisesti tykkäsivät lämpimästä kesästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki kukat olivat melko hyvinvoivia viime kesänä ja nämä molemmat, harjaneilikka ja sormustinkukka, eivät paljoa vettä tarvitse. Kiitos Irma!

      Poista
  13. Komeat harjaneilikat ja sormustinkukat. Harjaneilikoita haluaisin kovasti, mutta tähän mennessä neilikoiden kukkanuput ovat hävinneet peurojen suihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, en tiennytkään niiden olevan peurojen herkkua. Tosin peurat ovat meillä vähentyneet, sillä täällä on liikkunut ilves.

      Poista
  14. Ihanan värisiä harjaneilikoita. Minulla on ollut vähän niitä mökkipihassa, mutta nyt kylvin niitä lisää että odottelen uusia kukintoja jo tänä vuonna. Nyt vaan ajatuttaa piparmintun kommentti peuroista .Toivottavasti eivät ne syö minunkin ennenkuin edes nään uusien kukintaa .Pitää siirtää ne puutarhan puolelle koska se on aidattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti aidattu alue on hyvä, vaikka en ole kuullutkaan, että nämä nuput olisivat peurojen herkkua!

      Poista
  15. Kauniita ovat harjaneilikat ja sormustinkukat. Sormustinkukat kuleksii pitkin pihhoo, muurahaisetko siemeniä kulettelloo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti muurahaisetkin osallistuvat siemenien kuljetukseen ja muutenkin ne sinkoilevat kypsinä sinne tänne.

      Poista