Kukkaryhmien syksy

Syksy on lyönyt merkkinsä kukkapenkkeihin. Hallaa ei vielä ole ollut, mutta kukkivat kukat alkavat olla vähissä torpan pihassa. En ole oikein onnistunut siinä tavoitteessa, että ryhmissä olisi näyttävästi kukkivia lajeja kaikkina puutarhakauden jaksoina. Kuihtuvia varsistoja on siellä ja täällä. Aukkoja paikkaan siirtämällä niihin ruukullisen jotakin kukkivaa.

Etupihan ryhmässä kukkii vain syysleimu, joka alkaa olla jo sateiden rasittama. Kuvassa näkyy myös "huoltokäytävä", jonka reunassa näkyvät keväällä kukkivien vuohenjuurien tummat lehtiruusukkeet.

Tässä näkyy sama kukkapenkki ovelta katsottuna. Reunassa kukkii huomaamaton mirrinminttu ja vasemmalla kuihtuu varjolilja. Tyhjiä kohtia on paikattu oreganoruukulla ja tuuhealla martkettaruukulla.

Hankin yleensä aina markettoja keväällä, koska ne menestyvät koko kesän ja myös myöhään syksyllä. Kun vanhat kukinnot leikkaa pois, ne jaksavat kukkia syksyn loppuun. Tämä marketta on kerrottukukkainen.

Tässä näkyy huoltokäytävä toisesta päästä. Sen vasemmalla puolella on pelkkää vihreyttä ( jos nyt joku harhaantunut kehäkukka...), lemmikkejä, humalasalkoja, kurjenmiekkoja, kevätesikkoja - siis kukattomina.

Porraspielessä ruukkuissa kukkivat uskollisesti lumihiutaleet ja ne tulevat aina vaan rehevämmäksi, kun syksy etenee. Seurana niillä jaksavat verenpisarat.

Kävellään terassin läpi takapihalle. Oikealla pääkasveina ovat rusopäivänliljat, kuunliljat ja jaloangervot - siis ei kukkia enää. Sormustinkukkia tupsahtelee kukkimaan siellä täällä. Rappujen kyljessä väriä antaa pensaskrassiruukku, siinä on hieman erikoisempiakin värejä kukissa.

Vasemmalla puolella kukkapenkkiä reunustaa jälleen mirrinminttu ja pikkusydän. Minttu siinä vielä vähän kukkii. Taustalla rehottavat daaliat.

Daaliat jaksavat kukkia, jopa paremmin kuin alkuvaiheessa. Daalioita on käytetty runsaasti sytymäpäiväkimppuihin, joita - siis syntymäpäiviä - meillä on tiuhaan näin elo - syys - lokakuussa. Kukintojen leikkaaminen tuntuu vain kiihdyttävän uusien syntymistä ja kasvin haarautumista.

Alapihan kukkapenkin päässä on syyshortensia, joka on päässyt hyvään alkuun. Kukat ovat suuria ja niitä on runsaasti. Sen lisäksi pitkässä penkissä on loppukukinnassa malvoja, orvokkeja, pikkusydämiä. Torpan kukat ovat vaatimattomia ja samoja kukkia on monessa paikassa.

Toinen penkki on melko tyhjä, koska siinä kasvoi kesäkukkia. Punahatut vielä houkuttelevat viimeisiä perhosia ja yksinäinen ukon tulikukka on kasvanut niiden kylkeen. 

Kasvimaan päässä on hajuhernepenkki, jossa ne kiipeilevät verkkoa pitkin. Sateet ja tai tuulet eivät ole niitä lannistaneet. Uutta kasvua, kukkia ja nuppuja syntyy jatkuvasti ja tuoksu on parhaimmillaan illalla. 

Kostean päivän jälkeen usva käärii pellot ja metsät suojaansa ja pilvet poimuttuvat kauniisti. Hyvä syksy jatkuu vuoroin poutana vuoroin sateena. Pian tulee halla. joka nipistelee loputkin kukat.

Hyvää sunnuntaita ja alkavaa syysviikkoa!

Ylistys porkkanalle

Puutarhojen viestit ovat kertoneet monenlaisesta sadonkorjuusta, marjat, kurkut ja tomaatit ja jopa härkäpavut on kerätty talteen ja herkuteltu siitä suoraan tai varastoitu. Meillä nostettiin juurikasvit maasta, punajuuret ja porkkanat. Palsternakat saivat vielä jäädä lihomaan. Perunat ovat jo jonkun aikaa olleet kellarissa. Usein juurikasvit on nostettu myöhemmin, mutta halusin saada kasvimaata tyhjäksi kunnostusta varten. 

Porkkanat onnistuivat hyvin ja niitä tuli runsaasti. Olen tosi iloinen, että olen oppinut kasvattamaan hyviä porkkanoita. Monet ihmettelevät, miten viitsin kasvattaa porkkanoita, sillä niitä saa puoli-ilmaiseksi syksyllä kaupasta ja niiden kasvattaminen on ikävää. Porkkanoiden kanssa on kuitenkin vähän sama juttu kuin tomaattien. Kaupan tuotteiden ja itse kasvatettujen välillä on tietty ero: maku ja koostumus. Meillä on vuosia jo toiminut makutestaus. Lastenlasten välipalana ne ovat yli muiden. Aina kuuluu kysymys: onko sulla niitä porkkanoita?

Kotikasvimaan porkkanat ovat mehukkaita ja rapeita. Näin alkusyksystä ne käyvät pureskeltavaksi vain hyvän harjapesun jälkeen. Torpan maakellarissa ne säilyvät kevättalveen asti - siis jos eivät tule sitä ennen syödyksi - jopa huhti-toukokuuhun. 

Porkkanan kasvatus on loppujen lopuksi helppoa. Tarvitaan tietysti sopivan laatuinen maa ja sopiva lannoitus. Kun porkkanat kasvavat ihan normikasvimaassa, se tietää jonkun verran kumaratyöskentelyä ja sorminäpertelyä. Lopputulosta on kuitenkin palkitsevaa seurata. Kun taimet pääsevät vauhtiin ja kosteuttaa riittää, niin kuin tänä vuonna, kasvu hoituu omia aikojaan. Sopiva harvennus on avain hyvään satoon.

Porkkana on uskomattoman monipuolinen ruoka-aine. Sitä voi käyttää tuoreena salaatteihin ja kypsennettynä keittoihin, pataruokiin, lisäkekasviksiin, wokkeihin... Siitä voi valmistaa jälkiruokia ja hilloja ja kakkuja. Sipsitkin valmistuvat porkkanasta. Lisäksi porkkana sisältää kaikkia hyviä ravintoaineita ja vitamiineja. Se on siis täydellinen. Ja lisäksi se on värikäs!

Lueskelin juuri tutkimuksesta, jossa oli laskettu ruoka-aineiden ilmastoystävällisyyttä osoittava luku, hiilijalanjälki tuotekiloa kohti. Laskelmaan otettiin mukaan ruoan tuottaminen, kuljettaminen, säilyttäminen ja valmistaminen. Porkkana sai hiilijalanjälkiluvuksi 0,4, kun esimerkiksi kotimaisten kaupallisten kasvihuonetomaattien lukema oli 5,1. Kotoisella kasvimaalla kasvatettuna porkkanan lukema vielä pienenee, sillä kuljetus jää pois. Yhtä ympäristöystävällisiä ovat muutkin juurikasvit ja perunat.

Perunan ja juurikasvien ja vaikkapa kaalien säilytys ei myöskään rasita ympäristöä raskaasti. Kotikellareissa ne säilyvät lähes 0-lukemilla. On hämmästyttävää, että tutkimuksen mukaan ruoka-aineiden säilytys jääkaapeissa ja pakastimissa aiheuttaa kaksi kertaa enemmän päästöjä kuin ruoan valmistus. Siis kellarit käyttöön!

Porkkanoiden ylistyksen oheen täytyy nostaa kuitenkin tomaattien kotikasvatus. Kotiputarhuri tekee todellisen ilmastourotyön, sillä pikku kasvihuoneessa, lavassa tai terassilla kasvatetut tomaatit syntyvät lähes juuresten lukemilla - vertaa kaupallinen lukema 5,1 - jos varastointia ei suoriteta mittavasti pakastamalla. Ja lisäksi saa erinomaisen maun. Talvella voi sitten syödä porkkanoita.

Tähän loppuun raportoin perunoiden kasvatuskokeesta. Kun ensimmäiset perunat oli maasta nostettu ja maata jäi tyhjilleen, istutin samaan kohtaan uuden erän itäneitä Timo-perunoita heinäkuun alkupäivinä. Varsisto lähti vahvasti kasvamaan, mutta pian sateisten ilmojen aikana ne alkoivat mustua ja kuolla. Vain osasta saatiin pari kattilallista "uusia perunoita" elokuun viimeisellä viikolla. Kokeen tulos: 1. peruna ei menesty kahta kertaa samalla paikalla ja 2. peruna tarvitsee kehittyäkseen alkukesän valo-olosuhteet. 

Nyt on aika nauttia kaikista kotimaisista kasviksista, ne ovat sitä kausiruokaa: niitä on hyvin saatavilla ja ne ovat juuri nyt maukkaimmillaan. Kasvisten oheen nousevat metsän antimet, juuri nyt sienet. Niiden hiilijalanjälki on myös 0, jos ne käydään keräämässä polkupyörällä tai jalan!

Tiedot tuotteiden hiilijalanjljistä

Tuuli Kaskinen, Outi Kuittinen, Saija-Riitta Sadeoja,  Anna Talasniemi: 

KAUSIRUOKAA herkuttelijoille ja ilmastonystäville

Elokuun puutarhakuva

Sateinen, myrskyinen ja lopuksi aurinkoinen elokuu on päättymässä.

Syysleimujen sekaan on noussut sormustinkukkia kukkimaan. Olisivatko ennättäneet ihan ensimmäisenä vuotena kukkaan?

Tervetuloa syyskuu!

Loma rannikolla

Sadetta, sadetta, sadetta...

ei muuta kuin lomalle kohti aurinkoista rannikkoa!

Taalintehtaan satamakuppilasta oli värikäs näkymä ja kahvi oli hyvää!

Kallioilta voi kurkistella merta...

...käppyräiset männyt kasvavat kuivissa kivenkoloissa!

Rymättylässä tervattiin Pyhän Jaakobin kirkon paanukattoa...

... ja Röölän sillisatamassa oli autiota, mutta meri kimalteli.

Vain huviveneitä keikkui omassa laiturissaan...

ja tämä vene oli vedetty kuivalle maalle...

...kuivallepa hyvinkin, sammaleet ja kuivan paikan kasvit sinnittelivät kallion päällä...

... ja kallioita riitti ja huomaatteko, kaikissa kuvissa näkyy sininen taivas ja auringon valo! Päästiinhän hetkeksi eroon sateesta, joka tuli kyllä vastaan paluumatkalla viime kilometreillä!

Ja lomareissu tehtiin tällä menopelillä!

Nyt tarvitaan täällä kotikulmillakin jo aurinkoa, siis paistakoon teillekin aurinko!

Haasteita

Haasteita on jälleen liikkeellä ja sain sellaisen Maatuskalta. Tottapa on tartuttava haasteeseen, kun joku on nähnyt vaivaa sen laatimiseen. Tehtävät ja kysymykset ovat seuraavat.

1. Kirjoita palkinnosta ja laita logo esiin. Kiitos palkinnosta Selätön puutarhuri!

2. Kerro miten blogisi sai alkunsa.

Blogini syntyi kolmesta lähtökohdasta. Ensimmäiseksi olen aina ollut puutarhaihminen ja tutkinut lehtiä ja kirjoja aiheesta. Seuraavaksi tulivat puutarhablogit. Sieltä löytyi lukematon määrä kertomuksia erilaisista puutarhoista erilaisissa ympäristöissä.

Toiseksi olen pitänyt puutarhapäiväkirjaa ihan kynä-vihko-sysyteemillä yli kymmenen vuotta. Niinpä pojantyttäreni innosti minua aloittamaan oman puutarhablogin ja hän myös avusti minut alkuun. Kiitos Lydia!

Kolmanneksi arvelin bloggaamisen olevan sopivaa aivovoimistelua ja tietotekniikan käyttöharjoitusta tällaiselle mummi-ikäiselle ei kovin teknisesti suuntautuneelle ihmiselle.

Valokuvaus ei ole vahvin lajini, eikä laitteeni myöskään, mutta  tuntuu hauskalta vilauttaa tuntemattomille kanssaeläjille puutarhan tapahtumia kuvin ja sanoin. Siis kuvailu saattaa olla vähän kömpelöä ja myös blogin käsittely, mutta kyllä tämä nyt jatkuu - niin koukuttavaa se on! Ja noin bloggailu tuli aloitettua.

3. Mitä ohjeita annat aloittelevalle bloggaajalle?

Kovin kokeneeksi en tunne itseäni, mutta tunnistan ne toisten blogit, joita on kiinnostavaa seurata. Kuva puhuu aina enemmän kuin tuhat sanaa, joten kuvaa omaperäisesti ja havainnollisesti. Tekstiä tarvitaan välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta selkeää.

Rakenna blogisi ja sen sisältö oman näköiseksi ja persoonalliseksi. Se tuo uteliaita lukijoita paremmin kuin jos pyrit samaan muottiin toisten kanssa.

Vieraile vilkkaasti muissa blogeissa ja jätä viestejä, kohta sinuakin seurataan. Tärkeä ohje on tämä: pidä bloggaaminen iloisena ja rentona, älä tee siitä pakkopullaa!

4. Linkitä postaus tehtävän antaneeseen blogiin.

Vielä kiitos Selättäömän puutarhurin blogiin! Siitä blogista löytyy mm. laaja valikoima erilaisia puutarhakasveja esiteltynä nimen alkukirjaimen mukaan järjestettynä!

5. Luettele kymmenen blogia, joille lähetät tämän tehtävän.

Haasteet ovat kulkeneet ristiin rastiin, joten niitä on osunut jo aika monen kohdalle. Poimin tällä kertaa seitsemän. Ehkä alla mainituista joku kokee intoa vastailla näihin yllä mainittuihin kysymyksiin ja tehtäviin.

Vadelmalaaksossa

Marin puutarhassa

Saran mökissä ja puutarhassa

Kantapään kautta

Ritvan elämää

Parasta aikaa

Vuoden kulku

Puutarhojen vaiherikkaat tapahtumat löytyvät blogeista värikkäästi kuvattuna. Innolla odotan, mitä uutta tai mitä tuttua sieltä taas löytyy. Jatkuvasti eksyn aina uusiin ja uusiin kiinnostaviin blogeihin, sykähdyttäviin kuviin ja humoristisiin kertomuksiin siitä, miten kaikki ei aina mene ihan niin kuin siellä `strömsöössä`.

Lopuksi tässä väripilkkuna punaista! Perinteinen äitienpäiväruusuni innostui kukoistamaan kuin köynnösruusu. Olisi voinut istuttaa vaikka amppeliin!

Elokuu jatkuu, toivotaan kaikki yhdessä poutapäiviä!

Satokuu

Monet ovat pohdiskelleet viime aikoina, onko elokuu enää kesää. Kun olin koulutyttö ja koulu alkoi syyskuussa, perheemme oli aina mökillä lomalla koko elokuun. Silloin oli kesän parasta aikaa. Ruoka saatiin kasvimaalta, metsästä ja kalat järvestä. Kesän antimia säilöttiin talvea varten. Hämärinä iltoina saunottiin ja uitiin ja kuljettiin pihamaalla lyhdyn valossa. Se oli todella kesää. 

Kyllä meidän täällä pohjoisessa on saatava kolme kesäkuukautta yhdeksää vastaan. Siis elokuu on vielä kesää. Välillä sataa ja viileneekin, mutta pimenenvistä illoista voi nauttia. Ja tänään pitäisi näkyä tähdenlentoja, mutta toistaiseksi taivas on pilvien peitossa. 

Torpan puutarhassa elokuu on paras kuukausi. Vaikka kevät ja alkukesä ihastuttavat valoisuudellaan, ei meidän puutarha useinkaan ole vielä vauhdissa. Kylmät keväät viivästyttävät kasvua ja monin paikoin on vielä paljasta ja karua. Keskikesällä kärsitään milloin helteestä, milloin sadejaksosta.

Vasta elokuussa täällä päästään täyteen kukoistukseen ja tärkeintä, saadaan satoa hyötypuutarhasta. Nyt on jo herkuteltu monenlaisilla maan antimilla. Tänään kerättiin puusta pois suuri osa Pirja- omenoista, sillä ne alkovat putoilla tuulessa. Lisäksi ampiaiset alkoivat käyttää niitä energialähteenään ja imaista omanoista mehut pois. Nyt on kypsiä omenoita poskeen popsittavaksi.

Marjapensaitten sato on kerätty talteen, mehustettu, hillottu ja pakastettu.  Metsästä on löytynyt mustikoita ja vadelmia, siis aivan yltäkylläinen on elokuun anti. Ja tietysti sieniä!

Puutarhapuuhajan elämä on vähän kaksijakoista: nyt kerätään ja korjataan, kitketään ja hoidetaan ja tietysti nautitaan loppukesän kukkaloistosta. Toisaalta eletään tulevassa, ollaan vähän kuin muotimaailmassa, jossa suunnataan katse ja toiminta tulevaan `sesonkiin`. Syysistutuksia suunnitellaan, sipuleita tilataan. Puutarha on siitä kummallinen asia, että siellä täytyy aina tehdä muutoksia, korjata virheitä ja tehdä parempi ratkaisu, siirtää kasveja ja hankkia uusia. 

Haasteellista on kuitenkin se, että sitä ei voi useinkaan tehdä heti. Täytyy odottaa sopivaa vuodenaikaa ja hankkia tarvikkeita, odottaa kaikille kasveille otollista hetkeä. Ensin kerätään sato ja sitten... Muotivirtaukset vaikuttavat myös puutarhamaailmassa, nuo ja nämä kasvit ovat jälleen muodissa ja jotkut taas ihan out. Puutarhuri on siis koko ajan valmiudessa tarttua toimeen.

Meillä nautitaan nyt myös kasvimaan tuotoksista, joista tärkeimmät eli juurikasvit näyttävät onnistuneilta. Tein perunan suhteen kokeilun: juhannuksena aloitettiin uusien perunoiden syöminen ja niinpä heinäkuun alkupuolelle päästessä oli jo aikamoinen tyhjä mullos perunamaata esillä. Mitäpä tuota maata tyhjänä  pitämään ja koska kellarissa oli hyvin itäneitä siemenperunoita, istutin ne maahan. Hyvin lähtivät kasvamaan ja katsotaan miten käy, kohta meillä on taas "uutta perunaa"

Kasvimaa tuottaa nyt yllin kyllin kaikkea, mitä meillä syödään ja viemisiäkin riittää. Kuitenkin sitä miettii jo ensi vuotta - mitkä epäonnistui, mitä uutta pitäisi kasvattaa ja mikä on ehdoton joka vuoden tärkeä kasvi. Miten kasvimaan muokkaisi - nyt on osa kasvatuslaatikoissa ja osa perinteisissä penkeissä? Onneksi on koko talvi aikaa pohdiskella näitä puutarha-asioita. Nyt vaan syödään ja nautiskellaan!

Vielä on paljon aikaa korjata satoa ja osa vasta on valmistumassa. Omenoita on vielä puissa ja odotan jo kovasti ensimmäisiä kunnon kokoisia palsternakkoja ja maa-artisokkia. Viime vuonna sadonkorjuuta riitti lähelle joulua. Olkoon elokuu siis kesää!

Nyt onkin taivas kirkastumassa - jospa niitä tähdenlentoja näkyisi! Hyvää elokuista loppuviikkoa!

Hajuherneiden huumassa

Hajuherneet ovat olleet minulle lapsuudesta asti erityisen ihania kukkia. Niitä ostettiin joskus torilta pieni monivärinen kimppu ja  kun se tuotiin huoneeseen sisälle, salperäisen satumainen tuoksu levisi kaikkialle. Hajuherneitä olen yrittänyt kasvattaa aina silloin tällöin, mutta tulokset eivät aina ole olleet odotusten mukaisia.

Selätön puutarhuri sai aikaan sen, että viime päivät olen tuon tuostakin ihastellut ja haistellut hajuherneiden herkkiä värejä ja hienostuneita tuoksuja. Voitin arpajaisissa pussillisen hajuherneen siemeniä ja siitäkös tehtiin päätös, että tänä kesänä meillä kasvaa upea hajuherneviidakko ja niitä riittää myös kimpuksi sisälle. Kiitos Maatuska! Jotta kukkakimppuun saatiin runsautta, hankin itse toisen pussin. Arpajaispalkinnon siemenpussin päällä oli kuva punaisista ja oman pussini päällä sinisistä - ja tällaisia niistä tuli!

Esikasvatin taimet, jotta ne saataisiin nopeammin kukkimaan. Kiipeilytueksi pingotettiin katiskaverkon tyyppistä korkeaa verkkoaitaa, johon pienet hajuherneversot hanakasti kiertsivät kärhöjänsä ja saivat itsensä tuetuksi. Valkoinen raita, joka joissakin kuvissa näkyy, on muovinauha, joka pingotettiin estämään peurojen herkutteluhetket puutarhassamme. Se ei ole kovin kaunis, mutta toimii. 

Punaisia kukkia on muutamaa eri sävyä, puhdasta punaista, vaaleanpunaista ja syklaaminpunaista. Sinisen siemenpussin kukat ovat ennemminkin vaalean sinipunertavia ja jostakin on ilmaantunut myös valkoisia kukkia tuottava yksilö.

Taimet istutin verkon molemmille puolille, mutta kukkia ja varsistojaon enemmän  auringon puolella. Kasvit ovat itse kiemurrelleet verkon silmän läpi saadakseen valoisamman kukkimispaikan. Silti verkko on molemmin puolin kukkien koristama.

Yllättävää kyllä, hajuherneet ovat vaivattomia kukkijoita, kun ne ovat päässeet kasvupaikkaansa ja kasvuvauhtiin. Niitä ei vaivaa kuivuus eikä rankkasade. Ne kiemuroivat itsensä lujasti kiinni verkon silmiin ja kohoavat ylöspäin ja avaavat uusia nuppuja. Nyt on tarjolla rajattomasti hajuherneen tuoksua ja kukkien hentoa värileikkiä. 

Hajuherneverkon toisella puolella on edelleen pioniunikoiden muhkeiden siemekoppien muodostama hauska viidakko ja joku unikkokin vielä kukkii. Nämä molemmat, hejuherneet ja unikot, ovat meidän tämän kesän kesäkukkayllättäjät: helppoja kasvattaa ja tuloksesta saadaan nauttia pitkään. Unikoiden siemenpompulat saavat olla silmän ilona ja hajuherneistä kerätään siemenet eli palotkin saavat koristaa kasvustoapitkään. Ja kukkia voi kerätä sisälle tuoksua levittämään!

" Asetelma " 

Tunnelmallista elokuun  aikaa!