Maatiaisritarinkannus?

Vuosia sitten ostin pari sinikukkaista tainta paikalliselta puutarhalta, sillä pidän erityisesti sinisistä kukista. Maatiaisritarinkannuksiksi niitä puutarhuri nimitti. Taimet jäivät pariksi vuodeksi jonnekin muiden kasvien sekaan pinnistelemään, sillä niille ei ollut mitään suunniteltua kasvupaikkaa. 

Ajan mittaan sijoitin kasvit hyvämultaiseen ja valoisaan kohtaan, jossa ne pääsivät kunnolla kasvun alkuun. Kasvi lisääntyi  omia aikojaan siemenistä. Sinisiä yksilöitä tuli jo kolme ja mukaan ilmaantui myös valkoinen versio.

Kukat ovat kapean torvimaisia ja sininen väri on todella SININEN. Kun jaloritarinkannusten siniväri on yleensä pehmeän tummanlila tai roosaan taipuvainen, on tämä kukka melkein sähkönsininen ja nousee  melko terävästi esiin muusta kukkapenkin värityksestä. 

Valkoisen version kukkien terälehdissä on himmeät vihreät täplät, mutta muuten kukat ovat saman muotoisia kuin siniset.

Lehdet ovat huomattavasti tiheämmin liuskoittuneet kuin jaloritarinkannuksella. Kasvi on myös matalampi, noin 60-70 cm korkea. Tänä vähäsateisena kesänä kaikki ovat kasvaneet monihaaraisiksi ja tuuheiksi. Kukkia on molemmissa värimuodoissa runsaasti eikä niitä ole tarvinnut kastella aurinkoisessa kasvupaikassa.

Pengoin netistä tietoja maatiaisritarinkannuksesta (Delphinium sp.) Kuvien ritarinkannusten kukinnot muistuttavat enimmäkseen jaloja ritarinkannuksia, mutta löysin myös omaani muistuttavan kuvan. Yleensä maatiaisritarinkannukset ovat jalojen puutarhoissa kasvavien siemenjälkeläisiä ja muistuttavat emokasvejaan muuten paitsi ovat pienempiä ja matalampia. 

Kukat ovat nyt kuihtuneet ja siemenet kehittymässä. Kuihtuvien kukkien jälkeen tulivat esiin siemenkotelot, jotka ovat samalaisia kuin akileijoissa. Ovatko nämä siniset kukat akileijojen sukulaisia?

Oletko nähnyt tällaisia sinisiä maatiaisritarinkannuksia tai kasvattanut niitä

Elokuun saavutuksia

Salkoruusu, kerrotut kukat

Elokuu alkaa olla ohi, joten tehdään katsaus elokuun positiivisiin saavutuksiin.

Salkoruusu yllätti iloisesti jatkaessaan eloa myös tänä kesänä. Tummanpunainen kerrottu ja vaaleanpunainen yksinkertainen nousivat jälleen keväällä. Valkoista ei näkynyt. Pituutta ruusunsaloille ei kertynyt yhtä paljon kuin aikaisemmin, mutta yli nenän korkeuden ne kasvoivat. Kukinta jatkuu edelleen.

Kasvimaa on tuottanut satoa ilahduttavasti kuivuudesta huolimatta. Perunaa ja juureksia on ollut tarjolla sopivasti. Herneet ja pavut viihtyivät hyvin lämpimässä poutasäässä. 

Valkosipulit jäivät pieniksi, mutta ne on jo nostettu kuivumaan elokuun alussa. Ruokatalouteen ne rittävät ja uuteen istutukseen on paras hankkia uutta siemensipulia.

Syysleimu `Rembrandt`ja amiraaliperhonen

Ja perhosia - niitä on tietyissä kasveissa vieraillut ahkerasti iltapäivien poutahetkinä. Tämä vaaleanpunainen syysleimu `Rembrandt`on ollut yksi perhosten suosikki. Itsekin olen tyytyväinen siihen, että se on levinnyt ja kukkii runsaasti.

Keltasipulit kasvoivat hyvänlaatuisiksi ja sopivan kokoisiksi. Nykyisin kasvatan sipulia melko vähän. Osa tulee käytettyä pitkin kesää ja kopallinen kuivuu uunin päällä syystalven tarpeisiin. Punasipulit onnistuvat heikosti meidän kasvimaalla.

Punahattu ja keisarinviitta

Ehdottomasti puutarhamme suosituin mesikasvi on punahattu. Punahatun kukilla voi nähdä kimalaisten lisäksi kaikkia niitä tavallisia perhosia, joita täällä tänä kesänä on esiintynyt. Hopeatäplät ovat liikkuneet ahkerasti monen yksilön voimin.

Kesäkurpitsat lähtivät tuottamaan satoa heinäkuun lopusta. Tosin hellekausi vaati ankaraa kastelua, sillä kurpitsat kasvavat laatikkomaisessa penkissä. Kesäkurpitsan lisäksi kasvatuksessa on koristekurpitsoita, joista toivottavasti kehittyy kirjava valikoima erilaisia pikku kurpitsoita.

Yrttejä kuivaan melkoiset niput. Käytän niitä intohimoisesti talven aikana. Monet yrtit ripustan nipuissa kuivumaan ja osan, kuten basilikan ja tillin levitän leivinpaperille kuivumaan. Timjamiakin kuivaan vähän, vaikka sitä voi käyttää suoraan yrttimaasta lähes ympäri vuoden. Kuvassa on oksia lipstikasta, salviasta, sitruunamelissasta, timjamista ja basilikasta. 

Punahttu ja sitruunaperhonen

Punahattukasvusto on todella rehevöitynyt elokuun loppua kohti. Aikaisemmin mainitsin, että punahattupehkoa oli kasteltava kovimpien helteiden aikana. Se näyttää käyttäneen veden hyödykseen ja on kasvattanut runsaan varsiston.  Sitruunaperhosten uusi sukupolvi erottuu hauskasti kirkkaan keltaisena punertavassa ympäristössä.

Tomaatinkasvatus lähti alkuun kokeilusta. Kaupan luumutomaatin viipale multaan ja vettä ja odotusta ja kas - pienet tomaatinalut ilmaantuivat esiin. Taimet kasvoivat voimakkaasti ja neljä niistä pääsi kukin omaan suureen ruukkuun  jatkamaan kasvua. Kesäkeittiön terassin seinustalta löytyi sopiva paikka ja lämmin kesä tuotti tomaatille sopivat olosuhteet. Jokainen kasvatti isoja terttuja vihreitä pikku tomaatteja, ensimmäinen alkaa punertua. Vaikka osa raakileista ei ehtisi kehittyä ja kypsyä, oli tämä iloinen yllätys ja varmasti innostaa taas ensi kesänä kokeilemaan samaa.

Luumuja, sinisiä ja punaluumuja. pikkuluumuja ja isoja luumuja - niitä riittää tänä vuonna. Oksat notkuvat ja luumut putoilevat. Onneksi naapurustossa riittää niitä, joilla ei ole luumupuita!

Pensasruusut kukkivat tänä kesänä runsaasti ja ruusunmarjoja kehittyi myös paljon. Punalehtiruusussa on oikeat marjatertut ja niitä on paljon. Niitä täytyy kokeilla hyötykäyttöön.

Jättiverbena ja nokkosperhonen

Ja perhosia - nokkosperhonen on istahtanut jättiverbenan kukkaan, joka on myös ollut perhosten suosiossa. Talvetin viime syksyiset verbenan juurakot ja istututin ne keväällä maahan. Kaikki lähtivät hyvin kasvuun ja tekivät monihaaraisen varsiston.

Salkoruusu , yksinkertaiset kukat

Poutainen elokuu on saanut kukat kukkimaan. Sormustinkukkia tosin löytyy niukasti, joten ensi kesää varten niitä on syytä kylvää ja siirtää tämän vuoden taimia sopiviin paikkoihin.

Viime vuonna istutettu kärhö `Dorothy Walton` sai aikaan näyttävän kukinnon. Viime vuonna siihen ilmestyi vain yksi kukka.

Loistokärhö `Dorothy Walton`

Onnistuin vihdoinkin kasvattamaan joukon vanhan ajan  pelargonipistokkaita. Ne pääsivät nauttimaan aurinkoisesta ulkoelämästä ja voivat rehevästi.

Pelargoni `Dolce Vita`

Tässä tiivistettynä elokuu alusta loppuun - tervetuloa syyskuu!

Selviytyjät

Rusopäivänlilja

Ilmastonmuutos on tullut. Paahteiset päivät ovat ilahduttaneet kesäloman viettäjiä ja rannalla lekottelijoita. Tai sitten se on tehnyt päivän työrupeaman tukalan ahdistavaksi, jopa terveyttä uhkaavaksi. Illan tummentuessa ihmiset ja kasvit pääseät hengähtämään.

Jalokurjenpolvi

Puutarhoissa se merkitsee kastelun tarpeen lisääntymistä. Kasvit haihduttavat päivän kuluessa vettä suuret määrät riippuen kasvupaikasta ja kasvityypistä. Meillä kasteluketju muodostuu kastelukannuista, jotka täytetään lähinnä sadevedellä. Vettä kerätään sateiden aikana vesiastioihin mahdollisimman paljon ja sateella kasvit saavat luonnonkastelun. Täällä on viimeksi satanut puolen kuun maissa 15 mm ja se on tässä lämpötilassa pian käytetty loppuun. Lähellä virtaava pieni vesiuoma on toinen kasteluveden lähde, jossa vielä vettä riittää. Kaivovettä emme yleensä käytä kasteluun, sillä pohjavesi on täällä kulmilla ollut alhaalla ja kaivojen vesimäärä niukka. Sadetta ei ole vielä sääennusteessa näkyvissä.

Kuunlilja

Tulevaisuudessa kesät ovat ehkä juuri tällaisia. Jatkuva kasvien kastelu alkaa herättää ajatuksia. Meidän kukkapenkit koostuvat pääosin vanhan ajan perennoista, joita ei tarvitse juurikaan kastella. Miksi kastelua sitten aina vain riittää?  Olisiko syynä se, että kasvit on istutettu väärään paikkaan. 

Harmaamalvikki

Pentti Alanko kirjoittaa jossakin kirjassaan puutarhan perustamisen suurimmasta virheestä. Se on siinä, että pihan suunnittelija ja omistaja valitsee ensin kasvit, joita rakastaa ja on aina halunnut kasvattaa. Sitten ne sijoitetaan esteettisin periaattein sopiviin kohtiin. Kaikki pitäisi aloittaa puutarhan maaperän tutkimisella ja auringonvalon määrän ja suunnan kartoittamisella. Sen jälkeen vasta valitaan sopivat kasvit. Meillä puutarhan kokonaisuutta ja kasvien sijoittelua on jonkin verran suunniteltu, mutta kasveja on sittemmin kulkeutunut sieltä täältä ja niille on hätäisesti esitty paikka. Osa kasveista on sattumalta päätynyt oivalliseen kohtaan, mutta jotkut sijoitettiin vähemmän onnistuneisiin olosuhteisiin. 

Isotähtiputki

Seurasin puutarhan heinäkuussa kukkivia perennoja. Kaikki ovat selvinneet tähän asti. Osa kärsi ja kituutti aluksi kuumuudessa lehdet lurpallaan, mutta sitten  ne sopeutuivat ja tottuivat, jopa kukkivat hyvin, varsinkin jos vuorokaudessa oli joku varjohetki. Osa kasveista on selvästi kotoisin kuumasta ilmastosta ja ne ovat parhaimmillaan juuri tällaisena kesänä. Kastelua ei juurikaan tarvita.

Liljoja

Ryhdyin tutkimaan meidän kasvivalikoimaamme, lähinnä perennoja. Mitkä kasvit meillä ovat kestäneet kuivan kesän parhaiten? Olisiko syytä luopua sellaisista, jotka menestyvät kastelun varassa? Voisiko kasvien paikkaa muuttaa, jolloin kukin kasvi pääsisi sille sopivaan paikkaan?

Tarha-alpi

On hämmästyttävää, että suurin osa kukkivista perennoista ei tarvitse lainkaan kastelua. Mihin ihmeeseen ne vesimäärät ovat sitten tarvittu?

Kaukasian maksaruoho

Suurin syy ovat ruukuissa kasvavat kesäkukat. Esimerkiksi kiipeilevät ruusupavut kasvavat suuriksi ja kuluttavat nopeasti suurenkin ruukun vesimäärän loppuun. Daalioiden istuttaminen ruukkuihin oli myös virhe. Tänä vuonna ei olisi kannattanut kylvää isoon ruukkuun miniauringonkukkaa. Jopa krassit tarvitsevat tällaisena vuonna ruukussa kastelua. Siis kesäkukat on suuria veden kuluttajia, kun ne on sijoitettu aurinkoiseen paikkaan. Ainoastaan pelargonit ovat olleet kiitollisia hellekauden kukkia.

Karpaattienkello

Toinen vettä hulppeasti kuluttava ryhmä ovat hyvötykasvit, jotka muodostuvat pääosin vedestä. Vaikka ne kasvavat tilavassa kasvatuslaatikossa tai maassa, tarvitsevat kesäkurpitsat ja kurkut reilusti vettä. Kasvihuonetta meillä ei ole, mutta katetulla terassilla on muutama tomaatti ja yrttitarha vaatien säännöllisen kastelun. Muu keittiötarha on saanut pääosin selvitä maan kosteudella ja juurekset odottavat syyssateita kasvaakseen. Sipulit on osittain jo nostettu pois, sillä ne tuleentuivat nopeasti. Perunat eivät kaipaa lisävettä ja ne ovat kasvaneet hyvin.

Iisoppi

Vain muutamat perennat ovat tarvinneet reilun kastelun mieluimmin iltaisin. Syysleimut ja jaloangervot kaipasivat etenkin aluksi kastelua tai muuten niiden varsisto nuokkui auringossa. Osa leimuista kasvaa paikassa, johon aurinko paistaa lähes koko päivän. Aamun tai illan puuston varjo helpottaa osaa. Jaloangervot ovat jo tottuneet kosteustasoon. Reilu kastelu illalla on auttanut leimuja ja angervoja ja kukinta on jo vauhdissa.

Hopeatäpläpeippi

Ainoa perenna, jolle reilu iltakastelu on elintärkeää, ovat punahatut. Se on kasvattanut runsaan varsiston ja kukkia on tulossa paljon. Se on mainio loppukesän perhoskasvi, joten sen kastelua ei kannata laiminlyödä.

Punahattu

Päätelmästä selviää, että suurin osa kasteltavista kasveista on kesäkukkia tai hyötykasveja. Kesäkukkia vähentämällä tai valitsemalla toisia kasvityyppejä voisi päästä helpommalla. Vanhat perennat kuitenkin selviävät hyvin vähäisellä hoidolla. Muutamien kohdalla voisi harkita kasvupaikan vaihtoa, vaikkapa syysleimut. Ehkä on sittenkin parempi perustaa uusia kukkapenkkejä ja antaa vanhojen rehottaa niin kauan kuin ne vaativat uusimista.

Yhdestäkään perennasta en kuitenkaan halua luopua, esimerkiksi punahatuista. Päin vastoin haluan niitä lisää!

Tämän jutun kuvituksena on valikoima heinäkuussa kukkivia kestäviä perennoja. Helteet taitavat väistyä ja puutarhoihin virtaa raikas tuulahdus. Ihanaa kesän jatkoa!

Jaloangervo

Kuulento ja muuta elämää

Palava rakkaus "Carnea"

Ensimmäinen ihmisen kuulento Apollo-raketilla on ollut heinäkuussa runsaasti esillä mediassa. Vuonna 1969 ihminen astui ensimmäisen kerran kuun pinnalle. Kaikkeen siihen liittyvään massiiviseen kohinaan on nyt ollut mahdollisuus palata medioiden kautta. Ja se on mielenkiintoista. Kyseisenä vuonna se ei ollut kuitenkaan ykkösasia omassa elämässäni, sillä muutama viikko ennen tätä maailmaa mullistavaa tapahtumaa olimme juuri menneet naimisiin.

Kääpiöauringonkukka "Musicbox"

Kyllä kuulentoakin ohimennen seurattiin, mutta omassa arjessa oli niin paljon tapahtumassa. Aloitimme yhteiselämän ja perustimme kodin. Siinä oli riittävästi uutta mietittävää ja käytännön järjesteltävää. Lisäksi juuri ennen häitä olin saanut opinnot päätökseen ja valmistuin. Syksyllä oli lisäksi tiedossa aloitus uudessa työpaikassa.

Keijuangervo

Ensimmäisistä himmeän harmaista TV-ruuduista kyllä seurattiin tapahtumia avaruudessa, mutta se ei ollut sillä hetkellä niin tärkeää. Vasta nyt jälkeen päin tuntuu aika hienolta, että solmimme avioliiton juuri kuulennon vuonna 1969. Siitä on siis 50 vuotta.

Ruskolilja

Vuodet ovat vierineet, perhe on kasvanut, lapset ovat aikuisia ja perustaneet perheet. Lapsenlapset pääsevät aikanaan ripille ja ylioppilaaksi ja me juhlimme kultahäitä. Olemme päässeet nauttimaan leppoisista eläkepäivistä ja puutarhanhoidosta.

Perhejuhlien lisäksi on edessä myös kohtaaminen  opiskelijatovereiden kanssa - ja kuinka ollakaan - viidenkymmenen vuoden jälkeen. Jännittävä tapaaminen on odotettavissa sillä monia en ole tavannut opintojen päättymisen jälkeen. 

Värinokkonen "Rainbow Mixed"

Kuten aikaisemmasta voi päätellä, torpan mummi ja vaari ovat jo melko kypsässä iässä. Niinpä välillä kaikki ei onnistu ja tulee tehtyä asioita päin seiniä. Juuri kesäkuun postauksessa oli köynnöskuusamasta tullut hortensia, mutta onneksi vaari huomasi sen. Siis tuoksuköynnöskuusama kukki ja tuoksui upeasti.

Syysleimu "Peppermint Twist"

Tänä juhlakesänä olemme olleet aika paljon liikkeellä täällä kauniissa kotimaassa ja puutarha on jäänyt vähän omiin oloihinsa. Kasteluapua on kuitenkin saatu, joten eiköhän se selviydy. Heinäkuu tarjoaa nyt upeat poutasäät ja lämpöä. Ja lehmus kukkii ja tuoksuu!

Metsälehmus

Viime aikoina kaikki ovat kuulleet ja nähneet, mitä tapahtui kuussa vuonna 1969, mutta myös maassa oli silloin elämää!

Hyvää heinäkuun loppua!

Ruusunpunaa ja valkoista

Kesäkuu on menossa viimeisellä viikolla, juhannus on ohi. Päivät ja viikot ovat kiitäneet nopeasti kesän touhuissa. Puut ja pensaat ovat kukkineet ja hedelmät alkaneet kehittyä. Omenasato ei näytä kaksiselta, mutta luumupuut notkuvat jälleen raakileista. Mansikat alkavat juuri punertua ja marjapensaiden marjat kypsyä. Kuinka nopeasti kaikki kävikään!

Tornionjokilaakson ruusu

Valkoinen ja hempeä punainen näyttävät olevan myös kesäkuun valtavärejä puutarhassamme. Kaikki pensasruusut kukkivat täysillä. Juhannusruusu ja suviruusu aloittivat jo kesäkuun alkupuolella ja Tornionjokilaakson ruusu kukki ensimmäisen kerran näin runsaasti.

Alppiruusu "Mikkeli"

Alppiruusu `Mikkeli` onnistui myös kukkimaan ja tänä vuonna sen kukat olivat todella hyvin vaaleat. Vain nupuissa näkyi punertavaa ennen kukan avautumista.

Alppiruusu "Mikkeli"

Todellisen yllätyksen tuotti köynnöshortensia. Se kasvatti kevään aikana täyden vihreän versoston pergolan pitkälle sivulle ja innostui lisäksi kukkimaan runsailla kukilla. Kylmien talvien jäljiltä versot ovat usein jäätyneet talven aikana ja kesä on mennyt uusien versojen kasvattamisessa. Vain muutama kukka on ilmaantunut ylivuotisiin alaoksiin.

Köynnöshortensia

Nyt saatiin kerrankin nauttia runsaasta, eksoottisesta, kermanvaaleasta kukkaryöpystä ja lisäksi ihanasta tuoksusta, jota se levitti ympäristöönsä.

Köynnöshortensia

Punalehtiruusu  on myös saavuttanut oikean pensasmaisen olemuksen ja kukkii muiden ruusujen tapaan runsain kukin. Sen punertavanvihreät lehdet muodostavat jännittävän taustan herkille, yksinkertaisille kukille. 

Punalehtiruusu

Kaikkien kukkivien pensaiden lisäksi akileijat liittyvät hempeän valkopunertavien sarjaan. Ne ovat tänä vuonna kasvattaneet korkeat varret ja monelaisia muunnoksia alkuperäisistä taimista.

Jaloakileija "Nora Barlow"

Lehtoakileija

Jaloakileija "Lime Sorbet"

Uusia kasveja meidän puutarhassa ovat vanhat tunnetut perennat, isotähtiputket, joita istutuin vasta viime vuonna etupihan kukkapenkkiin valkoisten ritarinkannusten ja punertavien varjoliljojen viereen. Nekin liittyvät tähän punertavan valkoiseen värijoukkoon.

Isotähtiputki

Herkkää valkoista kauneutta viestivät arovuokot, jotka ehtivät kukkia kukintansa jo kesäkuun alussa. Nyt niissä kehittyvät jo siemenet ja toivon niiden kylväytyvän aina vain lisää.

Arovuokko

Luonnon oma kurjenpolvirykelmä nousee joka vuosi pienen saarnin juurelle. Se saa kukkia rauhassa nurmikon leikkaajalta. Tämä kurjenpolven kukat ovat hyvin vaaleat, joten se sopii tähän väriotsikkoon.

Kurjenpolvi

Eikö meillä ole muita värejä kesäkuisessa puutarhassa? Onhan niitä, mutta katsotaan ne myöhemmin. Kukoistavaa kesäkuun viimeistä viikkoa!