Kasvimaa

Alkukesän kuivuus jätti jälkensä kasvimaalle siten, että viime vuoden kaltaista runsautta ei ole tavoitettu. Potager-tyyli on kuitenkin pyritty rakentamaan siten, että kasvupenkit on aseteltu symmetrisen säännölliseti ja keskelle on varattu tila aurinkokellolle kukkaistutuksineen.

Joidenkin kasvien itäminen kevään kuumuudessa oli todella heikkoa, joten jälkikylvöä oli tehtävä. Rivistöt ovat siksi kaljuja, koska myöhemmin kylvetyt kasvin alut ovat vielä pieniä.

Käytävien kitkeminen on ollut vaivatonta, sillä rikkaruohotkaan eivät oikein päässeet riehaantumaan. Muutama jauhosavikka ilmaantuu silloin tällöin ja - valvatti.

Kun penkkiä kuvaa lintuperspektiivistä hyvästä kohta, se näyttää aivan normaalilta. Kehäkukat reunustavat aluetta ja niiden välissä tuovat keveyttä valkoiset harsokukat. Punajuuret - ne jotka itivät kaikesta huolimatta, ovat jo kunnon kokoisia naatteja.

Samanlaisen kukkareunuksen vieressä porkkanarivit koettavat pinnistää kasvua. Porkkanan vieressä sipulirivistö taistelee edelleen kuivuuden kanssa. Kuivan kauden aikana kasteltiin itäneitä ja maan pintaan nousseita rivistöjä kastelukannulla silloin tällöin ja välillä joka ilta. Keinokastelu ei ole tuottanut samaa tulosta kuin luonnonsade.

Porkkanat ja punajuuret on jo harvennettu alkutiheyteen,  joka tarkoittaa sitä, että sieltä sopii napata joka toinen pois naposteltavaksi.

Tänä keväänä olivat pavut kaikkein sitkeimmät. Ne piilottelivat harson alla hallat ja helteet ja harson alta paljastui komeita rivejä erilaisia papuja. Nyt ne ovat hyvin kukassa.

Herneet selvisivät myös kohtalaisesti kuivuuskaudesta ja toinen erä on kylvettu myöhemmin. Vielä ei ole päästy maistamaan herneitä. Vakiohene meillä on silpoydinherne ´Kelwedon Wonder´.

Kuiva ja lämmin keli näyttää jatkuvan vielä pitkään, mutta täytyy dokumentoida kasvimaan ilmiasua vielä myöhemmin. Ehkä rehevyyttä ja runsautta saadaan vielä näkyviin.

Yleensä kasvatan ensimmäiset vihreät kasvulaatikossa ja siinäkin idätys oli työn takana. Useammat siemenet sai multaan upottaa, kunnes ne ilmaantuivat pintaan. Nyt on saatu jo yllin kyllin salaattia, tilliä, persiljaa ja rucolaa ja persiljakin pinnistelee jo syötäväksi.

Tänä vuonna päätin kasvattaa myös avomaan kurkkuja ihan taivasalla ja ne ovat kovalla vauhdilla tekemässä ensimmäisiä kurkkuja.

Kesäkurpitsoita piti myös pitkään kasvattaa sisällä hallojen vuoksi, mutta vihdoin alkaa näkyä merkkejä tulevista kurpitsoista.

Kurkut ja kurpitsat kasvavat potager-alueen ulkopuolella, kuten perunat, valkosipulit, mansikat ja tietysti monivuotiset maa-artisokat. Viinimarjapensaat kasvavat omalla alueellaan. Mustat viinimarjat alkavat olla kypsiä, mutta kuivuus kuivatti paljon oksia ja sato on aika vaatimaton.

Yllätyksenä ilmestyi pähkinäpensaaseen muutamia pähkinöitä. Se on kyllä kukkinut jo muutamana keväänä, mutta pähkinöitä ei aikaisemmin näkynyt. Luin jopa jostakin tiedon, että pensaita tarvittaisiin kaksi, jotta pölytys voisi tapahtua. Jospa lähimetsässä kasvaa joku toinen pähkinäpensas, joka on meidän pensaamme pölytyskaveri.

Eniten iloa tuovat nyt perunat, jotka ovat päässeet jo maisteltavaksi. Olen valinnut nämä Challenger-perunat kasvatettavaksi siksi, että ne ovat hyviä alkukesän syötäviä ja ne sopivat myös talviperunoiksi. Kaikki kesästä jäävät perunat nostetaan syksyllä kellariin säilytettäväksi.

Arkisista juures- ja perunamietteistä on ollut ilo välillä siirtyä juhlatunnelmiin: meidän perhekunnassa on vietetty myös juhlaa. Yksi lapsenlapsista on suoriutunut rippikoulusta ja sukulaiset ja ystävät on saatu kokoon herkuttelemaan ja iloitsemaan kesän kohokohdista. Ensi sunnuntaina on toisen lapsenlapsen  vuoro astua ripille ja juhlat jatkuvat. Hätäisesti kuvasin tarjoilupöydän kukkakimppua oman puutarhan kukista. Antoisaa heinäkuun jatkoa!