Trooppinen heinäkuu

Töyhtöangervo

Heinäkuu alkoi aurinkoisen lämpimänä.

Monet angervot kukkivat valkoisin ja tai vaaleanpunertavin kukin.

Töyhtöangervon komeat, valkoiset kukat kasvoivat ennennäkemättömiin mittoihin ja

ne kestivät kauniisti koholla ensimmäisiin sateisiin.

  Keijuangervo

Keijuangervo oli vaaleanpunertavan kukkamassan peittämä

 ja kimalaisilla oli kerrankin mettä.

 Pihlaja-angervo

Pihlaja-angervot aloittivat kukinnan jo heinäkuun alussa. 

Tavallisesti ne ovat hyviä perhoskukkia, mutta silloin ei vielä perhosia näkynyt, 

joten myös ne jäivät kimalaisten herkuksi.

Tähtijasmike

Tähtijasmikkeen tuoksu ja valkoinen kukkapilvi  

tuntuivat ja näkyivät kesäillassa.

Meillä on kaksi suurta tähtijasmiketta, joten

tuoksua aina riittää.

Tässä vaiheessa oli jo ryhdytty kasteluun ja

myös jasmikepensaat tarvitsivat lisävettä runsaan kukinnan vuoksi.

 Malva

Kastelua eivät tarvinneet malvat, 

joiden vaaleanpunertavat kukat jatkoivat aikaisempaa värilinjaa.

 Jalokurjenpolvi

Aavistuksen pehmeää sinertävää sävyä kukkapenkkiin toivat

jalokurjenpolvet, jotka levittivät runsaat haaransa kuivuudesta huolimatta.

 Karpaattienkello

Vähän terävämpää sinistä toivat mukaan karpaattienkellot.

Ja niitä ei sitten tarvitse kastella.

Mitä kuivempaa on, sen parempi. Runsaammin kukkia syntyy.

Kun kuihtuneet kukat napsii pois, syntyy toinen kukkakerros ja  nyt edelleen,

karpaattienkellot kukkivat helteestä nauttien.

Monet siemenistä kylvetyt tai kylväytyneet, kaksivuotiset kasvit

 nauttivat lämmöstä ja auringosta.

Harjaneilikoita ilmaantui tänä vuonna enemmän kuin yhtä väriä

ja nekin ovat kukkineet pitkään, kun sade ei ole niitä hakannut maahan.

 Sormustinkukka

Tämä kesä on ollut sormustinkukkien juhlakesä.

Kukkia on ilmestynyt paljon ja niiden värivalikoima on ollut laaja. 

Joskus kaikki pihan sormustinkukat ovat lähes samaa punaista,

mutta tänä vuonna värejä on valkoisesta tummaan ja

kukat pysyvät kauniisti pystyssä - 

kun sitä hakkaavaa sadetta ei ole kuulunut.

 Ruskolilja ja tarha-alpi

 Heinäkuun puolen välin jälkeen väriskaala muuttui -

 keltaiset ja punaiset ja oranssit kukinnot ilmestyivät esiin.

Tarha-alpi on massiivinen keltaisella kukkija ja tilanvaltaaja.

Kuivan heinäkuun aikana alpi levisi ja nautti olemassaolostaan.

Erilaiset liljat pääsivät vauhtiin. Meillä tosin on liljoja vähän.

 Virolainen päivänlilja

Päivänliljoissa oli tänä vuonna niukasti kukkavarsia,

 kun sen sijaan viime kesän niitä oli runsaasti.

Ehkä ne taas lepäävät ja valmistautuvat seuraavaan kesään.

  Rusopäivänlilja

Viime viikolla osui yllättäen pienialainen sadekuuro kohdallemme:

3 mm ihanaa lämmintä lempeää pisarointia illansuussa!

Sadetta kesti vain vähän aikaa ja sen jälkeen taas ilta-aurinko paistoi.

Kasvit piristyivät silmin nähden ja sadevaesitynnyreihin kertyi vettä mukavasti.

Tuntematon värililja

Vanhat päivänliljat ja tiikerinliljat ovat jo tuttuja,

mutta värililjoja on vain muutama. 

Viime aikoina monissa blogeissa on esitelty upeita liljavalikoimia

ja pakko sanoa, että innostus liljapenkin perustamiseen on kehittymässä.

 Pioniunikko

Kesäkukkien kukkimisaikaa oli myös heinäkuu. 

Pioniunikot eri väreissään - joko kylvettynä tai kylväytyneinä - kukkivat.

Ruiskaunokit ja unikot

 Tänä vuonna kylvin myös ruiskaunokkeja omaan penkkinsä. 

Ne ovat kesäkukista suosikkejani.

Niitä olen käyttänyt moneen kukkakimppuun kosmoskukkien tilalla.

Kosmoskukkani eivät vieläkään kuki kunnolla, kavattavat vain varsistoa.

 Kärhö Warszawska Nike

Heinäkuussa on tietysti kärhöjen vuoro.

Muutama luottokärhö on jo aloittanut kukinnan.

Lisäksi esiin on noussut pari salaperäisiä versoa, joita ei vielä pysty tunnistamaan,

 sillä kukat eivät ole avautuneet.

Ne saattavat olla ilahduttavia yllätyksiä eli

kärhöjä, jotka ovat olleet vuoden pari

näkymättömissä.

Tämä vuosi ja heinäkuu on ollut kärhöille oivallista aikaa.

Kärhö Hagley Hybrid

 Kärhöt kiipeilevät meillä erilaisissa luonnonmukaisissa `telineissä`.

Tämä  kärhö tavoittelee aurinkoa  risukasassa.

Kuivista risuista on koottu röykkiö, jossa kärhöllä on hyviä tarttumakohtia.

Vanha syysleimu

Heinäkuun päättyessä on jo syksyn tuntua - hyvää sellaista!

Syysleimut kukkivat ja tuoksuvat!

Nyt on saatu kokea ainutlaatuinen trooppinen heinäkuu.

Kasvit ovat vaatineet kastelua, mutta vähitellen monet ovat tottuneet niukkaan kosteuteen

 ja porottavaan aurinkoon.

Kukinnat ovat olleet komeita ja varret tukevia.

Tuntuu jopa siltä, että puutarhakasveista  osa kuuluu juuri tällaisen ilmanalaan.

Kuka kaipaa piiskaavia kylmiä sateita päivällä

tai hyytävän kalseita öitä?

Eivät ainakaan syysleimut täydessä kukassaan!

Tervetuloa elokuu - mitähän se tuo tullessaan!