torstai 22. syyskuuta 2016

Syyspäivän tasaus


Tänään se sitten on käsillä, syyspäivän tasaus - kesä on lopullisesti ohi ja syksy on virallisesyti tässä. Syysilmat ovat hellineet ainakin torpan leveyspiirin asukkaita ja puutarhakin on nauttinut auringosta.

Hyötykasvimaan tyhjennys on edennyt ja palsternakat on nostettu. Hyvä sato saatiin, ehkä vielä vähän pidempi kasvatusaika olisi tehnyt juurista suurempia. Tämä kottikärryllinen kuitenkin riittää hyvin ja pääsi kellarin uumeniin. Palsternakan pehmeä maku sopii moneen ruokaan ja se on nopea kypsennettävä vaikkapa tänään sienien kera pannulla öljyssä käännellen.

Mahtava pinaattikasvusto vielä jäi, sillä en hennonnut sitä kiskoa pois. Ehkä kiehautan sitä pakastusannoksiin sujautettavaksi talven mittaan lettutaikinaan tai pinaattipiirakkaan.


Maisemat torpan ympärillä alkavat vähitellen kellastua. Ensiksi kellastuvat puiden ja pensaiden lehdet ja sitten vähitellen aidan raosta näkyvät vain oljenkeltaiset pellot.


Pihassa riittää vielä väriä, saniaiset muuttavat tänä vuonna värinsä ensin punertavaksi ja sitten lamoavat maahan. 



Omenoita on vielä yhdessä puussa. Punainen kaneli kypsyy viimeiseksi ja sen punaposkiset omenat kiinnostavat huolestuttavan paljon pihan vakioasukasta, mustarastasta. Viereisen Melba-omenapuun jo tyhjensimme suosiolla varastoon, sillä sen mehukkaat omenat eivät jääneet rauhaan tältä innokkaalta nokkijalta. Aikaisemmin eivät omenat ole olleet näin kiihkeän nokkimisen kohteena, mutta nyt ovat ilmeisesti metsät tyhjentyneet mustikoista ja puolukoista, joten omenat ovat rastaiden tähtäimessä. Pihlajanmarjat ne jo söivät.



Purppuraomenapuukin on jaksanut kasvattaa muutaman miniomenan, mutta nämä herkut eivät kiinnosta lintuja. Maku on tosi kitkerä. Onneksi ne jäävät koristamaan kellastuvaa maisemaa.


Vielä kukassa olevat kukat ovat innostuneet runsaaseen kukintaan aurinkoisina päivinä. Ainoa amppelikukka, sinilobelia, kukkii varaston sinisen oven pielssä auringossa ja tuulen suojassa.


Daaliat ovat ikään kuin vasta päässet vauhtiin. Ne tuottavat aina lisää nuppuja ja avaavat kukintonsa yhä vain rehevämpänä. Daalioista on koottu monen monta kukkakimppua ja monena iltana olen kerännyt kimpun "syksyn viimeiset kukat", mutta kukkia tulee aina vaan lisää. Pakkanen on väistellyt meitä, vaikka illan viimeisinä tunteina mittarilukemat ovat näyttäneet lähes nollaa.


Monet pikkuperennat on aurinkoinen sää saanut vielä innostumaan kukkimisesta. Tupastierella on kehittänyt uuden lisäkukkasarjan, vaikka se välillä oli jo asettumassa syyslepoon. Kun muut isommat kasvit väistyivät se saa taas valoa ja hentona nauttii auringosta.


Siemenistä sinne tänne kylväytyneet orvokit ovat myös aloittaneet syyskukinnan.  Tässä se pinnistää itsensä esiin mirrinminttujen välistä. Nämä sinnikkäät kasvit, jotka ilman apua hakeutuvat omaan paikkaansa, ovat aika ihania. 


Tänään kaivettiin myös vähän artisokkaa, jotka kasvoivat tänä vuonna perennamaisesti. Ne jätettiin syksyllä maahan ja mukulat ovat näin kasvatettuna suurempia. Osa jätetään jatkamaan edelleen kasvua ja viime vuonna taisin nostaa artisokkasatoa vielä joulukuussa.


Ruokalista muodostuu näinä aikoina melko ihanista herkkuruoista, joiden raaka-aineina ovat artisokka, palsternakka, omenat - ja tietysti sienet. Näinä päivinä saa tuon tuostakin käydä täyttämässä korin suppilovahveroilla. Eli herkuttelu jatkuu!


Valkoiset vaatimattomat pelargonit lämmittelevät vielä kuistilla auringonpaisteessa. Kovasti kadehdin teitä, jotka onnistutte viemään pelakuunne talven yli, sillä meillä ei ole siihen sopivaa paikkaa. Siis ennen pitkää, hyvästi kesäpelakuut!


Syksy jatkuu syyspäivän tasauksen jälkeen vielä monilla puuhilla. Tulppaanien sipulit odottavat, pensaiden leikkausta on tiedossa ja tietysti haravointia, kunhan lehdet putoavat. Nyt voi vielä nauttia syksyn väreistä puissa ja pensaissa.

Aurinkoista loppuviikkoa!

 Tervetuloa lukupiiriimme Pia Anneli!

16 kommenttia:

  1. Onpa teillä siellä kaunista... ja paljon herkkuja tulossa talven varalle.
    Nuo valkoiset pelargonit ovat todella suloisia. Minä onnistun pitämään suurimman osan pelargoneistani hengissä viileässä ja valoisassa paikassa, mutta esim. Marttojen sivulla näkyy olevan vinkkejä mm. säilyttämisestä ilman multaa, kuivahtaneina, mustassa muovisäkissä. Oletko kokeillut?
    Kauniita syyspäiviä ja tunnelmallisia syysiltoja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara! Tuota normaalia viileässä säilytystä olen harrastanut, mutta valo ei tahdo riittää. katsotaan miten käy!

      Poista
  2. Oman puutarhan sato on sellaista herkkua, ettei paremmasta väliä. Maa-artisokkakeitto saa jo ajatuksissakin veden herahtamaan kielelle.

    Tämä syyskuu on ollut niin upean aurinkoinen ja lämmin, ettei oikein vielä osaa asennoitua syksyyn. Meillä ei ole vielä ollut pakkasta, vaikka aika alas lämpötila öisin jo painuukin. Monet kasvit ovat vielä ihan kesäterässä ja niinpä varsinainen puutarhan syyssiivous tapahtuu asteittain. Paljon lehtiä on jo pudonnut puista, mutta haravointi on vasta edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan kaunis syksy on meillä ollut. Tänään leikkasin angervoaitaa ja olen oikein tyytyväinen tulokseen. Haravointia ei tarvitse ihan hetkeen harkita, niin paljon on lehtiä puissa!

      Poista
  3. Paljon herkkua talveksi kaunis pelargoni. Mukavaa loppuviikkoa:)

    VastaaPoista
  4. Syksy on ihanaa aikaa on hyvin värikästä raikasta ilmaa ja mitä monipuolista herkkua talvenvaralle saadaan. Hyvin kauniisti kukkivat kukkaset daaliat ovat ihania :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Daaliat ovat todella antaneet kaikkensa nyt syksyllä ja monet muutkin kukat. Ruukuissa kukkivat marketat ovat myös runsaampia kuin kesällä. Hyvää alkuviikkoa!

      Poista
  5. Herkullinen kirjoitus, niin sadon, värien ja kukkien kera! Meillä palsternakat ovat vielä maassa, minäkin tykkään niistä kovin ja ovat tosi maukkaita! Artisokkaa en juurikaan olekasvattanut, olen etsiskellyt sille paikkaa, sellaista missä se saisi rauhassa kasvaa ilman että se levittäytyisi koko kasvimaalle, toivottavasti löydän sopivan paikan, muhkeita nuo artisokkasi ovat! Saavatko ne olla myyriltä rauhassa?

    Tuota 'viimeisen kimpun' -ajatusta olen myös päässäni pyörittänyt, halla on pari kertaa käynyt ja nipistänyt kurpitsan lehtiä, mutta daaliat ovat kestäneet, kukinta vain yltyy uhkean komeaksi! Nuo pienet orvokit ovat niin kauniita :D Omenoita meille on tullut paljon ja jakoon mustarastaiden kanssa on tullut närhet ja supi...pudokkaille on ollut ottajia, no kaikille riittää, niin luonnon eläimille, kanoille, kuin meillekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Artisokan paikka kannattaa todella harkita. Ystäväni varusti minua, että siitä ei sitten enää pääse eroon - en ole vielä pyrkinytkään!

      Poista
  6. Minä nostan pelakuut syksyllä sisälle keittiön ikkunalle, osa selviää, osa ei. Mutta kannattaa kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on aika ahdas ikkuna eikä valokaan tahdo riittää - mutta aina sitä yritän. Nytkin nuo nököttävät tuossa ikkunalla.

      Poista
  7. Ihanan syksyisiä kuvia! Artisokkaa alkoi todella tehdä mieli :) Herkullista syksyn jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Pauliina, mukavaa kun löysit blogini ja tulit seuraamaan touhujamme, tervetuloa!
      Artisokka on hieno herkku ja mikä mukavinta, sen kasvatus on helppoa! Mukavia syksyisiä päiviä!

      Poista
  8. Samantapaista hommaa meilläkin. Palsternakat ja maa-artisokat toki vielä ovat maassa, mutta perunat ja porkkanat ja monet muut on jo otettu talteen kellarin uumeniin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palsternakat olisivat vielä saaneet jatkaa kasvuaan, mutta halusimme vähän kunnostaa kasvimaata, joten ne ovat nyt kellarissa. On mukavaa kerätä satoa talven ajaksi!

      Poista