Kasvimaasta potager?

Kevät saapui äitienpäivälahjana yhdellä sysäyksellä. Vihdoinkin päästiin toteuttamaan torpan kasvimaan uutta ilmettä. Jo talvella päätin, että vakiokasvimaa pitkine juurikasvipenkkeineen saa kokea muutoksen. Toki suositut hyötykasvit otetaan edelleen mukaan, mutta koska kasvimaa-alueella on hyvää maata ja paljon valoa, pääsevät jatkossa kukat suurempaan rooliin siellä. Torpan kasvimaasta tehdään herraskaiseen tyyliin POTAGERmainen. 

Tämä kasvimaan osa on noin 5 x 10 m ja suorakaiteen muotoinen. Tarkoituksena ei ole rakentaa pysyviä sorakäytäviä, mutta potagerin perussääntöjä toteutetaan kevyesti. Yksi tärkeä periaate eli geometrinen  ja symmetrinen pohjarakenne on madollista toteuttaa suorakaiteen muotoon. Toinen tärkeä asia on se, että alueesta tulee nautinto silmälle. Kukat ja kauniit muodot yhdistyvät hyötykasvien kauneuteen.

Tässä on tuleva potager-alue. Se rajoittuu risuaitaan, jonka takana on perunamaa omassa perustehtävässään. Potager liittyy muuhun alapihaan niin, että nurmikäytävä erottaa sen kukkapenkistä. Toisessa reunassa on aita, jonka on tarkoitus estää peuroja vierailemasta kasvimaalla.

Talven pitkinä viikkoina piirsin monia suunnitelmia, joissa on vinoja ja pyöreitä muotoja ja erilaisia yksityiskohtia. Paperilla kaikki on helppoa ja kätevää. Todellisuudessa sitten pohjapiirrosta hieman yksinkertaistettiin.

Käytävät merkittiin ensin yhdellä ja sitten kahdella saappaan leveydellä. Penkkien leveys suunniteltiin siten, että niihin sopivat mukavasti kasvirivistöt. Paperisuunnitelmista toteutui se, että koko aluetta ympäröi kehämäinen penkki, jonka katkaisee etureunan sisääntulopolku.

Keskusta jaettiin yksinkertaisesti seitsemään suorakaiteen muotoiseen penkkiin eli vinokuviot ja pyöreät muodot jätettiin pois. Käytävät merkittiiin polkemalla saapasparin leveydellä. Tänä vuonna kokeillaan tätä yksikertaistettua muotoa.

Perennamaiset hyötykasvit kuten lipstikka, kasvaa jo potageralueen ulkopuolella eikä sinne istuteta muitakaan monivuotisia hyötykasveja. Niillä on toistaiseksi oma paikkansa.

Sitten oli siemenpussien vuoro. Ensimmäiseksi kylvettiin normijuureksia ja kehäkukkaa ja muita tärkeitä keittiökasviksia, härkäpapuja ja herneitä. Tilaa jätettiin kuitekin myöhemmin lisättäville kasvien taimille tai siemenkylvölle. Kaikkea ei toki vielä ole kylvetty. Kesän mittaan tai ainakin syksyyn mennessä selviää, mitä kaikkea siellä sitten kasvaa ja miten suunnitelma toteutuu.

Seuraavaksi asennettiin potageriin kuuluvat korkeat elementit, joiden rakentamiseen vaari käytti torpan tyyliin sopivasti puuriukuja. Jokaiseen alueen kulmaan tuli rakennelma, jossa todennäköisesti kiipeilevät ainakin hajuherneet.

Kylvökset peitettiin harsolla, joka ei ole mikään silmän ilo, mutta parantaa huomattavasti kylvötulosta. Oikeassa reunassa näkyy iisoppirivi, joka rajaa varsinaisen potageralueen viereisestä laatikkoviljelmästä.

Aidan takaa katsottuna näkyy etualalla laatikkoviljelyalue, jossa kasvaa mansikkaa ja varhaisvihanneksia ja varsinainen potageralue taaempana. 

Vähän kerrassaan tai oikeastaan yhtäkkiä leviää vihreys ja kukoistus puutarhaan ja koleat päivät ovat ohi kuin taikaiskusta. Nyt pitäisi ehtiä joka kulmaan siistimään ja kohentamaan paikkoja talven jäljiltä.

Aurinkoista viikonlopun jatkoa!

Se herää sittenkin henkiin!

Kaiken kylmän viiman ja lumipyrähdysten jälkeen puutarhassa on sittenkin eloa. Scillat ovat valloittaneet muuten harmaan ja karikkeiden peittämän maan. Keväiset vuohenjuuret puskevat jo rehevinä ruusukkeina antaen vihreyttä kokonaisuuteen. Kuolanpioni ei arkaile vaan työntää punertavat alkunsa rohkeasti esiin.

Ensimmäinen krookus on tuontu kukkanuppunsa odottamaan lämmittävää auringonsädettä mutta joutui ensin kokemaan sankkoja lumiryöppyjä.

Sinivuokkoja on kukassa runsaastikin, mutta nekään eivät uskalla avata kukkiaan täydellisesti, vaan supistavat ujoina terälehtensä siten, että vain niiden harmaat alapuolet tulevat näkyviin.

Pukinparta on omatoimisesti kylvänyt haituvaiset siemenensä karuun maapohjaan ja siinä se aikoo kasvattaa taas runsaasti kukkavarsia ja keltaisia kukintoja. Niissä kehittyy taas lukematon määrä uusia siemeniä leijailemaan voikukkamaisesti sinne tänne.

Mirrinminttu kuuluu sarjaan sisukkaita selviytyjiä. Kiven kolossa se on jo ehtinyt kasvattaa uudet rehevät varret tässä vaiheessa, kun monet muut vasta kömpivät mullasta esiin ensimmäisellä vihreällä piipallaan.

Erilaiset akileijat eivät koskaan petä. Ne nousevat luotettavasti kasvattamaan kauniita lehdistöjään ja ovat tämän puutarhan suosikkeja. Ne kasvavat ja kukoistavat varmasti ja uusiutuvat omatoimisesti.

Maksaruoholla on  lämmin kolo tiilistä rakennetussa kolossaan, jossa se on päässyt hyvää alkuun koko rehevyydessään.

Ruohosipulilla on tänä keväänä ollut vaikeuksia, vaikka se on yleesä ollut täysin käytettävissä jo vapun ajan ruokien koristeluun. Keltaiset kärjet kertovat tuikeista pakkasöistä.

Paljon muutakin löytyy ja joka päivä ilmestyy uusia ihania elon merkkejä. Kohta kukkivat, esikot, kiurunkannukset ja pian narsissitkin. Sitä odotellaan!

Linnutkin alkavat liikkua vilkkaammin ja pesänrakennustoimintaa on pönttöjen ympärillä. Tiaiset ja kirjosiepot käyvät keskenään keskustelua, mikä pesä kullekin kuuluu. Jotkut rakastavat kerrosasumista. Rastas on rakentanut oman pesänsä pöntön päälle. Epäselvää on vielä, kuka on alakerran asukas. 

Lumisateista viis - kyllä se kevät pääsee alkuun.  Hyvää alkanutta viikkoa!