sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Lunta ja kukkia


Paljon puhuttu takatalvi on koetellut puutarhaa ja sen olentoja jo vapusta lähtien. Napakka yöpakkanen ja kova tuuli päiväsaikaan on repinyt juuri alkuun päässeita kasveja. Viime yö toi vielä tullessaan lumikerroksen, tosin vain vajaa viisi senttimetriä, mutta koko maisema oli aamulla valkoinen. 


Takapihan kukkapenkin ruskoliljojen lehtiruusukkeet olivat juuri päässeet alkuun ja nyt ne sojottivat urheina lumen keskeltä.


Kasvimaalla ehdin lämpimillä keleillä kylvää porkkanat ja herneet ja istuttaa vähän sipulia. Lumi peitti harsotetut penkit ja jänis on jättänyt oman tervehdyksensä ruokaa etsiessään.


Takapuutarhan ilme on vielä kalju ja valkoisen lumen peittelemänä  se näytti jopa aavemaisen kalsealta. Päivämäärä 5.5. tuntuu epäuskottavalta.


Kaikki puutarhan toimet ovat alkumetreillä, ruukut vasta esiin nostettuna. Innoissani keräsin jo vettä sadevesitynnyreihin, sillä oli ollut pitkään kuivaa. Kastelukannurivistö on valmiina, mutta lumi ehti senkin peittää. Vesitynnyrin pintaan oli syntynyt paksu jääkerros. Saa nähdä, säilyikö tynnyri ehjänä.




Kaikesta kylmyydestä ja lumesta huolimatta syksyllä istutetut valkosipulit seisovat reippaina rivistössään.


Kasveissa on uskomatonta voimaa ja sitkeyttä, kun ne joutuvat ajan kanssa tottumaan kylmyyteen ja riepottavaan tuuleen. Kevätesikko oli päättänyt kukkia ajallaan tuli mitä tuli. Onneksi lumi suli jo puolenpäivän jälkeen.


Tämän kevään suurena yllätyksenä onnenpensas kukki ensimmäisen kerran oikein näkyvästi. Lumesta huolimatta se jatkoi kukkimistaan, joka alkoi jo vapun tienoilla.



Kuvasin pensasta pari päivää sitten. Pensas istutettiin monta vuotta sitten puutarhan viimeiseen nurkkaan risuaidan viereen. Ja risuiselta se on enimmäkseen näyttänyt. Pari kukkaa on tarkkaan katsoen voinut erottaa jossakin oksassa.


Viime vuonna nähtävästi leikattiin pensasta sopivasti ja nyt se oikeasti kukkii - edelleen lumisateesta huolimatta. Tämä pensas on ilmeisesti Jalo-onnenpensas eli Kanadanforsythia `Northern Gold`. Forsythiat kuuluvat oliivikasveihin.


Onnenpensas on huomiota herättävä, sillä se kukkii kirkkaan keltaisin kukin ennen lehtien puhkeamista. Se kukkii toisen vuoden versoilla ja siksi vanhat oksat täytyy leikata seuraavan vuoden kukinnan turvaamiseksi jo kukinnan jälkeen. Se myös tuoksuu eksoottisen voimakkaasti.


Uudet versot kasvavat ryhdikkäästi ylöspäin, mutta ylivuotiset näyttävät helposti lamoavan. Leikkaamalla täytyy saada pensaaseen ilmavuutta ja ryhtiä. Nyt pensaassa on paljon uusia versoja, joten ensi vuoden kukinta voisi olla jo näyttävää.


Ensimmäiset lehtisilmut alkavat jo vihertyä. Kiinnostavaa on nähdä, kuinka kauan kukinta jatkuu lehtien puhjettua. Loppukesän ajan pensas on vähemmän huomiota herättävä viherlehtinen pensas ja syysväri on kuulema kaunis. Tämä yllättävän kevätkukinnan jälkeen on onnenpensasta seurattava syksyyn asti.


Toivottavasti etenemme kohti lämpimämpiä päiviä!

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Huhtikuun viimeinen...

... ja huhtikuun ensimmäinen postaus💚💚! Kevään käynnistyminen on ollut jähmeää ja blogimaailmassa käväisin melkein kuukausi sitten. Pakkasyöt ja metsän reunamien lumijäänteet ovat vähitellen irroittamassa otettaan. Kevään merkkejä on kuitenkin ilmaantunut näkyviin, joten kyllä  se siitä jällen käynnistyy. Siispä ilman kummempia selostuksia, kevättä rintaan ja iloista vappua!













Seuraavaksi lähden lukemaan kaikista niistä mielenkiintoisista tapahtumista, joista tämän kuukauden aikana te olette postanneet. Taimet ovat kasvaneet, puutarhanäyttelyissä on käyty ja suuriakin muutoksia on tehty puutarhoissa. Mielenkiintoista on odotettavissa. Kiinnostavaa toukokuuta!

perjantai 29. maaliskuuta 2019

Maaliskuun valoa


Maaliskuussa on valoa ja värejä taivaalla. Lumi sulaa vihdoinkin vauhdilla, mutta sitä on vielä. Jäätiköt alkavat muuttua pehmeiksi.


Alppiruusu on verhottu vihreän  verkon suojaan, jotta sen maanpäällinen osa ei innostu liikaa valosta. Sieltä verkon suojasta se kurkistelee. Maaliskuussa olo on kuin alppiruusulla. On viisainta piileskellä varjossa, sillä kevään huikea valo on ollut hyytävän kylmää.  Täältä on hyvä seurata, milloin on turvallista ottaa seuraava askel.


Hankikylvöt ovat vielä suojassa lumimassan alla, mutta huoneen lämmössä voi varovasti jo heittäytyä kevään ihmeen vietäväksi. Pelargonipistokkaita tarttui puutarhamyymälän tarjonnasta mukaan ja ne ovat röyhistyneet mukavasti. Ulkoeteisen ikkunalle suunnittelen vanhanajan pelargoni-ikkunaa, jossa kukkivat  erilaiset punaiset pelakuut: pinkki CANDY ROSA, tummanpunainen DIABOLO, lohenpunainen DOLCE VITA.ja hempeä kaksivärinen vaaleanpunainen APPLEBLOSSOM.


Pakko oli kokeilla kaikkien ylistämää kelloköynnöstä. Kylvin 8.3. kuusi koesiementä ja sitkeän idätyksen jälkeen niistä neljä nousi pintaan ja - ihme ja kumma, kasvattavat vartta kovaa vauhtia. Koska itävyysprosentti oli niinkin korkea, kylvin uuden erän 18.3. ja nyt nousee lisää urheita kiemuroita mullasta. Vaikka saattaa käydä niin, että kelloni eivät ennätä sinertävään kukkaan, on toiveissa saada vihreä köynnöskasvusto. Ehkä seuraavan keväänä aloitan kylvön hieman aikaismmin.


Samettiruusut ja kosmoskukat saavat vielä odottaa siemenpusseissa, mutta kylvin värinokkosta. Viime kesänä näin Riikan puistoissa ja pihoissa paljon värinokkosta kukkaistutuksissa ja päätin kokeilla sitä. Pikku nokkoset ovat nyt itäneet pieniksi taimiksi.


... siis jotakin tällaista...


Kellarista esiin kannetut jättiverbenat alkavat herätä eloon. Leikatut paksut viime vuoden varret ovat kuivuneet, mutta sieltä juuresta nousee pientä vihreää! Ja näitä juurakoita on useita, joten näyttää siltä, että verbenat kukkivat kesän mittaan. Muutama taimi on noussut myös siemenkylvöistä.


Puutarhassa on vileä melko elotonta, vain kivikkorinteen kasvit alkavat vähitellen kuoriutua esiin lumesta ja talven karikkeesta.


Eipä sittenkään - pähkinäpensas on aloittamassa kukintaa. Se on menneen lämpimän kesän ansiosta kasvattanut valtavan määrän norkkoja, jotka tänään lämpötilan kohotessa alkoivat levittää siitepölyä. Viime kesänä kehittyi kolme pähkinää, mutta nyt niitä on luvassa enemmän. Oravat riemuitsevat!


Alppikärhössä on sitkeästi siemenhahtuvia jäljellä kaikesta tuulesta ja viimasta huolimatta. Pitäisikö näitä idättää?


Huhtikuu odottaa parin päivän päässä!


Maaliskuun valoa!

Tervetuloa uudet lukijat! Kevään edetessä torpassa alkaa taas vilkkaampi elämä!

tiistai 26. helmikuuta 2019

Hyönteishaaste




Ilmaston lämpenemisen lisäksi media on nostanut yllättäen esiin myös hyönteisten katoamisen. On esitetty laskelmia ja aikatauluja, joiden mukaan hyönteiset - tai suuri osa niistä - ovat kadonnet sadan vuoden kulessa. Tuntuu vaikealta uskoa, että nämä ihanat ja inhottavat suomalaiseen kesään kuuluvat vierailijat olisivat poissa. Mitä voi yksittäinen ihminen tehdä? Verkossa liikkuu erilaisia ryhmähankkeita mielenilmaisuun ja kannanottoihin, joilla voitaisiin vaikuttaa tulevaan. Mitä minä voisin tehdä? Voin istuttaa ja kylvää puutarhaan perhoskasveja.


Huolestuneena huomaan, että alkujaan torpan puutarhaan ei ole suunnitelmallisesti hankittu hyönteissuosijakasveja. Kesien kulessa olen kuitenkin nähnyt, että hyönteiset viihtyvät hyvin monissa meidän kukkivissa kasveissamme. Kun selasin mesikasviluetteloja, kävi ilmi, että lähes kaikki vanhan ajan perennat ja myös kesäkukat ovat hyödyllisiä joillekin hyönteistyypille. Esimerkiksi kaikki maksaruohot ovat ainakin kimalaisten suosiossa ja aurinkoisena päivänä niitä surisee joka puolella. 


Suopayrtti on yksi yöllä  liikkuviä hyönteisiä houkutteleva kasvi. Siis vaikka päivällä ei näy liikettä, yöperhosia varten on oma houkutteleva tarjonta. Yleensä valkoiset kukat toimivat öisin.


Monet kukkivat pensaat, kuten erilaset angervot, houkuttelevat vuoronperään kaikenlaisia hyönteisiä. Siinä viihtyvät auringonsäteiden mukaan päiväperhoset, kimalaiset ja kukkakärpäset ja hämärissäkin näkyy liikettä.


On myös tärkeää, että kasvukauden eri vaiheissa riittää kukkijoita. Kevään sipulikukat ja hedelmäpuut aloittavat kukkatarjonnan. Hedelmäpuiden kohdalla voi käytännössä kokea hyvän hyönteiskesän merkityksen. Paljon pöriseviä hyönteisiä kukissa merkitsee samaa kuin runsaasti luumuja ja omenoita.


Kun keväällä kukkii oma kasvivalikoima, pitää huolehtia myös hyönteisten syksystä. Syysleimut ovat tuttuja joka puutarhan loppukesän kukkijoita ja ne hyödyttävät myös hyönteisiä. Punahatut jaksavat kerätä vielä syyskuussa aurinkohetkinä runsaasti ruokailevia päiväperhosia.


Joka vuosi meillä kasvatetaan samettiruusuja ja niiden päätehtävätehtävä on toimia hyötykasvimaalla kumppanuuskasveina, jotka hyödyttävät vaikkapa porkkanoita kasvamaan terveiksi ja puhtaiksi. Siinä ohessa ne keräävät myös hyönteisiä pölyttämään kukkansa, joista voi helposti kerätä syksyllä seuraavan vuotena kylvettävät siemenet. Kaiken lisäksi ne toimivat silmän ilona.


Samanlainen hyödyllinen kasvi on iisoppi, joka on monivuotinen. Hyötykasvimaa on meillä yleensä reunustettu joltakin kantilta iisoppiaidalla. Se karkottaa haittahyönteisiä ja houkuttelee esimerkiksi kimalaisia ja perhosia.


On ilahduttavaa, että monet vanhat tutut kesäkukat, kuten krassit ja kehäkukat, toimivat myös hyönteisten ruokailupaikkoina. Hyönteisten selviytyminen oli entisaikaan  hyvin turvattu, koska joka pihassa kasvoi runsaasti meden keräämiseen sopivia kasveja. Osa niistä on nykyisin hylätty uusien ja mielenkiiintoisten kokeilujen tieltä. Ne saattavat tuntua monesta vaativilta kasvatettavilta.


Puutarhakasvien lisäksi meillä on puutarhassa puolivillejä alueita, jossa saavat luonnonkasvit vapaasti kasvaa ja siementää. Luonnonkasvit tarjoavat erilaisia ruokailupaikkoja hyönteisille, jotka vieroksuvat puutarhakasveja. 


Sininen pallomainen purtojuuri kylväytyy aina seuraavaa vuotta varten omatoimisesti. Mäkitervakko huolehtii myös aktiivisesti lisääntymisestä. Tervakon tahmeitten varsien seassa kasvaa hyvä mesikasvi, sininen mirrinminttu.


Pari vuotta sitten rakentelimme joukon hyönteishotelleja. Harmaasta jätelaudasta ja kuivista putkilokasvien varren pätkistä koottiin linnunpönttöjä muistuttavia hotelleja, joita jaettiin ystävillekin. Ylemmässä kuvassa etureunasta puuttuvat vielä verkot.


Verkko tarvitaan ehdottomasti tai linnut tyhjentävät sisällön pois. Muutamia kiinni muurattuja putken päitä näkyy tässä viime syksynä kuvatussa hotellissa.


Hyönteishotelli on tosin pieni lisä niihin mahdollisuuksiin, joissa hyönteiset voivat pesiä tai talvehtia pihassamme. Olemme rakentaneet risuaitoja tuulen suojaksi ja  monet kärhöt kasvavat käytännössä risukasan varassa. Hyönteisillä on paljon mahdollisuuksia. Lisäksi pihan jatkona on metsää, joten hyönteisillä on vapaa kulkuyhteys ympäristöön. Nokkospöheiköt saavat kasvaa siellä täällä. Puutarhakomposti on myös tärkeä. Kompostin kasvijätemassa tarjoaa elintilaa kastemadoille ja talvehtimispaikan kuoriaisten toukille.


Tarkastelun perusteella torpan puutarhassa hyönteisten olosuhteet ovat onneksi aika hyvät, vaikka kasveja ei valittu hyönteisiä silmällä pitäen. Puutarhan tutut perinnekasvit ovat huolehtineet hyönteisistä ja esimerkiksi perhosia on ollut kiitettävästi riippuen kesän aurinkoisuudesta. Mesikasveja kyllä lisätään tulevaisuudessa, esimerkiksi väriminttu ja zinnia ovat jo listalla.


Ilmaston muutoksen keskellä on syytä havahtua huolehtimaan hyönteisten elinolojen turvaamiseen, vaikka kukaan ei rakasta hyttyshyökkäyksiä tai muurahaisten tuhotöitä puutarhassa. Onhan harmillista, kun ampiaiset tekevät pesän saunan kuistin kattoon ja niitä joutuu koko kesän väistelemään. Silloin kannatta kuitenkin havahtua ja olla tyytyväinen siihen, että meillä on vielä hyönteisiä.

Suomessa tehdyn hyönteistutkimuksen mukaan meillä hyönteisten katoaminen ei ole niin totaalista kuin maailmanlaajuisesti. Meillä on jopa uusia tuolokashyönteisiä, jotka ovat saapuneet ilmaston lämmetessä.

Suomalaiset puutarhat ja puistot ovat hyönteisystävällisiä. Kun vältetään laajoja yksilajisia ruohokenttiä tai kivialueita, hyönteiset voivat hyvin ja lisääntyvät. Jopa kaupungeissa on ryhdytty rakentamaan viherkattoja ja harrastamaan kattopuutarhoja. Meillä  torpalla on hyönteisille tarjolla kasvimaan aidan takana monimuotoinen niitty kukkineen.


Jokainen meistä puutarhureista kohtaa kuitenkin joskus niitä tuholaisia, joiden ilmaantuminen puutarhaan ei ole ilahduttavaa. Mäntysuopasuihkutukset tai nokkosvedet eivät ehkä tehoa, mutta aina ei voi voittaa. Tämä `tupsutoukkakehrääjän` toukka rouskutteli viime kesänä vuorenkilpien lehtiä, mutta vain niitä. Sillä oli useita lajitovereita seuranaan. Ruokahalua riitti pari päivää.

 Tupsutoukkakehrääjä  on yleinen paju-ja vadelmapensaissa. Sen kanta vaihtelee voimakkaasti. Aikuinen koiras on ruskehtava perhonen.

Toukkaesiintymä oli yllättävän huomiota herättävä. Siitä syystä oma hyöteistieteilijämme kiinnostui sen verran, että teki lajimääritystä ilman ennakkoluuloja. Todettiin, että toukallakin on vuoronsa tässä puutarhassa. Koskaan aikaisemmin en ole huomannut tällaista runsasta esiintymää.


Muutaman viikon kuluttua toivotetaan muuttolinnut ja hyönteiset tervetulleiksi. Taimia ja siemeniä hankittaessa kannattaa siis valita perhospuutarhan kasveja. Autetaan hyönteisiä selviytymään ja lisääntymään!

Helmikuun viimeiset päivät ovat käsillä, tervetuloa maaliskuu!