Mikkeliläinen kukkii

Ainoa alppiruusumme "Mikkeli" avaa nuppunsa juuri juhannuksen alla. Sen kukat ovat täysin avautuneena hyvin vaaleanpunaiset ja suuret. Nuppuina kukat punertavat syklaamin punaisina.

Suomumaiset nuput vilauttavat aavistuksen punaista ja päivä päivältä punerrus voimistuu. Välillä joutuu arvailemaan, mikä nupuista on oikea terttu kukkanuppuja ja mikä taas tuottaa kaksi uutta vihreää haaraa.

Nuppuja on paljon. Viime vuonna tässä alppiruusussa oli vain muutama kukkaterttu, ehkä kolme-neljä. Vähitellen jokaisessa nupputertussa avutuu ensimmäinen kukka, joka on hyvin vaaleanpunainen.

Kukat avautuvat vähitellen kokonaan ja kukkapilvi muuttuu täydellisen vaaleanpunaiseksi. Sade tuo toivotun virkistyksen aukeaville kukille.

Kukkaterttuja on paljon, ainakin vähitään kaksisataa ja pensas on suuri. Näissä kuvissa, jotka on otettu eri suunnista, se ei näytä ollenkaan mahtavalta. Oikeasti se on melkein kolme metriä korkea ja neljä leveä. Kun kaikki kukat alkavat olla avautuneita, kukkapilvi on tropiikinomainen, vaikka ilma on kolea.

Ihailen kukkamassojen keveyttä ja punerruksen vaihtelua syklaaminpunaisesta lähes valkoiseen. Kukkien herkät yksityiskohdat ovat hyvin kauniita ja ne vähäiset hyöteiset, jotka tässä lämpötilassa liikkuvat, käyttävät hyväkseen kaukintojen antia.

Tämä mikkeliläinen on yli kymmenvuotias ja se on vuosittain kukkinut vaihtelevasti, Nyt se antaa parhaan kukintansa juuri juhannuksena. Näitä on pakko ihailla aina uudelleen ja uudelleen. Tämä on meillä juhannuksen juhlakukka! Tässä vielä 6 x alppiruusua, ole hyvä!

Hyvää juhannusta!

Kivireunus

Yläpihan kukkaistutusalue on pengerretty suurilla kivillä ja kivijonojen väliin jää mullosalue, jossa on kokeiltu monenlaisia kasveja. Aluksi siihen istutettiin pensasrivistö kiiltävälehtistä happomarjapensasta, mutta se varjosti kasvaessaan  kukkapenkkiä.

Kivijonot muodostuvat monen kokoisista kivistä ja kaartuvat vapaamutoisesti siten, että kukkapenkki jää yläpuolelle ja alapuolelle on vallannut tilaa vuorenkilpi. Pensaiden jälkeen on kokeiltu monia kasveja ja ne ovat menestyneet eri tavoin kesän säästä riippuen.  Yläkuvassa näkyy kivireunus alhaalta ylöspäin katsottuna.

Istutuksissa ei ole mitään järjestelmällistä, vaan sinne ovat tavallaan löytäneet tai jääneet ne kasvit, jotka ovat kotitutuneet paikalleen. Erilaiset esikot ovat tänä vuonna asettuneet hyvin sijoilleen. Varhaiset kevätesikot ovat jo kukkineet, mutta komeammat pihaesikot jatkavat kukintaa.

Esikoiden sekaan ovat kotiutuneet punaiset ja valkoiset patjarikot ja sekalainen valikoima maksaruohoja täydentää valikoimaa.

Alakuvassa on näkymä ylhäältä alaspäin ja kasvivalikoimaa täydentävät vihreät lehtiruusukkeet, jotka ovat syysleimuja syksyn kukintaa varten.

Nämä sekalaiset kasvit ovat sopeutuneet hyvin rinnakkaiseloon ja kun multaa ja kosteutta on riittävästi, ne viihtyvät paikoillaan. Lisäksi niiden sekaan ilmestyy punaisia ailakkeja ja sinisiä lemmikkejä, jotka saavat aikansa kukkia. Kun istutusten suunnittelu etenee näin spontaanisti, syntyy useimmiten käytännön ongelma. Tässä ongelmana on se, että huoltoreitti on tukkeutunut. Vuorenkilvet ovat rehevöityneet ja vallanneet tilaa siten, että kivien ja kasvien välissä ei pääse kunnolla liikkumaan. Ratkaisu on tietysti se, että jossakin vaiheessa kilpirivistöä on perattava ja tilaa raivattava. Isojen kivien päällä liikkuminen on ainaista seikkailua. Meillä istutukset ovat yleisilmeeltään vähän puolivillejä, joten kitkemistä ei tarvitse tehdä tuhkatiheään.

Alakulmasta katsottuna reunassa kukkivat vielä vuorenkilvet ja tämä penkin päässä kurkottelevat valkoiset arovuokot ja tausta näyttää vihreältä pöheiköltä!

Aurinkoista ja lämmintä viikoloppua!

Aurinko + sade = punaista ja valkoista kukoistusta!

Kuin taikaiskusta käynnistyi mahtava kukinta auringon lämmön ja pehmeän sateen ansiosta. Omenapuut avasivat runsaat kukkansa ja tarjoavat hyönteisille vihdoinkin työtä aamusta iltaan.

Purrppuraomenapuu on oksien täydeltä kukassa ja myös sen lehdet ovat tänä vuonna purppuraan vivahtavat.

Omenapuut onnistuivat myös kukkimaan runsaasti. Näitä isoja puita leikattiin keväällä hyvin niukasti ja se nähtävästi antaa voimaa kukkia, kun ei tarvitse korjata leikkauksen aiheuttamia kohtia. Punaisen kanelin oksat  ovat melko pitkiä ja jos omenoita kehittyy, niillä on kuorman kantamista.

Pirja-omenapuu on täyttänyt oksansa ihan täyteen kukkia. Onneksi sää lämpeni siten, että etenkin tämä puu aurinkoisessa paikassa on täynnä hyönteisten surinaa.  Vastaavasti ne houkuttelevat linnunpöntöistä ja -pesistä  kirjosiepot ja pääskyset sujahtelemaan omenankukkien seassa.

Uskollinen kuolanpioni piti nuppunsa tiukasti kiinni, kunnes aurinko ja sadepisarat herättivät sen kukkimaan. 

Alppikärhö Markham´s Pink aloitti tänä vuonna kärhöjen kukinnan ja komeasti ja rehevästi aloittikin. Viime vuonna se kärvisteli puloliraakkuna ja taisi pusertaa pari kukkaa auki. Nämä kärhöt ovat meillä ihan arvoituksellisia - välillä ihan surkeita ja sitten taas loistossaan. Tässä siis saadaan annos pinkkiä.

Aidanvieruksen ailakkeja en voi vastustaa. Annan niiden kukkia välillä kukkapenkkien ilonakin ja tuoda oman punertavan värinsä  mukaan tähän lähenevän keskikesän väriloistoon.

Viimeiset valkovuokot innostuivat kukkimaan lämpimän sateen annettua niille voimaa kasvattaa pitkät varret. Valkovuokotkin saavat kukkia kukkapenkkien koloissa ja reunoilla, kunnes ne kuihtuvat.  Seuraavana vuonna niitä ilmestyy taas runsaasti.

Ensimmäisen kerran kukkivat arovuokot, joita sain viime vuonna tuttavan kukkapenkistä. Saatesanoina oli, että ne leviävät helposti liikaa, mutta nyt nämä yksilöt ojentelevat kukintojaan vielä yksinäsessä ylhäisyydessään.

Nyt tapahtuu pihassa ja puutarhassa kaikkea vauhdilla. Täytyy pitää kiirettä, jotta pysyy mukana. 

Kesäistä sunnuntaita!

Toukokuu 2017

Kylmin toukokuu kautta aikojen ...

Nyt ollaan jo kesäkuussa!

Hyvää viikonvaihdetta!