keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Syyskuu meni jo

Syyskuu on ollut monivaiheinen ja yllätyksellinen. Siihen on kuulunut harmaita sadepäiviä, kirpeitä pakkasöitä ja aurinkoisia, uskomattoman lämpimiä loppukuun päiviä ja myös öitä. Nyt mennään kohti tavanomaisia syksyn olosuhteita. Pensaat ja perennakasvustot ovat vielä reheviä, jopa vihreitä. Kukinta on enää vähäistä. Alakuvassa vasemman reunan tummanvihreä kasvi on humala perinteisessä humalasalossa. Kolmesta humalasalosta yksi kaatui Aila-myrskyssä. Kaksi jäljelle jäänyttä kohoaa vielä järkähtämättömän rehevänä.


Puolivälissä kuuta päästiin sadonkorjuuseen juuresmaalla. Aurinkoisena päivänä nostin porkkanat aurinkoon kuivahtamaan ja kiersin naatit pois. Kellariin saatiin varastoon hyvä sato porkkanoista. Edelleen olen sitä mieltä, että porkkanoiden kasvatus kannattaa, vaikka joku sitä väheksyi alhaisen kilohinnan vuoksi. Niiden maussa maistuu koko historia, vaivaisesta ensitaimesta kastelun ja harvennuksen kautta meheviksi ruoka-aineiksi. Maakellari säilöö ne hyvin kevääseen asti.

Kosmoskukat ovat suuri intohimoni. Esikasvatan taimia erilaisista siemenistä. Usein niistä kasvaa latvomisesta huolimatta turhan korkeita. Usein myös pakkaset nitistävät juuri kukinnan vauhtiin päässeet kasvit. Nyt kosmokset pääsivät kukkaan ja kukkivat edelleen.

Tavallinen keltasipuli ei aina ole onnistunut. Tänä vuonna noudatin kaikkia hyvi neuvoja, joita olen eri suunnista kerännyt. Liotin istukassipulit tuhkavedessä ennen istutusta ja painoin sipulit selvästi syvemmälle istuttaessani ne. Kastelussa käytin nokkosvettä ja tuhkaa ripottelin muutamia kertoja maalle. Nyt sipulit kasvoivat terveiksi ja hyvän kokoisiksi. Kilo istukkaita tuotti kottikärryllisen sipuleita (ei nyt ihan täyttä!). Nostin ne maasta elokuun lopussa.

Kottikärrystä sipulit pääsivät kuivumaan naatteineen päivineen pariksi viikoksi katon alle ja naatit kiertyivät sen jälkeen hyvin irti. Sipulit kuivuivat uunin päällä muutaman viikon ja nyt ne on varastoitu tuvan kurkihirren päälle koreissa. Kaikki sipulit ovat olleet terveitä, vain kolme kukkavartta ilmaantui kesän aikana.

Punajuuristakin kasvoi kohtuullinen sato. Siemenpussien pohjalle oli jäänyt sekä pyöreän että pitkänomaisen lajin siemeniä ja molemmat kasvoivat myös nokkosvesikastelulla. Punajuurien harvennus on aina ongelmallista ja pieniä yksilöitä jää väleihin, mutta hyvä punajuurisaalis syntyi.

Pitkä lämmin ja kuiva kausi on mahdollistanut monien siementen kypsyttelyn ja keräämisen. Siemenet ovat saaneet kehittyä rauhassa kiinni kasvissa ja itävyys on toivottavasti hyvä. Monista perennoista ja etenkin kesäkukista on nyt tallessa siemeniä. Erityisen iloinen olen tämän vaaleanpunaisen kosmoksen siemenistä. Se on huomattavasti matalakasvuisempi kuin muut ja kukat ovat kerrannaiset. Jos nämä ominaisuudet sitten siirtyvät eteenpäin...

Luumusadosta kehkeytyi runsas. Ensimmäiset pienet tummat luumut, punaluumut ja kriikunat poimittiin nopeasti ja myrskytuulet pudottivat ne. Sen jälkeen alkoivat suuret siniset kypsyä ja niitä riittää vielä vaikka satoa jakavat kanssamme oravat ja mustarastaat. Parhaan sadon aikaan tuli sitten pakkasyö.

Luumuja oli puissa paljon ja illan mittaan seurattiin ulkolämpötilan laskua. Kymmenen maissa näytti siltä, että miinukselle tulee yön mittaan menemään. Päätettiin lähteä keräämään luumuja talteen ennen jäätymistä, sillä jäätyneistä luumuista oli huonoja kokemuksia menneisyydestä. Otsalamput päässä lähdimme kiipeilemään tikkailla luumuja puista ja silti osa jäi vielä sinne. Kirkkaat ja oudot valot pimeydessä houkuttelivat esiin uuden tuttavuuden. Siniritariyökkönen tuli ihmettelemään outoa valoilmiötä muuten niin pimeässä puutarhassa. Oli hienoa kohdata tämä Suomen suurin yökkönen. Pitäisi enemmän lähteä kuljeskelemaan pimeään puutarhaan lampun kanssa!

Siniritariyökkönen  Catocala fraxini

Pakkasta peläten keräsin etukäteen tomaatit pois ja ripustin ne terttuineen riippumaan kesämajaamme. Sieltä niitä on haettu vähitellen kypsymään huoneenlämpöön. Tomaattisadolla en voi kehuskella. Kasvatuksessa oli kahdeksan ulkokasvatettavaa runkotomaattia, jotka kasvattivat pääasiassa runkoa ja kaksi pensastomaattia. Ensimmäiset tomaatit punertuivat juuri pakkasen alla. Oppia kertyi jälleen ensi vuotta varten.



Pakkaset toivat yhtäkkiä väriä puutarhan puihin ja pensaisiin. Pihlajat muuttuivat ruosteenpunaisiksi ja haavat loistavan keltaisiksi. Parimetrinen siemenestä kasvatettu saarni värittyi kauniisti vihreästä keltaiseen.


Tänä syksynä halusin muuttaa kokonaan kasvimaan suunnitelmaa. Siksi se piti ajoissa kuivalla kelillä tyhjentää loppukäsittelyä varten. Siirsin monivuotisen yrttimaani toiseen kohtaan ja kaivoin palsternakat ylös. Palsternakkoja kertyi jonkimoinen määrä, vaikka niiden kanssa on usein ongelmia. Olen kokeillut syyskylvöä ja hyvin aikaista kevätkylvöä. Kylvökset jäävät harvaksi tai mitään ei ilmesty. Nämä tämänvuotiset on kylvetty samaan aikaan porkkanoiden kanssa eli kohtalaisen myöhään. Siksi mitään muhkeita juuria ei ehtinyt kehittyä, jotakin kuitenkin. Palsternakasta meillä pidetään monessa ruoassa.




Syyskuu antoi myös metsän antimia. Puolukoita, sieniä ja hirvikärpäsiä! Kantarelleja nousee vieläkin vaikka suppilovahveroita esiintyy isoina mattoina. Rouskuja ei meidän tavallisissa sienipaikoissa ole tänä syksynä näkynyt, lieneekö keskikesän kuivuus vaikuttanut siihen.


Värikäs ruska, usvaiset aamut ja kauniit ilta-auringot ovat olleet syyskuun nautinnollisia ylellisyyksiä. Tässä syyskuu - lokakuu alkaa huomenna!