torstai 20. elokuuta 2015

Namm... herkkuja!


Herkullisia piirakkaohjeita löytyy vaikka kuinka paljon ja nyt myös aineksia - marjoja joka lähtöön! Koska itse olen laiska ottamaan vatkaimen esiin, lisään tähän vielä suosikkiohjeeni. Tällä kertaa se on tehty metsävadelmista - tietenkin ! ne ovat NIIN aromikkaita, mutta tämän piirakan, kuten kaikki muutkin voi tehdä mistä tahansa marjoista, raparperista, omenoista... Siis:

150 g pehmeää voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:

5 dl marjoja
1 tlk kermaviiliä
1 kananmuna
2-3 tl vaniljasokeria
1 dl sokeria

Hiero voi ja sokeri kauhalla sekaisin. Lisää kevyesti vatkattu kananmuna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää lopuksi ja sekoita tasaiseksi. Levitä taikina pyöreään piirakkavuokaan pohjalle ja reunoille vaikkapa sormin painellen.

Sekoita täytteeseen kermaviili, muna ja sokerit. Levitä marjat pohjan päälle ja niiden päälle kermaviiliseos. Voit myös sekoittaa marjat kermaviiliin ja kumota koko seoksen piirakkapohjalle.

Paista 200:ssa asteessa 20 - 30 minuuttia, jäähdytä ja nauti!

Nyt on koko ajan vesi kielellä, kaikkia herkkuja pitäisi ehtiä valmistaa tai syödä sellaisenaan. Hyötypuutarha pursuaa kaikkea vihreää, herneitä ja papuja, kesäkurpitsaa ja mangoldia, pinaattia ja tilliä, salaatteja ja yrttejä monenlaisia...siis nammmm!!!






lauantai 15. elokuuta 2015

Nyt meni metsään...


 ... siis vaarin torpan väki! Kesä on ollut mitä on, mutta nyt luonto antaa antejaan: sieniä on kannettu kotiin jo viikkoja ja herkuteltu kaikella tapaa. Ja nyt marjamaat tuossa ihan käden ulottuvilla ovat sinisenään mustikkaa ja mäet vadelmia. Mustikkaa on kertynyt pakkaseen  hyvät määrät ja mustikoista on keitetty myös mehua - mikään ei ole sen parempi palautusjuoma pyöräily- tai uimareissun jälkeen kuin mustikkamehu!  Uskomatonta, että meillä on luonnossa tällainen terveystuote saatavilla, jota maailmalla pidetään ainutlaatuisena.


Metsävadelmia ei löytynyt viime kesänä lainkaan näillä kulmilla. Sääolosuhteet vaikuttavat niin voimakkaasti niihin, marjat joko kuivuvat tai homehtuvat pois. Tänä vuonna takarinteen vadelmikko taas yllätti iloisesti. Metsävadelma on suosikkini kaikista marjoista. Siinä on huumaava tuoksu ja voimakas maku, joka lyö mennen tullen puutarhavadelman. Olen jopa pienentänyt puutarhavadelmariviäni siksi, että jos on hyvä vadelmavuosi, on villivattuja aina saatavilla. Isoja puutarhan marjoja kerään vain kakun koristeeksi. Ja jos on epäedullinen vattuvuosi, ei niitä marjoja puutarhassakaan synny... Siispä kivikkoisessa ja hankalakulkuisessa mäessä on tullut kiipeiltyä jos toisenkin kerran vattuämpärin kanssa. Siitä on myös hyötyä liikunnallisesti tällaiselle mummille - ei tarvitse mennä kuntosaliin tasapainolaitteisiin, kun harjoitusta tulee tuoksuvassa vattupusikossa ihan kaupan päälle! 

Joko tunnet sen tuoksun...



 Pensasmustikat ovat myös saaneet sijansa torpan puutarhassa. Maku ei tietysti yllä luonnonmarjan tasolle niissäkään, mutta pienet lapset saavat napsia niitä suuhunsa aina vähän kerrallaan sitä mukaa kun ne kypsyvät. Ja suuri plussa annetaan niille myös sen vuoksi, että niistä valmistettu piirakka ei tahraa syöjiä ja pöytäliinoja siten kuin ihan luonnonmustikka. Vaikkapa täytekakun koristeeksi sopivat nämä pulleat marjat.


 Marjajuttujen lisäksi muutama kesän ilon aihe!

 Ilon aihe nro 1.
Metsälehmus onnistui avaamaan kukkansa toisena hellepäivänä tai oikeastaan sen aamuna. Pihalle mennessäni havahduin yllättäen sen huumaavaan tuoksuun. Tuoksusta sai nautiskella aamuin illoin ja nyt alkaa kukinta olla ohi.


 Ilon aihe nro 2

Krassit ja ruusupavut availevat kukkiaan ja pavut kiipeilevät lupaavasti lähes portin yläosaan. Kasvu oli alussa nihkeää, muuta onneksi lämpimät päivät auttoivat asiaa.




 Ilon aihe nro 3

Onnistuin kasvattamaan kosmoskukat niin, että ne jopa ehtivät runsaasti kukkia ennen kylmiä. Taimet kasvoivat hyvin ennen ulosistutusta ja nyt kukkia on runsaasti. Niistä iloitsen nyt!


Tältä näyttää muutamassa kukkapenkissä - puolivallatonta ja huoltoa kaipaavaa, mutta kukkikoon nyt!





Aurinkoisia päiviä ja menkäähän metsään!

lauantai 1. elokuuta 2015

Aurinkoa elokuuhun

Calendula officinalis

 Aurinkoista elokuun alkua! Oikea aurinko ei tänään ole kuitenkaan näyttäytynyt, mutta onhan meillä kehäkukka  - ' Daisy '! Kehäkukat ovat aina olleet suosikkejani, vaatimattomia ja ahkeria kukkijoita. Ja niiden tuoksu - kun taittelee kukkia maljakkoon, jää sormiin kirpeä ja mehukas tuoksu! Kehäkukkaa voi käyttää salaatteihin, sillä voi koristella ruokia ja juomia. Siitä voi tehdä vaikka seppeleen!

Monet uudet tulokkaat ovat syrjäyttäneet kehäkukan, mutta torpan puutarhassa sillä on ollut aina sijansa. Kehäkukkaa voi kylvää hyvin aikaisin keväällä tai jopa syksyllä. Kasvimaalla kehäkukka tuntuu toimivan kuten samettiruusu, ehkäpä aromaattisen tuoksunsa ansiosta. Etenkin porkkana viihtyy sen rinnalla.

Viime keväänä hankin pari pussillista uusia tarhakehäkukan siemeniä - omista kukista kerätyt  siemenet alkoivat tuottaa suppeaa värivalikoimaa ja lajike oli korkea, joten varret tuppasivat kaatumaan sateessa. Nyt kasvaneet kasvit ovat tanakoita ja vain 20 - 40 cm korkeita, joten niitä kylvän ensi kesänä myös ruukkuihin.

Tässä teille pikkuaurinkoja - tarhakehäkukkien valokoimaa 'Daisy Citrus Mix' ja 'Fiesta Gitana'!