sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Huhtikuu 2017

Tätä oli huhtikuu tänä vuonna, vappuna enemmän lunta kuin jouluna!














Tässä tämän vuoden vappupalloja!

Iloista vappua ja ihanaa alkavaa toukokuuta!

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Valmistautumista kevääseen


Rakeita ropisee vähän väliä, joten nyt voi valmistautua kevääseen kaikessa rauhassa. Piha on pääosin haravoitu ja isommat talven törröttäjät kerätty pois, mutta pidemmälle puutarhan käsittelyyn ole ollut asiaa. Maa on ollut jäässä pintaa myöten ja kaikki kasvit odottavat lämpenemistä. Koska  myös puutarhakompostini on ollut jäässä, syntyi haravointijätteelle tilaongelma. Onneksi muistin Katin vinkin: lehdet mustiin suuriin jätesäkkeihin muhimaan. En nyt löytänyt juuri mainittua postausta, mutta, se on ihan simppeliä - lehtimassa pehmenee sopivasti, kunnes sen voi tyhjentää kompostiin!

Tänään ja eilenkin on saatu nauttia hyvin vaihtelevista olosuhteista. Rae-ja räntäsateet ryöpsähtelevät vuoroin auringonpilkahdusten kanssa. Suomalainen ei pientä sadetta pelkää, joten ryhdyttiin valmistelemaan riukutarvikkeita suunnitelluille rakennelmille. 
  

Riukujen kuorimiseen vaari käytti perinteistä työkalua, kuorimarautaa, joka on vuosikymmenien saatossa toimittanut tehtäväänsä. Kuoriminen on rankkaa hommaa, mutta vaari otti sen kuntoilun muodossa. Muihin työvaiheisiin käytettiin kunnon sirkkeliä ja sähkövoimaa.


Onneksi vaarilla oli tarkat suunnitelmat töihin, sillä tavoitteena oli tehdä eri paksuisia ja eri pituisia seipäitä, tolppia ja halkaistuja riukuja. Maahan pystytettävieän riukujen päät teroitettiin, jotta ne saadaan hyvin uppoamaan.


Tavarasta on tarkoitus tehdä aita kasvimaan ja viereisen pellon rajalle. Aidan avulla pidetään ei-toivotut vieraat eli lähinnä peurat pois kasvimaalta. Alkuvuosina rajalla kasvoi angervoaita, mutta se kaivettiin pois, sillä se varjosti ja levisi liikaa. Viime kesänä yritimme rajoittaa peuraliikennettä nuovinauhan avulla, mutta nyt tehdään kevyt riukuaita. 


Kasvimaa-aita tarvitsee tietysti portin, koska emme halua jäädä vangiksi aidan taakse. Portti tehdään samaan tyyliin kuin aikaisemmat pihan riukuportit. 


Aidan ja portin lisäksi korjataan vanhaa aitaa, uusitaan yksi portti ja rakennetaan hajuherneille kiipeilyä varten obeliskeja. Onneksi vaarilla on tarkat laskelmat, kuinka paljon kutakin sorttia tarvitaan. Nyt riukukokoelma saa kuivua. Katsotaan jatkossa, minkälaiset rakennelmat ovat valmiina.


Siemenperunat on jo otettu kellarista hyvissä ajoin lämpimään ja ne olisivat ihan valmiina maahan. Timoa istutetaan ensin yksi erä kaikkein varhaisimpaan istutukseen heti kun maa on vähän lämmennyt. Toinen erä istutetaan viikon parin päästä. Silloin "uutta perunaa" riittää pitkälle. Mirabella ja Challenger ovat jauhoisia syysperunoita, jotka pääsevät maahan vähän myöhemmin.


Daalioiden juurakot ovat myös päässeet multaan, toisin myöhemmin kuin viime vuonna. Ihan tarkoituksella siirsin niiden esille ottamista myöhempään, sillä kylmänä keväänä alkuun lähteneiden kasvien suojaaminen on ollut hankalaa. Nyt ne aloittelevat ruukuissa ja ulos istutukseen toivotaan jo kevään lämpiämistä. 

Totta tosiaan tuntuu, että puutarhakauden alku viivästyy vuosi vuodelta! Niinpä tulee miettineeksi, kuten Sara, onko tämä puutarhabloggaus mielekästä, kun elämää puutarhassa on vain kolme - neljä kuukautta...

Antoisaa viikonloppua!



perjantai 7. huhtikuuta 2017

Puujuttuja



Polttopuut ovat torpan merkittävä energialähde. Kevättalvi on sopivaa aikaa polttopuuhommaan. Tänä vuonna polttopuita tehtiin ojareunamasta ja harvennuspuista. Puut ovat sekalaatuista, koivua, kuusta ja jopa haapaa. Niistä saa saunaan pehmeän lämmön ja hyvän löylytuoksun.


Leivinuunin lämmittämiseen sopivat myös sekalaiset puut. Minusta koivupuulla lämmitettynä uunista tulee liian napakka. Kun valitsee sopivan määrän koivua ja vaikkapa kuusta, tulee lämmöstä kestävä ja lempeä. Savustusta varten tarvitaan leppää.

Meillä vaari pilkkoo puut perinteisesti kirveellä. Kunnon reilu fiskarsilainen on mahtava isoon työhön. Ei sitten tarvitse mennä kuntosalille! Kirveellä pilkotut puut syttyvät helposti, sillä halkaisupintaan syntyy riisteitä, johon tuli hyvin tarttuu.


Puita pinottaessa on hauska vertailla puuaineksen erilaista väriä. Haapa on kaikkein vaaleinta ja se oli ennen suosituin puulaji saunan lauteisiin. Leppä on punertavan keltaista ja koivu  ja kuusi kumpikin tuttua vaaleaa. Mukaan oli tullut joku pihlajan runko ja kun se pilkottiin, tuli näkyviin erikoinen kaksivärinen puuaines. Rungossa on keskiosa tummempaa ja uloimmat osat vaaleaa puuta. Tämä on luoteenomaista juuri pihlajalle, eikä tumma ydinpuu ole lahoa.


Koska halkaistut pihlajan palaset näyttivät hienoilta, ne jäivät pois polttopuupinosta ja ehkä niistä työstetään jotakin pientä. Tarkemmin tutkittuna pihlaja onkin hieno raaka-aine ja sitä on aikaisemmin käytetty huonekalurakentamisessa. Ja käytetään vieläkin. Presidenttien asunnossa Mäntyniemessä on presidentin työhuoneen kalusteet valmistettu pihlajasta. Juuri tuo kaksivärisyys on se erikoisuus, joka pihlajaesineissä on erityistä. 


Kalusterakentamiseen tarvittaisiin kuitenkin kunnon tukkipuita, joten ehkä kokeillaan pihlajaisen voiveitsen tekemistä.

Yleensä puun rungon vuosikasvainten tarinaa on kiinnostavaa tarkastella. Suuren kuusen kasvu on ollut aluksi nopeaa ja sitten vuosirenkaden paksuus vaihtelee. Mitähän merkitsee tuo keskiosan tumma alue - lieneekö rungossa jo alkanut lahoaminen?


Samalla työmaalla siistittiin myös visakoivupöllejä, jotka jäävät odottamaan käyttöä. Visakoivun verkkomainen tumma kuviointi on vaihtelevaa ja kuori on mahtavan paksua ilmeisesti siksi, että se kasvaa niin hitaasti.



Polttopuutyön lomassa vaari kuori kuusiriukuja valmiiksi puutarhan riukurakennelmien korjaamiseen tai ehkä uusien rakentamista varten. Nyt on hyvä aika antaa riukujen kuivua.



Esimerkiksi tällaisiin rakennelmiin niitä on käytetty.


On ollut hyvää aikaa askarrella kevään valmistelevien töiden parissa, sillä kiirettä ei ole ollut puutarhatöihin. Tänään keräsin havut pois parista paikasta ja siellä oli jo lupaavia kevää merkkejä. 


Hyvää viikonloppua!