Töyhtöangervo
Heinäkuu alkoi aurinkoisen lämpimänä.
Monet angervot kukkivat valkoisin ja tai vaaleanpunertavin kukin.
Töyhtöangervon komeat, valkoiset kukat kasvoivat ennennäkemättömiin mittoihin ja
ne kestivät kauniisti koholla ensimmäisiin sateisiin.
Keijuangervo
Keijuangervo oli vaaleanpunertavan kukkamassan peittämä
ja kimalaisilla oli kerrankin mettä.
Pihlaja-angervo
Pihlaja-angervot aloittivat kukinnan jo heinäkuun alussa.
Tavallisesti ne ovat hyviä perhoskukkia, mutta silloin ei vielä perhosia näkynyt,
joten myös ne jäivät kimalaisten herkuksi.
Tähtijasmike
Tähtijasmikkeen tuoksu ja valkoinen kukkapilvi
tuntuivat ja näkyivät kesäillassa.
Meillä on kaksi suurta tähtijasmiketta, joten
tuoksua aina riittää.
Tässä vaiheessa oli jo ryhdytty kasteluun ja
myös jasmikepensaat tarvitsivat lisävettä runsaan kukinnan vuoksi.
Malva
Kastelua eivät tarvinneet malvat,
joiden vaaleanpunertavat kukat jatkoivat aikaisempaa värilinjaa.
Jalokurjenpolvi
Aavistuksen pehmeää sinertävää sävyä kukkapenkkiin toivat
jalokurjenpolvet, jotka levittivät runsaat haaransa kuivuudesta huolimatta.
Karpaattienkello
Vähän terävämpää sinistä toivat mukaan karpaattienkellot.
Ja niitä ei sitten tarvitse kastella.
Mitä kuivempaa on, sen parempi. Runsaammin kukkia syntyy.
Kun kuihtuneet kukat napsii pois, syntyy toinen kukkakerros ja nyt edelleen,
karpaattienkellot kukkivat helteestä nauttien.
Monet siemenistä kylvetyt tai kylväytyneet, kaksivuotiset kasvit
nauttivat lämmöstä ja auringosta.
Harjaneilikoita ilmaantui tänä vuonna enemmän kuin yhtä väriä
ja nekin ovat kukkineet pitkään, kun sade ei ole niitä hakannut maahan.
Sormustinkukka
Tämä kesä on ollut sormustinkukkien juhlakesä.
Kukkia on ilmestynyt paljon ja niiden värivalikoima on ollut laaja.
Joskus kaikki pihan sormustinkukat ovat lähes samaa punaista,
mutta tänä vuonna värejä on valkoisesta tummaan ja
kukat pysyvät kauniisti pystyssä -
kun sitä hakkaavaa sadetta ei ole kuulunut.
Ruskolilja ja tarha-alpi
Heinäkuun puolen välin jälkeen väriskaala muuttui -
keltaiset ja punaiset ja oranssit kukinnot ilmestyivät esiin.
Tarha-alpi on massiivinen keltaisella kukkija ja tilanvaltaaja.
Kuivan heinäkuun aikana alpi levisi ja nautti olemassaolostaan.
Erilaiset liljat pääsivät vauhtiin. Meillä tosin on liljoja vähän.
Virolainen päivänlilja
Päivänliljoissa oli tänä vuonna niukasti kukkavarsia,
kun sen sijaan viime kesän niitä oli runsaasti.
Ehkä ne taas lepäävät ja valmistautuvat seuraavaan kesään.
Rusopäivänlilja
Viime viikolla osui yllättäen pienialainen sadekuuro kohdallemme:
3 mm ihanaa lämmintä lempeää pisarointia illansuussa!
Sadetta kesti vain vähän aikaa ja sen jälkeen taas ilta-aurinko paistoi.
Kasvit piristyivät silmin nähden ja sadevaesitynnyreihin kertyi vettä mukavasti.
Tuntematon värililja
Vanhat päivänliljat ja tiikerinliljat ovat jo tuttuja,
mutta värililjoja on vain muutama.
Viime aikoina monissa blogeissa on esitelty upeita liljavalikoimia
ja pakko sanoa, että innostus liljapenkin perustamiseen on kehittymässä.
Pioniunikko
Kesäkukkien kukkimisaikaa oli myös heinäkuu.
Pioniunikot eri väreissään - joko kylvettynä tai kylväytyneinä - kukkivat.
Ruiskaunokit ja unikot
Tänä vuonna kylvin myös ruiskaunokkeja omaan penkkinsä.
Ne ovat kesäkukista suosikkejani.
Niitä olen käyttänyt moneen kukkakimppuun kosmoskukkien tilalla.
Kosmoskukkani eivät vieläkään kuki kunnolla, kavattavat vain varsistoa.
Kärhö Warszawska Nike
Heinäkuussa on tietysti kärhöjen vuoro.
Muutama luottokärhö on jo aloittanut kukinnan.
Lisäksi esiin on noussut pari salaperäisiä versoa, joita ei vielä pysty tunnistamaan,
sillä kukat eivät ole avautuneet.
Ne saattavat olla ilahduttavia yllätyksiä eli
kärhöjä, jotka ovat olleet vuoden pari
näkymättömissä.
Tämä vuosi ja heinäkuu on ollut kärhöille oivallista aikaa.
Kärhö Hagley Hybrid
Kärhöt kiipeilevät meillä erilaisissa luonnonmukaisissa `telineissä`.
Tämä kärhö tavoittelee aurinkoa risukasassa.
Kuivista risuista on koottu röykkiö, jossa kärhöllä on hyviä tarttumakohtia.
Vanha syysleimu
Heinäkuun päättyessä on jo syksyn tuntua - hyvää sellaista!
Syysleimut kukkivat ja tuoksuvat!
Nyt on saatu kokea ainutlaatuinen trooppinen heinäkuu.
Kasvit ovat vaatineet kastelua, mutta vähitellen monet ovat tottuneet niukkaan kosteuteen
ja porottavaan aurinkoon.
Kukinnat ovat olleet komeita ja varret tukevia.
Tuntuu jopa siltä, että puutarhakasveista osa kuuluu juuri tällaisen ilmanalaan.
Kuka kaipaa piiskaavia kylmiä sateita päivällä
tai hyytävän kalseita öitä?
Eivät ainakaan syysleimut täydessä kukassaan!
Tervetuloa elokuu - mitähän se tuo tullessaan!