tiistai 31. toukokuuta 2016

maanantai 30. toukokuuta 2016

Viidakossa

Kevään lämpiäminen on viime aikoina pistänyt vauhtia puutarhatöihin. Tunti toisensa jälkeen on vietetty istuttamassa, kitkemässä, kaikenlaisessa siistimisessä  ja kivien kääntelyssä. Pääasiassa on tullut liikuttua lähellä maan pintaa, kumarrellen, konttaillen puiden ja pensaiden alla. Sieltä alhaalta katsottuna koko tuttu piha ja puutarha näyttää erilaiselta. Kaikki on vihreää ja rehevää, melkein kuin viidakossa. Seuraavaksi 15 kuvaa ilman tekstejä, varmaan löydät tuttuja kasveja. Lähdepä mukaani viidakkoretkelle! 
















Puutarha on aina erilainen - myös riippuen siitä, mistä vinkkelistä sitä katsoo!

Hyvää alkuviikkoa!

perjantai 20. toukokuuta 2016

Ihana päivä

 Ihania päiviä on nyt riittänyt, aurinkoa ja lämpöä kohtalaisesti ja kaikki kasvillisuus on lähtenyt räjähdysmäiseen kasvuun. Juuri nyt on kevään ihanimpia hetkiä - hedelmäpuut alkavat kukkia ja tuoksua. Valkoiset luumupuun kukkivat oksat sinistä taivasta ja poutapilviä vasten - hetkeksi on pakko pysähtyä ja nauttia!


 Suloiset ilmat ovat aiheuttaneet sen, että aika tahtoo vierähtää hyvin tiiviisti puutarhassa. Seuraavissa kuvissa ei näy ihanuutta, vaan kukkapenkkityömaan ankealtakin näyttävä prosessi. Alapihalle oli aikojen saatossa muodostunut kaksi kukkamaata, hieman toisistaan erillään. Olin jo viime kesänä aikeissa yhdistää ne, koska niiden kierteleminen oli hankalaa eikä ilmekään ollut kaksinen. Toisessa penkissä kasvaa joku vanha pensasruusu, joka haluaa levitä valon puolelle ja sille halusin tilaa. Siispä välimaasto työn alle!


Ensin rajattiin reunat suunnitellun muodon mukaan - entiset reunakivet on kerätty sivuun. Sitten käännettiin ruohikkoturpeet nurin niskoin ja levitettiin päälle hyvä kerros märkiä sanomalehtiä. 


Sanomalehtien päälle vielä vettä ja kompostin pohjia sen verran kuin sitä nyt oli tallessa. Tässä vaiheessa tuli luonto avuksi ja sade kasteli oikein tehokkaasti tähän saakka koostetut kerrokset.


Reunat rakennettiin uudellen ja raunakivien alle jätettiin 15 cm levyinen musta muovikaistale, jotta vihreys ei ihan heti kiipeä kukkapenkin sisään. Ja nyt sitten hyvää multaa päälle! ja taas tässä välissä taivas antoi sadetta ihan parhaaseen aikaan.


Molemmissa päissä tätä rakennelmaa oli jotakin entisistä kukkapenkeistä jäljellä ja ne saivat jäädä entisille sijoilleen. Lisäksi löytyi muutama kevätesikko karkuteiltä ja ne pääsivät nyt aloittamaan uutta elämää tässä uudessa tilassa.,


Koska halusin antaa sanomalehtien ja turpeidan maatua kaikessa rauhassa ennen perennojen istutusta, pinosin keskelle kivikehän ruukkua varten - siihen tulee kesäkukkia. Nyt siis kahden istutusalueen yhdistelmä näyttää tältä.





Näiden ruskeanharmaiden kuvien jälkeen tarvitaan pieni annos väriä! Tulppaanit ilahaduttivat tänä vuonna monella tavalla, vaikka en ole kummoinen taitaja sillä alueella. Ihmettelin ensin, mitä kumman kalpeita tulppuja olen hankkinut, kunnes huomasin, että `Changin colors` tulppanit todella vaihtoivat väriä kasvaessaan ja kehittyessään. Tällaisen pussukan nappasin jostakin korista syksyllä.


Ja ne todella vaihtoivat väriä kalpeasta voimakkaaseen oranssinpunaiseen. Ja kaikki (10) ovat vähän erilaisia.

Lisäksi muiden tulppaanien väri-iloa!








Antoisaa viikonloppua!

torstai 12. toukokuuta 2016

Voisko olla tyytyväinen?

Tänään kylvin avomaan kurkun ja kesäkurpitsan siemenet multaan. Niillä on noin kuukausi aikaa kasvaa ennen ulos istutusta. Auringon paisteessa ulkona oli mukava puuhata.


Lisäksi tein muitakin hommia, kuten esimerkiksi kaivoin viisi kuollutta ennen niin komeaa syysleimun juurakkoa ylös - kuolleita ihan kokonaan. Aikaisemmin olen joutunut jakamaan leimun juurakoita ja saanut niistä ties kuinka monta rehevää alkua. Onneksi kasvaviakin yksiöitä vielä on ja sitä paitsi - nythän voi hankkia jonkun uuden värin leimusarjaan, kun tilaa tuntuu löytyvän.

 Pieni käenrieska

Muutenkin on kasvistossa kitumisen merkkejä, mahoniat ovat enimmäkseen kuivattaneet lehtensä. Nehän kyllä tekevät jo uusia silmuja ja sietävät leikkaamista, mutta ovat niin ankean näköisiä paljaana. 

 Kotkansiipi

Syyshortensiakin näytti ihan hengettömältä, mutta kuitenkin silmut ovat ilmestyneet sen oksiin. Köynnöskuusamakin vaikuttaa kuivattaneen suuren määrän oksiaan, vaikka se viime vuonna kasvatti valtavan tuuhean vihreyden pergolan pylväisiin ja korkeuksiin.

Kokonaan oma juttunsa on taas kärhöt. Niistä ei näy vielä jälkeäkään, paitsi yhdessä, joka kasvaa ruukussa. No tietysti alppikärhöt nyt on tehneet jo vähän viherrystä ja nuppuja alulleen.

Tulppaanien kasvatus ei taaskaan näytä onnistuvan, ovat niin hentoja ja pieniä lyhyessä varressakin. Samoin ensimmäiset narsissit, matalia ja harvassa ovat kukat. Perunakaan ei ole vielä tullut taimelle ja hajuherneet eivät ole itäneet ja voikukat vaan alkavat täyttää tienoot...

Mikähän tässä oikein on - oliko talvessa jotakin vikaa vai siemenissä vai puutarhurissa.?! 

Hei nyt täytyy avata silmät ja nostaa nenä mullasta ja katsoa ympärille! Onhan tämä kaikki vihreys hengästyttävän ihanaa ja se täytyy kokea nyt, sillä sen aika vilahtaa pian ohi.


 Kuusama

Kuusaman samettimaiset lehdet ovat kauneimmilaan ja kukat nupullaan. Siihen iskee helposti kirvajoukko myöhemmin kesällä, mutta pehmeä lehvistö on juuri nyt parhaimmillaan.

 Tuomi

Tuomi on vähän samanlainen, se on nyt nuppuisena puhtaan raikas ja ihan näinä päivinä nuput aukeavat valkoisiin kukkiin ja tiedättehän - pihlajanmarjakoi - se käärii helposti tuomet harsoihinsa.

 Raparperi

Onhan puutarhan puolellakin vaikka mitä kasvua ja vehreyttä. Raparperi on päässyt kasvattamaan vahvat vartensa ja koristeelliset lehtensä jo hyvään vauhtiin. Ensimmäiset raparperiherkut on jo nautittu ja meillä on runsaasti raparperia, joten herkkua riittää. Ja tietysti ruohosipulia on saanut napsia jo jonkin aikaa...

 Kielo

Puutarhan sekaan tammen ja männyn alle on syntynyt melkoinen kielokko. Sitähän ei nyt mikään pysäytä, kun se pujottelee maavartensa ristiin rastiin ja kohta sitten saadaan tuomen tuoksun lisäksi tuo kielon kesäinen aromi.

 Varjolilja

Eksoottisen näköisinä ovat tänä vuonna nousseet varjoliljan varret mahtavine lehtitupsuineen. Tällaista voimallista kevätkasvua ei ole ennen tapahtunut eli varjoliljalle on mennyt talvi ja kevät ollut erityisen suosiollinen. Saapa nähdä, miten kasvi kestää näin mahtavan alun!

 Hevoskastanja

Onkohan tämä ollenkaan kotoisesta puutarhasta - ai niin, sehän on hevoskastanja! Se avaa monimutkaiset lehtinippunsa vähitellen ja näyttää siltä, että se on selvinnyt muutamista kevään pakkasöistäkin.

 Ketunleipä

Siis ihan turhaa murehtia, kaikki ei vaan aina onnistu - ainakaan puutarhassa. Paljon enemmän on ilon aiheita kuin murheita ja pettymyksiä. Nyt täytyy nauttia kaikista näistä kevään ilmiöistä niin kauan kuin niitä riittää. Ja siis nyt voi ja saa olla tyytyväinen tähän hetkeen - ja siihen omaan puutarhaan!

Viikonlopuksi on ennusteltu sateita suureen osaan maata. Olkoon se hyvää, lämmintä ja virkistävää sadetta puutarhalle ja puutarhureille! 


keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Aurinkoenergiaa

Hei aurinko paistaa!


1.5. Sunnuntai: Koko päivä on saatu nauttia lämpimistä auringon säteistä pitkien, synkkien sadeviikkojen jälkeen. Puutarhuri on havahtunut hämmästyneenä valosta ja lämmöstä. Siis sadetakki nurkkaan ja hommiin!

2.5. Maanantai: Aurinkoenergian vaikutuksesta pesin kaikki alakerran viisi kolmikertaista ikkunaa ja ulkoeteisen yksinkertaiset lasit ja muutamia oven laseja. Nyt se on tehty! Yläkerta ja piharakennukset saavat odottaa.




3.5.  Tiistai: Joka nurkassa vihertää jotakin kiinnostavaa, mutta nyt on ryhdistäydyttävä ja tartuttava muutamaan tärkeään, vaikkakaan ei niin houkuttelevaan työhön.

Ensimmäiseksi on korjattava syksyllä tekemättä jäänyt tärkeä asia eli - kartoitus. Viime kasvukaudella sadekelien aikana ja syksyllä torpan kukkapenkeissä tehtiin paljon uudistuksia. Vanhoja istutuksia purettiin ja kasveja siirrettiin uusiin paikkoihin ja myös uusia kasveja ilmestyi mukaan. Kaikki oli ihan selvää ja järjestyksessä. 

Nyt keväällä ollaankin ihan hukassa. Mihin kaikkialle kuunliljat nyt sitten muuttivatkaan? Ja mikä kumma lehtitupsake työntyy esiin tuon kukkapenkin päässä? Missä on tarha-alpi? Kyllähän ne tietysti ennen pitkää ilmaantuvat esiin (jos ilmaantuvat...), mutta olisihan se mukava tietää nyt.

Viimeistään nyt on tehtävä muistiinpanot kasveista ja niiden sijainnista sitä mukaa kun ne on tunnistettavissa. Jonkilaiset merkkilaput olisivat yksi keino, mutta parhaaksi tavaksi olen aikaisemmin todennut karttapiiroksen kukkapenkistä, johon kukin kasvi merkitään. Noita vanhoja karttoja onkin tallessa ja joitakin kasveja on entisissä paikoissaan. Jatketaan siis kartoitustyötä ja merkitään kunkin kukkapenkin kasvit muistiin kevään mittaan. Kartta piirretään ihan kynä-paperimenetelmällä ja tiedot kasveista raapustellaan oheen. Tämä on jotenkin ihana vaihe - kaikki kasvu siirtyy käsivaraisesti peperille. Kaiken voi viedä sitten muistiin tietokoneen uumeniin.



Etupihan kukkapenkkejä v. 2006


Aloitettu karttapiirros v. 2016..


...ja osa samasta kukkapenkistä viime keväänä


4.5. Keskiviikko: Aurinkoenergian avulla tartutaan seuraavaan vähemmän hauskaan tehtävään, joka on kivireunusten korjaus. Useita istutusalueita reunustaa meillä kivistä ladottu reuna ja ne on ainakin joka toinen vuosi kohennettava ellei ihan ladottava kokonaan uudestaan. Kiviä on kaikenkokoisia ja -muotoisia ja kaikki täältä lähitienoilta köytyneitä. Monet niistä ovat nousseet kasvimaalta vuosien varrella, mutta nykyisin sieltä ei löydy enää juuri nyrkinkokoistakaan.

Reunukset rajoittuvat nurmialueeseen, murskeeseen, sammaleeseen ja ties mitä muuta sattuu esiin kasvamaan. Reunukset ovat yhden tai parin kiven korkuisia.







.
Viime aikoina rakentaessani tai uusiessani kokonaan reunusta, olen asettanut mustan muovisuikaleen juuri kivien levyisenä niiden alle. Se estää jonkun verran rikkaruohojen esiin tunkeutumisen kivien välistä.


Kivireunusten lisäksi rajauksiin on käytetty riukupuutarhassa halkaistua riukua. Niitäkin piti uusia -puu kun ei ole ikuista kosketuksissa multaan. Valkovuokot saavat vallattomasti putkahtaa esiin,  sillä saniaiset ja akileijat eivät ole vielä ehtineet kasvaa. 



Aurinkoenergia on saanut myös kasvimaan kuivahtamaan juuri sopivaan kuntoon. Eilisen jyrsimisen jälkeen se on ehdottomasti kylvökunnossa. Siispä kiireisimmät siemenet multiin: porkkanat, palsternakat ja punajuuret. Huomenna jatketaan kylvötöitä. Kylläpä tämä kevät sai vauhtia auringosta!




Kiitos vielä kaikille teille, jotka kerroitte sanoin ja kuvin puutarhanäyttelyistä! Monipuolisten kuvausten perusteella pääsin täällä kotona seikkailemaan monissa näyttelyissä ja messuilla. Hyviä ideoita oli sieltä nostettu esiin, jopa torpan puutarhassa voi syntyä jotakin niistä.

Tervetuloa uudet lukijat ja seuraajat! Saapa nähdä, mitä torpan puutarhassa tapahtuu!