Syyskuun puutarhakuva

Syyskuun kukkatarjotin toivottaa

HYVÄÄ LOKAKUUTA

Syyspäivän tasaus

Tänään se sitten on käsillä, syyspäivän tasaus - kesä on lopullisesti ohi ja syksy on virallisesyti tässä. Syysilmat ovat hellineet ainakin torpan leveyspiirin asukkaita ja puutarhakin on nauttinut auringosta.

Hyötykasvimaan tyhjennys on edennyt ja palsternakat on nostettu. Hyvä sato saatiin, ehkä vielä vähän pidempi kasvatusaika olisi tehnyt juurista suurempia. Tämä kottikärryllinen kuitenkin riittää hyvin ja pääsi kellarin uumeniin. Palsternakan pehmeä maku sopii moneen ruokaan ja se on nopea kypsennettävä vaikkapa tänään sienien kera pannulla öljyssä käännellen.

Mahtava pinaattikasvusto vielä jäi, sillä en hennonnut sitä kiskoa pois. Ehkä kiehautan sitä pakastusannoksiin sujautettavaksi talven mittaan lettutaikinaan tai pinaattipiirakkaan.

Maisemat torpan ympärillä alkavat vähitellen kellastua. Ensiksi kellastuvat puiden ja pensaiden lehdet ja sitten vähitellen aidan raosta näkyvät vain oljenkeltaiset pellot.

Pihassa riittää vielä väriä, saniaiset muuttavat tänä vuonna värinsä ensin punertavaksi ja sitten lamoavat maahan. 

Omenoita on vielä yhdessä puussa. Punainen kaneli kypsyy viimeiseksi ja sen punaposkiset omenat kiinnostavat huolestuttavan paljon pihan vakioasukasta, mustarastasta. Viereisen Melba-omenapuun jo tyhjensimme suosiolla varastoon, sillä sen mehukkaat omenat eivät jääneet rauhaan tältä innokkaalta nokkijalta. Aikaisemmin eivät omenat ole olleet näin kiihkeän nokkimisen kohteena, mutta nyt ovat ilmeisesti metsät tyhjentyneet mustikoista ja puolukoista, joten omenat ovat rastaiden tähtäimessä. Pihlajanmarjat ne jo söivät.

Purppuraomenapuukin on jaksanut kasvattaa muutaman miniomenan, mutta nämä herkut eivät kiinnosta lintuja. Maku on tosi kitkerä. Onneksi ne jäävät koristamaan kellastuvaa maisemaa.

Vielä kukassa olevat kukat ovat innostuneet runsaaseen kukintaan aurinkoisina päivinä. Ainoa amppelikukka, sinilobelia, kukkii varaston sinisen oven pielssä auringossa ja tuulen suojassa.

Daaliat ovat ikään kuin vasta päässet vauhtiin. Ne tuottavat aina lisää nuppuja ja avaavat kukintonsa yhä vain rehevämpänä. Daalioista on koottu monen monta kukkakimppua ja monena iltana olen kerännyt kimpun "syksyn viimeiset kukat", mutta kukkia tulee aina vaan lisää. Pakkanen on väistellyt meitä, vaikka illan viimeisinä tunteina mittarilukemat ovat näyttäneet lähes nollaa.

Monet pikkuperennat on aurinkoinen sää saanut vielä innostumaan kukkimisesta. Tupastierella on kehittänyt uuden lisäkukkasarjan, vaikka se välillä oli jo asettumassa syyslepoon. Kun muut isommat kasvit väistyivät se saa taas valoa ja hentona nauttii auringosta.

Siemenistä sinne tänne kylväytyneet orvokit ovat myös aloittaneet syyskukinnan.  Tässä se pinnistää itsensä esiin mirrinminttujen välistä. Nämä sinnikkäät kasvit, jotka ilman apua hakeutuvat omaan paikkaansa, ovat aika ihania. 

Tänään kaivettiin myös vähän artisokkaa, jotka kasvoivat tänä vuonna perennamaisesti. Ne jätettiin syksyllä maahan ja mukulat ovat näin kasvatettuna suurempia. Osa jätetään jatkamaan edelleen kasvua ja viime vuonna taisin nostaa artisokkasatoa vielä joulukuussa.

Ruokalista muodostuu näinä aikoina melko ihanista herkkuruoista, joiden raaka-aineina ovat artisokka, palsternakka, omenat - ja tietysti sienet. Näinä päivinä saa tuon tuostakin käydä täyttämässä korin suppilovahveroilla. Eli herkuttelu jatkuu!

Valkoiset vaatimattomat pelargonit lämmittelevät vielä kuistilla auringonpaisteessa. Kovasti kadehdin teitä, jotka onnistutte viemään pelakuunne talven yli, sillä meillä ei ole siihen sopivaa paikkaa. Siis ennen pitkää, hyvästi kesäpelakuut!

Syksy jatkuu syyspäivän tasauksen jälkeen vielä monilla puuhilla. Tulppaanien sipulit odottavat, pensaiden leikkausta on tiedossa ja tietysti haravointia, kunhan lehdet putoavat. Nyt voi vielä nauttia syksyn väreistä puissa ja pensaissa.

Aurinkoista loppuviikkoa!

 Tervetuloa lukupiiriimme Pia Anneli!

Kukkaryhmien syksy

Syksy on lyönyt merkkinsä kukkapenkkeihin. Hallaa ei vielä ole ollut, mutta kukkivat kukat alkavat olla vähissä torpan pihassa. En ole oikein onnistunut siinä tavoitteessa, että ryhmissä olisi näyttävästi kukkivia lajeja kaikkina puutarhakauden jaksoina. Kuihtuvia varsistoja on siellä ja täällä. Aukkoja paikkaan siirtämällä niihin ruukullisen jotakin kukkivaa.

Etupihan ryhmässä kukkii vain syysleimu, joka alkaa olla jo sateiden rasittama. Kuvassa näkyy myös "huoltokäytävä", jonka reunassa näkyvät keväällä kukkivien vuohenjuurien tummat lehtiruusukkeet.

Tässä näkyy sama kukkapenkki ovelta katsottuna. Reunassa kukkii huomaamaton mirrinminttu ja vasemmalla kuihtuu varjolilja. Tyhjiä kohtia on paikattu oreganoruukulla ja tuuhealla martkettaruukulla.

Hankin yleensä aina markettoja keväällä, koska ne menestyvät koko kesän ja myös myöhään syksyllä. Kun vanhat kukinnot leikkaa pois, ne jaksavat kukkia syksyn loppuun. Tämä marketta on kerrottukukkainen.

Tässä näkyy huoltokäytävä toisesta päästä. Sen vasemmalla puolella on pelkkää vihreyttä ( jos nyt joku harhaantunut kehäkukka...), lemmikkejä, humalasalkoja, kurjenmiekkoja, kevätesikkoja - siis kukattomina.

Porraspielessä ruukkuissa kukkivat uskollisesti lumihiutaleet ja ne tulevat aina vaan rehevämmäksi, kun syksy etenee. Seurana niillä jaksavat verenpisarat.

Kävellään terassin läpi takapihalle. Oikealla pääkasveina ovat rusopäivänliljat, kuunliljat ja jaloangervot - siis ei kukkia enää. Sormustinkukkia tupsahtelee kukkimaan siellä täällä. Rappujen kyljessä väriä antaa pensaskrassiruukku, siinä on hieman erikoisempiakin värejä kukissa.

Vasemmalla puolella kukkapenkkiä reunustaa jälleen mirrinminttu ja pikkusydän. Minttu siinä vielä vähän kukkii. Taustalla rehottavat daaliat.

Daaliat jaksavat kukkia, jopa paremmin kuin alkuvaiheessa. Daalioita on käytetty runsaasti sytymäpäiväkimppuihin, joita - siis syntymäpäiviä - meillä on tiuhaan näin elo - syys - lokakuussa. Kukintojen leikkaaminen tuntuu vain kiihdyttävän uusien syntymistä ja kasvin haarautumista.

Alapihan kukkapenkin päässä on syyshortensia, joka on päässyt hyvään alkuun. Kukat ovat suuria ja niitä on runsaasti. Sen lisäksi pitkässä penkissä on loppukukinnassa malvoja, orvokkeja, pikkusydämiä. Torpan kukat ovat vaatimattomia ja samoja kukkia on monessa paikassa.

Toinen penkki on melko tyhjä, koska siinä kasvoi kesäkukkia. Punahatut vielä houkuttelevat viimeisiä perhosia ja yksinäinen ukon tulikukka on kasvanut niiden kylkeen. 

Kasvimaan päässä on hajuhernepenkki, jossa ne kiipeilevät verkkoa pitkin. Sateet ja tai tuulet eivät ole niitä lannistaneet. Uutta kasvua, kukkia ja nuppuja syntyy jatkuvasti ja tuoksu on parhaimmillaan illalla. 

Kostean päivän jälkeen usva käärii pellot ja metsät suojaansa ja pilvet poimuttuvat kauniisti. Hyvä syksy jatkuu vuoroin poutana vuoroin sateena. Pian tulee halla. joka nipistelee loputkin kukat.

Hyvää sunnuntaita ja alkavaa syysviikkoa!

Ylistys porkkanalle

Puutarhojen viestit ovat kertoneet monenlaisesta sadonkorjuusta, marjat, kurkut ja tomaatit ja jopa härkäpavut on kerätty talteen ja herkuteltu siitä suoraan tai varastoitu. Meillä nostettiin juurikasvit maasta, punajuuret ja porkkanat. Palsternakat saivat vielä jäädä lihomaan. Perunat ovat jo jonkun aikaa olleet kellarissa. Usein juurikasvit on nostettu myöhemmin, mutta halusin saada kasvimaata tyhjäksi kunnostusta varten. 

Porkkanat onnistuivat hyvin ja niitä tuli runsaasti. Olen tosi iloinen, että olen oppinut kasvattamaan hyviä porkkanoita. Monet ihmettelevät, miten viitsin kasvattaa porkkanoita, sillä niitä saa puoli-ilmaiseksi syksyllä kaupasta ja niiden kasvattaminen on ikävää. Porkkanoiden kanssa on kuitenkin vähän sama juttu kuin tomaattien. Kaupan tuotteiden ja itse kasvatettujen välillä on tietty ero: maku ja koostumus. Meillä on vuosia jo toiminut makutestaus. Lastenlasten välipalana ne ovat yli muiden. Aina kuuluu kysymys: onko sulla niitä porkkanoita?

Kotikasvimaan porkkanat ovat mehukkaita ja rapeita. Näin alkusyksystä ne käyvät pureskeltavaksi vain hyvän harjapesun jälkeen. Torpan maakellarissa ne säilyvät kevättalveen asti - siis jos eivät tule sitä ennen syödyksi - jopa huhti-toukokuuhun. 

Porkkanan kasvatus on loppujen lopuksi helppoa. Tarvitaan tietysti sopivan laatuinen maa ja sopiva lannoitus. Kun porkkanat kasvavat ihan normikasvimaassa, se tietää jonkun verran kumaratyöskentelyä ja sorminäpertelyä. Lopputulosta on kuitenkin palkitsevaa seurata. Kun taimet pääsevät vauhtiin ja kosteuttaa riittää, niin kuin tänä vuonna, kasvu hoituu omia aikojaan. Sopiva harvennus on avain hyvään satoon.

Porkkana on uskomattoman monipuolinen ruoka-aine. Sitä voi käyttää tuoreena salaatteihin ja kypsennettynä keittoihin, pataruokiin, lisäkekasviksiin, wokkeihin... Siitä voi valmistaa jälkiruokia ja hilloja ja kakkuja. Sipsitkin valmistuvat porkkanasta. Lisäksi porkkana sisältää kaikkia hyviä ravintoaineita ja vitamiineja. Se on siis täydellinen. Ja lisäksi se on värikäs!

Lueskelin juuri tutkimuksesta, jossa oli laskettu ruoka-aineiden ilmastoystävällisyyttä osoittava luku, hiilijalanjälki tuotekiloa kohti. Laskelmaan otettiin mukaan ruoan tuottaminen, kuljettaminen, säilyttäminen ja valmistaminen. Porkkana sai hiilijalanjälkiluvuksi 0,4, kun esimerkiksi kotimaisten kaupallisten kasvihuonetomaattien lukema oli 5,1. Kotoisella kasvimaalla kasvatettuna porkkanan lukema vielä pienenee, sillä kuljetus jää pois. Yhtä ympäristöystävällisiä ovat muutkin juurikasvit ja perunat.

Perunan ja juurikasvien ja vaikkapa kaalien säilytys ei myöskään rasita ympäristöä raskaasti. Kotikellareissa ne säilyvät lähes 0-lukemilla. On hämmästyttävää, että tutkimuksen mukaan ruoka-aineiden säilytys jääkaapeissa ja pakastimissa aiheuttaa kaksi kertaa enemmän päästöjä kuin ruoan valmistus. Siis kellarit käyttöön!

Porkkanoiden ylistyksen oheen täytyy nostaa kuitenkin tomaattien kotikasvatus. Kotiputarhuri tekee todellisen ilmastourotyön, sillä pikku kasvihuoneessa, lavassa tai terassilla kasvatetut tomaatit syntyvät lähes juuresten lukemilla - vertaa kaupallinen lukema 5,1 - jos varastointia ei suoriteta mittavasti pakastamalla. Ja lisäksi saa erinomaisen maun. Talvella voi sitten syödä porkkanoita.

Tähän loppuun raportoin perunoiden kasvatuskokeesta. Kun ensimmäiset perunat oli maasta nostettu ja maata jäi tyhjilleen, istutin samaan kohtaan uuden erän itäneitä Timo-perunoita heinäkuun alkupäivinä. Varsisto lähti vahvasti kasvamaan, mutta pian sateisten ilmojen aikana ne alkoivat mustua ja kuolla. Vain osasta saatiin pari kattilallista "uusia perunoita" elokuun viimeisellä viikolla. Kokeen tulos: 1. peruna ei menesty kahta kertaa samalla paikalla ja 2. peruna tarvitsee kehittyäkseen alkukesän valo-olosuhteet. 

Nyt on aika nauttia kaikista kotimaisista kasviksista, ne ovat sitä kausiruokaa: niitä on hyvin saatavilla ja ne ovat juuri nyt maukkaimmillaan. Kasvisten oheen nousevat metsän antimet, juuri nyt sienet. Niiden hiilijalanjälki on myös 0, jos ne käydään keräämässä polkupyörällä tai jalan!

Tiedot tuotteiden hiilijalanjljistä

Tuuli Kaskinen, Outi Kuittinen, Saija-Riitta Sadeoja,  Anna Talasniemi: 

KAUSIRUOKAA herkuttelijoille ja ilmastonystäville