Kukkaryhmien syksy

Syksy on lyönyt merkkinsä kukkapenkkeihin. Hallaa ei vielä ole ollut, mutta kukkivat kukat alkavat olla vähissä torpan pihassa. En ole oikein onnistunut siinä tavoitteessa, että ryhmissä olisi näyttävästi kukkivia lajeja kaikkina puutarhakauden jaksoina. Kuihtuvia varsistoja on siellä ja täällä. Aukkoja paikkaan siirtämällä niihin ruukullisen jotakin kukkivaa.

Etupihan ryhmässä kukkii vain syysleimu, joka alkaa olla jo sateiden rasittama. Kuvassa näkyy myös "huoltokäytävä", jonka reunassa näkyvät keväällä kukkivien vuohenjuurien tummat lehtiruusukkeet.

Tässä näkyy sama kukkapenkki ovelta katsottuna. Reunassa kukkii huomaamaton mirrinminttu ja vasemmalla kuihtuu varjolilja. Tyhjiä kohtia on paikattu oreganoruukulla ja tuuhealla martkettaruukulla.

Hankin yleensä aina markettoja keväällä, koska ne menestyvät koko kesän ja myös myöhään syksyllä. Kun vanhat kukinnot leikkaa pois, ne jaksavat kukkia syksyn loppuun. Tämä marketta on kerrottukukkainen.

Tässä näkyy huoltokäytävä toisesta päästä. Sen vasemmalla puolella on pelkkää vihreyttä ( jos nyt joku harhaantunut kehäkukka...), lemmikkejä, humalasalkoja, kurjenmiekkoja, kevätesikkoja - siis kukattomina.

Porraspielessä ruukkuissa kukkivat uskollisesti lumihiutaleet ja ne tulevat aina vaan rehevämmäksi, kun syksy etenee. Seurana niillä jaksavat verenpisarat.

Kävellään terassin läpi takapihalle. Oikealla pääkasveina ovat rusopäivänliljat, kuunliljat ja jaloangervot - siis ei kukkia enää. Sormustinkukkia tupsahtelee kukkimaan siellä täällä. Rappujen kyljessä väriä antaa pensaskrassiruukku, siinä on hieman erikoisempiakin värejä kukissa.

Vasemmalla puolella kukkapenkkiä reunustaa jälleen mirrinminttu ja pikkusydän. Minttu siinä vielä vähän kukkii. Taustalla rehottavat daaliat.

Daaliat jaksavat kukkia, jopa paremmin kuin alkuvaiheessa. Daalioita on käytetty runsaasti sytymäpäiväkimppuihin, joita - siis syntymäpäiviä - meillä on tiuhaan näin elo - syys - lokakuussa. Kukintojen leikkaaminen tuntuu vain kiihdyttävän uusien syntymistä ja kasvin haarautumista.

Alapihan kukkapenkin päässä on syyshortensia, joka on päässyt hyvään alkuun. Kukat ovat suuria ja niitä on runsaasti. Sen lisäksi pitkässä penkissä on loppukukinnassa malvoja, orvokkeja, pikkusydämiä. Torpan kukat ovat vaatimattomia ja samoja kukkia on monessa paikassa.

Toinen penkki on melko tyhjä, koska siinä kasvoi kesäkukkia. Punahatut vielä houkuttelevat viimeisiä perhosia ja yksinäinen ukon tulikukka on kasvanut niiden kylkeen. 

Kasvimaan päässä on hajuhernepenkki, jossa ne kiipeilevät verkkoa pitkin. Sateet ja tai tuulet eivät ole niitä lannistaneet. Uutta kasvua, kukkia ja nuppuja syntyy jatkuvasti ja tuoksu on parhaimmillaan illalla. 

Kostean päivän jälkeen usva käärii pellot ja metsät suojaansa ja pilvet poimuttuvat kauniisti. Hyvä syksy jatkuu vuoroin poutana vuoroin sateena. Pian tulee halla. joka nipistelee loputkin kukat.

Hyvää sunnuntaita ja alkavaa syysviikkoa!