Elokuu 2017

Tällainen oli elokuu.

Sadetta, sadepisaroita, rakeita - eilisen vesipisarat eivät ehdi kuivua ennen seuraavaa sadekuuroa.

Aurinko kuitenkin kurkistelee

Sateesta huolimatta elokuun puutarhassa kukkivat värivoimaiset liljat ja daaliat. Osa niistä on vanhoja perinnekasveja ja kasvaneet meillä vuosikausia. Osa on uusia tulokkaita. Rusopäivänlija innostui tänä vuonna runsaaseen kukintaan, mutta tekihän se viime kesänä vain yhden kukkavarren. Ruskoliljat lisääntyivät ja kukkivat myös runsaasti.

Rusopäivänlilja

Ruskolilja

Uusia tulokkaita ovat ruosteenpunainen värililja ja tumma `Night Rider`. Näiden kanssa olen hakenut tuntumaa liljojen maailmaan.

Nightrider

Aikaisemmin en ole huomannut kuunliljojen kukkivan näin runsaasti kuin tänä vuonna. Kukat ovat korkeita ja voimakkaita ja ne ovat kestäneet pitkään. Näiden kasvien kohdalla sade on tehnyt hyvää, lehdet ovat mahtavia ja kukinta jatkuu.

Joitakin vuosia sitten etsin Viron matkalla keltaista päivänliljaa ja sellaisena ostin kylämarkkinoilta yhden vaatimattoman alun.  Pari kukkavartta se on tehnyt aikaisemmin, mutta nyt niitä sitten saatiin. Tämä ei kuitenkaan ole se keltainen, jota olin hakemassa - tämä on ihanampi. Kukat ovat kalpean keltaiset ja tuoksuvat. Niiden tuoksu muistuttaa kielon tuoksua. Siis nyt on saatu nauttia ihanasta tuoksupilvestä liljakukinnan lisäksi.

Uusia tulokkaita ovat myös valkoiset tiikerinliljat, joita istutin keväällä. Ne näyttävät lähteneen hyvin alkuun.  Kuinkahan nuo selviävät jatkossa...

Tiikerinlilja White Twinkle

Daaliat aloittivat kukinnan myöhään, sillä esikasvatustilat olivat viileät. Nyt kun ne ovat päässeet alkuun, uhkaa kohta jo pakkasyö. Mustavalkoisten kodin Sannan lahjoittamia on tämä vaikuttava punavioletti, runsaasti kukkiva daalia. Se on kasvanut monihaaraiseksi ja tuuheaksi pensaaksi ja kukkia avautuu aina lisää joka puolella. Lisäksi näitä yksilöitä on ainakin kolme. Vaaleanpunaiset, herkät daaliat ovat myös peräisin Sannan kukkapenkeistä.

Tutut tumma ranskatar ja keltainen evakkotyttö ovat myös voimissaan kuten viime kesänäkin. Keltainen suurikukkainen on tiettävästi kulkeutunut evakkomatkalla mukana ja on torpan puutarhassa kukkinut jo vuosikausia. Ranskatar löytyi viime vuonna Lidlin pussukasta.

 Daalia Nuit d´Ete

Evakkodaalia

Seuraavat kaksi ovat ihan sattumaostoksia. Halusin nähdä luonnossa, miltä näyttää tämä valkoisilla terälehtien kärjillä koristettu keltainen daaliankukka. Ensimmäinen nuppu on avautunut. Valkoinen kaktusmainen daalia on todella vitivalkoinen.

 Daalia Yllow Perception

 Daalia My Love No. 1

Viimeinen daalia on torpan alkuperäisiä, vuosia kellarissa talvetettuja. Välillä sen juurimukula kipristyy olemattomaksi, kuten viime talvena.  Aina se kuitenkin  kerää voimansa ja kasvattaa monihaaraisen kasvuston ja kukkii runsaasti, kunnes pakkanen sen voittaa. Nyt siis kannattaa nauttia elokuisen puutarhan kukkaloistosta!

Hyvästi elokuu, tervetuloa syyskuu!

Vaaleanpunaista ja ripaus valkoista

Viime kerralla kuvat meidän puutarhasta olivat tulvillaan kehäkukkien ja samettikukkien keltaista ja oranssia, iisoppien vahvaa sinistä ja punaisia unikkoja. Sieltä täältä löytyy kuitenkin vastapainoksi hempeää vaaleanpunaista ja valkoista. Harmaamalvikit ja malvat kukkivat.

Pioniunikoiden värivalikoimaan kuuluvat myös vaaleat hennon punertavat kukat. Jotkut  niistä ovat todella monikertaisesti kerrottuja ja muistuttavat kerrottukukkaisia pioneja. Tänä vuonna ne ovat myös suurikukkaisia, lähes pionin kukan kokoisia.

Valkoinen tiikerililja on muiden värien keskellä rauhoittava ja kirkastava. Se on vasta tänä keväänä muuttanut torpan puutarhaan.

Jaloangervo kukkii monissa väreissä. Voimakkaiden punaisten lisäksi kevyen vaaleanpunaiset ja korkeat angervot kohoavat muiden angervoryhmien ylle.

Valkoiset jaloangervot käyvät vuoropuhelua tummien, voimakasväristen versioiden kanssa. Valkoisten lehdet ovat syvän vihreät, joka korostaa valkoisten kukkien valkeutta.

Suopayrtti on tänä vuonna kasvattanut vartensa hyvin korkeiksi, kuten monet muutkin perennat. Vettä on ilmeisesti tullut tarpeeksi. Monet perennat olisivat parhaimmillaan puolikuivassa ja niukkaravinteisessa, aurinkoisessa paikassa. Meillä on enimmäkseen kosteaa ja ravinteikasta kasvualustaa. Lisäksi monet kasvavat osittain varjoisessa paikassa ja niin niitä joutuu tukemaan.

Jalokärhöt kärsivät edellisestä talvesta pahasti ja tänä keväänä niistä kaikki eivät edelleenkään nousseet. Osa nousi myöhään ja hennoilla versoilla. Hagley Hybrid-kärhö on ollut aina luotettava ja varma. Se on nyt saanut ensimmäisen kukkanuppunsa auki.

Keväällä halusin kokeilla, minkälaisen kukinnon kasvattaa tavallinen porkkana. Villiporkkanan kukintoa on kehuttu kauniiksi jopa niin, että sille on annettu nimi Queen Anne`s lace. Englannin kunigatar Anna oli taitava pitsin tekijä ja porkkanan pitsimäistä kukintoa verrataan kauneimpaan pitsiin.

Näin kukkii tavallinen hyötyporkkana. Kellariin oli jäänyt muutama porkkan talven yli ja nehän alkavat kevätpuolella kasvattaa vihreyttä juuren yläosaan. Upotin juuret multaan ja kasvu lähti käyntiin. Porkkanan olisi tietysti voinut jättää syksyllä maahan, koska se kukkii vasta toisena vuotena, mutta se unohtui.

Vähitellen  kukinnot kevenevät ja kuivahtavat ja siemenet alkavat muodostua. Tästä voi kerätä lopuksi siemenet seuraavaan porkkanakylvöön.

Hieno vaaleanpunainen neito on daalia, jonka juurakko on saatu Mustavalkoisten kodin Sannalta. Se on varsin veikeä, sillä sen puolinuppuiset kukinnot lupaavat toisenlaista kukkaa.

Kun kukka availee vähitellen terälehtiään, sen keskusta on aluksi hyvin tumman violetti ja terälehdet vaaleat. Kukan tausta on violettiraitinen.

Kokonaan avautuneena kukka on hennon vaaleanpunainen ja terälehtien laidoilla on hipaisu liilaa. Keskustassa on enää henkäyksen verran violettia. Tämä "Tuuloksen tyttö" kukoistaa ja voi hyvin! Kiitos Sanna!

Vaaleanpunaisia syysleimuja!

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Kasvimaanäkymiä

Elokuun puolenvälin tienoilla kasvimaalla on rehevät näkymät. Tavoitteena oli rakentaa kasvimaa, joka jäljittelee potageria geometrisilla muodoillaan ja kohoavilla köynnöstukirakennelmillaan. Kasveiksi kylvettiin tuttuja kasvimaan hyötykasveja ja lisäksi kesäkukkia. Tältä näytti toukokuussa.

Toisena tavoitteena tietysti oli saada maasta satoa kesän ja syksyn ruokapöytään. Lisäksi siitä haluttiin runsas ja rehevä. Pitkin kesää jatkuneet sateet saavat nyt kiitosta siitä, että näkymät ovat todella rehevät ja kiitettävästi on saatu hakea kasviksia syötäväksi. Aikaisemmin tällä paikalla oli vain ikäviä juurikasvirivistöjä, mutta nyt koko juttu on myös kaunis.

Tämän kasvimaan lisäksi meillä vähemmän näkösällä esimerkiksi perunamaa. Perunamaa muuttuu pian juhannuksen jälkeen ikävän näköiseksi, kun perunoita nostetaan syötäväksi ja maa jää tyhjilleen. Siksi meillä ei tässä potagermaassa ole kaikkia kasveja. 

Kasvimamaata rajaamaan istutettiin iisoppia, jota oli valmiiksi kasvatettuina taimina ja iisoppirivistö saa myyös jäädä paikoilleen jatkossa. Samettikukkia esikasvatettiin istutettavaksi kasvimaan reunaan, joten ne muodostavat etureunaan suojaavan rivistön.

Kesäkukista kylvettiin paljon kehäkukkaaa, unikkoja, harsokukkaa, auringonkukkaa, silkkikukkaa, pellavaa, joista kaikki eivät vielä ole ehtineet kukkaan.

Aidan takana kesantopellon kukkamassa vaihtuu kausittain. Nyt oman lisänsä antavat komeat karhunputkikukinnot taustalla. 

Kosmoskukkia esikasvatettin myös pariakin eri lajia, mutta ne ovat päässeet vasta kasvuun ja kukinta jää loppukauteen.

Yksi suosikkiyhdistelmäni on punajuuren punertavat lehdet, vihreät porkkanan varret ja kehäkukkien erilaiset väriversiot!

Kulmien köynnöskasveiksi esikasvatettiin tuoksuherneitä, jotka ovat juuri aloittaneet kukinnan.  Niitä pitäisi tulla kukkaan kaikissa väreissä. Takaseinustalla ja kulmissa kasvaa kesäkukkien lisäksi muutama daalia. Ne alkavat vähitellen kukkia.

Kasvimaasta on jo nyt ollut paljon hyötyä ja myös iloa silmälle, koska varsinkin kehäkukat ovat kukkineet ylettömän runsaasti. Suunnittelinkin niiden roolin siten, että kun punajuuria ja porkkanoita nostetaan syötäväksi, jäävät kehäkukat täyttämään rivistöjä. 

Käytävien kitkeminen siistiksi epäilytti, mutta yllättävän helposti homma hoitui ja toisaalta, eihän niiden tarvitse olla täydellisen rikattomia. Kostean kesän ansiosta käytävien rikkaruohotkin lähtivät helposti pois. Keskipenkin kukkien valinta ei onnistunut ja valkoinen äitienpäiväruusu ruukussa pääsi korkeimmaksi kasviksi sinne. Nyt ovat unikot alkaneet kukkia siinä ja jatkossa ovat vuorossa kosmoskukat, joten ehkä se on loppukaudesta parhaimmillaan.

Ensi vuonna rakennellaan taas jonkilainen potager-kasvimaa. Muotoja voi taas muuttaa, mutta kulmiin tulevat köynnöstuet ovat jo valmiina. Tämä on mukava yhdistelmä huvia ja hyötyä!

Mukavaa alkavaa  viikkoa!