keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Syksy on täällä!


Yhtäkkiä havaitsen, että ympäristö on tosiaan kokenut muodonmuutoksen - syksy on tullut! Me torpan asukkaat muutumme syksyisin melkoisiksi hamstereiksi tai ties miksi maaoraviksi. Jatkuvasti keräämme kaikkea herkullista syksyn antia metsästä ja puutarhasta.

Päivittäin aterioihin kuuluu aina jotakin herkkua, juureksia, kesäkurpitsaa, marjoja, sieniä - voi kaikkea, mikä maistuu taivaalliselta! Ne ovat edullista lähiruokaa ja terveellistä ravintoa ja kaiken lisäksi maistuvaista, joten välillä ihan ihmettelee tätä herkkujen tarjontaa.

Toki sitä sitten säilötään myös talven varalle, Tässä kohdassa astuu esiin jonkinlainen ecoilija ja kierrättäjä. Suosin pakkausten uusiokäyttöä, sillä silloin vähennnetään jätettä ja sitä paitsi, monet tuotepakkaukset ovat vielä tyhjennyttyään hyvin kestäviä. Esimerkiksi levitepakkaukset ovat paljon vahvempia kuin varsinaisesti pakastukseen myytävät rasiat. Näitä voimariini-oivariinirasioita hyvin pestynä on käytetty ja useita kertoja. Ne toimivat muotonsa vuoksi taloudellisessa pakastimen pakkauksessa marjojen ja soseiden ja hillojen pakastukseen. Tarpeen mukaan voi valita isompia tai pienempiä kokoja. Säilytys tyhjänä on kätevää, koska rasiat voi säilyttää päällekkäin ladottuna.


Mehuja torpassa säilötään enimmäkseen kellariin ja erinomaisia mehupulloja ovat vaikkapa nämä tyhjentyneet tuoremehupullot, joissa on tiiviisti kiertyvä korkki. Kun pullot täyttää kuumalla mehulla, korkki umpioi tuotteen supervarmasti ja säilyminen on taattua. Myös nämä pullot ovat olleet käytössä useita vuosia.


Puolukkamehu on perinteisesti säilötty kellariin muovisissa "kissamehupulloissa", joita perheeseen siunaantui noin 25 vuotta sitten. Silloin kaikki viinimarjat paleltuivat keväällä, eikä marjoja tullut lainkaan. Lapset saivat talven aikana juoda myös "kissamehua".


Kellarissa varastoidaan tietysti perunat ja juurekset suoraan maapohjalla omissa laareissaan tai muovisissa koreissa. Kaikki säilyvät hyvin kevääseen asti.

 

Keräily- ja säilöntäpuuha on vienyt välillä paljon aikaa ja ihan täytyy ravistella itseään, hei mummi siellä - nosta pääsi mehupullojen yli ja katso - syksy on täällä!

Ympäristön värimaailma ja tuoksu muuttuu joka päivä. Himmeä harmaan ruskea väritys valtaa pikkuhiljaa alaa vihreältä. Kypsyvä ohra tuoksuu naapuripellolla, tähkät taipuvat jo painavina ja illansuussa tulikin puimuri korjaamaan sadon talteen. Saatiin yksi melkein poutapäivä iltaan.




Aurinko on jo niin alhaalla, että se lämmitää punahattuja vain pari tuntia iltapäivällä - jos nimittäin ei ole pilviä. Sitten se painuu puiden latvojen taakse. Valon hetkinä perhoset käyttävät kilvan hyväkseen kerätäkseen mettä kukinnoista.




Syksyn värit voittavat kesän vihreyden, nyt jo kellanvihreää...


...purppuraa...


...oranssia ja harmaata...


... ja näkymä sillata kaivolle: luumupuut ovat vielä vihreinä ja luumut kypsyvät. Krassit ja ruusupavut kiipeilevät rehvinä, mutta pihlaja-angervo kaivolla on jo antautunut keltaiseksi.




Antoisaa syksyn jatkoa!

lauantai 19. syyskuuta 2015

Vihreä aalto


Elokuun loppu ja syyskuun alku taikoivat kasvimaan tuottamaan kaikkea vihreää yltäkylläisesti. Sopivat sateet ja auringon lämpö vielä näin myöhäänkin sai pinaatin pulskistumaan valtavaan rehevyyteen. Alkukesällä se kitui, mutta nyt yhtäkkiä sato on mahtavan runsas. Kesän mittaan sen käyttö jäi kokonaan, mutta nyt sitä riittää pitkäksi aikaa.


Siispä kattilaan ja kiehumaan - sen jälkeen odottaa pakastus!


Herneet ja erilaiset pavut tuottivat myös hyvän sadon. Nekin juroivat kalsean alkukesän mittaan ja näyttivät aika huonoilta, mutta tämä kesän loppu antoi niillekin vauhtia.


Kaikki kiehautetaan ja jaetaan sopiviin annoksiin, jotta käyttö ajan mittaan on kätevää. Siispä kattiloiden ääressä saa viivähtää tovin jos toisenkin.



Valtavaan kasvuun ovat päässeet myös rucola, mangoldi ja kaikenlaiset yrtit. Herkullista syötävää on tarjolla niin paljon, ettei millään ehdi kaikkea käyttää.




Niinpä on syytä myös kuivata niitä aineksia, joille kuivaus sopii. Meillä kuivataan esimerkiksi tillit ja persiljat, oregano ja basilika ihan puulieden jälkilämpöisesellä pinnalla. 

Tänä vuonna päätin kuivata myös herneen siemeniä ensi kevääksi. Ne on kuivattu palkoineen ja vasta sitten silvotaan herneet esiin. Toivottavasti saan hyvät siemenet, sillä monena vuonna olen ollut pulassa herneiden itämisen kanssa. Viime keväänä onnistuin viimein Kelvedon Wonder-lajikkeen kanssa. Toivottavasti siemenistä tulee itäviä!



Tietysti pinaatista oli pakko ottaa erä pinaattipiirakkaan - olenhan näihin piirakkoihin höyrähtänyt. Pohjaksi voitaikina ja täytteeseen 

3 kanamunaa
2 dl maitoa
mascarpone-juustoa 200 g
1,5 dl kiehautettua pinaattisilppua
rippunen suolaa ja pippuria
persilja- ja ruohosipulisilppua
jokunen pikkutomaatti
1 dl juustoraastetta päälle

paista 200 asteessa 40 - 50 minuuttia


Siis vihreää vihreää vihreää - herkutellaan sillä ja nautitaan ihmeellisestä syyskuusta!

maanantai 7. syyskuuta 2015

Kesä vaihtui syksyksi


Torpan puutarhan sivuilla on ollut melko hiljaista, mutta se ei tarkoita sitä, että puuhat olisivat hiljentyneet. Päinvastoin - kiirettä on ollut joka suuntaan, niin ettei ole ehtinyt kirjoitella. Onneksi tuli otettua muutama hätäinen kuva.

Ensimmäiseksi meillä on perhepiirissä aina elokuun loppupuolen ja syyskuun puolenvälin ajanjaksolla mahtava synttäriruuhka. Parhaana viikonloppuna on juhlittu kolmea päivänsankaria vuoronperään. Juhliminen on mukavaa ja tarjoilut syntyvät kesän kypsyttämistä aineksista. Syntymäpäiväsankarit saivat kukin oman kukkakimppunsa, joihin kuhukin löytyi kukat omasta puutahasta. Yllä Lydian, 14 v., kimppu - onnea vielä Lydia!

Toiseksi jouduimme lapiohommiin! Tyttäremme innostui uudistamaan kymmenvuotiaan kukkapenkkinsä umpeenkasvaneiden perennojen vallasta ja siinähän vierähti hetki. Tältä jotakuinkin näytti aloitustilanne eli

Projekti nro 1



Sitten kaivettiin perennajuurakot pois ...


... penkissä oli hyvä multa, josta kerättiin pois kaikki ei-toivottu tavara pois - siis joitakin kottikärryllisiä!


Juurakot kerättiin pressun päälle varjoon odottamaan kohtaloaan...

.
.. ja hyvämultainen maa tasoiteltiin. Mutta - kukkapenkkiä piti toki laajentaa! Niinpä uudet ääriviivat merkittiin ripottelemalla parastaennen-päivämäärnsä ylittänyttä suklaamousse-jauhetta merkiksi reunakaivausta varten. Sitten kantattiin lapiolla tulevan penkin ääriviivat.


Päätimme kokeilla sanomalehtipenkkiä - siis nurmikko jätettiin kääntämättä ja sen päälle levitettiin pahvia, joka kasteltiin ja sen päälle kasteltuja sanomalehtiä. Pahvi - lehtikerroksen päälle levitettiin karkeata ja kosteata kompostin pohjaa.


Koko kukkapenkin alueelle levitettiin sitten hyvä kerros laadukasta multaa ja joitakin entisiä perennoja istutetiin uudelleen penkkiin. Näiden aurinkoisten kuvien jälkeen saatiin tilauksesta sadettä reilusti -tänäänkin yli 30 mm, joten eiköhän se siitä...


Nyt näyttää tältä - keväällä sitten nähdään, miten on käynyt...


Projekti nro 2

Minäkin tietysti innostuin uudistamaan viisitoistavuotista kukkamaatani. Se on ollut täynnä vaaleanpunaista pikkusydäntä, jolle maa on ollut liiankin vahva ja kostea. Niinpä se usein tällaisina kosteina vuosina alkaa homehtua ja näyttää loppukesällä ikävältä. Siispä pois pikkusydämet!



Ja niinpä esiin tuli alkuperäinen syvämultainen maa, jossa näkyi vieläkin merkkejä muinaisesta lehmänlantapohjustuksesta. Se oli myös lähes rikkaruohoton - niin tiivis perennamassa sitä peitti.


 Toistaiseksi penkkiin on siirretty punaisia ja valkoisia jaloangervoja, jotka olivat toisaalla jääneet puristuksiin. Virolainen sitruunakeltainen päivänlilja sai myös paremman kasvupaikan entisen kuivan hiekkamaan tilalle. Siis nyt on näkymä tämä:


Projekti nro 3

Torpan vaari valmisti mittojen mukaan mansikkamaalle kasvatuslaatikon, johon juuri mahtuu kaksi riviä mansikkaa - siispä ensi kesän mansikkasato on saanut hyvän pohjustuksen! Hurraa!


Jotta täma postaus ei näyttäisi pelkältä multakuormalta, on pakko lisätä loppuun muutama kuva kesän viimeisistä kukkijoista, jotka toivottavat kohta hyvää syksyä!







Tallaista elämää muun muassa eletään vaarin torpassa!
Poutapäiviä on vielä tulossa, antoisaa viikkoa!