Syksy on täällä!

Yhtäkkiä havaitsen, että ympäristö on tosiaan kokenut muodonmuutoksen - syksy on tullut! Me torpan asukkaat muutumme syksyisin melkoisiksi hamstereiksi tai ties miksi maaoraviksi. Jatkuvasti keräämme kaikkea herkullista syksyn antia metsästä ja puutarhasta.

Päivittäin aterioihin kuuluu aina jotakin herkkua, juureksia, kesäkurpitsaa, marjoja, sieniä - voi kaikkea, mikä maistuu taivaalliselta! Ne ovat edullista lähiruokaa ja terveellistä ravintoa ja kaiken lisäksi maistuvaista, joten välillä ihan ihmettelee tätä herkkujen tarjontaa.

Toki sitä sitten säilötään myös talven varalle, Tässä kohdassa astuu esiin jonkinlainen ecoilija ja kierrättäjä. Suosin pakkausten uusiokäyttöä, sillä silloin vähennnetään jätettä ja sitä paitsi, monet tuotepakkaukset ovat vielä tyhjennyttyään hyvin kestäviä. Esimerkiksi levitepakkaukset ovat paljon vahvempia kuin varsinaisesti pakastukseen myytävät rasiat. Näitä voimariini-oivariinirasioita hyvin pestynä on käytetty ja useita kertoja. Ne toimivat muotonsa vuoksi taloudellisessa pakastimen pakkauksessa marjojen ja soseiden ja hillojen pakastukseen. Tarpeen mukaan voi valita isompia tai pienempiä kokoja. Säilytys tyhjänä on kätevää, koska rasiat voi säilyttää päällekkäin ladottuna.

Mehuja torpassa säilötään enimmäkseen kellariin ja erinomaisia mehupulloja ovat vaikkapa nämä tyhjentyneet tuoremehupullot, joissa on tiiviisti kiertyvä korkki. Kun pullot täyttää kuumalla mehulla, korkki umpioi tuotteen supervarmasti ja säilyminen on taattua. Myös nämä pullot ovat olleet käytössä useita vuosia.

Puolukkamehu on perinteisesti säilötty kellariin muovisissa "kissamehupulloissa", joita perheeseen siunaantui noin 25 vuotta sitten. Silloin kaikki viinimarjat paleltuivat keväällä, eikä marjoja tullut lainkaan. Lapset saivat talven aikana juoda myös "kissamehua".

Kellarissa varastoidaan tietysti perunat ja juurekset suoraan maapohjalla omissa laareissaan tai muovisissa koreissa. Kaikki säilyvät hyvin kevääseen asti.

 

Keräily- ja säilöntäpuuha on vienyt välillä paljon aikaa ja ihan täytyy ravistella itseään, hei mummi siellä - nosta pääsi mehupullojen yli ja katso - syksy on täällä!

Ympäristön värimaailma ja tuoksu muuttuu joka päivä. Himmeä harmaan ruskea väritys valtaa pikkuhiljaa alaa vihreältä. Kypsyvä ohra tuoksuu naapuripellolla, tähkät taipuvat jo painavina ja illansuussa tulikin puimuri korjaamaan sadon talteen. Saatiin yksi melkein poutapäivä iltaan.

Aurinko on jo niin alhaalla, että se lämmitää punahattuja vain pari tuntia iltapäivällä - jos nimittäin ei ole pilviä. Sitten se painuu puiden latvojen taakse. Valon hetkinä perhoset käyttävät kilvan hyväkseen kerätäkseen mettä kukinnoista.

Syksyn värit voittavat kesän vihreyden, nyt jo kellanvihreää...

...purppuraa...

...oranssia ja harmaata...

... ja näkymä sillata kaivolle: luumupuut ovat vielä vihreinä ja luumut kypsyvät. Krassit ja ruusupavut kiipeilevät rehvinä, mutta pihlaja-angervo kaivolla on jo antautunut keltaiseksi.

Antoisaa syksyn jatkoa!