Kesä vaihtui syksyksi

Torpan puutarhan sivuilla on ollut melko hiljaista, mutta se ei tarkoita sitä, että puuhat olisivat hiljentyneet. Päinvastoin - kiirettä on ollut joka suuntaan, niin ettei ole ehtinyt kirjoitella. Onneksi tuli otettua muutama hätäinen kuva.

Ensimmäiseksi meillä on perhepiirissä aina elokuun loppupuolen ja syyskuun puolenvälin ajanjaksolla mahtava synttäriruuhka. Parhaana viikonloppuna on juhlittu kolmea päivänsankaria vuoronperään. Juhliminen on mukavaa ja tarjoilut syntyvät kesän kypsyttämistä aineksista. Syntymäpäiväsankarit saivat kukin oman kukkakimppunsa, joihin kuhukin löytyi kukat omasta puutahasta. Yllä Lydian, 14 v., kimppu - onnea vielä Lydia!

Toiseksi jouduimme lapiohommiin! Tyttäremme innostui uudistamaan kymmenvuotiaan kukkapenkkinsä umpeenkasvaneiden perennojen vallasta ja siinähän vierähti hetki. Tältä jotakuinkin näytti aloitustilanne eli

Projekti nro 1

Sitten kaivettiin perennajuurakot pois ...

... penkissä oli hyvä multa, josta kerättiin pois kaikki ei-toivottu tavara pois - siis joitakin kottikärryllisiä!

Juurakot kerättiin pressun päälle varjoon odottamaan kohtaloaan...

.

.. ja hyvämultainen maa tasoiteltiin. Mutta - kukkapenkkiä piti toki laajentaa! Niinpä uudet ääriviivat merkittiin ripottelemalla parastaennen-päivämäärnsä ylittänyttä suklaamousse-jauhetta merkiksi reunakaivausta varten. Sitten kantattiin lapiolla tulevan penkin ääriviivat.

Päätimme kokeilla sanomalehtipenkkiä - siis nurmikko jätettiin kääntämättä ja sen päälle levitettiin pahvia, joka kasteltiin ja sen päälle kasteltuja sanomalehtiä. Pahvi - lehtikerroksen päälle levitettiin karkeata ja kosteata kompostin pohjaa.

Koko kukkapenkin alueelle levitettiin sitten hyvä kerros laadukasta multaa ja joitakin entisiä perennoja istutetiin uudelleen penkkiin. Näiden aurinkoisten kuvien jälkeen saatiin tilauksesta sadettä reilusti -tänäänkin yli 30 mm, joten eiköhän se siitä...

Nyt näyttää tältä - keväällä sitten nähdään, miten on käynyt...

Projekti nro 2

Minäkin tietysti innostuin uudistamaan viisitoistavuotista kukkamaatani. Se on ollut täynnä vaaleanpunaista pikkusydäntä, jolle maa on ollut liiankin vahva ja kostea. Niinpä se usein tällaisina kosteina vuosina alkaa homehtua ja näyttää loppukesällä ikävältä. Siispä pois pikkusydämet!

Ja niinpä esiin tuli alkuperäinen syvämultainen maa, jossa näkyi vieläkin merkkejä muinaisesta lehmänlantapohjustuksesta. Se oli myös lähes rikkaruohoton - niin tiivis perennamassa sitä peitti.

 Toistaiseksi penkkiin on siirretty punaisia ja valkoisia jaloangervoja, jotka olivat toisaalla jääneet puristuksiin. Virolainen sitruunakeltainen päivänlilja sai myös paremman kasvupaikan entisen kuivan hiekkamaan tilalle. Siis nyt on näkymä tämä:

Projekti nro 3

Torpan vaari valmisti mittojen mukaan mansikkamaalle kasvatuslaatikon, johon juuri mahtuu kaksi riviä mansikkaa - siispä ensi kesän mansikkasato on saanut hyvän pohjustuksen! Hurraa!

Jotta täma postaus ei näyttäisi pelkältä multakuormalta, on pakko lisätä loppuun muutama kuva kesän viimeisistä kukkijoista, jotka toivottavat kohta hyvää syksyä!

Tallaista elämää muun muassa eletään vaarin torpassa!

Poutapäiviä on vielä tulossa, antoisaa viikkoa!