maanantai 17. elokuuta 2020

Kimalaishaaste

Hiidekiven puutarhan Minna käynnisti heinäkuun lopussa kimalaishaasteen, jossa innostettiin blogisteja kuvaamaan kimalaisia omassa ympäristössään.

Haasteen säännöt ovat suurin piirtein näin: Kuvaa kimalaisia työn touhussa ja yritä tavoittaa erilaisia kimalaislajeja. Voit tunnistaa niitä ja jopa päätellä, mikä on niiden rooli yhteisössä.

Haasta mukaan vähintään kolme blogia.

Lopuksi käy laittamassa kommentti Hiidenkiven puutarha-blogiin kommentti, jolloin saat postauksesi mukaan osallistujien listaan.

Haasteen käynnistymisvaiheessa meillä oli sateista ja kylmää ja olin jo ollut huolestunut siitä, että hyönteiset ja erityisesti kimalaiset ovat todella vähentyneet. Ensimmäisinä tarkkailupäivinä tuskin näkyi kimalaisia lainkaan. 

Keijuangervoissa on tavallisesti ollut runsas joukko kimalaisia pörisemässä. Nyt pensaan äärellä minulle piti seuraa sisilisko. Olihan sekin mukava tavata, mutta yhden yhtä kimalaista ei näkynyt, vaikka aurinko paistoi.

Vähitellen saapui lämpimämpi säävaihe ja kimalaisia alkoi ilmaantua. Harmaamalvikki houkutteli niitä elokuun alussa.

Kimalaisia alkoi ilmaantua pikku hiljaa enemmän ja erilaisiin kukkiin. Melko pian totesin, että eri lajien kuvaaminen ja tunnistaminen olisi ylivoimaista. Päätin keskittyä enemmänkin kuvaamaan kimalaisia erilaisilla kasveilla.  Siinä sivussa löytyisi ehkä muutama eri näköinen kimalainen.

Iisoppi on hyvä vetonaula kimalaisille. Kasvimaata reunustavassa iisoppirivistössä alkoi vähitellen käydä kuhina ja aurinkoisina hetkinä kimalaisia surisi sankoin joukoin niissä. Tämän kimalaisen tunnistaisin kontukimalaiseksi. Tuo valkoinen takaruumis näkyy hyvin.


Pihlaja-angervot olivat kukkineet aikaisin, mutta vielä löytyi muutamia kukkaterttuja. ja kimalaiset kävivät niissä myös nukkumassa öisin. Ne riippuivat selkä alaspäin liikkumatta pitkiä aikoja. Kimalaiset levittäytyivät laajasti monille elokuun perennoille.


Isotähtiputki
 

                                                                     Sinipiikkiputki


Mäkimeirami

                                                                       Maksaruohot

Vähitellen kimalaiset siirtyivät myös kesäkukkiin, ruiskaunokkeihin, kehäkukkiin, krasseihin, daalioihin.






Elokuun puolen välin aikaan pallerolaukat alkoivat kerätä kimalaisia. Niissä riippui usein monta yksilöä.

Tämä punahatussa ahertava kimalainen eroaa selvästi väriltään muista. Se on kellanruskean raitainen ilman valkoista takaruumiin kärkeä. Kirjan avulla väittäisin sitä peltokimalaiseksi, joka on yleinen metsämaastossa.

Kimalaisia on todella kiinnostavaa seurata. Niiden työskentelyasennot ovat mielikuvituksellisia ja meden imaisu tapahtuu nopeasti. Siksi tapahtuman kuvaaminen esimerkiksi sormustinkukilla tai ukonhatuilla ei ainakaan minulla onnistu, sillä kukasta toiseen on kiirehdittävä.

Kaikkein vetovoimaisin kimalaiskasvi on meillä iisoppi. Se vetää puoleensa myös perhosia ja kaikkia medenkerääjiä. 


Olisiko tässä vielä joku joku erilainen tapaus?

Onneksi meillä on vielä kimalaisia ja niille löytyy ravintokasveja. Pörriäishaaste jatkuu ja kimalaiset viihtyvät. Vielä ehtii tarkkailla kimalaisia ja muita hyönteisiä.

Haastan mukaan seuraavat blogit:

Nettimartan pihapiiri

Puutarhaeloa

Kukkia ja koukeroita