Tänään vietetään amerikkalaisen perinteen mukaan kiitospäivää, Thanksgiving feast. Se on amerikkalaisille vuoden tärkein juhlapäivä ja kansallinen vapaapäivä. Juhlapäivää vietetään aina marraskuun neljäntenä torstaina ja silloin ihmiset kautta maan pyrkivät kokoontumaan sukulaisten ja ystävien luokse. Juhla on sadonkorjuujuhla, jossa kiitetään ja kunnioitetaan vuoden aikana saatua satoa ja kiitetään myös sukulaisista ja ystävistä. Vähitellen siitä on tullut myös kaupan ja liike-elämän huippupäivä, sillä juhla edellyttää runsaita hankintoja.
Juhla ei ole luonteeltaan uskonnollinen, joten sitä viettävät kaikki ihmisryhmät kautta maan. Tärkeää siinä on tarditionaalinen ruoka ja yhteen kokoontuminen. Ja tietysti amerikkalainen jalkapallo.
Juhla ei ole luonteeltaan uskonnollinen, joten sitä viettävät kaikki ihmisryhmät kautta maan. Tärkeää siinä on tarditionaalinen ruoka ja yhteen kokoontuminen. Ja tietysti amerikkalainen jalkapallo.
Meillä kotimaassakin on aikanaan vietetty sadonkorjuujuhlaa, kekriä. Myös tänä vuonna on monessa puutarhassa juhlittu puutarhakauden päättymistä nauttimalla oman kasvimaan tai kasvihuoneen tuotteita. Jo kesän kuluessa on saatu nauttia marjoja, salaatteja, herneitä, papuja ja yrttejä. Lämmin ja aurinkoinen kasvukausi oli joillekin kasveille eduksi. Toisia koetteli kuivuus, jota ei aina edes kastelemalla pystynyt korvaamaan.
Kaikesta huolimatta saimme kohtalaisen hyvän sadon juurikasveista. Porkkanoita olisi saanut tulla runsaammin ja komeampia, mutta tämäkin tulos oli ilahduttava. Punajuuret sen sijaan kasvoivat hyvin. Syyspunajuuret suositellaan kylvettäväksi vasta kesäkuun puolella. Noudatin sitä ohjetta, siemenet itivät hyvin ja pyöreät egyptiläiset pulskistuivat muhkeiksi. Perunamaa antoi myös hyvän ja runsaan sadon. Perunat ja juurekset ovat kasvimaatuotannon tärkein asia. Meillä ne säilytetään maakellarissa, jossa ne pysyvät tuoreina kevääseen asti.
Kasvimaalla menestyvät hyvin monet meidän suosikkikasvit ja vielä ilman kastelua. Silpoydinherneet ja erilaiset pavut nauttivat lämmöstä. Kesäkurpitsat saivat iltaisin sadevesikastelun ja kurpitsoita riitti syötäväksi niin, että viimeisen kurpitsan käytin viime viikolla kasvissosekeittoon. Pieniä koristekurpitsoitakin kehittyi runsaasti ja sain jakaa niitä monelle halloween-koristeiksi.
Omenasadosta olemme myös hyvin iloisia. Kolme isoa omenapuuta tuotti ihan hyvän sadon syötäviä omenoita. Piirakka-ainesta on riittänyt tähän asti. Meillä ehti muutama kimalainen pölyttää kaikkien omenapuiden kukat kiitettävästi. Luumuista kerroinkin jo aiemmin, niitä tuli ylettömön runsaasti pakkasiin asti.
Amerikan uudiasukkaiden kiitospäivä pohjautuu tarinan mukaan siihen, että alkuperäisasukkaat opastivat tulijoita uudessa maassa viljelytöissä. Niinpä he vähitellen oppivat kasvattamaan uusia kasveja, uudenlaisessa määperässä, uusilla menetelmillä ja saivat perheensä ruokittua.
Ilmaston muuttuessa me täällä pohjoisessa olemme myös ikäänkuin uudisasukkaita. Uusia kasveja tulee taimistoihin. Sitruspuita, oliivipuita, viiniköynnöksiä voi kasvattaa terassin reunalla tai ainakin kasvihuoneessa. Meillä on uudenlainen ilmasto, lämpöä, valoa ja kosteutta annostellaan eri lailla kuin ennen. Uudet koristekasvit valloittavat tilaa. Melkein joka kukkapenkissä kohoaa esimerkiksi kärhöjä, joita ei aikaisemmin tunnettu. Miten me saamme opastusta uusissa olosuhteissa uusien kasvien hoitamiseen?
Uusia ennen näkemättömiä siemeniä voi myös hankkia ulkomailta ja ihan kotikulman puutarhakaupasta. Minäkin kylvin kuusi kelloköynnöksen siementä esikasvatukseen ja yhtä monta tainta lähti jatkamaan köynnöstelemistä. Puutarhablogeista löytämiäni ohjeita noudattaen sain ne kasvamaan ällistyttävän reheviksi. Ja uskokaa tai älkää, nuppujakin kehittyi, Kesä loppui kuitenkin kesken ilman kasvihuonetta. Terassin reunalla nuput eivät koskaan ehtineet aueta ja pakkanen otti sitten vallan.
Kun uudisasukkaat Amerikassa saivat neuvoja alkuperäisasukkailta, minä löysin niitä netistä. Olen ihan tyytyväinen tähänkin saavutukseen. Tulipahan kokeiltua.
Meillä Suomessa on harvinainen aarreaitta, metsä, jota ei kaikkialla ole mahdollista hyödyntää. Puutarhan lisäksi voimme vapaasti kerätä metsän tuotteita ja valmistaa niistä herkkuja - jopa ylellisiä herkkuja muun maailman näkökulmasta katsottuna. Onneksi julkkiskokit nostavat usein metsämarjoja ja sieniä esille resepteissään. Nuoremmat sukupolvet voivat ottaa omakseen myös metsän raaka-aineet.
Vettä ja räntää sataa eikä auringon valoa juuri näy. Ehkä tähän pimeyteen iloa ja valoa voisi tuoda kiitospäiväjuhlalla. Keräännytään yhdessä pöydän ääreen, nautitaan kotoisia herkkuja ja muistellaan ihanaa, lämmintä kesää ja puutarhan runsautta. Ja haikaillaan seuraavaa kevättä ja kesää.
Hyvää kiitospäivää!
