keskiviikko 31. elokuuta 2016

Elokuun puutarhakuva


Sateinen, myrskyinen ja lopuksi aurinkoinen elokuu on päättymässä.
Syysleimujen sekaan on noussut sormustinkukkia kukkimaan. Olisivatko ennättäneet ihan ensimmäisenä vuotena kukkaan?

Tervetuloa syyskuu!


torstai 25. elokuuta 2016

Loma rannikolla

Sadetta, sadetta, sadetta...
ei muuta kuin lomalle kohti aurinkoista rannikkoa!


Taalintehtaan satamakuppilasta oli värikäs näkymä ja kahvi oli hyvää!


Kallioilta voi kurkistella merta...


...käppyräiset männyt kasvavat kuivissa kivenkoloissa!


Rymättylässä tervattiin Pyhän Jaakobin kirkon paanukattoa...


... ja Röölän sillisatamassa oli autiota, mutta meri kimalteli.


Vain huviveneitä keikkui omassa laiturissaan...


ja tämä vene oli vedetty kuivalle maalle...


...kuivallepa hyvinkin, sammaleet ja kuivan paikan kasvit sinnittelivät kallion päällä...


... ja kallioita riitti ja huomaatteko, kaikissa kuvissa näkyy sininen taivas ja auringon valo! Päästiinhän hetkeksi eroon sateesta, joka tuli kyllä vastaan paluumatkalla viime kilometreillä!

Ja lomareissu tehtiin tällä menopelillä!


Nyt tarvitaan täällä kotikulmillakin jo aurinkoa, siis paistakoon teillekin aurinko!

tiistai 16. elokuuta 2016

Haasteita

Haasteita on jälleen liikkeellä ja sain sellaisen Maatuskalta. Tottapa on tartuttava haasteeseen, kun joku on nähnyt vaivaa sen laatimiseen. Tehtävät ja kysymykset ovat seuraavat.

1. Kirjoita palkinnosta ja laita logo esiin. Kiitos palkinnosta Selätön puutarhuri!



2. Kerro miten blogisi sai alkunsa.

Blogini syntyi kolmesta lähtökohdasta. Ensimmäiseksi olen aina ollut puutarhaihminen ja tutkinut lehtiä ja kirjoja aiheesta. Seuraavaksi tulivat puutarhablogit. Sieltä löytyi lukematon määrä kertomuksia erilaisista puutarhoista erilaisissa ympäristöissä.

Toiseksi olen pitänyt puutarhapäiväkirjaa ihan kynä-vihko-sysyteemillä yli kymmenen vuotta. Niinpä pojantyttäreni innosti minua aloittamaan oman puutarhablogin ja hän myös avusti minut alkuun. Kiitos Lydia!

Kolmanneksi arvelin bloggaamisen olevan sopivaa aivovoimistelua ja tietotekniikan käyttöharjoitusta tällaiselle mummi-ikäiselle ei kovin teknisesti suuntautuneelle ihmiselle.

Valokuvaus ei ole vahvin lajini, eikä laitteeni myöskään, mutta  tuntuu hauskalta vilauttaa tuntemattomille kanssaeläjille puutarhan tapahtumia kuvin ja sanoin. Siis kuvailu saattaa olla vähän kömpelöä ja myös blogin käsittely, mutta kyllä tämä nyt jatkuu - niin koukuttavaa se on! Ja noin bloggailu tuli aloitettua.



3. Mitä ohjeita annat aloittelevalle bloggaajalle?

Kovin kokeneeksi en tunne itseäni, mutta tunnistan ne toisten blogit, joita on kiinnostavaa seurata. Kuva puhuu aina enemmän kuin tuhat sanaa, joten kuvaa omaperäisesti ja havainnollisesti. Tekstiä tarvitaan välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta selkeää.

Rakenna blogisi ja sen sisältö oman näköiseksi ja persoonalliseksi. Se tuo uteliaita lukijoita paremmin kuin jos pyrit samaan muottiin toisten kanssa.

Vieraile vilkkaasti muissa blogeissa ja jätä viestejä, kohta sinuakin seurataan. Tärkeä ohje on tämä: pidä bloggaaminen iloisena ja rentona, älä tee siitä pakkopullaa!


4. Linkitä postaus tehtävän antaneeseen blogiin.

Vielä kiitos Selättäömän puutarhurin blogiin! Siitä blogista löytyy mm. laaja valikoima erilaisia puutarhakasveja esiteltynä nimen alkukirjaimen mukaan järjestettynä!


5. Luettele kymmenen blogia, joille lähetät tämän tehtävän.

Haasteet ovat kulkeneet ristiin rastiin, joten niitä on osunut jo aika monen kohdalle. Poimin tällä kertaa seitsemän. Ehkä alla mainituista joku kokee intoa vastailla näihin yllä mainittuihin kysymyksiin ja tehtäviin.


Marin puutarhassa

Saran mökissä ja puutarhassa

Kantapään kautta

Ritvan elämää

Parasta aikaa

Vuoden kulku



Puutarhojen vaiherikkaat tapahtumat löytyvät blogeista värikkäästi kuvattuna. Innolla odotan, mitä uutta tai mitä tuttua sieltä taas löytyy. Jatkuvasti eksyn aina uusiin ja uusiin kiinnostaviin blogeihin, sykähdyttäviin kuviin ja humoristisiin kertomuksiin siitä, miten kaikki ei aina mene ihan niin kuin siellä `strömsöössä`.

Lopuksi tässä väripilkkuna punaista! Perinteinen äitienpäiväruusuni innostui kukoistamaan kuin köynnösruusu. Olisi voinut istuttaa vaikka amppeliin!






Elokuu jatkuu, toivotaan kaikki yhdessä poutapäiviä!

torstai 11. elokuuta 2016

Satokuu



Monet ovat pohdiskelleet viime aikoina, onko elokuu enää kesää. Kun olin koulutyttö ja koulu alkoi syyskuussa, perheemme oli aina mökillä lomalla koko elokuun. Silloin oli kesän parasta aikaa. Ruoka saatiin kasvimaalta, metsästä ja kalat järvestä. Kesän antimia säilöttiin talvea varten. Hämärinä iltoina saunottiin ja uitiin ja kuljettiin pihamaalla lyhdyn valossa. Se oli todella kesää. 

Kyllä meidän täällä pohjoisessa on saatava kolme kesäkuukautta yhdeksää vastaan. Siis elokuu on vielä kesää. Välillä sataa ja viileneekin, mutta pimenenvistä illoista voi nauttia. Ja tänään pitäisi näkyä tähdenlentoja, mutta toistaiseksi taivas on pilvien peitossa. 


Torpan puutarhassa elokuu on paras kuukausi. Vaikka kevät ja alkukesä ihastuttavat valoisuudellaan, ei meidän puutarha useinkaan ole vielä vauhdissa. Kylmät keväät viivästyttävät kasvua ja monin paikoin on vielä paljasta ja karua. Keskikesällä kärsitään milloin helteestä, milloin sadejaksosta.

Vasta elokuussa täällä päästään täyteen kukoistukseen ja tärkeintä, saadaan satoa hyötypuutarhasta. Nyt on jo herkuteltu monenlaisilla maan antimilla. Tänään kerättiin puusta pois suuri osa Pirja- omenoista, sillä ne alkovat putoilla tuulessa. Lisäksi ampiaiset alkoivat käyttää niitä energialähteenään ja imaista omanoista mehut pois. Nyt on kypsiä omenoita poskeen popsittavaksi.


Marjapensaitten sato on kerätty talteen, mehustettu, hillottu ja pakastettu.  Metsästä on löytynyt mustikoita ja vadelmia, siis aivan yltäkylläinen on elokuun anti. Ja tietysti sieniä!


Puutarhapuuhajan elämä on vähän kaksijakoista: nyt kerätään ja korjataan, kitketään ja hoidetaan ja tietysti nautitaan loppukesän kukkaloistosta. Toisaalta eletään tulevassa, ollaan vähän kuin muotimaailmassa, jossa suunnataan katse ja toiminta tulevaan `sesonkiin`. Syysistutuksia suunnitellaan, sipuleita tilataan. Puutarha on siitä kummallinen asia, että siellä täytyy aina tehdä muutoksia, korjata virheitä ja tehdä parempi ratkaisu, siirtää kasveja ja hankkia uusia. 


Haasteellista on kuitenkin se, että sitä ei voi useinkaan tehdä heti. Täytyy odottaa sopivaa vuodenaikaa ja hankkia tarvikkeita, odottaa kaikille kasveille otollista hetkeä. Ensin kerätään sato ja sitten... Muotivirtaukset vaikuttavat myös puutarhamaailmassa, nuo ja nämä kasvit ovat jälleen muodissa ja jotkut taas ihan out. Puutarhuri on siis koko ajan valmiudessa tarttua toimeen.


Meillä nautitaan nyt myös kasvimaan tuotoksista, joista tärkeimmät eli juurikasvit näyttävät onnistuneilta. Tein perunan suhteen kokeilun: juhannuksena aloitettiin uusien perunoiden syöminen ja niinpä heinäkuun alkupuolelle päästessä oli jo aikamoinen tyhjä mullos perunamaata esillä. Mitäpä tuota maata tyhjänä  pitämään ja koska kellarissa oli hyvin itäneitä siemenperunoita, istutin ne maahan. Hyvin lähtivät kasvamaan ja katsotaan miten käy, kohta meillä on taas "uutta perunaa"


Kasvimaa tuottaa nyt yllin kyllin kaikkea, mitä meillä syödään ja viemisiäkin riittää. Kuitenkin sitä miettii jo ensi vuotta - mitkä epäonnistui, mitä uutta pitäisi kasvattaa ja mikä on ehdoton joka vuoden tärkeä kasvi. Miten kasvimaan muokkaisi - nyt on osa kasvatuslaatikoissa ja osa perinteisissä penkeissä? Onneksi on koko talvi aikaa pohdiskella näitä puutarha-asioita. Nyt vaan syödään ja nautiskellaan!


Vielä on paljon aikaa korjata satoa ja osa vasta on valmistumassa. Omenoita on vielä puissa ja odotan jo kovasti ensimmäisiä kunnon kokoisia palsternakkoja ja maa-artisokkia. Viime vuonna sadonkorjuuta riitti lähelle joulua. Olkoon elokuu siis kesää!


Nyt onkin taivas kirkastumassa - jospa niitä tähdenlentoja näkyisi! Hyvää elokuista loppuviikkoa!

perjantai 5. elokuuta 2016

Hajuherneiden huumassa


Hajuherneet ovat olleet minulle lapsuudesta asti erityisen ihania kukkia. Niitä ostettiin joskus torilta pieni monivärinen kimppu ja  kun se tuotiin huoneeseen sisälle, salperäisen satumainen tuoksu levisi kaikkialle. Hajuherneitä olen yrittänyt kasvattaa aina silloin tällöin, mutta tulokset eivät aina ole olleet odotusten mukaisia.

Selätön puutarhuri sai aikaan sen, että viime päivät olen tuon tuostakin ihastellut ja haistellut hajuherneiden herkkiä värejä ja hienostuneita tuoksuja. Voitin arpajaisissa pussillisen hajuherneen siemeniä ja siitäkös tehtiin päätös, että tänä kesänä meillä kasvaa upea hajuherneviidakko ja niitä riittää myös kimpuksi sisälle. Kiitos Maatuska! Jotta kukkakimppuun saatiin runsautta, hankin itse toisen pussin. Arpajaispalkinnon siemenpussin päällä oli kuva punaisista ja oman pussini päällä sinisistä - ja tällaisia niistä tuli!


Esikasvatin taimet, jotta ne saataisiin nopeammin kukkimaan. Kiipeilytueksi pingotettiin katiskaverkon tyyppistä korkeaa verkkoaitaa, johon pienet hajuherneversot hanakasti kiertsivät kärhöjänsä ja saivat itsensä tuetuksi. Valkoinen raita, joka joissakin kuvissa näkyy, on muovinauha, joka pingotettiin estämään peurojen herkutteluhetket puutarhassamme. Se ei ole kovin kaunis, mutta toimii. 


Punaisia kukkia on muutamaa eri sävyä, puhdasta punaista, vaaleanpunaista ja syklaaminpunaista. Sinisen siemenpussin kukat ovat ennemminkin vaalean sinipunertavia ja jostakin on ilmaantunut myös valkoisia kukkia tuottava yksilö.


Taimet istutin verkon molemmille puolille, mutta kukkia ja varsistojaon enemmän  auringon puolella. Kasvit ovat itse kiemurrelleet verkon silmän läpi saadakseen valoisamman kukkimispaikan. Silti verkko on molemmin puolin kukkien koristama.


Yllättävää kyllä, hajuherneet ovat vaivattomia kukkijoita, kun ne ovat päässeet kasvupaikkaansa ja kasvuvauhtiin. Niitä ei vaivaa kuivuus eikä rankkasade. Ne kiemuroivat itsensä lujasti kiinni verkon silmiin ja kohoavat ylöspäin ja avaavat uusia nuppuja. Nyt on tarjolla rajattomasti hajuherneen tuoksua ja kukkien hentoa värileikkiä. 






Hajuherneverkon toisella puolella on edelleen pioniunikoiden muhkeiden siemekoppien muodostama hauska viidakko ja joku unikkokin vielä kukkii. Nämä molemmat, hejuherneet ja unikot, ovat meidän tämän kesän kesäkukkayllättäjät: helppoja kasvattaa ja tuloksesta saadaan nauttia pitkään. Unikoiden siemenpompulat saavat olla silmän ilona ja hajuherneistä kerätään siemenet eli palotkin saavat koristaa kasvustoapitkään. Ja kukkia voi kerätä sisälle tuoksua levittämään!


" Asetelma " 


Tunnelmallista elokuun  aikaa!