Satokuu

Monet ovat pohdiskelleet viime aikoina, onko elokuu enää kesää. Kun olin koulutyttö ja koulu alkoi syyskuussa, perheemme oli aina mökillä lomalla koko elokuun. Silloin oli kesän parasta aikaa. Ruoka saatiin kasvimaalta, metsästä ja kalat järvestä. Kesän antimia säilöttiin talvea varten. Hämärinä iltoina saunottiin ja uitiin ja kuljettiin pihamaalla lyhdyn valossa. Se oli todella kesää. 

Kyllä meidän täällä pohjoisessa on saatava kolme kesäkuukautta yhdeksää vastaan. Siis elokuu on vielä kesää. Välillä sataa ja viileneekin, mutta pimenenvistä illoista voi nauttia. Ja tänään pitäisi näkyä tähdenlentoja, mutta toistaiseksi taivas on pilvien peitossa. 

Torpan puutarhassa elokuu on paras kuukausi. Vaikka kevät ja alkukesä ihastuttavat valoisuudellaan, ei meidän puutarha useinkaan ole vielä vauhdissa. Kylmät keväät viivästyttävät kasvua ja monin paikoin on vielä paljasta ja karua. Keskikesällä kärsitään milloin helteestä, milloin sadejaksosta.

Vasta elokuussa täällä päästään täyteen kukoistukseen ja tärkeintä, saadaan satoa hyötypuutarhasta. Nyt on jo herkuteltu monenlaisilla maan antimilla. Tänään kerättiin puusta pois suuri osa Pirja- omenoista, sillä ne alkovat putoilla tuulessa. Lisäksi ampiaiset alkoivat käyttää niitä energialähteenään ja imaista omanoista mehut pois. Nyt on kypsiä omenoita poskeen popsittavaksi.

Marjapensaitten sato on kerätty talteen, mehustettu, hillottu ja pakastettu.  Metsästä on löytynyt mustikoita ja vadelmia, siis aivan yltäkylläinen on elokuun anti. Ja tietysti sieniä!

Puutarhapuuhajan elämä on vähän kaksijakoista: nyt kerätään ja korjataan, kitketään ja hoidetaan ja tietysti nautitaan loppukesän kukkaloistosta. Toisaalta eletään tulevassa, ollaan vähän kuin muotimaailmassa, jossa suunnataan katse ja toiminta tulevaan `sesonkiin`. Syysistutuksia suunnitellaan, sipuleita tilataan. Puutarha on siitä kummallinen asia, että siellä täytyy aina tehdä muutoksia, korjata virheitä ja tehdä parempi ratkaisu, siirtää kasveja ja hankkia uusia. 

Haasteellista on kuitenkin se, että sitä ei voi useinkaan tehdä heti. Täytyy odottaa sopivaa vuodenaikaa ja hankkia tarvikkeita, odottaa kaikille kasveille otollista hetkeä. Ensin kerätään sato ja sitten... Muotivirtaukset vaikuttavat myös puutarhamaailmassa, nuo ja nämä kasvit ovat jälleen muodissa ja jotkut taas ihan out. Puutarhuri on siis koko ajan valmiudessa tarttua toimeen.

Meillä nautitaan nyt myös kasvimaan tuotoksista, joista tärkeimmät eli juurikasvit näyttävät onnistuneilta. Tein perunan suhteen kokeilun: juhannuksena aloitettiin uusien perunoiden syöminen ja niinpä heinäkuun alkupuolelle päästessä oli jo aikamoinen tyhjä mullos perunamaata esillä. Mitäpä tuota maata tyhjänä  pitämään ja koska kellarissa oli hyvin itäneitä siemenperunoita, istutin ne maahan. Hyvin lähtivät kasvamaan ja katsotaan miten käy, kohta meillä on taas "uutta perunaa"

Kasvimaa tuottaa nyt yllin kyllin kaikkea, mitä meillä syödään ja viemisiäkin riittää. Kuitenkin sitä miettii jo ensi vuotta - mitkä epäonnistui, mitä uutta pitäisi kasvattaa ja mikä on ehdoton joka vuoden tärkeä kasvi. Miten kasvimaan muokkaisi - nyt on osa kasvatuslaatikoissa ja osa perinteisissä penkeissä? Onneksi on koko talvi aikaa pohdiskella näitä puutarha-asioita. Nyt vaan syödään ja nautiskellaan!

Vielä on paljon aikaa korjata satoa ja osa vasta on valmistumassa. Omenoita on vielä puissa ja odotan jo kovasti ensimmäisiä kunnon kokoisia palsternakkoja ja maa-artisokkia. Viime vuonna sadonkorjuuta riitti lähelle joulua. Olkoon elokuu siis kesää!

Nyt onkin taivas kirkastumassa - jospa niitä tähdenlentoja näkyisi! Hyvää elokuista loppuviikkoa!